Tarkalleen ottaen nuo yllä lasketut ovat kineettisiä energioita (yksikkö joule J = Nm) eikä voimia (yksikkö newton N). Voimahan ei ole törmäyksen aikana vakio, vaan jotakin tämän vasemmanpuolisen kuvan näköistä:
kuva Googlen kuvahausta. Tuon (t,F)-kuvaajan alle jäävä pinta-ala on voman impulssi, joka on siinä mielessä kiintoisa suure, että se on yhtä suuri kuin tennispallon liikemäärän muutos.
Jos oletetaan, että tennispallo kimpoaa päästä tulosuuntaansa menettämättä vauhtiaan, on liikemäärän muutos
delta_p = p2- p1 = mv - (-mv) = 2mv
ja tämä siis on yhtä suuri kuin voiman impulssi. Jos mallinnetaan törmäystä siten, että voima on vakio koko törmäyksen ajan niin saadaan oikeanpuoleisen kuvan mukainen tapaus, joka on laskennallisesti yksinkertaisempi. Impulssi saadaan tällöin yhtälöstä I = F*t, missä F on törmäyksen aikana vaikuttava vakiovoima ja t aika, jonka iho ja pallo ovat kosketuksissa. Siis
I = F*t = delta_p = 2mv
mistä ratkaistaan
F = 2mv / t
Jos nyt heitetään hihasta törmäyksen kestoksi vaikka 5 millisekuntia (ei isommin hajua onko arvio sinne päinkään), olisi voima (2*0,060kg*(50/3,6)m/s) / 0,005s = 33 N ja tässä mallissa voima kasvaa suoraan verrannollisena pallon nopeuteen, eli muut voimat ovat 67N ja 133N.