Aiheesta on keskusteltu useissa eri ketjuissa melko yleisluontoisesti ja teoreettisestikin, ja ainakin nimimerkki @mjr on maininnut pariinkin otteeseen tarpeesta perustaa aiheelle oma ketju. En väitä, että tietämykseni aiheesta olisi mitenkään ylivertaista, mutta jonkinlaista perehtyneisyyttä minulta löytyy ja aihehan on kiehtova, joten tässä jonkinlainen alustus keskustelulle. Tarkoitus on, että ketjussa voidaan keskustella sattumasta niin arjen ilmiönä kuin myös käydä filosofista keskustelua siitä, mitä sattuma pohjimmiltaan on ja mistä se kumpuaa. Toivotan tervetulleeksi ketjuun kaikki mieleen juolahtavat yksinkertaisetkin mietteet, anekdootit ja kysymykset, vaikka ne kysyjästä itsestään tuntuisivatkin tyhmiltä. Samaten toivotan tervetulleeksi pitkät ja syvälliset pohdinnat aiheeseen liittyvistä nyansseista, ja toivon ettei tällaista keskustelua virheellisesti leimata saivarteluksi.
Satunnaisuus määritellään yleensä hahmon/ennustettavuuden puuttumiseksi. Tarkemmin voidaan puhua ontologisesta satunnaisuudesta ja tarkoittaa todellisuuden luonteeseen liittyvää satunnaisuutta, jota ei ole tietoa lisäämällä mahdollista vähentää. Esimerkkinä tästä on nykytiedon mukaan kvanttifysiikassa esiintyvä satunnaisuus, jossa kaikki kausaliteetit huomioidenkin lopputulokseen liittyy välttämättä tietty määrä satunnaisuutta. Tällaista voidaan kutsua myös objektiiviseksi satunnaisuudeksi.
Toisena päähaarana voidaan pitää episteemistä satunnaisuutta, joka viittaa tiedon rajoista kumpuavaa satunnaisuutta. On hyvä huomioida, että tähän luokkaan kuuluu myös sellainen satunnaisuus, joka johtuu periaatteellisistakin tiedon rajoista: Jos jotain ei edes periaatteessa voida tietää, ei se välttämättä silti tee itse todellisuuden luonteesta satunnaista. On kiistanalaista, onko ontologista satunnaisuutta edes olemassa: Piilomuuttujateoriat yrittävät selittää kvanttifysiikan näennäistä objektiivista satunnaisuutta siten, että ns. kulissien takana toimivat deterministiset prosessit näyttäytyvät tarkastelumme tasolla pohjimmiltaan ennustamattomina. Monet tällaiset teoriat ovat kuitenkin sopineet huonosti yhteen havaintojen kanssa. Itse rajoitun lähinnä episteemiseen satunnaisuuteen, sillä erottelu ei ole käytännön tasolla merkityksellinen, eikä esim. tällä hetkellä ole väliä onko kvanttifysiikan satunnaisuus ontologista, sillä vaikka näin ei olisi, meille se on vähentämätöntä.
Pelit ovat yleinen tapa hyödyntää ja havainnollistaa satunnaisuutta. Nopanheitto on täysin deterministinen prosessi, jossa epäselvän lähtötilanteen ja havaintokykymme rajojen takia emme kuitenkaan osaa ennustaa yksittäistä tulosta. Sen sijaan, kykenemme ennustamaan jonkin tuloksen frekvenssin, kun noppaa heitetään useita kertoja. Reilulla nopalla ykkönen tulee keskimäärin joka kuudennella heitolla. Sama pätee kuhunkin yksittäiseen silmälukuun. Tässä tapauksessa sanotaan todennäköisyyksien olevan symmetrisiä ja voidaan soveltaa klassista todennäköisyyden käsitettä. Linkki johtaa Matematiikkalehti Solmun artikkeliin (artikkelissa myös hyvä lyhyt historiikki todennäköisyyslaskennan synnystä) ”Sattuman matematiikkaa I – Klassinen todennäköisyys”.
Jotta avausviestistä ei tulisi aivan liian pitkää, en käy tässä tarkemmin läpi todennäköisyyslaskennan kehitysvaiheita, mutta kiinnostuneiden kannattaa tutustua samasta juttusarjasta osaan II ”Todennäköisyyslaskennan aksioomat” sekä osaan III ”Kolmogorovin aksioomat ja frekvenssitulkinta”. Frekvenssitulkinnasta sanon sen verran, että se lienee suurimmalle osalle meistä luontevin tapa hahmottaa todennäköisyyttä. Jos todennäköisyys on 1/100, ajattelemme että jos toistamme koetta sata kertaa, saamme keskimäärin yhden ”onnistumisen”.
Pelien satunnaisuus on kuitenkin hallittua ja harvoin soveltuu sellaisenaan analogiaksi ns. oikeaan maailmaan. Yhtenä esimerkkinä tilastotieteen termi ”heteroskedastisuus”, joka tarkoittaa pelkistetysti, että sarjan vaihtelu ei ole sama joka toistolle. Haluan myös nostaa esille asian, joka muistui mieleeni aikanaan jääkiekon satunnaisuudesta käydystä keskustelusta. Joku nimimerkki, joka puhui muistaakseni ”Simo Sattumasta” esitti satunnaisten tapahtumien esim. jääkiekko-ottelussa menevän aina tasan joukkueiden välillä ja sattuman siten olevan vaikuttamatta lopputulokseen. Tällainen ajattelu ja sattuman henkilöiminen joksikin tasapuoliseksi onnenjakajaksi on harhaanjohtavaa, ja otan alle lainauksen Sattuman matematiikkaa -sarjan kolmososasta:
”Todennäköisyys ei siis ole mikään kuminauha, jonka kohtalo pakottaa kohti keskiarvoa. Se ei vastaa näkemystä ”kosmisesta oikeudenmukaisuudesta”, jonka mukaan onnistumisien jälkeen on seurattava epäonnistumisia ja että jokainen on keskimäärin yhtä hyvä. Kohtalo voi toki muistaa aikaisemmat epäonnistumiset, mutta satunnainen riippumaton toistokoe ei niitä muista.”
Yhteen viestiin on täysin mahdoton saada kaikkea mitä haluaisin sanoa edes alustukseksi aiheelle, mutta eiköhän niitä keskustelussa nouse esiin. Mitä sinä ajattelet sattumasta ja miten sen koet? Onko sinusta sattuman merkityksellisin läsnäolo elämässäsi lauantain lottoarvonta, vai kenties arkiset yllätykset? Sana on vapaa.
Satunnaisuus määritellään yleensä hahmon/ennustettavuuden puuttumiseksi. Tarkemmin voidaan puhua ontologisesta satunnaisuudesta ja tarkoittaa todellisuuden luonteeseen liittyvää satunnaisuutta, jota ei ole tietoa lisäämällä mahdollista vähentää. Esimerkkinä tästä on nykytiedon mukaan kvanttifysiikassa esiintyvä satunnaisuus, jossa kaikki kausaliteetit huomioidenkin lopputulokseen liittyy välttämättä tietty määrä satunnaisuutta. Tällaista voidaan kutsua myös objektiiviseksi satunnaisuudeksi.
Toisena päähaarana voidaan pitää episteemistä satunnaisuutta, joka viittaa tiedon rajoista kumpuavaa satunnaisuutta. On hyvä huomioida, että tähän luokkaan kuuluu myös sellainen satunnaisuus, joka johtuu periaatteellisistakin tiedon rajoista: Jos jotain ei edes periaatteessa voida tietää, ei se välttämättä silti tee itse todellisuuden luonteesta satunnaista. On kiistanalaista, onko ontologista satunnaisuutta edes olemassa: Piilomuuttujateoriat yrittävät selittää kvanttifysiikan näennäistä objektiivista satunnaisuutta siten, että ns. kulissien takana toimivat deterministiset prosessit näyttäytyvät tarkastelumme tasolla pohjimmiltaan ennustamattomina. Monet tällaiset teoriat ovat kuitenkin sopineet huonosti yhteen havaintojen kanssa. Itse rajoitun lähinnä episteemiseen satunnaisuuteen, sillä erottelu ei ole käytännön tasolla merkityksellinen, eikä esim. tällä hetkellä ole väliä onko kvanttifysiikan satunnaisuus ontologista, sillä vaikka näin ei olisi, meille se on vähentämätöntä.
Pelit ovat yleinen tapa hyödyntää ja havainnollistaa satunnaisuutta. Nopanheitto on täysin deterministinen prosessi, jossa epäselvän lähtötilanteen ja havaintokykymme rajojen takia emme kuitenkaan osaa ennustaa yksittäistä tulosta. Sen sijaan, kykenemme ennustamaan jonkin tuloksen frekvenssin, kun noppaa heitetään useita kertoja. Reilulla nopalla ykkönen tulee keskimäärin joka kuudennella heitolla. Sama pätee kuhunkin yksittäiseen silmälukuun. Tässä tapauksessa sanotaan todennäköisyyksien olevan symmetrisiä ja voidaan soveltaa klassista todennäköisyyden käsitettä. Linkki johtaa Matematiikkalehti Solmun artikkeliin (artikkelissa myös hyvä lyhyt historiikki todennäköisyyslaskennan synnystä) ”Sattuman matematiikkaa I – Klassinen todennäköisyys”.
Jotta avausviestistä ei tulisi aivan liian pitkää, en käy tässä tarkemmin läpi todennäköisyyslaskennan kehitysvaiheita, mutta kiinnostuneiden kannattaa tutustua samasta juttusarjasta osaan II ”Todennäköisyyslaskennan aksioomat” sekä osaan III ”Kolmogorovin aksioomat ja frekvenssitulkinta”. Frekvenssitulkinnasta sanon sen verran, että se lienee suurimmalle osalle meistä luontevin tapa hahmottaa todennäköisyyttä. Jos todennäköisyys on 1/100, ajattelemme että jos toistamme koetta sata kertaa, saamme keskimäärin yhden ”onnistumisen”.
Pelien satunnaisuus on kuitenkin hallittua ja harvoin soveltuu sellaisenaan analogiaksi ns. oikeaan maailmaan. Yhtenä esimerkkinä tilastotieteen termi ”heteroskedastisuus”, joka tarkoittaa pelkistetysti, että sarjan vaihtelu ei ole sama joka toistolle. Haluan myös nostaa esille asian, joka muistui mieleeni aikanaan jääkiekon satunnaisuudesta käydystä keskustelusta. Joku nimimerkki, joka puhui muistaakseni ”Simo Sattumasta” esitti satunnaisten tapahtumien esim. jääkiekko-ottelussa menevän aina tasan joukkueiden välillä ja sattuman siten olevan vaikuttamatta lopputulokseen. Tällainen ajattelu ja sattuman henkilöiminen joksikin tasapuoliseksi onnenjakajaksi on harhaanjohtavaa, ja otan alle lainauksen Sattuman matematiikkaa -sarjan kolmososasta:
”Todennäköisyys ei siis ole mikään kuminauha, jonka kohtalo pakottaa kohti keskiarvoa. Se ei vastaa näkemystä ”kosmisesta oikeudenmukaisuudesta”, jonka mukaan onnistumisien jälkeen on seurattava epäonnistumisia ja että jokainen on keskimäärin yhtä hyvä. Kohtalo voi toki muistaa aikaisemmat epäonnistumiset, mutta satunnainen riippumaton toistokoe ei niitä muista.”
Yhteen viestiin on täysin mahdoton saada kaikkea mitä haluaisin sanoa edes alustukseksi aiheelle, mutta eiköhän niitä keskustelussa nouse esiin. Mitä sinä ajattelet sattumasta ja miten sen koet? Onko sinusta sattuman merkityksellisin läsnäolo elämässäsi lauantain lottoarvonta, vai kenties arkiset yllätykset? Sana on vapaa.