Eiköhän tällekin jo sovi ketjunsa avata, vaikka yksi kierros on yhä pelaamatta. Vääntöä varmaan riittää täällä keskustelupalstallakin. Tiukimmalta pariskunnaltahan tämä vaikuttaa. Jos nyt pitäisi veikata, niin paria jatkoaikaa, viittä peliä ja kotiedun turvin jatkoon menijää lähtisin tarjoamaan.
Runkosarjan matseillahan ei sinällään ole merkitystä. KooKoon kannattajana pitää kuitenkin etsiä niistä positiivista. Sporthan oli ilmeisen kusessa KooKoon ruman pelityylin kanssa. Mitenköhän lääke löytyy sitten pleijareihin, jossa tuomarilinja on usein vielä sallivampi?
Paperillahan Sport oli suosikki. Loukkaantumiset tosin tasoittavat peliä, ja ehkä KooKoo saa etua myös valmennuksesta. Manner ja kumppanit ovat ehneet hyvää työtä, mutta kokeneiksihan heitä ei voi vielä kutsua.
Maalivahdeista ei varmaankaan eroa löydy. Suomalainen on pelannut huikean kauden, mutta pudotuspelit on tietty eri pelit. Härkönen taas on kokenut ja ollut aina keväisin parhaimmillaan. Puolustukseenkaan homma tuskin tulee kummallakaan kaatumaan.
Ratkaisevaan rooliin jää siis hyökkäys. Kuusisto on niin hurjassa vireessä, että voi ratkaista koko paskan vaikka yksin. Eikä ole ennenkään hiipunut tosipeleissä. Toinen vastaava kaveri Sportissa liee Markus Jämsä. Runkosarjassa ei kone ehtinyt vielä kunnolla käynnistyä, mutta miehen tason maalintekijänä tietävät varmasti kaikki.
Jos yksilöt ovat sitten Sportin ase, niin mikä on KooKoon? Ensinnäkin tasaisuus ja materiaalin laajuus. Loukkaantumisia ei ole ja kaikki neljä kenttää pystyvät rakentamaan peliä. Toinen mahdollinen ase on yllättävämpi. Hyökkäyksen kovuus. Ei taito, nopeus tai yleistaso - vaan silkka kovuus. Aiempina vuosinahan KooKoon pehmeäkätisissä hyökkääjissä on näkynyt pientä tasonheikkenemistä pudotuspeleissä. Nyt joukkueessa on, sääli kylläkin, hivenen toisenlaista kalustoa vaikka mitenkään erityisen kookas rivistö ei olekaan. Jos peli menee painiksi tai rouhimiseksi Sport jää toiseksi.
Runkosarjan matseillahan ei sinällään ole merkitystä. KooKoon kannattajana pitää kuitenkin etsiä niistä positiivista. Sporthan oli ilmeisen kusessa KooKoon ruman pelityylin kanssa. Mitenköhän lääke löytyy sitten pleijareihin, jossa tuomarilinja on usein vielä sallivampi?
Paperillahan Sport oli suosikki. Loukkaantumiset tosin tasoittavat peliä, ja ehkä KooKoo saa etua myös valmennuksesta. Manner ja kumppanit ovat ehneet hyvää työtä, mutta kokeneiksihan heitä ei voi vielä kutsua.
Maalivahdeista ei varmaankaan eroa löydy. Suomalainen on pelannut huikean kauden, mutta pudotuspelit on tietty eri pelit. Härkönen taas on kokenut ja ollut aina keväisin parhaimmillaan. Puolustukseenkaan homma tuskin tulee kummallakaan kaatumaan.
Ratkaisevaan rooliin jää siis hyökkäys. Kuusisto on niin hurjassa vireessä, että voi ratkaista koko paskan vaikka yksin. Eikä ole ennenkään hiipunut tosipeleissä. Toinen vastaava kaveri Sportissa liee Markus Jämsä. Runkosarjassa ei kone ehtinyt vielä kunnolla käynnistyä, mutta miehen tason maalintekijänä tietävät varmasti kaikki.
Jos yksilöt ovat sitten Sportin ase, niin mikä on KooKoon? Ensinnäkin tasaisuus ja materiaalin laajuus. Loukkaantumisia ei ole ja kaikki neljä kenttää pystyvät rakentamaan peliä. Toinen mahdollinen ase on yllättävämpi. Hyökkäyksen kovuus. Ei taito, nopeus tai yleistaso - vaan silkka kovuus. Aiempina vuosinahan KooKoon pehmeäkätisissä hyökkääjissä on näkynyt pientä tasonheikkenemistä pudotuspeleissä. Nyt joukkueessa on, sääli kylläkin, hivenen toisenlaista kalustoa vaikka mitenkään erityisen kookas rivistö ei olekaan. Jos peli menee painiksi tai rouhimiseksi Sport jää toiseksi.