Miksei voitaisi palata pronssista, antakaa edes yksi järjellinen selitys?
-pelaajat väsyneitä; hmmm itsekin töissä väsynyt eikä nappaa, silti joutuu menemään ja tekemään hommia
Niin, totta kai pelaajatkin yrittävät syttyä siihen pronssipeliin täysillä ja varmasti moni syttyykin, mutta lienee selvää, että henkinen väsymys on välieräsarjan jälkeen läsnä. Ammattiurheilussa pääkoppa ratkaisee hyvin pitkälti, ja jos siellä käy edes hetkellisesti ajatus pelin mielekkyydestä, niin se näkyy kyllä suorittamisen tasossa. Mielestäni lähtökohta pronssipelille on huono, koska joukkueiden ensisijainen tavoite kaudella on (tai ainakin pitäisi olla) voittaa mestaruus. Kun se päämäärä luisuu käsistä, on aika luonnollista, että takki on tyhjä hävityn sarjan jälkeen.
En minä usko, että runkosarjassakaan kukaan löysäilee tarkotuksella, mutta pelin taso ja intensiteetti on silti alhaisemmalla tasolla kuin playoffseissa, joissa jokaisen ottelun merkitys matkalla mestaruuteen korostuu.
-katsojia ei kiinnosta; näyttää vuosi toisensa jälkeen kiinnostavan, yleisöä on enemmän kuin Raumalla ja Tampereella seuraamassa välieriä
Katsojia on luultavasti siitä syystä, että yhden pelin ratkaisussa panokset ovat aika kovat, jolloin "mitä vain voi tapahtua hetkessä". Pitkissä pudotuspelisarjoissa jännitys jakaantuu tasaisesti monen ottelun kohdalle, joten moni kokee järkeväksi valita jonkin yksittäisen ottelun ja sivuuttaa kaikki muut.
Kyllä mm-kisoissakin varmaan käy ihan hyvin katsojia tänäkin keväänä, mutta en minä niitä silti osaa arvostaa urheilullisesti samalle tasolle kuin vaikkapa olympialaisia. Muutenkin arvokisojen pronssiottelut ovat monesti sellaista kevyttä viihdettä, mitä ei tarvitse edes sen kummemmin jännittää. Mitali on aina kiva, mutta en minä ainakaan jaksa juhlia jotain mm-pronssia, vaikka se tulisikin hyvän esityksen jälkeen.
Tehdään sitten periaatepäätös, ettei pelata mitalipelejä ollenkaan, niin nousee runkkarin arvostus tosi korkealle. Eli 60 peliä runkkaria, voittaja on mestari, eikä muille mitään mitaleita. Loppuu tämä jokavuotinen jeesustelu asiasta.
Kuka moista on ehdottanut? Aika typerä olkiukko.
Sillä ei ole mitään väliä että loppukaudesta pelataan 100-200 turhaa peliä kun ei ole enää mitään tavoiteltavaa, mutta vain se mestaruus ratkaisee. 14 joukkueen osalta 13:sta kausi meni ihan käteen ja yksi voi olla tyytyväinen.
Minun kritiikkini kohdistuu ainoastaan yhteen otteluun, jota en pidä mielekkäänä siitä syystä, että se pelataan sen jälkeen, kun kauden ykköstavoite on jo menetetty. En minä runkosarjapelejäkään jaksaisi samalla lailla seurata, jos ei olisi mahdollisuutta voittaa mestaruutta. Aika moni Kalpa-, TPS- ja Ässä-fanikin taisi tehdä saman ratkaisun kuluneella kaudella.
Totta kai sillä on merkitystä, miten joukkue pelaa ensin runkosarjassa ja sitten playoffseissa. En minä kuitenkaan hävityn playoff-sarjan jälkeen ala ensimmäiseksi pohtimaan, sijoittuiko joukkue nyt viidenneksi vai kuudenneksi. Minusta jokainen voitettu pudotuspelisarja on yksi etappi kohti mestaruutta. Mitä pidemmälle joukkue pääsee, sen parempi. En tietenkään oleta, että joka kaudella pitäisi voittaa mestaruus. Yleensä olen ollut tyytyväinen jo siihen, että joukkue pääsee välieriin - huonomalla materiaalilla jopa puolivälieräpaikka tuntuu hyvältä saavutukselta.