Jännä nähdä miten Grönborg pärjää kausi 2. Vahvoilla pohjilla on moni liitänyt ensimmäisen ja sitten toinen kausi on ollutkin hieman vaikeampaa. CHL nyt meni heti kärkeen ihan vituralleen.
Jäin tätä vähän miettimään eikä itselle tullut heti vastauksia mieleen, niin kysynpä sulta esimerkkejä tuosta - että annatko muutamat esimerkit siitä, miten valmentaja on liitänyt ihan vaan vanhoilla pohjilla ja toinen kausi pertziilleen?
Eipä siinä, ihan tottahan se on että jännä nähdä Grönborgin seuraava kausi, koska se varmasti on sitten alusta asti ja pelaajavalinnoiltaankin enemmän sen näköinen, mitä hän haluaa. Erityisesti mielenkiintoista nähdä CHL. Menihän se vihkoon, osin kyllä ymmärrettävästikin kun uusiutumisprosessi oli siinä vaiheessa pahasti kesken.
Niemelästä, jakaisin osiin hieman tuota finaalisarjaa hänen onnistumisensa osalta. Pari ekaa peliä todella paha epäonnistuminen, joukkue ei ollut mukana pelissä lainkaan. Erityisesti toka peli tässä mielessä heikko suoritus, kun siinä oli jo valmennuksella aikaa reagoida, yksi ohipeli on vielä ihan ”normaalia” menoa mille tahansa porukalle.
Kolmannessa pelissä porukka roikkui jo paremmin mukana, osin kyllä Tapparan nostettua jalkaa kaasulta ja tietysti Heljangon ajelu heitä myös järkytti, että pisteet siitä kai sitten. Näkisin kuitenkin, että erityisesti neljänteen peliin Pelicans paransi merkittävästi nimenomaan valmennuksellisin keinoin, sekä kokonaiskuvan että yksittäisten jippojen tasolla. Pitkään siinä näytti, ettei Tappara saa kiinni siitä, mitä täällä nyt oikein tapahtuu. Tältä pohjalta ei mielestäni voi sanoa, etteikö Niemelällä olisi ollut ”mitään” annettavaa tai ässää hihassa, kyllä niitä tässä kohtaa pelattiin aika onnistuneesti.
Sitten taas kun Tappara tuon aihion murskasi siinä nelospelin 41. minuutista alkaen, sen jälkeen taisi kikkapussi olla tyhjä, eli jäi kuva että ei voinut mitään. En sitten siihen osaa sanoa mitään, olisiko tällä joukkueella pitänyt voida, eli kävikö niin ettei vain rahkeet enää riittänyt vai jäikö joku kivi kääntämättä.