Jos otettaisiin hetki taaksepäin nyky kokoonpanoista täälläkin ja mietittäisiin Salkkareiden kaikkien aikojen joukkuetta (all-star) tiimiä, joka poikaa nosteli useamman kerran kevään päätösjaksoissa. Oma rosterini olisi seuraavanlainen
1. Saku Salin - Silja Salin - Kalle Laitela
Markus Ekholm - Tuomo
2. Don Laitela (A) - Suppo Taalasmaa (A) - Aki Nikkinen
Sauli - Kari Taalasmaa
3. Aleksi Salin - Hanna Salin - Sinna Jokinen
Aaro - Jiri
4. Majuri (C) - Stubastian - Ken Ojala
Toni Veijalainen - Camilla Mustavaara
Maalissa: Kasper Koponen ( Riku Jääskeläinen)
Valmennus: Jack Sardiin, Heikki Ratila, Maarit Salin
Huolto: Jaana Nieminen, Ami Vainio
Tsenöräl mänäker: K-P Virtanen
Paljon jäi kovia nimiä ulkopuolelle ja huomioitavaa, että nyky kokoonpanosta ei montaakaan nimeä joukkueeseen päässyt.
Ykkösessä Tupu - Hupu - Lupu-hengessä. Salinit löytävät toisensa kentältä vaikka silmät kiinni ja Kalle latoo kiekot rysään, selvä ykkönen sekä nousee salkkarit hall of fameen koko kenttä.
Pakkeina hyvin kiekkoa jakeleva Markus Ekholm, joka ei ole mikään hirveä yv-pyssy niinkään, mutta peliäly on joukkueen parhaimmistoa. Parhaimmillaan paineen alla. Tuomo taas on enemmän varmistava pakki, mutta laukaus on hirveä ruoska ja pelaa erittäin fyysistä peliä. Mielestäni tämä kenttä sopii ykköseksi kaikkien aikojen salkkari-tiimiin.
Kakkoskenttä on rakennettu kovuuden ja kokemuksen mukaan. Suppo ja Don Laitela ovat tutkapari, jotka käyvät kovalla dieselillä, mutta henkilökohtainen taitotaso riittää näyttävään pyöritykseen jalkojen ollessa samaan aikaan täyttä betonia.
Aki Nikkisen roolia kentässä tuskin tarvitsee arvailla. Nikkinen puskee voimalla maalille ja tekee samalla kaikkea rottailua aina pikku maalinedus poikkareista jäähileitten lennättämiseen vastustajan veskarin naamalle. Pystyy heittämään tarpeen vaatiessa hanskat tiskiin. Osaa myös Aki-talkin, jota käyttää säästelemättä. Sillä välin kun Suppo ja Ipe jakelevat silkin pehmeillä käsillään lättyä toisilleen niin Nikkinen nauttii kivusta maalin edessä.
Pakeiksi kenttään laitoin Saulin ja Kartsan. Pakkipari tuntee toisensa jo vuosien takaa ja roolitus on tässäkin selvä. Sauli pyrkii pelaamaan aavistuksen verran kiekollisemmin toimittamalla aina pappakaksikolle kiekkoa hyökkäykseen, kun Kartsan tehtävä on laminoida vastustajaa seinälle ja tehdä vaikutelma, että tänne ei ole kiva tulla. Sauli joutuu osittain paikkaamaan Kartsan kiekonmenetyksiä ja puujalkoja, mutta yhteinen kemia pelastaa, sillä pappakaksikkoa on turha odottaa puolustukseen.
Kolmoskenttä perustuu Sinna Jokisen yleispelaamiseen kaikkialla kenttää, kun Hanna Salin ja Aleksi Salin hoitavat enemmän omaa yhteispeliään. Tämä kenttä on aavistuksen verran puolustavampi ja tämä kenttä heitetään yleensä silloin, kun peli ei etene lainkaan tai on muuten vain jumissa. Sinna Jokisen muhkeat perstaklaukset on tarkoitettu sytyttämään joukkuetta, vaikka Hanna Salinin pusut eivät paljoa kyllä niistä jää.
Jirillä on tässä kentässä iso kiekollinen vastuu puolustuksessa, sillä yksikään ketjumiehistä (naisista) ei ole mikään velho kiekollisena. Slegr tykkää nousta ja samaan aikaan Sinna Jokinen hakee Jirin pakin paikkaa paikkauksella. Mahtava yhdistelmä, Jirskan kurkijalka-ranneveto on kovinta mitä Pihlajakadulla on vähän aikaan nähty.
Aaro on tasapaksu pakki, joka ei ole oikeastaan missään erityisen hyvä, mutta tämä onkin hänen vahvuus. Pukukoppipelaaja viimeisen päälle. Aaro ehkä nähdään juuri tanssimassa munasuojat päällä torilla.
Neloseen on heitetty kokemusta, voimaa ja kovien pelien ratkaisua, vaikka kenttä ei paljoa pääsekkään pelaamaan. Majuri ei esittelyjä rauhallisuutensa kanssa tarvitse, Stubastian raastaa, ronkkii, vittuilee ja tsemppaa sekä Ken Ojala polkee hurjaa kyytiä laidalla vaikka kädet ovatkin kuin koivunhalot. Toimii kuin junan vessa kaiken kaikkiaan.
Majuri pystyy yksin myös ratkaisemaan pelejä ja ei paljoa puhu tai pukahda, mutta C on ansaitusti rinnassa. Hengen luoja omalla taistelutahdollaan. Pakkeina Veijalainen - Mustavaara. Camilla on etevä all around-pakki, jonka ratkaisut ovat aina oikeita kiekollisena tai ilman Veijalaisen varmistellessa ja lyödessä kiekkoa ränniin sen minkä kerkeää. Toni on periaatteessa kuin Aaro pienemmällä peliajalla.
Maalivahtipelissä luotetaan nuoruuteen, ei niinkään kokemukseen. Kasper Koposen korvien väli on kuitenkin niin vahva, että puntti ei tutise ihan pienestä. Jalat ja reaktiot ovat sähäkät ja pystyy yksin torjumaan voittoja joukkueelle. Riku Jääskeläistä harvemmin nähdään luukkua avaamassa, koska tuopin pohjaa ollaan usein tuijottelemassa ravintolassa, mutta pelivastuussa ollessaan stunttaa Koposta aavistuksen verran rauhallisempana, mutta hyvin peliä ohjaavana veskarina. Mailapeli kummallakin maailman luokkaa.
Valmennuksessa on tietoa, taitoa, älykkyyttä, rohkeutta ja intohimoa. Maarit Salin peluuttaa puolustusta selkein ohjein sekä myös puuttuu puolustuspelaamiseen. Ratila peluuttaa hyökkääjiä ja kiittäminen käy häntä, että kuviot ovat aivan huippuluokkaa ja kiekko liikkuu kauniisti. Jack Sardiin luo joukkueen pelikirjan sekä pelillisen identiteetin pystyen myös vaikkapa kesken pelin vaihtamaan keski alueen trappia pois sekä lisäämään viivelähtöjä.
Huollossa ovat monivuotiset urakoitsijat Ami Vainio ja Jaana Nieminen, jotka ovat hoitaneet pelaajien varusteita rutiinilla jo vuosia. Lääkärinä muuten toimii Daniel Ojala/Dr. Love
Tseneräl Mänäkerinä oikeutetusti K-P Virtanen, joka tarkkailee kaikkien aikojen rosteria joka päivä ja on valmis puuttumaan kokoonpanoon, jos jotain tähtipelaajaa ei muuten vain enää nappaa. Reservi on täynnä huippuluokan salkkarikiekkoilijoita, joita K-P ei epäile käyttää tarpeen vaatiessa.