Retropelaaminen on kyllä alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Jatkuvasti huomaan peliostoksilla, että koriin eksyy kovalla prosentilla vanhempia pelejä, joista myös tuntuu olevan pisimpään iloa. Joidenkin pelien kohdalla kyse on toki paljolti nostalgiasta, mutta onhan se myönnettävä, että 10+ vuoden takaisissa huippupeleissä oli ihan eri tavalla sitä jotain, kun mitä nykyisissä. En oikein osaa edes nimetä, mikä valtaosassa uudemmista peleistä lopulta mättää. Kaikki on viimeisen päälle hiottua, grafiikat realistisempia kuin oikea elämä, ääninäyttely on elokuvien tasolla ja maailma on yksityiskohtia täynnä, mutta kuitenkin huomaan palaavani mieluummin takaisin 90-luvun ja 2000-luvun alun pelitarjontaan. Ehkä se ongelma on juuri siinä, että kaikki on liiankin hiottua ja tietynlainen särmä puuttuu. Tai sitten ne parhaat ideat on vaan jo käytetty.
Esimerkkinä nyt vaikka viimeisimmät peliostokseni: Assassin's Creed 4, Battlefield 4, The Last of Us: Left Behind ja Star Wars Jedi Knight: Jedi Academy. Last of Usin pelasin parissa tunnissa läpi ja tykkäsin kovasti, mutta noihin muihin verrattuna olen viettänyt päälle kymmenkertaisen määrän aikaa Jedi Academyn parissa, vaikka olen aikanaan (2003->) pelannut sen puolen tusinaa kertaa läpi ja muistan tehtävät edelleen ulkoa. Ennen noita valtaosa "uusista" peleistä jotka ostin, oli remasteroituja tai remake-versioita vanhemmista peleistä: Kingdom Heartsit 1 ja 2, Final Fantasyt X ja X-2, alkuperäinen Resident Evil, jne. Sen, mitä nuo grafiikassa jäävät jälkeen ne voittavat takaisin muilla ansioilla.
Tuntuu kyllä hieman oudolta kutsua noista mitään retropeleiksi. Retroilusta puhuttaessa tulee lähinnä mieleen (S)NES ja siitä vanhempi tuotanto, mutta kai se on myönnettävä, että ensimmäinen Pleikkari on parikymmentä vuotta vanha kapistus ja kakkonenkin täyttää 15. Näköjään suomenkielinen wikipedia on kanssani samaa mieltä, "yleisesti käsitteellä "retropeli" tarkoitetaan 1970-luvulta 1990-luvun alkuvuosille julkaistuja pelejä." Toisaalta, tuo käsite on pysynyt samana jo vähintään vuosikymmenen, joten ehkä 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun pelitkin voi jo hyvillä mielin laskea retrokamaksi, ainakin tämän ketjun käyttötarkoituksiin.
Formula-peleistä tuli mieleen, muistan kun junnuna sain ensimmäisen PlayStationin joululahjaksi. 2 peliä sain valita mukaan, ja pukinkonttiin tarttuivat NHL 98 ja Formula 97. Molemmat tuli pelattua aivan totaalisen puhki, kuten tuossa iässä mikä tahansa peli minkä käteen sattui saamaan. F1:sessä minulla oli tapana pelata kausia kaikki asetukset mahdollisimman realistisena, mukaanlukien aidot kierrosmäärät kilpailuissa. Yksi kisa aika-ajoineen kesti siis useamman tunnin. Muistiini on ikuisesti palanut eräs Monacon GP, jossa johdin kilpailua suhteellisen ylivoimaisesti viimeisellä kierroksella, kun toiseksi viimeisessä mutkassa auton moottori syttyi palamaan ja keskeytin kisan maalisuoran alkuun. Tuo oli varmasti ensimmäisiä hetkiä, jolloin joku peli vitutti aivan suunnattomasti. (NES-klassikoihin mm. Battletoads ja Ninja Gaiden tutustuin vasta myöhemmin...)
Änäri oli toki vielä kovemmassa kulutuksessa. Tuota vuosipainosta en ole pelannut varmaan lähemmäs 15 vuoteen, mutta osaisin varmasti edelleen suht hyvällä prosentilla hyödyntää ne varmat maalikikat. Lähinnä se rannarin venytys lähes nollakulmaan saakka ja laukaus, joka upposi aina. Tappelut olivat mielestäni 98:ssa koko sarjan parhaat, tuon jälkeen on nähty vähän kaikkea mutta jotenkin tuo toimi aina parhaiten. Ja toki siinä yltiönopeassa laserkiekossa oli oma viehätyksensä, seuraavan vuoden painos tuntui ihan saakelin hitaalta ja tylsältä ysikasiin tottuneena.