Brian Leetchin ylivoimamaali jatkoajalla sinetöi rankkureiden kohtuullisen komean come-backin osavaltion sisäisessä voimainkoitoksessa. 5-4 -voittomaali oli suurelta osin Petr Nedvedin käsialaa. Nedved ja Leetch pompottelivat kiekkoa toisilleen oman maalin takaa lähtien ja lopuksi Nedved leikkasi hyvin pelanneen Bob Essensan eteen Sabres-pakin kanssa maskimiehiksi, Leetchin kopsauttaessa kiekon Essensan kilpikäden kautta pömpeliin.
Rangersin alkukautta hienoisesti riivannut tehottomuus tuntui väistyneen Ison-Eerikin aloitettua varhaisessa vaiheessa ottelua ylivoimamaalilla kauden maalisaldonsa keräämisen. Rangersin peli tuntui kulkevan melko mallikkaasti koko ensimmäisen erän ja vaikka Sabres tasoittikin pelin lähes heti kohta, oli ensimmäinen erä Rangersin heiniä.
Ison Omenan miesten kauden tavaramerkki, oman miehen tekemä maali, avasi kuitenkin Buffalon pelin ja toisessa erässä pelin painopiste ajautui yhä enemmän Mike Richterin vartioiman maalin suuntaan. Sabresin 2-1 ja 3-1 -maaleille Richter ei oikeistaan voinut yhtään mitään. Ensiksi ylivoimalla paikkoja suorastaan tuhlaillut Buffalo iski kiekon Vladimir Malahovin suosiollisella avustuksella Richterin taakse. Sitten Lindros päätti että kunhan hän nyt kerran on Varadaa taklannut niin ei miehestä ole maalia tekemään. Väärä luulo, kiekon Dumontille Lindrosin melko OK-taklauksesta huolimatta tuikannut VV luikkasi itsensä vapaaksi maalin eteen ja nopeaan syöttöön tarkka veto. Peli 3-1.
Koko ottelun ajan toisiaan "sillä silmällä" tuijotelleet kaverukset MacCarthy ja Boulton päättivät sitten lähteä enemmän kuin hippasille. Buffalon Boulton heilutti siksi maukkaasti hanskaansa, että jääkaapin kokoinen (ainakin Boultoniin verrattuna) Rangersin numero 10 ei aikaillut, vaan tipautti pelivälineensä ja otti mallikkaan markiisi Queensbury-asennon. Boultonin taktiikka oli kuitenkin toisenlainen ja eipä kuin hups! ja MacCarthyn paita oli puoliksi pään päällä. Molempien aikansa nyhjäiltyä, onnistui MacCarthy kuitenkin ensin kaappaamaan Boultonin kypärän pois miehen päästä ja lähes samantien kurmuuttamaan Buffalon miestä muutamalla kohtuullisen kovalla iskulla kupoliin, jonka ansiosta pari minuutia kevyttä kenttäaherrusta silmäilleet linjamiehet päättivät panna pystypainille lopun. Pojat lähtivät lepäämään pukuhuoneisiinsa erän lopun.
Boultonin tekonen onnistui kuitenkin herättämään jo hyvää vauhtia horrokseen vaipumassa olleen Rangers-lauman ja erän viimeisen minuutin lähtiessä käyntiin, alkoi kotijoukkueen kiperä polkka. Ensiksi nopean hyökkäyksen päätteeksi Nedvedin mallikkaan syötön verkon perukoille kuvainnollisesti survoi Milan Grosek. Ja ei savua ilman tulta, vajaa sekunti ennen erätaukoa, Andreas Johansson leiskautti kiekon uudestaan maaliin. Tilanteessa oli kaksikin mainiota maskeerausta: ensin Eric Lindros piti oman miehensä, tarjoten Johanssonille vapaan paikan lakaista kiekko maalin vasempaan reunaan ja samanaikaisesti toinen Rangersin mies (Fleury?) roikkui omassa Buffalo-puolustajassaan sumentaen täydellisesti essensan näkökentän.
Kolmas erä oli sitten tasainen, vaikka Rangers sitä ehkä hieman hallitsikin. Molemmille maali mieheen ja jatkoajalle. Joka aaltoilikin sitten varsin vauhdikkaasti päästä päähän, Buffalon päästessä todella mainioon 2-1 -ylivoimahyökkäykseen, jossa Dumontin ratkaisu olla syöttämättä Satanille saattoi olla ottelun ratkaisu. Hetkeä myöhemmin parivaljakko Nedved-Leetch sitten panikin pelille stopin.
Edellämainittujen pelaajien lisäksi pelin näkyvämpiä pelaajia oli Buffalon Afinogenov, jonka mailataituruutta saatiin ihailla useammankin kerran, mutta kuten niin usein pikkukaukalossa on tapana, liian pitkään kieputusta - ei tulosta. Samoin Connelly pelasi mallikkaan ottelun, jos kohta miehen ilmeinen haluttomuus laukoa on pieni puute täkäläisessä kiekkoilussa. Tänäänkin muutama syöttö liikaa.
Rangersin muiden pelaajien näkyvintä kermaa oli maalinkin tekaissut Radek Dvorak sekä ensimmäiset NHL-pisteensä (kaksi syöttöä) Rangers-paidassa kerännyt Zdeno Ciger. Näkymättömistä raatajista joukkueen valmentaja muisti kiitellä Manny Malhotraa. Varmasti arvokasta, mutta myönnettäköön oma kykenemättömyyteni tv-kuvasta seurattuna huomata miehen olemista kentällä. Lähes yhtä näkymätön oli Rangers-kippari Messier ja hän sentään syötti maalinkin!
Molemmat molarit olivat yhdeksästä tehdystä maalista huolimatta varsin mainiossa vedossa. 600:n NHL-ottelunsa pelanneelle Mike Richterille tuli ihan oiva muisto merkkipaalusta.
Kuten tavallista, jälleen kerran ennen ottelua, muistettiin niin syyskuun 11.päivän uhreja kuin New Yorkin Urheimpien ja Hienoimpien (palomiehet ja poliisit) urotekoja. Hienona yksityiskohtana molempien joukkueiden paidoissa luki "New York" poikittaisesti vasemman olan seutuvilta alas oikealle lantiolle.
Jotta sellainen peli.
Ja laitetaan sinne Buffalon maalin suulle se oikea mies. Sellaista se on kun perättäisinä päivinä näkee vaaleapaitaisen joukkueen häviävän, menee maalivahdit sekaisin yömyöhällä juttua kirjoittaessa!
Rangersin alkukautta hienoisesti riivannut tehottomuus tuntui väistyneen Ison-Eerikin aloitettua varhaisessa vaiheessa ottelua ylivoimamaalilla kauden maalisaldonsa keräämisen. Rangersin peli tuntui kulkevan melko mallikkaasti koko ensimmäisen erän ja vaikka Sabres tasoittikin pelin lähes heti kohta, oli ensimmäinen erä Rangersin heiniä.
Ison Omenan miesten kauden tavaramerkki, oman miehen tekemä maali, avasi kuitenkin Buffalon pelin ja toisessa erässä pelin painopiste ajautui yhä enemmän Mike Richterin vartioiman maalin suuntaan. Sabresin 2-1 ja 3-1 -maaleille Richter ei oikeistaan voinut yhtään mitään. Ensiksi ylivoimalla paikkoja suorastaan tuhlaillut Buffalo iski kiekon Vladimir Malahovin suosiollisella avustuksella Richterin taakse. Sitten Lindros päätti että kunhan hän nyt kerran on Varadaa taklannut niin ei miehestä ole maalia tekemään. Väärä luulo, kiekon Dumontille Lindrosin melko OK-taklauksesta huolimatta tuikannut VV luikkasi itsensä vapaaksi maalin eteen ja nopeaan syöttöön tarkka veto. Peli 3-1.
Koko ottelun ajan toisiaan "sillä silmällä" tuijotelleet kaverukset MacCarthy ja Boulton päättivät sitten lähteä enemmän kuin hippasille. Buffalon Boulton heilutti siksi maukkaasti hanskaansa, että jääkaapin kokoinen (ainakin Boultoniin verrattuna) Rangersin numero 10 ei aikaillut, vaan tipautti pelivälineensä ja otti mallikkaan markiisi Queensbury-asennon. Boultonin taktiikka oli kuitenkin toisenlainen ja eipä kuin hups! ja MacCarthyn paita oli puoliksi pään päällä. Molempien aikansa nyhjäiltyä, onnistui MacCarthy kuitenkin ensin kaappaamaan Boultonin kypärän pois miehen päästä ja lähes samantien kurmuuttamaan Buffalon miestä muutamalla kohtuullisen kovalla iskulla kupoliin, jonka ansiosta pari minuutia kevyttä kenttäaherrusta silmäilleet linjamiehet päättivät panna pystypainille lopun. Pojat lähtivät lepäämään pukuhuoneisiinsa erän lopun.
Boultonin tekonen onnistui kuitenkin herättämään jo hyvää vauhtia horrokseen vaipumassa olleen Rangers-lauman ja erän viimeisen minuutin lähtiessä käyntiin, alkoi kotijoukkueen kiperä polkka. Ensiksi nopean hyökkäyksen päätteeksi Nedvedin mallikkaan syötön verkon perukoille kuvainnollisesti survoi Milan Grosek. Ja ei savua ilman tulta, vajaa sekunti ennen erätaukoa, Andreas Johansson leiskautti kiekon uudestaan maaliin. Tilanteessa oli kaksikin mainiota maskeerausta: ensin Eric Lindros piti oman miehensä, tarjoten Johanssonille vapaan paikan lakaista kiekko maalin vasempaan reunaan ja samanaikaisesti toinen Rangersin mies (Fleury?) roikkui omassa Buffalo-puolustajassaan sumentaen täydellisesti essensan näkökentän.
Kolmas erä oli sitten tasainen, vaikka Rangers sitä ehkä hieman hallitsikin. Molemmille maali mieheen ja jatkoajalle. Joka aaltoilikin sitten varsin vauhdikkaasti päästä päähän, Buffalon päästessä todella mainioon 2-1 -ylivoimahyökkäykseen, jossa Dumontin ratkaisu olla syöttämättä Satanille saattoi olla ottelun ratkaisu. Hetkeä myöhemmin parivaljakko Nedved-Leetch sitten panikin pelille stopin.
Edellämainittujen pelaajien lisäksi pelin näkyvämpiä pelaajia oli Buffalon Afinogenov, jonka mailataituruutta saatiin ihailla useammankin kerran, mutta kuten niin usein pikkukaukalossa on tapana, liian pitkään kieputusta - ei tulosta. Samoin Connelly pelasi mallikkaan ottelun, jos kohta miehen ilmeinen haluttomuus laukoa on pieni puute täkäläisessä kiekkoilussa. Tänäänkin muutama syöttö liikaa.
Rangersin muiden pelaajien näkyvintä kermaa oli maalinkin tekaissut Radek Dvorak sekä ensimmäiset NHL-pisteensä (kaksi syöttöä) Rangers-paidassa kerännyt Zdeno Ciger. Näkymättömistä raatajista joukkueen valmentaja muisti kiitellä Manny Malhotraa. Varmasti arvokasta, mutta myönnettäköön oma kykenemättömyyteni tv-kuvasta seurattuna huomata miehen olemista kentällä. Lähes yhtä näkymätön oli Rangers-kippari Messier ja hän sentään syötti maalinkin!
Molemmat molarit olivat yhdeksästä tehdystä maalista huolimatta varsin mainiossa vedossa. 600:n NHL-ottelunsa pelanneelle Mike Richterille tuli ihan oiva muisto merkkipaalusta.
Kuten tavallista, jälleen kerran ennen ottelua, muistettiin niin syyskuun 11.päivän uhreja kuin New Yorkin Urheimpien ja Hienoimpien (palomiehet ja poliisit) urotekoja. Hienona yksityiskohtana molempien joukkueiden paidoissa luki "New York" poikittaisesti vasemman olan seutuvilta alas oikealle lantiolle.
Jotta sellainen peli.
Ja laitetaan sinne Buffalon maalin suulle se oikea mies. Sellaista se on kun perättäisinä päivinä näkee vaaleapaitaisen joukkueen häviävän, menee maalivahdit sekaisin yömyöhällä juttua kirjoittaessa!
Viimeksi muokattu: