Tässä nykyisessä kontekstissa on ollut mielenkiintoista lukea Samuel Pepysin elämänkertaa - Pepys on yksi englanninkielisen maailman kuuluisimpia diaristeja (ellei kuuluisin), joka piti 1600-luvun puolenvälin jälkeen runsaan vuosikymmenen ajan koodilla kirjoitettua hämmentävän avomielistä ja kirjallisesti äärimmäisen korkeatasoista päiväkirjaa. Hänestä jää ehdottomasti positiivinen kuva älykkyytensä, rehellisyytensä ja tietyn inhimillisen sympatiansa vuoksi, mutta nykyajan kontekstissa hän olisi sarjaraiskaaja ja myös pedofiili, koska ahdisteli ja kouri mm. esipuberteettista 12-vuotiasta tyttöä.
Käytännössä kaikki palvelijat ja suuri osa alemmista yhteiskuntaluokista olivat vapaata riistaa ja Pepysillä oli lukemattomia juttuja, jossa hän pakotti ja kiristi alempiarvoisia nuoria naisia seksiin. Hämmentävää tässä on se, että kysymys oli hänen ja aikalaistensa mielissä lähinnä kristillisessä mielessä synti (eikä Pepys edes ollut erityisen uskovainen), koska ulko- tai esiaviollinen seksi - sen sijaan pakottaminen ja oman asemansa hyväksikäyttö olivat enemmänkin "maan tapa" eivätkä edes näiden hyökkäysten kohteet ajatelleet kovinkaan toisin. Esim. tämän 12-vuotiaan tytön äiti suhtautui sangen välinpitämättömästi Pepysin lähentelyihin, joita hän osin todisti. Köyhyys oli ankaraa ja armotonta ja harvalla oli varaa olla moralisti, jos vaihtoehtona oli nääntyminen. Tuossa yhteiskunnassa vallitsi siis käytännössä avoin weinsteinilaisuus.
Päättelisin tästä että kun n. 80-85% maailmasta elää edelleen syvässä köyhyydessä, että naisten tilanne on edelleen käsittämättömän karu. Länsimaat ja länsimaalaistuneet maat ovat päässeet pois tästä avoimesta ja de facto hyväksytystä hyväksikäytöstä, vaikka silti on jäljellä paljon epäkohtia, mutta inhottava edes miettiä köyhien maiden tilannetta.