Status Quo – pyhä kolmisointu

[Paitselo]

Moni palstalaisista on tutustunut brittibändi Status Quon musiikkiin ainakin Koffin mainosten ja HIFK:n siivellä. Kaikkihan tietävät tältä "perus ränttätänttäbändiltä" ainakin biisit What Ever You Want tai Rockin All Over The World (alkuperäinen oli kylläkin Creedence Clearwater Revivalin tuotos). Siis jäähalleissa tuo kolmisointuboogie kuullaan usein aina, kun itse pelissä on vähänkin taukoa, mutta mitäs te ihmiset muuten tiedätte ilmiöstä nimeltä Status Quo?
Kerronpa nyt vähän omaa kosketustani kyseiseen bändiin. Olin vuonna 1972 Ruisrockissa pitkälettisenä ja leveälahkeisena rokkarina hirveässä vesisateessa katsomassa ja kuuntelemassa elämäni ensimmäisen kerran tätä brittibändiä. Enpä silloin voinut kuvitella, että kyseinen bändi levyttää edelleen KOLMEKYMMENTÄ vuotta myöhemmin, vuonna 2002 ja kolmisointu puree edelleen uusimpaankin kuuntelijasukupolveen samalla paalujunttamaisella teholla, kuin se puri jo silloin kesällä 1972. Silloin rumpalina oli John Coghlan, basistina oli Alan Lancaster ja kitaristit olivat Richard Parfitt ja Francis Rossi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Parfitt ja Rossi ovat edelleen mukana tuosta 70-luvun kokoonpanosta. Ja rokki raikaa edelleen! Viimeksi olen kuullut Staus Quoa livenä kuusi vuotta sitten Turussa Elyseellä (ei Turkuun muuten matkustaisikaan) ja bändi oli ainakin silloin edelleen kovassa iskussa. Parfitt ja Rossi hoitelivat tyylillä kompin ja kitarariffit. Sillä keikalla kuulin esim. niin energisen version vanhasta hitistä, Great Balls Of Fire, etten vastaavaa ole ikinä kuullut.
IFK-faneille tiedoksi: Kun Quo kävi Helsingissä keikalla jäähallissa vuonna 1983, niin kitaristi Richard Parfitt hankki jostakin itselleen IFK:n valkoisen pelipaidan. Hän käytti sitä paitaa keikoilla koko vuoden 1984, esimerkiksi kuuluisassa "End of the Road"-konsertissa Lontoossa kymmenet tuhannet brittifanit saivat ihastella Parfittin yllä valkoista paitaa, jossa oli tyylikkäät nelisakaraiset tähdet olkapäillä! JESSSS!
Onko teillä muilla jotakin yhteyksiä/fiilareita tähän perusjunnttarockin ikoniin?

 

[pasil]

Joo, eipä varmaan löydy armeijan käynyttä jamppaa joka ei olisi ko. bändin tuotantoon tutustunut :D. Itse en ole perehtynyt bändiin sen enempää, mutta hyvältä kuullostaa.

 

[finnishninja]

CAROLINE!

Sitä vingutteli jokainen itseään kunniottava jäppinen siihen aikaan kun meikä oli uransa huipulla, eli trimmattu tunska alla ja piikkikikki jopparilla. Älppärin nimi oli Hello!
Myös Paper Plane saa aikaa tosi simoja vibbejä vieläkin!

Tämähän on vinyylinostalgiaa. Pidin muuten muutama kuukausi sitten pikku vinyylikekkerit. Muutama kaveri kylään, pari pakkia kaljaa ja käsky kaivaa rakkaimmat vinyylit kellarista esiin. Oli niin hauska ilta, ettemme lähteneet liikkeelle, vaan veivasimme meikän höyrylevaria viimeiseen hengenvetoon...:D
Suosittelen!

 

[Paitselo]

Re: CAROLINE!

Viestin lähetti finnishninja
Sitä vingutteli jokainen itseään kunniottava jäppinen siihen aikaan kun meikä oli uransa huipulla, eli trimmattu tunska alla ja piikkikikki jopparilla. Älppärin nimi oli Hello!
Myös Paper Plane saa aikaa tosi simoja vibbejä vieläkin!

Tämähän on vinyylinostalgiaa. Pidin muuten muutama kuukausi sitten pikku vinyylikekkerit. Muutama kaveri kylään, pari pakkia kaljaa ja käsky kaivaa rakkaimmat vinyylit kellarista esiin. Oli niin hauska ilta, ettemme lähteneet liikkeelle, vaan veivasimme meikän höyrylevaria viimeiseen hengenvetoon...:D
Suosittelen!

>>> Ninja hei, on tullut kokeiltua tuota samantyyppistä "vinyyli-iltaa". Se oli suorastaan liikuttavan näköistä, kun isot kaljamahaiset äijät jorasivat keskenään Gary Glitterin, Suzi Quatron, Sladen, Sweetin, Mudin, Uriah Heepin, Staus Quon, T.Rexin ym. tahdissa... tai noh, ainakin siinä tahdin sivussa. Yhdellä älypäällä oli vieläpä mukanaan kassillinen peruukkeja, joten saimme itsellemme aikaiseksi tyylin sopivat 1970-luvun
hiuskuontalot. Ja oli siellä yhdellä tyypillä videokamerakin mukana... syntyi sellaista videonauhaa, ettei sitä ihan kenelle tahansa kehtaa näyttää. Siinä meikäläinenkin vetää ilmakitarasooloa peruukki hulmuten, ja leveässä haara-asennossa polvillaan keskellä sohvan pöytää. Kas kummaa, että se pöytä kesti...

 

[finnishninja]

Hahahaaa.. joo.. peruukit löytyivät meiltäkin! Mustat ja pitkät!
Mieletöntä muuten miten hauskaa voi olla vanhojen vinyylien kanssa. Mieleen tulee kaikkea hauskaa ajasta kun jeesus juoksi vielä sortseissa ja sandaaleissa, aina ekasta "eks tiä" - mannelta kolmenkymmenen asteen pakkasessa ostettuun pimeään pulloon:D
Meillä pyöri myös lautasella Hiippiä, mutta myös Black Sabbath, The Who, Ten Years After, Jimi Hendridx, The Beatles, Mountain, Rory Gallagher jne. Minä pidin huolen härmäläisestä perusmusiikista. Hurriganesin "Bourbon Street" sai aikaan yhteislaulun, Royals tarinat Albertista. Ressasin kamuja myös Isokynä Lindholmilla, meikän kautta aikojen suurimmalla idolilla!

Jostain kumman syystä seedeen tulo vei paljon hekumaa hommasta. Uran huippuhan oli aina lauantai. Ostokset olivat vinettopullo ja toisessa kädessa Westerlundilta ostettu ihka uusi vinyyli lastiikkapussissa.
Muistan myös miten ostin junalipun Vaasasta Helsinkiin. En malttanut odottaa, että Deep Purplen "Fireball" kanavoitui Vaasan käpykylän ainoaan levykauppaan.

Status Quo heilui muuten muutama vuosi sitten myös täällä Göteborgissa. Joku sanoi, ettei kukaan ollut soittanut niin kovaa Scandinaviumissa. Myös minulle se oli volyymiennätys (jonka Motörhead rikkoi pari kuukautta sen jälkeen...). Hyvä konsertti, mutta eivät ryökäleet soittaneet Carolinea:mad:

 

[msg]

1987 DDR-hallissa oli hyvä keikka ja muutenkin tuli tuolloin luukutettua Roll over lay down:a aikamoisilla tehoilla.

Vain Living on an island -biisiä jäin kaipaan.

Muistaakos kukaan tuota Rollin Home -videota, missä Rossilla on vielä IFK-paita ja pussillinen 'instat water powder - just add water' jauhetta?

Täytyy taas kaivaa vinyylit ja vanha Rockin thru the years -vhs esiin.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti msg
1987 DDR-hallissa oli hyvä keikka ja muutenkin tuli tuolloin luukutettua Roll over lay down:a aikamoisilla tehoilla.

Vain Living on an island -biisiä jäin kaipaan.

Muistaakos kukaan tuota Rollin Home -videota, missä Rossilla on vielä IFK-paita ja pussillinen 'instat water powder - just add water' jauhetta?

Täytyy taas kaivaa vinyylit ja vanha Rockin thru the years -vhs esiin.

>>> Jumaleissön! Onko Rossillakin ollut IFK-paita esiintyessä? Minä en ole moista nähnyt, vaan silloin 1984 End of the Road-konsertissa Parfittilla oli valkoinen IFK:n paita pelinumerolla 13 (ilman pelaajan nimeä) ja siinä oli Bauerin mainokset... joten kyseessä ei ollut ainakaan IFK:n edustusjoukkueen paita Olisko ollut A-junnujen paita?) Parfitt vaihtoi sen IFK-pukimen yllensä konsertin puolivälissä, kun oli ensin hikoillut märäksi ekan tunnin aikana sellaisen kiiltelevän "silkkipaidan". Jotenkin esim. Roll Over Lay Down kuulosti harvinaisen mahtipontiselta kun kitaristi heilui lavalla IFK-vetimissä...

 

[Paitselo]

Finnishninja hei!

Unohtui mainita, että siinä meidän 70-luvun riekkumaillassa soi myös vahvasti kanadalainen bändi nimeltä Bachman-Turner-Overdrive. Kolahtikos tuo orkesteri sinulle 70-luvulla?

Ja joskus aikoinaan toin Epsanjan reissulta madridilaisen heavybändin vinyylin matkamuistona. Sen bändin nimi oli Baron Rojo ja se esitti biisinsä espanjan kielellä. Äläkä rupea tässä vaiheessa nauramaan... nimittäin minun ja monen kaverinikin mielestä se kieli sopi hyvin bändin lujaa jyräävään komppiin. Baron Rojo oli vähän niinkuin yhdistelmä Uriah Heepiä ja Led Zeppeliniä... taisi yhden heidän hittinsä nimi olla "Los Rockeros al infierno"... tai jotakin sinne päin (en hallitse espanjan kieltä).

NIIN, ja sinulta on jäänyt paljon kokematta, jos et ole Carolinea kuullut livenä. Siinä on biisi, joka on todella kaikkien "headbangereitten" äiti!

 

[Stonecold]

Juu, Status Quo on nähty (luojan kiitos!) kertaalleen, Turussa Elyyseellä joskus -90 luvun puolessa välissä. Olihan sitten jumalattoman hyvä keikka.

Parfittin ja Rossin takana oli rivissä n. 15 kpl erilaisia Fenderin kitaramalleja ja sieltä äijät otti mielensä mukaan tuoretta lankkua biisien välillä. Oli se komean näköinen rivistö ;)

Caroline, What ever...yms. muut menobiisit olivat ohjelmistossa ja meno oli loistavaa. Ensimmäisen kerran kuulin bändiä ekaluokalla joskus -70 luvun puolenvälin tietämissä ja kolisi heti.

Rockia ei soita muuten yksikään muu bändi maailmassa yhtä tiukasti, kuin Quo.

 

[Sledge Hammer!]

Parfitin paita oli Rassan 13 ja se oli päällä myös Going Down Town Tonight videolla joka lohkaistiin Back to Back älppäriltä. Quon paras tycker jag.

Tässä yhteydessä en voi olla taas mainitsematta Ozzyn esiintyneen Black Sabbathin reunion keikalla Jäähallissa Ruutun viisvitonen päällään parin biisin ajan. Varsin tyylitietoinen veikko tuo Ozzy!

 

[msg]

Viestin lähetti Predator
>>> Jumaleissön! Onko Rossillakin ollut IFK-paita esiintyessä? Minä en ole moista nähnyt, vaan silloin 1984 End of the Road-konsertissa Parfittilla oli valkoinen IFK:n paita pelinumerolla 13 (ilman pelaajan nimeä) ja siinä oli Bauerin mainokset... joten kyseessä ei ollut ainakaan IFK:n edustusjoukkueen paita Olisko ollut A-junnujen paita?) Parfitt vaihtoi sen IFK-pukimen yllensä konsertin puolivälissä, kun oli ensin hikoillut märäksi ekan tunnin aikana sellaisen kiiltelevän "silkkipaidan". Jotenkin esim. Roll Over Lay Down kuulosti harvinaisen mahtipontiselta kun kitaristi heilui lavalla IFK-vetimissä...

Sorry keski-ikäisellä dementia iskee kun noita nimiä muistelee.
Meni nimittäin Rossi ja Parfitt pahasti sekaisin. Kohta varmaan muistaa että Keith on se isohuuli ja Mick se whiskyä kittaava.

 

[OikeaPakki]

Joo oltiin Turussa -95 tsekkaamassa Quon keikkaa tukevassa haara-asennossa. On tässä tullut digattua jo 20v tota meininkiä ja se oli semmoinen must-keikka. Paha vaan että oli ollut autokolarissa vähän aikaa aikasemmin ja piti vetää kaljan kanssa buranaa että pysy radalla selkäkipujen kanssa:cool: Mutta ei voinut poiskaan jäädä..maailman paras komppikäsi lavalla nääs..

Detalji: Onko kukaan pannut merkille Rockin All over the World-videossa basistia? Niin, siinähän veivaa joku konenukke, koska Lancasterilla alkoi menemään välit poikki biisinteko kaksikkoon. Tämmöinen pikku huomio. Hyvän kuvan bändistä saa se 20v - juhlavideo akselilla jotain 1968-88...s

Viime kesänä veivattiin akustisella (heh) vanhojen äijien kanssa mm. Carolinea. Se on semmoinen hyvä äänikuva tästä junttapaalurokkibändistä:)

 

[msg]

Viestin lähetti OikeaPakki
Detalji: Onko kukaan pannut merkille Rockin All over the World-videossa basistia? Niin, siinähän veivaa joku konenukke, koska Lancasterilla alkoi menemään välit poikki biisinteko kaksikkoon. Tämmöinen pikku huomio. Hyvän kuvan bändistä saa se 20v - juhlavideo akselilla jotain 1968-88...s

Eikös se ole 'Rockin Thru the Years' video missä on kaikki Paper Planesta tuohon epäonnistuneeseen In the Army -biisiin?
Siinä on listasijoitukset ja julkaisuvuosi kullekin biisille. Siihen aikaan kun ravintoloista lensi ulos viimeistää yhdeltä, mentiin kotiin jatkamaan ja Status-video pyörimään. Ja bailut jatkumaan aamuun asti.

 

[OikeaPakki]

Juu sama video ja samaa mieltä olen myös että olisivat saaneet sen army piisin jättää tekemättä..lievästi sanoen ei oikein istu muihin Quon tekemisiin. Fyffet vähissä pojilta kait silloin:)

Sama vika rahikaisella ..silloin muinoin kun oli nuori ja lupaava niin poikkain kanssa kateltiin jatkopalloilla useasti ko. videota - pitää vissiin kaivaa se tän keskustelun johdosta pölyttymästä ja muistella pääsiäisenä menneitä...:p

 

[Lapanen]

Psykedeliaa

Lienee paikallaan muistuttaa että Status Quo ei ole suinkaan aina ollut kolmen soinnun boogie-jyrä.

Yhtyeen alkuaikojen tuotantoa leimaa hyvinkin psykedeelinen hippi-huuru-meininki. Sittemminhän pojat tosiaan löysivät kuuluisan oman linjansa, eivätkä ole siltä pahemmin poikkeilleet.

'In The Army Now' on aika omituinen Quo-biisi. Siinähän bändi versioi hollantilaisen/belgialaisen Bollandsien biisin melkein yks-yhteen alkuperäisen version kanssa. Biisistä on kyllä jytä-boogie kaukana. Kaupallinen pakkorako.

Status Quon konsepti on aika mainio. Niitä hyviä biisejä ei vain ikävä kyllä ole kovinkaan paljon.

 

[Paitselo]

Re: Psykedeliaa

Viestin lähetti Lapanen
Lienee paikallaan muistuttaa että Status Quo ei ole suinkaan aina ollut kolmen soinnun boogie-jyrä.

Yhtyeen alkuaikojen tuotantoa leimaa hyvinkin psykedeelinen hippi-huuru-meininki. Sittemminhän pojat tosiaan löysivät kuuluisan oman linjansa, eivätkä ole siltä pahemmin poikkeilleet.

'In The Army Now' on aika omituinen Quo-biisi. Siinähän bändi versioi hollantilaisen/belgialaisen Bollandsien biisin melkein yks-yhteen alkuperäisen version kanssa. Biisistä on kyllä jytä-boogie kaukana. Kaupallinen pakkorako.

Status Quon konsepti on aika mainio. Niitä hyviä biisejä ei vain ikävä kyllä ole kovinkaan paljon.

>>> Lapanen hei... tietenkin Quon alkuaikoja leimasi "psykedeelinen hippimeininki"... pojat olivat tietenkin aloittaessaan "Ajan Hermolla", joten ei ole ihme että silloin bändi esiintyi kukkasin koristelluissa farkuissa!

Sanoit myös, että "ikävä kyllä niitä hyviä biisejä ei vain ikävä kyllä ole kovinkaan paljon".. noh, miten sen nyt ottaa... minun mielestäni Quo on tehnyt YHDEN BIISIN... ja sen biisin nimi oli Paper Plane.. ja sen jälkeen Quon kaikki myöhemmin tehdyt biisit olivat tavallaan tuon Paper Planen "pikkusiskoja"... siitä on hyvänä esimerkkinä "Caroline". Kundit löysivät hyvän ja toimivan tyylin siihen kolmisointuun, ja se puree edelleen! Niitä Paper Planen ja Carolinen "pikkusiskoja" on nyt jengi ympäri maailmaa digannut jo yli KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA!
Joku tuolla muuten tässä ketjussa sanoikin, että Richard Parfittilla on "maailmanhistorian kautta aikain paras komppikäsi"... olen täysin samaa mieltä, miehen ote ei ole yhtään herpaantunut, vaikka hän jo yli 50-vuotias....

 

[Paitselo]

YLÖS! JA JOULULAHJALISTOILLE!

Kaikilla meillä on ainakin joku tuttava, joka diggailee kybällä kunnon rokettirollia! Kun valitset pukin konttiin Status Quon musaa, niin lahjan vastaanottajan hurmio on selviö, tähän ei pysty edes Tuomari Nurmio!

Monet Englannissa käyneet moittivat paikallista sapuskaa mauttomaksi, mutta jos on kerran saanut pureman Quo-käärmeeltä, niin sen jälkeen brittiläinen minttukastikeessa muhinut lampaanviulu nautittuna lämpimän bitterkaljan kanssa tuntuu orgastisen taivaalliselta.

Tai voihan tämän asian sanoa yksinkertaisemminkin:

MENE TONTTU KAUPPAAN JA OSTA STATUS QUON LEVY LAHJAKSI!

 

[khilou]

Paita

Joo, SE Bauer-mainoksinen paita #13 taisi olla ei Rassan vaan A-junnujen. Tietääkö kukaan muuten, mistä se Parfittille kulkeutui?

Ja tuo sama paitahan nähdään jossain 80-luvulla taivaskanavilla pyörineessä videossa, olisiko ollut "Going downtown tonight " tai jotain sinnepäin.

 

[Pavlikovsky]

Kerronpa nyt vähän omaa kosketustani kyseiseen bändiin. Olin vuonna 1972 Ruisrockissa pitkälettisenä ja leveälahkeisena rokkarina hirveässä vesisateessa katsomassa ja kuuntelemassa elämäni ensimmäisen kerran tätä brittibändiä. Enpä silloin voinut kuvitella, että kyseinen bändi levyttää edelleen KOLMEKYMMENTÄ vuotta myöhemmin, vuonna 2002 ja kolmisointu puree edelleen uusimpaankin kuuntelijasukupolveen samalla paalujunttamaisella teholla, kuin se puri jo silloin kesällä 1972. Silloin rumpalina oli John Coghlan, basistina oli Alan Lancaster ja kitaristit olivat Richard Parfitt ja Francis Rossi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Parfitt ja Rossi ovat edelleen mukana tuosta 70-luvun kokoonpanosta. Ja rokki raikaa edelleen.

Loistava ketjunavaus. Pengoin vähän jatkiksen ketjuja ja löysin yhden ehdottomasti lempibändini ketjun, joka onkin jo kauan aikaa sitten perustettu, mutta hienosti.
Itsehän olen myös bändin kova fani ollut jo 10 vuotta. Tosin tuohan nyt ei ole Quo:n historiassa aika eikä mikään. Niin kauan heebot ovat juurevaa hard rockiaan ja junttaboogietaan veivanneet. Se siinä Status Quo:ssa iskeekin. Tyyli ei ole vaihdellut juuri lainkaan vuosikymmenten välissä lukuunottamatta kahta ensimmäistä albumia, vaan Rossi ja kumppanit ovat luottaneet tähän konseptiinsa mikä on kestänyt. Jopa uusimmat levyt ovat todella hyvänkuuloisia ja viimeisin " Search Of The Fourth Chord" -albumi vuodelta 2007 kuulosti erittäin hyvältä. Vuonna 1986 toisen legendaarisen perustajajäsenen Alan Lancasterin jälkeen on tullut myös todella hyviä albumeja. Eivät ole äijät vielä väsyneet! Toivoisin myös, että uutta albumia kaikessa hiljaisuudessaan olisivat tekemässä, vaikka kävin sivuilta tsiigailemassa, että kiertueella ovat koko kesän.
Itse en Quon keikoille vain kerennyt ja toivon todellakin, että tulisivat vielä Suomeen. Kannattajakunta Suomessa ei iso ole eikä lähellekkään 80-luvun tasoa, mutta uskollinen se kannattajakunta on. Itse kuulun siihen ja ovathan he Suomessa paljon vierailleetkin.

Ei muuta kuin Keep On Rockin`-kokoelmalevy soimaan ja fiilistelemään. Jatkiksessa vieläkin löytyy uskollisia bändin faneja muutaman vuoden tauon jälkeen?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jatkiksessa vieläkin löytyy uskollisia bändin faneja muutaman vuoden tauon jälkeen?

Tottakai, olen nähnyt valon.

Kun synnyin vajaat 40 vuotta sitten, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua. Kun ostin ekan Status Quo -levyni reilut 25 vuotta sitten, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua. Kun näin ekan kerran yhtyeen livenä noin 20 vuotta sitten, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua. Kun menin armeijaan, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua. Kun astuin avioliittoon, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua. Kun nuorimmainen lapsistani syntyi pari vuotta sitten, Status Quo veivasi tukat silmillä kolmea sointua.

Kaikki Status Quon pitkäsoittolevyt ovat hyllyssä täällä. Itselleni läheisintä Status Quota on legendaarisen 70-luvun kokoonpanon Rossi, Parfitt, Lancaster & Coghlan, ja levyt noin vv. 1972-1977. Senkin jälkeen on tullut ulos hyviä tai ainakin kohtuullisia levyjä. 80-90-lukujen vaihde ja varsinkin jokin In The Army Now oli vähän ankeampaa settiä ainakin mitä levyihin tuli. Tosin livenä Status Quo on aina ollut hieno akti aikakaudesta riippumatta. Mikään ei pentuna ollut tyylikkäämpää kuin Rossi ja Parfitt letti pitkänä ja leveässä haara-asennossa, Telecasterien kaulat yhdensuuntaisessa erektiossa.

Status Quon vahvuus on aina ollut huikea melodiantaju ja kyky tehdä mieleenpainuvia säkeitä ja kertsejä. Rossi totesi joskus "puoli vuosisataa sitten", että jos kuulet postimiehen viheltelevän kappalettasi niin olet onnistunut työssäsi. Mitään huippumuusikkoja Status Quossa ei ole koskaan soittanut, mutta yhtyeen avut ovat olleetkin aivan muualla kuin mielikuvituksellisessa säveltämisessä tai huippuluokan instrumentinkäsittelyssä.

Kannattaa myös lukea elämäkertateos "XS in all areas", jossa Rossi ja Parfitt muistelevat yhtyettä ja omia vaiheitaan. Suomennettua laitosta ei liene saatavilla, mutta oman englanninkielisen kappaleeni ostin kevällä Suomalaisen Kirjakaupan aleloorasta kolmella eurolla!

 

[Pavlikovsky]

Kaikki Status Quon pitkäsoittolevyt ovat hyllyssä täällä. Itselleni läheisintä Status Quota on legendaarisen 70-luvun kokoonpanon Rossi, Parfitt, Lancaster & Coghlan, ja levyt noin vv. 1972-1977. Senkin jälkeen on tullut ulos hyviä tai ainakin kohtuullisia levyjä. 80-90-lukujen vaihde ja varsinkin jokin In The Army Now oli vähän ankeampaa settiä ainakin mitä levyihin tuli. Tosin livenä Status Quo on aina ollut hieno akti aikakaudesta riippumatta. Mikään ei pentuna ollut tyylikkäämpää kuin Rossi ja Parfitt letti pitkänä ja leveässä haara-asennossa, Telecasterien kaulat yhdensuuntaisessa erektiossa.

Status Quon vahvuus on aina ollut huikea melodiantaju ja kyky tehdä mieleenpainuvia säkeitä ja kertsejä. Rossi totesi joskus "puoli vuosisataa sitten", että jos kuulet postimiehen viheltelevän kappalettasi niin olet onnistunut työssäsi. Mitään huippumuusikkoja Status Quossa ei ole koskaan soittanut, mutta yhtyeen avut ovat olleetkin aivan muualla kuin mielikuvituksellisessa säveltämisessä tai huippuluokan instrumentinkäsittelyssä.

Huikeaa, hatunnoston arvoinen suoritus koko värisuora hyllyssä!
Jeb, tuo kokoonpanohan se tosi Quo-faneille se rakkain ja legendaarisin on. Tuolta ajalta myös tosiaan ne kovimmat levyt ja kappaleet ovat peräisin. Lancasterin lähtö ei bändiin kuitenkaan tehnyt minkäänlaista kuoliniskua oikeastaan, vaikka perustajajäsen oli kyseessä. Moni bändi tästä olisi mennyt shokkiin.
In the army now on mielestäni paljon jo kokeilevampaa ja se aukeaa kuuntelijallekkin vasta useamman kerran kuunneltuaan sitä. Roll over lay downit ja rainit ovat sitä jäähalli-Quota, jossa riffi tarttuu sellaisenkin korvien väliin, joka ei Status Quosta pitäisikään. Mielestäni In the army now ei huonompi levy sekään ole ja jokaisella bändillä on ne vuoristoradan alamäet joskus edessä.
Tosiaan tuo Quon tyyli ilahduttaa tätä nuorempaakin fanikuntaa, kun on tarpeeksi kelaillut niitä live VHS-keikkoja edes sun taas. Hienoa, että äijät pitävät tyylistään kiinni tänäpäivänäkin. Olet myös erittäin oikeassa siinä, että Status Quossa kukaan ei ole noussut Led Zeppelinin lailla rock-maailman terävimpään kärkeen vaan jätkät ovat puhaltaneet yhteen hiileen ja tässä on tulos.
Katselin myös sitä Status Quon kirjaa tässä viime viikolla Kampin Suomalaisessa Kirjakaupassa ja herätti kyllä kiinnostukseni, mutta vielä jäi kirja hyllyyn. Pitää hankkia kyllä kyseinen opus. Kyllä sitä lontoon kielellä lukee myös.

 

[Pavlikovsky]

No niin hyvät kolmisoinnun ystävät. Vanhat herrat tekevät jälleen keikkaa Suomessa. Nimittäin 28.3-30.3.2010 välinen on pyhitetty Suomen keikoille ja tällöin papat junttaavat ilmoille boogieta ensin Finlandia-talossa sitten Tampereen Pakkahuoneella ja lopuksi vielä eksyvät Turun Caribiaan.

Viimeisestä vierailusta onkin pyörähtänyt jo pari vuotta milloin taisivat nimenomaan Pakkahuoneella käydä ja mukava nähdä etteivät Parfitt/Rossi ja kumppanit ole Suomea unohtaneet. Liput tulevat myyntiin ensi maanantaina Lippupalvelussa. Mieluusti olisin vielä kyllä katsomassa kun Caroline pärähtää soimaan totutun lujaa ja siitä eteenpäin hittikimaralla.

Laitetaanpa soimaan On The Level-levy samantien!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

No niin hyvät kolmisoinnun ystävät. Vanhat herrat tekevät jälleen keikkaa Suomessa. Nimittäin 28.3-30.3.2010 välinen on pyhitetty Suomen keikoille ja tällöin papat junttaavat ilmoille boogieta ensin Finlandia-talossa sitten Tampereen Pakkahuoneella ja lopuksi vielä eksyvät Turun Caribiaan.

Jahas, täytyy ostaa liput ja kaivaa vintiltä reikäinen Piledriver-paita valmiiksi. Status Quo on ollut kuulemma kovassa vireessä aivan lähimenneisyydessä, kuten Youtuben tuoreimpien rainojen perusteella on mahdollista päätellä.

Onhan Quo käynyt useastikin Suomessa, mutta lähes aina olen ollut esteellinen pääsemään paikalle. Taitaa olla 1990 ja Nummirock ainoa kerta kun olen nähnyt yhtyeen Suomessa, tosin pari kertaa olen todistanut Status Quon keikkaa myös UK:ssa.

Liput tulevat näköjään myyntiin viikon päästä maanantaina, eli kohta pitäisi kaivaa kuvetta. Mietin vaan pitäisikö lähteä ihan Tampereelle saakka Quon perään. Pelkään että Finlandia-talo voi olla hieman kankea ympäristö yhtyeelle soundien puolesta ja muutenkin. Toisaalta F-talon etummaisilla riveillä pääsee mukavan lähelle kenttätapahtumia. Kerrankin näkisi laskea telecasterien naarmut jo Carolinen aikana.

 

[Evil]

Taitaa olla 1990 ja Nummirock ainoa kerta kun olen nähnyt yhtyeen Suomessa

Samassa paikassa olemme siis olleet, ja vieläpä samaan aikaan. Jännä festari muutoinkin... Faith No Morea silloin kovasti hypetettiin mutta en tykännyt. D.A.D. oli totutun kova. Doc Holliday toi tuulahduksen Syvää Etelää keskelle pohjanmaalaista metsää, ja kotimaisista pienyrittäjistä Radiopuhelimet ja Mana Mana vetivät puoleensa. Ihan paska sen sijaan oli joku helsinkiläinen Ö-divisioonan hanoirocks, poseeraajien lauma jonka seitsentuumaisen ostin kuitenkin, ja sittemmin hyvällä voitolla myin. Ai mikä se oli? No joku 69 Eyes tai sellainen.

Status Quo? Juu, toimii ainakin kolmessa promillessa hyvin. Se on sellainen Francis Rossin Skootteri.

 

[Jj]

>>> Lapanen hei... tietenkin Quon alkuaikoja leimasi "psykedeelinen hippimeininki"... pojat olivat tietenkin aloittaessaan "Ajan Hermolla", joten ei ole ihme että silloin bändi esiintyi kukkasin koristelluissa farkuissa!

Taannoin rakentaessani 60-/70-lukujen vaihteen soittolistaa törmäsin juurikin yhteen tuon ajan helmistä, Teeman BBC-arkisto-ohjelmassakin esitettyyn Pictures of Matchstick Meniin. Minusta jopa mielenkiintoisempaa matskua kuin tämä sinänsä asiallinen jäähallirock. Sen perusrallit kun ovat minusta jo hieman kärsineet vuosien voimasoitosta siihen nähden mitä mainitut Caroline tai Down Down saavat huomiota.

Toinen mukava kohtaaminen tuli tämän cover-levyn myötä, muut kappaleet eivät oikein innostaneet mutta Bob "good ol´time rock´n´roll" Segerin Get Out Of Denver oli hyvin vedetty, vaikka aika samankuuloisesti kuin originaali.