Nyt kun runkosarja alkaa olla viimeistä kierrosta vaille taputeltu, alkaa olla aika vedellä vähän suomalaisten kulunutta kautta yhteen. Vanha kikka ranskalaiset viivat lienee paras keino esittää mielipiteet.
Aloitetaan maalivahdeista:
Tuukka Rask: Teki paluun sille huipputasolle, jossa oli ennen paria viime kautta. Oli alkusyksyn kenties paras maalivahti ja kantoi joukkuetta ilta toisensa jälkeen napsimalla voittoja voiton perään. Talven mittaan vähän pelintaso laski, mutta sen ymmärtää jokainen. Tärkeimpänä asiana tietenkin se, että torjui Bruinsin kahden vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin. NHL:n TOP 5 kassareita edelleen.
Pekka Rinne: Kausi alkoi vaikeasti, kunnes koneet käynistyivät sitten toden teolla ja valittiin jopa Marraskuun kuukauden pelaajaksi. Tasaisen vahvaa suorittamista koko loppukausi ja voi toden teolla yllättää joukkueensa kanssa menemällä pitkälle keväällä.
Juuse Saros: Hieno läpimurto taalaliigaan. Erinomaista työtä Rinteen stunttina. Ensimmäiset pelit olivat erinomaisia niin pelillisesti, kun voittoprosenttiakin katsoen. Predatorsin tulevaisuus, mutta selkeä kakkonen siihen asti, jos ja kun Rinne lopettaa/treidataan joskus.
Kari Lehtonen: Sai taas valtavan paskasangon niskaansa. Selkeästi parempi Starsin kaksipäisestä maalivahtihirviöstä. Petrasi loppukaudella huomattavasti ja uskon tämän tasonnoston riittävän jopa paikkaan MM-kisoissa, jos haluaa tulla. Ura taalaliigassa ei missään nimessä ole vielä ohi.
Antti Niemi: Surkea kausi kaiken kaikkiaan. Ei saanut talvella edes silmiään kiinni ja tästä johtuen Ruff penkittikin Niemen pitemmäksi aikaa, Kärpän hoitaessa torjuntavastuun. Niemen kohdalla on erittäin mahdollista jopa paluu Eurooppaan, mutta vahvin usko on, että ensi kaudella hän pelaa Vegasissa.
Antti Raanta: Haastoi ja hetkeksi jopa veikin Lundgvistiltä torjuntavastuun. Hieno kausi ja osoitti pystyvänsä myös ykkösvahdin rooliin, kunhan saa mahdollisuuden.
Puolustajat:
Rasmus Ristolainen : Suomen ja Buffalon selkeä selkeä ykköspakki. Ilkeä, fyysinen ja kiekollinen tuo mieleen parhaiden päivien Chris Chelioksen. Upea läpimurto liigan puolustajien eliittiin.
Sami Vatanen: Pisteiden osalta selvä pettymys. Käsittääkseni ylivoima-aikaa on kuitenkin tullut, joten enemmän odotin. Kuulemma kokonaisvaltainen peli on parantunut ja pelaa alivoimaakin. Kaikesta huolimatta Vataselta odotin paljon enemmän.
Olli Määttä: Terveyshuolet jälleen riesana. Hälyttävän paljon ollut kaikkea nuoreen ikään nähden. Onneksi nyt kevään koittaessa on pelikunnossa. Pisteiden tuotanto romahti täydellisesti, mutta Määtästä on nyt parina viime kautena muodostunut enemmän omanpään luuta, joka tappaa alivoimaa, eikä niinkään kiekollinen puolustaja, kuin debyyttikaudella esimerkiksi.
Esa Lindell: Dallasin paras puolustaja. Kova temppu tulokkaalta. Yllättäen vakiinnutti paikkansa ylhäältä ja Starsin ykkösparista. pisteitäkin syntyi ihan kelpo määrä tulokkaaksi.
Jyrki Jokipakka: Jäi ilman peliaikaa Calgaryssa. Treidin myötä Ottawaan, jossa jäänyt ilman peliaikaa myöskin. Erittäin todennäköistä, että pelaa Euroopassa ensi syksynä. Alkukaudella teki pisteitä yllättävän paljon rooliinsa nähden.
Markus Nutivaara: Toinen kova puolustajapaukku. Onnistui vakiinuttaa paikka Blue Jacketsin riveissä. En ole hänen pelejään yhtään nähnyt, mutta käsittääkseni omassa päässä on vahvuudet.
Julius Honka: Farmista vasta aivan viimeisiin peleihin nostettiin ylös. Teki maalin. Syksyllä oli muutaman pelin ylhäällä, jossa syöttöpinnoja keräili kovaa tahtia. Potentiaalia löytyy.
Petteri Lindbohm: Kausi farmissa, kunnes vasta aivan runkosarjan viime hetkillä kävi ylöskutsu. En ole nähnyt yhtään peliä häneltä. Kello tikittää ja Eurooppaan paluu lähestyy, jos ei ensi syksynä pääse ylhäällä aloittaamaan.
Hyökkääjät:
Aleksander Barkov: Jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi. Kokonaisvaltaisesti yksi liigan parhaista pelaajista. Kaikki sormet ja varpaat ristissä toivon että saisi ensi kauden pelata kokonaan terveenä. Pistetehtailu on kovaa ja varsinkin maalimäärät. Terveenä ollessaan se pistemäärä asettunee johonkin 70 - 85 pisteen kieppeille. Kaiken mennessä nappiin jopa niinkin kova luku kuin 90 olisi aivan mahdollista.
Mikko Koivu: Pelasi parhaan kautensa. Tehoja tuli kovaa tahtia, kunnes loppusuoralla hiipui pistetehtailun osalta. Vahva ehdokas Selke Trophyn voittajaksi. Hienoa olisi nähdä Mikon nappaavan sen pystin. Tänä keväänä tulosta täytyy tulla myös pudotuspeleissä.
Mikael Granlund: Siirto laidalle kannatti ja olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Puhkesi täyteen kukkaansa ja viimein teki sen suuren ja kauan kaivatun läpimurtonsa. Kultaveivimikke on nyt Mikael Granlund. Innolla odotellen ensi kautta hänen osaltaan.
Jussi Jokinen: Alku kausi loukkaantuneena. Ei saanut koneitaan käyntiin, kun vasta Helmikuun puolella, kriitisellä hetkellä, jolloin Panthers vielä taisteli tosissaan pudotuspelipaikasta. Erinomaiseen viime kauteen nähden tämä kausi oli valtava pettymys, mutta kahden suunnan työmyyränä ei varmasti lopeta vielä uraansa taalaliigassa.
Leo Komarov: Junnujen mentorina kiekkomekassa. Vastuu ymmärettävästi väheni viimekaudesta, mutta ei maalimäärältään hirveästi jäänyt edelliseen kauteen. Jokaisen joukkueen unelmapelaaja, joka pääsee nyt irti myös pudotuspeleissä.
Patrik Laine: Räjähtävä rookieseason on nyt takana. 36 maalia on kunnioitettava saavutus. Aivotärähdyksestä huolimatta palasi vielä taisteluun Calder Trophystä, mutta viimeisten viikkojen slumppi ja Matthewsin kukkaan puhkeaminen samaan aikaan, sitten sen veivät häneltä. Siitä huolimatta tästä kaudesta tullaan vielä puhumaan pitkään. Tulevaisuuden +50 maalin mies.
Sebastian Aho: En olisi uskonut Sepen tekevän tuollaista määrää pisteitä. Varsinkaan maaleja. Tässä kuitenkin nähdään taas se, miten poikkeuksellisen kehittyvä tietokonetta sisällään kantava pelaaja on kyseessä. Heikompana rookievuonna olisi ollut saumat napata pysti. Merkillepantava pointti oli se, että pisteet tuli aikamoisissa ryppäissä kauden mittaan.
Mikko Rantanen: Lisää tulokkaita. Rantanenkin pelasi kovan kauden, vaikkakin joukkue sukeltikin pahemmin, kun mikään joukkue työsulun jälkeisenä aikana. Hieno tulokaskausi kaiken kaikkiaan.
Artturi Lehkonen: Tämä on yksi kauden kovimmista tempuista. En millään uskonut Apen saavan paikkaa Montrealin rosterissa, mutta niin vain työllä ja hien vuodatuksella hän se otti ja näytti olevan sen arvoinen. 18 maalia on todella kova luku. Keskitalven hiljainen hetki vei mahdollisuudet päästä 20 maalin kerhoon.
Teuvo Teräväinen: Hyvä kausi, mutta jotenkin odotin enemmän. En osaa Teukasta oikein koskaan sanoa mitään.
Valtteri Filppula: Tuttua ja turvallista kahden suunnan peliä. Kausi alkoi pistetehtailun osalta hyvin, kuunes hyytyi ja jatkui suhtkoht tasaisena loppuun asti. Vallen pelissä pisteet on kuitenkin sivuseikka.
Lauri Korpikoski: Alkukaudesta teki maaleja, joilla löi epäilijöillensä luun kurkkuun. Dallasissa ollessaan teki jopa yllättävän paljon pisteitä, stuntattuaan loukkaantumisiaan. Traidin myötä Columbukseen, jossa en hänen otteistaan hirveästi tiedä. Ura NHL:ssä on erittäin lähellä päättyä, mutta niin sen piti olla viime kesänäkin.
Joel Armia: Tehnyt täydellisen muodonmuutoksen pelaajana. Alivoiman tappaja, jopa räppää maalin taikka pari tasakentällisin taikka alivoimalla. Yksi käuden hienoimmista tarinoista.
Markus Granlund: Toinenkin veljes teki läpimurtonsa. Maalia vaille 20 kaappia on kova suoritus. Vakiinnutti asemansa laiturina.
Jori Lehterä: Menee alaspäin, kun lehmänhäntä. Ollut loukkaantumisia, mutta siitä huolimatta tulokaskausi on pelkkä muisto vain.
Erik Haula: Vahvaa peruspeliä. Pisteitä taas yllättävän paljon. Roolissaan loistava.
Joonas Donskoi: Toisen kauden kirouksen uhri. Jonekin oli pitkään poissa loukkaantumisten takia. Jännä tilanne tulevaisuuden kannalta.
Iiro Pakarinen ja Miikka Salomäki olivat pitkään loukkaantunena, joten heistä ei pahemmin ole mielikuvaa tällä kaudella tullut. Pakarinen ilmeisesti täyttänyt ruutunsa hyvin. Pulkkinen, Puljujärvi, Kapanen, Kossila ja Hännikäinen ovat niin pienellä otanalla, että vaikea sanoa oikeastaan mitään. Puljusta sen verran, että McDavidin rinnalla syksyllä kulki ihan hyvin. Pulkkisen ura Atlantin takana oli sitten siinä. Ei saanut vastuuta edes Coyoteissa, joissa sen mahdollisen ässän olisi vielä voinut hihastaan antaa. Nyt suuntana on erittäin todennäköisesti Eurooppa, sillä AHL lienee jo loppuunkoluttu hänen osaltansa.
Hieno kausi suomalaisittain. Pitkästä aikaa paljon tehoilijoita ja ennen kaikkea tulokkaat löivät kovat näytöt tiskiin. Miken läpimurto lämmittää kovasti.