Suomen maastohiihdon tulevaisuus - Onko kupla puhkeamassa?

[LiiAaa]

Maastohiihdon A-maajoukkue 2022-2023

Naiset
Jasmi Joensuu (26), Anne Kyllönen (35), Jasmin Kähärä (22), Katri Lylynperä (29), Johanna Matintalo (26), Kerttu Niskanen (34), Krista Pärmäkoski (32)

Miehet
Ville Ahonen (28), Juuso Haarala (26), Ristomatti Hakola (31), Perttu Hyvärinen (31), Remi Lindholm (24), Lauri Mannila (24), Niilo Moilanen (21), Joni Mäki (27), Iivo Niskanen (30), Arsi Ruuskanen (23), Verneri Suhonen (25), Markus Vuorela (26), Lauri Vuorinen (28)

Kun katsoo nykyisen A-maajoukkueen ikärakennetta niin väistämättä tulee mieleen maastohiihdon tulevaisuus. Näin raa’asti sanottuna naisissa ainoastaa Kähärä on vielä ns. potentiaalisessa iässä, mutta muut ovat jo sellaisessa iässä, että näytöt on joko annettu tai ne jää antamatta. Kaksi timanttia naisten joukkueesta löytyy eli Kepa ja Krista. Näiden naisten takana meno on sitten kohtuu rauhallisempaa. Tuosta kun Kepa, Krista ja Anne lyövät sukset lopullisesti pussiin niin valtava tyhjiö tulee täytettäväksi. Joensuu, Lylynperä ja Matintalo eivät pysty tuota tyhjiötä kyllä millään mittarilla täyttämään. Naisissa on siis kohtuu iso menestyskupla puhkeamassa mikäli sinne ei junnuista ala tulemaa uutta talenttia.

Miehissä kohtuu sama tilanne, mutta pakassa on nuorempiakin kortteja. Menestys on ollut Iivon varassa ja muut ovat sitten hiihdelleet taustajoukoissa. Iivo on 30 vuotias eli mahdollisesti vielä seuraavat olympialaiset voivat tulla kyseeseen. Perttu Hyvärinen keikkuu välillä siellä kymppisakin nurkilla, mutta mitään isoa tason nostoa tuskin enää on Pertultakaan odotettavissa. Risellä on taas varmasti pohdinnan paikka vieläkö jaksaa jatkaa. Oikeastaan sama tilanne kuin Pertullakin, että taso on näytetty ja tuskin siitä enää pystyy Risekään parantamaan. Lisäksi nämä Risen kohtuu koomiset loukkaantumiset ovat verottaneet myös harjoittelua. Nuoremmista Lindholm, Suhonen, Ruuskanen, Moilanen ja Mannila pitäisi alkaa kohta jo jotain tulostakin tulemaan, mikäli siis meinaa nousta sinne isoimmalle korokkeelle. Väli-ikäsarjasta Mäki, Vuorela, Haarala, Ahonen ja Vuorinen ovat jo hiihdelleet siihen ikään, että tulosta olisi jo pitänyt tulla henkilökohtaisella tasolla. Mäellä toki pari mitalia joukkuekisoista, mutta henkilökohtaisilla matkoilla on ollut sitten heikompaa, kuten tämän sarjan muillakin. Vaikea nähdä kyseisten herrojen enää nousevan sinne aivan korkeimmalle huipulle. Iivon jatkaessa vielä seuraaviin olympialaisiin voidaan silmät ummistaa vielä muutamaksi vuodeksi siltä, että Iivon takana muiden hiihtäjien kovin taso on siellä max. 10-20 paikkeilla. Toivoa sopii, että nuorempi kaarti alkaisi nostamaan tasoaan ja sitä kautta alkaisi myös muutkin kuin Iivo olemaan lehtien kansissa.

Paljon Suomessa riittää puhetta siitä, että on yhteislähtöjä, sprinttejä, latuprofiilit on huonoja ja pertsalla hiihdetään liian harvoin. Tämä sama laulu on ollut jo varmaan kymmenen vuotta. Muut maat tuntuvat mukautuvan tähän palettiin, mutta Suomessa eletään edelleen tässä valittamisen tuskassa. Pitäisikö nuoria hiihtäjälupauksia sitten valmentaa tähän nykyiseen palettiin pikkuisen isommalla otteella vai mennäänkö edelleen sillä 50km perinteisen mitalin tavoittelun linjalla? Tämä pertsan ihannointi ja kuninkuusmatkan mitalin tavoittelu saattaa olla se männynoksa johon suomalainen maastohiihto hirttää lopullisesti itsensä.

Mitä olette mieltä? Mikä on suomalaisen maastohiihdon tulevaisuus? Käykö suomalaiselle maastohiihdolle sama mikä kävi mäkihypylle?

 

[Hagi]

Nuorista Ruuskanen on ainakin itsekin sanonut, että on parhaimmillaa väliaikalähdöissä ja tykkää niistä. Kiriä ei ole, sellainen tasainen menijä isolla koneella. Iivo on välillä jo treeneissä ajettu kiinni.
Saman ikäinen muuten kuin Frida Karlsson, 23-v.

Naisten puolella ainakin itselläni suurimmat odotukset ovat olleen Matintalossa. Nyt ikää 26-v, eikä taso ole oikein parantunut. Lisäksi rajoittaa, kun taitaa vain pertsan.

 

[Sambody]

Aika väsynyttä sanoa ettei olisi tulevaisuutta. Ruuskanen hiihti vähän aika sitten 23 vuotiaana top10-sijoituksen maailmancupin väliaikalähdössä korkeassa ilmanalassa. Kapasiteettia siis on jo nyt. Niilo Moilasella kehityskäyrä on kokoajan oikeaan suuntaa ja en tiedä onko yhdelläkään suomalaismiehellä ollut sprinttiin Niilon potentiaalia. Remi myös otti viime kaudella ison loikan kansainvälisen tason hiihtäjäksi ja jatkanut kuluvalla sesongilla samalla tiellä. Joni Mäki hiihti viime vuonna olympialaisissa sprintissä neljänneksi ja otti kauden lopulla ensimmäisen maailmancup podiuminsa. Ei näytä siis hänenkään kehityskaarensa vielä tyssäneen. Lisäksi nuorissa maajoukkueen ulkopuolella on isoa potentiaalia Niko Anttolassa ja viimeiset pari vuotta vihkoon vetäneellä Alexander Ståhlbergilla. En muista ihan hetkeen, että Suomen miehissä olisi näinkin paljon todella lupaavia nuoria hiihtäjiä. Iivo tämän hetken tietojen mukaan jatkaa seuraaviin olympialaisiin.

Naisissa on sitten huomattavasti nihkeämpää. Siellä ei ole mitään Niskasen tai Pärmäkosken kaltaista hiihtäjää ihan heti näköpiirissä. Eveliina Piippo päättänyt satsata todenteolla yliopiston jälkeen hiihtoon ja saattaa nousta ainakin vapaan hiihtotavan normaalimatkoilla jopa ihan maailmankärkeen. Harmi ettei hänellä ole mitään sprintti ominaisuuksia eikä ainakaan vielä pertsa oikein lähde. Matintalolla kaikenjärjen mukaan parhaat vuodet vielä edessä, mutta hän taas on harmittavan korostetusti pertsan hiihtäjä. Kähärä myös nuori ja hyvin vaikea arvioida kuinka korkealle voikaan vielä nousta. Joensuu näyttää vähän tuollaiselta Anne Kyllösen mantelinperijältä. Kaikki matkat luonnistuu hyvällä muttei häikäisevällä tasolla. Kristan kaltaista kaikki matkat kulkee maailman valioiden tasolla tyyppistä talenttia ei näköpiirissä taida olla.

 

[Mängimies]

Paljon Suomessa riittää puhetta siitä, että on yhteislähtöjä, sprinttejä, latuprofiilit on huonoja ja pertsalla hiihdetään liian harvoin. Tämä sama laulu on ollut jo varmaan kymmenen vuotta. Muut maat tuntuvat mukautuvan tähän palettiin, mutta Suomessa eletään edelleen tässä valittamisen tuskassa.

Tässä kohtaa voidaan laajentaa keskustelua. Mitkä ne muut maat sitten ovat, jotka tähän kaikkeen ovat mukautuneet? Norja ja Ruotsi ja…?

Varsin hyviä pointteja nostit avausviestissä esiin. En ole riittävän hyvin perehtynyt Suomen nuoriin lupauksiin, jotta osaisin poimia sieltä ne lupaavimmat tulevat menestyjät. Niilo Moilanen ainakin on menestynyt nuorten sarjoissa ja taskussa on myös nuorten maailmanmestaruus sprintistä, joten jonkinlaisia odotuksia hänen ylleen voidaan tulevaisuuteen laittaa. Hiihdossahan siirrytään aikuisten sarjoihin varsin myöhään eikä esimerkiksi 21-vuotiaita juuri maailmancupiin kisoissa nähdä. Olen kyllä lukenut ja kuullut puhuttavan, että Suomella olisi varsinkin miesten puolella hyvä tilanne tulevien suuruuksien suhteen, mutta nimiä en osaa tähän Moilasen ja Arsi Ruuskasen lisäksi heittää.

 

[LiiAaa]

Tässä kohtaa voidaan laajentaa keskustelua. Mitkä ne muut maat sitten ovat, jotka tähän kaikkeen ovat mukautuneet? Norja ja Ruotsi ja…?

Hyvä pointti. Onko käytännössä muita maita jotka kilpailevat yhtä isoilla joukkueilla kuin Suomi, Ruotsi ja Norja? Valitetaanko muissa maissa näitä samoja ongelmia mitä Suomessa?

KP Kyrön arviointia hiihdon tulevaisuudesta. 25.12.2022 Ilta-Sanomat

En siis allekirjoita Kyrön sanomisia, mutta kyllä siellä saattaa olla pieni totuuden siemen seassa.

 

[Tuplatorkkari]

Itse uskon, että Saksa tulee menemään naisissa ainakin Suomen ohi hetkellisesti. Siellä on korkealla tasolla tai hyvässä nousussa nuoria tai samanikäisiä hiihtäjiä, kuin Suomen puolen "lupaukset".

 

[Sambody]

Tämän hetken tilanne kansainvälisessä hiihdossa on ihan mielenkiintoinen. Mielestäni tulevaisuutta on parasta tutkia olympiadi kerrallaan, koska monesti olympialaisten jälkeen tapahtuu taas enemmän eläköitymisiä yms muutoksia.

Mikään ei hetkessä tule muuttamaan sitä, että Norja tulee olemaan ykkösmaa mieshiihdossa tämänkin olympiadin. Heillä on Kläbossa sukupolvensa poikkeuksellisin hiihtolahjakkuus, jonka sprintti ominaisuudet vielä käyvät yks-yhteen nykyisin paljon hiihdettävien yhteislähtöjen ja takaa-ajojen kanssa. Kläbon takana on niin laaja rintama kilpailukykyisiä hiihtäjiä, että ei norjalaisten asemaa kukaan ole tosiaan tällä olympiadilla mihinkään viemässä.

Toinen mikä näyttää tällä hetkellä varsin selvältä on, että Ruotsissa on keksitty jotain mikä tuottaa jatkuvalla syötöllä nuoria maailmanluokan sprinttihiihtäjiä. Aiemmin tuo oli lähinnä naisten puolella, mutta tällä kaudella nousi puskista finaalitason menijäksi miesten puolella myös parikymppinen Edvin Anger. Vaikea nähdä että muut maat saisi Ruotsin etumatkaa kirittyä sprinttihiihdossa kiinni tällä olympiadilla.

Sitten taas ei niin selviä asioita on saako Italian peräsimeen hypännyt Cramer ennen kotikisoja Italian joukkueen kokonaisuudessa mille tasolle. Alku on ollut ainakin mitä hienoin ja Pellegrinon takanakin on hyviä asioita tapahtunut. Saksan tilanne myös mielenkiintoinen.

Moch on nousemassa pitkästä aikaa saksalaisena miehenä kansainvälisien kilpailuiden kärkihiihtäjäksi. Toki paljon on varmaan ainakin vielä hänen kehityksensä varassaan sillä muut saksalaismiehet tuntuvat omaavan vähän vähemmän lupauksia maailmankärkeen riittävästä vauhdista. Naisissa Hennig on ihan maailmankärkeä perinteisellä ja hänen takanaan on hyvä nippu hiihtäjiä joilla myöskään ei vielä ikävuodet paina. Peking oli jo ihan nappi onnistuminen saksalaisnaisilta enkä usko, että isossa kuvassa heidän tasonsa tällä olympiadilla ainakaan laskee.

Mielenkiintoisia joukkueita on myös Ranskan miehet, Norjan naiset, Ruotsin miehet ja Ruotsin naiset normaalimatkoilla. Näiden perkaamiseen ei tällä kertaa aika riittänyt. Venäjä olisi tietenkin naisissa ja miehissä ihan kärkimaita ja urheilullisessa mielessä tervetullut lisä kansainväliseen hiihtoon, mutta omasta mielestä heidän paikkansa on hiihtää keskinäisiä kilpailujaan tällä hetkellä.

 

[FrozenEnvelope]

Paljon Suomessa riittää puhetta siitä, että on yhteislähtöjä, sprinttejä, latuprofiilit on huonoja ja pertsalla hiihdetään liian harvoin. Tämä sama laulu on ollut jo varmaan kymmenen vuotta.

Pertsan suhteeen on laulettu 40 vuotta, yhteislähtöjen ja sprintin suhteen 20 ja latuprofiileja on varmaankin haukuttu aina. "Beijingin" olympialaisiin sattuivat harvinaisen hyvin suomalaisiin vahvuuksiin sopivat ladut eli mahdollisimman hitaat ja rankat sekä peesaushyötyä minimoivat plus tuohon päälle vielä erittäin kylmät olosuhteet. Menestys olikin leveällä rintamalla parempaa kuin pitkiin aikoihin - ja kun sen jälkeen ollaan palattu nykynormaaleihin olosuhteisiin, valitus olosuhteista ja kisamuodoista on taas alkanut.

Viime olympialaisten kaltaisia olosuhteita ei ole kuitenkaan tiedossa kovin nopeasti arvokisoihin (paitsi jos saudit oikeasti saavat ostettua itselleen talviolympialaiset) eikä kisaohjelmakaan ole ainakaan palaamassa Marja-Liisan aikoihin. Ehkä Suomessa pitäisi olosuhteiden ja kisamuotojen haukkumisen sijaan kilpailuttaa junioreista lähtien enemmän helpomman latuprofiilin yhteislähtökisoja niin olosuhteet tulisivat jo nuorena tutuiksi ja lupausten harjoitusohjelmat hioutuisivat sellaisiksi, että ominaisuudet tukevat kv-kisoissa menestymistä? Ja saattaisi sieltä massoista silloin seuloutua maajoukkuetasolle satunnaisesti joku sellainenkin, joka ei olisikaan parhaimmillaan työmiehen kelissä, pitkää pertsan väliaikalähtökisaa hiihdettäessä...