Voisitko Fancy Jasper korjata, mikäli ymmärsin viestisi väärin.
Ymmärsit asian ytimestä.
Elämä on liian lyhyt puuttua kaikenlaisiin vaatimuksiin ja valituksiin. Tietenkin anteeksipyynnön vaatijien pitäisi myös ymmärtää, että prosessi on kesken. Minä kuitenkin ymmärsin
@Fancy Jasper'in viestin niin, ettei poliisi välttämättä ole tehnyt tapaukseen liittyen virhettä, mutta jos olisi, miksi se ei myönnä sitä suoraan sen sijaan, että vetoaa olla kommentoimasta yksittäistapausta. Onko niin, ettei virheen tapahtuessa sitä ei voi pahoitella edes sille, joka on kokenut vääryyttä tai vielä pidemmälle mennessä myöntää (asianomaisen luvalla tietenkin) virheen julkisesti.
Kyllä ja painotan virheen rajapintaa, joka syntyy poliisin toimintatavoista, jotka eivät ylitä välttämättä virheen kynnystä mutta saattavat olla toiminnaltaan kyseenalaisia. Poliisitoiminnan kehittämisen yksi keskeinen lähtökohta on (tai ainakin pitäisi olla) tarkastella kenttätason toimintaa, ja kuinka se vastaa kansalaisten näkemyksiä. Kokemuksista voi kertoa, että lyhytkin visiitti putkassa on suhteellisen vittumainen kokemus, puhumattakaan jostain Johannesburgin putkasta. Ja jos/kun toimintassa on korjaamisen varaa, silloin sitä korjataan asiakasystävällisempään suuntaan, kuitenkin niin, että hommat saadaan hoidettua. Viime vuosina tässä poliisin toimintatapojen trendi on ollutkin positiivisella käyrällä, vaikka vielä on paljon matkaa esimerkiksi ruotsalaisiin kollegekoihin verrattuna.
Itsenäisyyspäivä toki on päivänä erityinen poliisitoiminnassa mutta kiinniottoon liittyen prosessuaalisesti yleensä sovellettaan jotenkin seuraavasti:
Pyöräilijä vastaa osin poliisiradion tuntemerkkejä epäillystä. --> poliisilla peruste pysäyttää ja puhutella. (tässä kohtaa on huomattava, että tuntomerkit koskivat kahta henkilö -->tuntomerkit eivät täyttyneet täysimääräisesti)
Poliisit havaitsevat vaaran potentiaalin riittävän korkeaksi --> kiinniotto ja kamarille selvittämään asia.
Varmaan kaikki on samaa mieltä, ettei henkilölllisyyden todentaminen paikan päällä ole ongelma. Pitäisin itseäni kyynikkona ellen poliisina uskoisi tuossa tapauksessa naisen motiiveva vaikka ei henkkareita näyttäisikään. Onneksi en ole poliisi.
Poliisin näkökulmasta keikka oli muiden joukossa sitä rutiininomaista perustyötä. Pyöräilijän kokemus on kuitenkin täysin eri tasolla. Hänelle tunnekokemus on hyvinkin voimakkaampi joka poikkeaa perusarkirutiineista, olipa se tunne sitten ahdistusta, ihmetystä tai mitävain. Siksi kansalaiskeskustelu on ilman muuta perustelua ja toivottavaa ettei kokemuksia vallankäytöstä ulkoisteta viranomaisten vastuulle. Uskaltaisin väittää, että kansalaiskeskustelu, jota me nyt käydään, on erinomainen tapa parantaa poliisitoimintaa.
Maailma muuttuu ja myös viranomaistoiminnan on muututtava mukana. Regulaatio kaikkine vaikuttamiskeinoneen on paljon muutakin kuin lain kirjain. Vaikka tänään olisikin käytössä kaikilta osin täydellinen regulaatio, on se jo huomenna vanhentunut. Oikeuslähdeopillisesti kansalaiskeskustelu luo sitä "pinnan alaista" materiaalia, jota syntyy kokoajan ja jonka pohjalta lopulta synnyttää ajankohtaisempaa regulaatiota. Samaan kansalaiskeskusteluun peräänkuuluttasin myös poliisilta ulostuloa. Puhutaan kuitenkin tulkinnallisesta asiasta, että tuskin mahdollinen virhe aiheuttaisi sanktioita partiolle. Sääntely kyllä sallisi ulostulon tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Miksi se on niin vaikeaa?