Remu & Hurriganes

[oiler99]

Mike varasti juuri shown täydellisesti.

 

[Kouhia]

Seitsemän kitaristia vetämässä yhtä biisiä. Aikamoista. Onneksi sentään Remun mikkiä on vaimennettu pikkuhiljaa pienemmälle.

 

[oiler99]

Homma alkoi toimia sen jälkeen kun Michael Monroe tuli lavalle.

 

[Moto]

Harmillista, että illan juhlakalu oli myös illan heikoin lenkki, mutta oli tuo lopulta ihan onnistunut konsertti vierailijoiden ja bändin ansiosta. Maikkeli ja Ile etunenässä, mutta hyvin tuo musikaali-Remukin veti. On piletti Sellosalin esitykseen Ganes-musikaalista, niin sitä voi tämän perusteella odottaa innolla.

Nyt siis varmaan encore menossa, mutta Remu ei vaan jaksanut lähteä lavalta välissä.

 

[D.Santon]

Tämä Red River Rock kuulostaa...noh, niin. Ei oikein Remulta enää irtoa tuon kazoon kanssa, ja joutuu Monroe paikkaamaan/peittämään saksofonilla aika paljon.

 

[Individual]

Se siitä sitten (ilmeisesti ainakin).

 

[D.Santon]

Kyllähän tuo paikoitellen kulki ihan hyvin. Vierailijat pelastivat paljon, toki Remullakin oli hetkensä. Näillä näkymin päätökset uralle, ja hyvät eläkepäivät.

 

[oiler99]

Rock And Roll Band 10 vuoden tauon jälkeen yhdessä oli yksi konsertin kohokohdista.

 

[Individual]

Shorai shorai houlama goodbye – tällaista hurmosta ja kaaosta oli Remun viimeinen keikka - Kulttuuri - Helsingin Sanomat

 

[Jokeriarska]

Keikka alkoi todella laiskasti vedetyllä Roadrunnerilla. Oikeastaan tapahtuma heräsi henkiin vasta Ile Kallion tultua lavalle ja kappaleet "Crazy Days" ja "Chinatown" kuulostivat hyvälle. Lähinnä myös paljon sen takia, koska ensimmäiset kappaleet olivat menoltaan aivan p*skat. Itselleni jostain syystä täysin tuntematon Dimitri Keiski veti myös loistavasti. "Hot Wheels" illan kärkeä, samoin kuin kiipparistin kitaralla soittama Järvisen "Just for You". Parasta antia silti muutamat Michael Monroen laulamat Roadrunner-levyn klassikot (The Phone Rang, Oowee-Oohla, Slippin' and Slidin').

Ikävä kyllä on sanottava, että itse päätähdestä tuli mieleen se South Parkin jakso, jossa Rod Stewart tulee lavalle.... Olen nähnyt parempia mutta toki myös huonompia keikkoja. Hyviä ja terveitä eläkepäiviä Henry Aaltoselle.

Rautajoella oli muuten rummuissa melkoisen epäkiitollinen tehtävä. Katse koko ajan Remun suuntaan ja samalla pitäisi vielä soittaa, kun toinen huutaa kuuluvasti: "Mitä vittua?" ja "Älä soita!". Vedä siinä sitten, kun toinen on vielä koko ajan pari tahtia jäljessä.

 

[Musta Nuoli]

Muistaakseni Jaakko Tepolle järjestettiin aikoinaan vähän tuon tapainen juhlakeikka, Jaska istui kiikkutuolissa keikan ajan ja siellä sitten kävi muut vetämässä biisejä. Ehkä olisi voinut toimia tässäkin tapauksessa.

Ile Kallio on kyllä ihan perkeleen kova.

Jaakko Tepolla oli sikäli hyvä syy olla kiikkustuolissa, että Jaska sai 1994 aivoinfarktin, joka lopetti kuplettilaulajan uran siihen paikkaan. Ehkä olisi Remukin voinut olla jo kiikkustuolissa, mutta meni se varmaan näinkin.

Jaakko Teppo oli muuten mukana kiertueella kun muutama vuosi sitten Suomea kiersi Mikko-sika Mallorcalla -musikaali. Hän ei siis itse esiintynyt vaan oli muuten vain mukana ja kävi sitten esityksen jälkeen kumartamassa yleisölle, näin ainakin Turussa. Oli oivallisen hauska esitys, jossa oli mukana aito sika lavalla (nimeltään tietysti Mikko).

 

[heavy]

Näyttää Ile Kallio vierailleen viime lauantaina Michael Monroen keikalla Tavastialla. Esittivät yhdessä Ganesilta lainatut Get Onin ja Chinatownin (sekä Rollareiden Jumpin Jack Flashin). Harmi ettei löytynyt yhtään taltiointia tuubista, olisi kiinnostanut kuulla erityisesti tuo Chinatown.

 

[DR_J]

Näyttää Ile Kallio vierailleen viime lauantaina Michael Monroen keikalla Tavastialla. Esittivät yhdessä Ganesilta lainatut Get Onin ja Chinatownin (sekä Rollareiden Jumpin Jack Flashin). Harmi ettei löytynyt yhtään taltiointia tuubista, olisi kiinnostanut kuulla erityisesti tuo Chinatown.

Tuli oltua paikalla ja sekä Ile että Michael olivat kyllä huippuiskussa. Get on ja Chinatown tosiaan Hurriganesilta kuultiin ja täytyy sanoa, että Ilekin on todella stydi kitaristi. Jäi vaan aina Alpun varjoon vähän turhankin paljon.

 

[Moto]

...mutta hyvin tuo musikaali-Remukin veti. On piletti Sellosalin esitykseen Ganes-musikaalista, niin sitä voi tämän perusteella odottaa innolla.

Edellinen ja varmaan ainoa kerta, kun olen musikaalin nähnyt livenä, oli Hype lukion ruotsintunneilla, joten ehkä oli aika laittaa uusiksi.

Tarinankerronnan kannalta tuossa ei ollut kovinkaan ihmeellisiä asioita, mutta musiikillisesti ihan hyvä pläjäys. Näytellyt kohdat olivat lähinnä välähdyksiä sieltä täältä alkaen Remun nuoruudesta ja tarina loppui Hot Wheels-ajan (ilmeisesti) Ruotsin kiertueeeseen, vaikka vielä encorena kuultiin mm. Bourbon Street.

Lavasteet olivat äärimmäisen yksinkertaiset ja jäikin lähinnä vuorosanojen varaan saada selville, missä nyt ollaan. Sama punkka kelpasi niin Remun lapsuudenkodiksi, vankilaksi, Ile Kallion kodiksi ja TV-studion sohvaksi ja toisella puolella oli vain hieno tuoli ja pöytä. Lisäksi joku pyykkinaru tuolla punkan puolella. Mutta keskiössä oli odotetusti musiikki.

Remu on musikaalin suojelija, joten varmaankin käsikirjoitus on siellä hyväksytetty. Silmiinpistävää olikin, että Remun ja äidin (pikkurikollisia molemmat) suhde kuvattiin molemmin puolin lämpimäksi ja ymmärtäväksi. Lisäksi Remu ja Cisse tuntuivat olevan Ilen kanssa hyvää pataa, mutta Albert oli vähän hylkiö, jota ei kiinnostanut mikään. Liekö ollut sitten oikeassa elämässäkin noin.

Biisit olivat alkuperäisille sovituksille uskollisia - "Cisse" tosin taisi laulaa joitain sellaisiakin biisejä, mitkä Remu laulaa oikeasti ja vastaavasti I Will Stay oli muutettu Remun ja tyttöystävä Jennin duetoksi. Dimitri Keiski hoiti pääasiassa rumpaloinninkin, mutta niissä biiseissä, missä oli myös näyteltävääkin, rumpupallilla istui toinen kaveri - sama hemmo myös soitti kulisseissa toista kitaraa monessa biisissä.

Ilari Hämäläinen on siis Cissen roolissa, ei tosin kaikissa näytöksissä, ja Erik Valkama on sekä Albert että Ile. Päteviä kavereita niin soittamaan kuin näyttelemäänkin.

Kyllä tuota suositella voi. Sellosali oli loppuunmyyty, joten jos kiertue koukkaa lähelle, ei ehkä kannata vitkutella turhia lipun hankinnan kanssa.

 

[Pavlikovsky]

Tuli oltua paikalla ja sekä Ile että Michael olivat kyllä huippuiskussa. Get on ja Chinatown tosiaan Hurriganesilta kuultiin ja täytyy sanoa, että Ilekin on todella stydi kitaristi. Jäi vaan aina Alpun varjoon vähän turhankin paljon.

Tämä on totta, Järvisestä on melua aina riittänyt ja syystäkin. Kyllähän rokkielämää viettäneen Alpun poismeno teki hänestä viimeistään legendan. Siltikin, Ile Kallio tekee kunniaa kiitettävällä tavalla yhä 'Ganes - musalle ja ei voi kuin suositella Black Devilsia. Nähty ja ennen kaikkea kuultu on. Tässä päästään jo aika lähelle Hurriganesin sielunmaisemaa. Remut ja Cisset on opiskeltu tarkkaan.

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=32NGLMG9tHs

 

[DR_J]

Tämä on totta, Järvisestä on melua aina riittänyt ja syystäkin. Kyllähän rokkielämää viettäneen Alpun poismeno teki hänestä viimeistään legendan. Siltikin, Ile Kallio tekee kunniaa kiitettävällä tavalla yhä 'Ganes - musalle ja ei voi kuin suositella Black Devilsia. Nähty ja ennen kaikkea kuultu on. Tässä päästään jo aika lähelle Hurriganesin sielunmaisemaa. Remut ja Cisset on opiskeltu tarkkaan.

Linkki: https://m.youtube.com/watch?v=32NGLMG9tHs

Linkkaamasi videon perusteella vaikuttaa kyllä tiukalta bändiltä. Tähän maahan mahtuu helvetisti Hurriganes-coverbändejä ja niiden taso vaihtelee suuresti. Tämä kuitenkin vakuuttaa. Ovat näköjään Tavastialla 12.9, voisin vaikka lähteä kuuntelemaan.

 

[Pavlikovsky]

Jo yllämainittu Black Devils julkaisi tällä viikolla livelevyn Tavastialta. Tämä rykmentti kannattaa vaikkapa kesällä käydä katsastamassa, jos yhtään Ganes putoaa. Ile Kallio on virtuoosi.

 

[Ann Arbor]

Iltaa vaan tähänkin threadiin! :)

Allekirjoittaneen virtuaalisella levylautasella on viime aikoina soinut pitkästä aikaa Hurriganes ja eritoten yhtyeen "myöhäistuotanto", mikä huomioiden yhtyeen aseman suomirockin "the" yhtyeenä on jopa aliarvostettu. 10/80 toki klassikko, mutta muuten 1980-luvun Ganes jäänyt 1970-luvun klassikoiden varjoon.

Yhtye laajensi musiikillista pelikenttäänsä klassisesta "ränttänttäntästä" kohti modernimpaa rockia ja ainakin allekirjoittaneelle uppoaa hyvin.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=d_QyVivd2o4

Tyylipuhdasta Hard Rockia.

 

[hooceebruins]

Iltaa vaan tähänkin threadiin! :)

Allekirjoittaneen virtuaalisella levylautasella on viime aikoina soinut pitkästä aikaa Hurriganes ja eritoten yhtyeen "myöhäistuotanto", mikä huomioiden yhtyeen aseman suomirockin "the" yhtyeenä on jopa aliarvostettu. 10/80 toki klassikko, mutta muuten 1980-luvun Ganes jäänyt 1970-luvun klassikoiden varjoon.

Yhtye laajensi musiikillista pelikenttäänsä klassisesta "ränttänttäntästä" kohti modernimpaa rockia ja ainakin allekirjoittaneelle uppoaa hyvin.

Tyylipuhdasta Hard Rockia.

Jep. 10/80 itselle se tutuin ja tärkein levy, kun sitä lapsuudessa isä paljon kuuntelutti ja muutenkin sitten vanhemmiten tuli kuunneltua. Myöhemmistä muistan ainakin kannen mukaan tuon Seven Days, Seven Nightsin, että sekin oli levyhyllyssä kaikkien 70-luvun levyjen seassa.

Alkuperäistä Hurriganesia en kerinnyt koskaan näkemään, kun sen verran nuori kuitenkin olen, mutta 1993 tai 1994 tuli nähtyä Remu Plays Hurriganes ja röyhkeästi myytyä Hurriganes-merchiäkin ostin lippiksen verran.

 

[Ann Arbor]

Ten-Eighty on todellakin yksi suomirockin suurimmista klassikoista. Hyvin soljuva rock-tykitys ja biisimateriaali kauttaaltaan laadukas, vaikka varsinaisiksi yhtyeen signature-biiseiksi muodostuikin ainoastaan Made in Sweden ja Bourbon Street.

Näin joulun alla pakko vielä lisätä klassikkohaastattelu 35 vuoden takaa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=mYrhBMlxEvM

Ganes on Ganes aina.

 

[Ann Arbor]

Remu Aaltonen eli äärimmäisen karun lapsuuden – hirvittävä onnettomuus Lapissa vei kyvyn kävellä

Hurriganes-nokkamiehen rosoiseen elämään on mahtunut paljon iloa, mutta myös haasteita ja suurta surua. Tänään hän täyttää 75 vuotta.

www.is.fi

Suomirockin kummisedällä Henry Olavi "Remu" Aaltosella tuli toissapäivänä täyteen pyöreät 75 vuotta! Onnittelut legendalle vailla vertaa.

 

[D.Santon]

Linkki: https://youtu.be/31y3vrgabgs

Linkki: https://youtu.be/xrTt52zYlLs

Onnittelut Remulle!

 

[jiihoo]

Linkataanpas herra Aaltosen hiljattain menneen merkkipäivän kunniaksi legendaarinen haastattelu Soundille vuonna -83.

”Miten pidät yllä kuntoasi?” ”Panemalla.” – Remu Aaltosen haastattelu vuodelta 1983 on väkevää tekstiä

Tänään 70-vuotispäiviään viettävä Remu Aaltonen on todellinen suomirockin ikoni, ja hyvästä syystä. Paitsi että hän on levyttänyt Hurriganesin kera useita klassikkolevyjä, hän on ollut läpi uransa…

www.soundi.fi

Mitä Remu- ja Hurriganes-nostalgiointiin tulee, niin täällä voisi myös olla joskus hieno käydä viettämässä yö ja luukuttamassa Ganes-vinyyleitä.

Majoitusta Porvoossa – Remuganes Suite


Aiemmissa viesteissä on kehuttu Black Devilsiä ja täytyy kyllä yhtyä kehuihin. Itselleni avautui tämä bändi vasta tänä vuonna vähän sattumalta ja sen jälkeen on tullut käytyä parilla keikalla. Lisäksi olen tykännyt kovasti Youtubesta kuunnella heidän keikkapätkiään kotona. Heiltähän tulee maaliskuussa uusi livelevy viime syksyn On The Rockissa järjestetyltä 25-vuotiskeikalta Janne Louhivuoren kanssa vedettynä.

Tässä pieni pätkä Youtubesta kyseiseltä keikalta.

Linkki: https://youtu.be/_3Rr5QCOQ9E

Levyjulkkarikeikat näytti olevan tuolloin maaliskuussa 24.3 Tampereella Yo-talolla ja 25.3 Helsingissä On the Rocksissa. Jälkimmäiselle keikalle pitäisi kyllä päästä!

 

[Mojo]

Onpas haastattelussa sanavalmista porukkaa...

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=3ryuV4hLa1A

 

[Ann Arbor]

Suomirockin legendaarisin haastattelu vuoden 1985 Hanoi Rocks A-studion haastattelun ohella. Mikko "tico tico" Alatalo kovin vakavana ja koko haastattelu vaikuttaakin enempi poliisikuulustelulta.

Ganes on Ganes aina.