Kisat alkavat tänään ja oma näkemykseni Suomen joukkueesta on seuraava. Suurin ongelmakohta joukkueessa on maalivahtipeli. Tehtiin melkein historiaa, koska maalivahdeista vain Lehtisellä on yksi liigapeli takanaan tältä kaudelta. Aiemmin vain vuonna 2013 oli hiukan vastaava tilanne Korpisalon kohdalla, toki kolmosvahti oli pelannut liigaa enemmän. Toiseksi, myös maalivahtien taso syksyn maaotteluissa on ollut heikko, torjuntaprosentit ovat Luukkosella ja muillakin olleet pääosin ala-arvoiset. Liigakokemuksen puute saattaa heijastua peliin tiukoissa matseissa. Toisaalta, on sanottava, että maalivahtitilanne on sangen tavallinen tällä vuosikymmenellä sikäli, että liigassa läpimurron tehneitä vahteja on ollut vain Saros sekä Husso, samaa vuosikertaa molemmat. Voimme spekuloida toki myös positiiviseen sävyyn: jospa maalivahdit osaavat ottaa kisat suurena haasteena ja kasvavat tiukkojen matsien myötä. Tällöin puuttuva liigakokemus on milteipä etu vahdeille. Itse en näe asiaa näin optimistisesti, mutta joka tapauksessa maalivahtien edessä on kaikkien aikojen kovin pakisto. Tämä voi lopultakin huomattavasti vähentää maalivahtien paineita kisoissa.
Pakisto on luokkaa 1/50 vuodessa. On ykkösvarauksia, on kovuutta, on kokoa ja kiekollista taitoa. Kun ajatellaan, että Niemeläinen (63.), Reunanen (98.) ja Laavanen (119.) eivät pelaa kisoissa, saa tästäkin käsityksen pakkien kovuudesta. Tämä osasto voi olla Suomen menestyksen avain. Ratkaisihan esim. Ristolainen MM-kultaa vuonna 2014 Suomelle.
Hyökkäys ei ole niin kova kuin jotkut uskovat, mutta se on tasaisen kova. Jos Tolvanen saa sihtinsä kohdalleen ja muut pelaavat tasollaan, silloin Suomea on hyvin vaikea voittaa. Kyseessä ei missään nimessä ole kaikkien aikojen hyökkäys, mutta riittävästi laatua joka tapauksessa hyökkäyksessä on.
Tuskin voidaan puhua "kaikkien aikojen joukkueesta", mutta jos kisat menevät nappiin, silloin kultamitali on mahdollinen. Ainakaan ei usko viime kisojen tapaiseen katastrofiin. (Kaikkien aikojen joukkue toki saataisiin kokoon, jos Puljujärvi ja Laine olisivat mukana).
Valmennus on tietenkin kysymysmerkki. Onko Ahokas oikeilla linjoilla valinnoissaan ja pelitavassaan, nähdään vasta kisojen päätyttyä. Valmentaja on kokematon, mutta tuntee pelaajat hyvin ja tulee heidän kanssaan toimeen hyvin. Tämäkin on suuri etu, mutta osaako Ahokas valita oikeita pelisuunnitelmia matseihin, nähdään pian. Tietenkin jokaisen seuraajan tulee muistaa, että näiden kisojen kohtalo suomalaisittain ratkaistaan vasta puolivälierissä. Sitä ennen joukkueelle pitää antaa aikaa rakentua. Muistetaan esim. Jalosen tiimiä, joka ei ensimmäisten matsien perusteella ollut mestariainesta.