Proge

[Peltinen]

Tuoreista löydöistä mainostaisin australialaista maailman cooleimman nimistä King Gizzard & The Lizard Wizard bändiä, joka julkaisee levyjä tahtiin joka tekisi Kari Peitsamonkin kateelliseksi. Viime vuonna se julkaisi vaatimattomat 5 albumia joista olen viime aikoina kuunnellut Flying Microtonal Banana levyä (linkki Youtubeen).

 

[Leon]

KGjne. on kyllä kiehtova bändi. Nonagon Infinityyn asti ainakin. Tuo viime vuoden tulva ei valitettavasti osu mihinkään musasuoneen meikäläisellä. Pari viimeisintä pulautusta on vielä syväkuuntelematta, mutta en heittele vielä kärrynpyöriä niiden suhteen.

 

[Redrose]

Spotifysta löytyy yllättävän paljon kiinnostavia suomalaisille vähän tuntemattomampia bändejä. Mun viimeiset löytöni ovat olleet puolalainen Moonrise, kanadalainen Mystery ja brittiläinen Arena. Toi Arena kolahti meikäläiseen oikein kunnolla. Laitanpa näytteen bändin Immortals? -pitkäsoitolta. Tää biisi on todella pitkä ja sen kesto on melkein 20 min.

Arena - Moviedrome - YouTube

 

[Sokea Vartija]

Näistä uudemmista progebändeistä puolalainen Lebowski täytyy mainita. Yhtye on julkaissut vasta yhden albumin "Cinematic" (2010) jota bändi itse on luonnehtinut musiikiksi olemattomaan elokuvaan.

[URL=https://www.youtube.com/watch?v=xyZoOEM6Ebs]Lebowski - Cinematic - YouTube[/URL]

 

[Sistis]

Tein eilen Spotify-soittolistan täällä suositelluista artisteista. Listalle pääsivät mm. Arena, Malady, Sammal (uusin, aiemmat olivat jo tuttuja), King Gizzard, Gazpacho sekä latinoista Crucis, La Maquina De Hacer Pàjaros ja Los Jaivas.

Vielä ei ole kaikesta päässyt sisälle, ja Spotifyn ilmaisversion käyttäjänä joudun muutenkin käyttämään satunnaissoittoa. Parhaiten noista on iskenyt King Gizzard, jolta muutama kappale on mennyt jo vakiosoittolistalleni. Gazpacho ei toistaiseksi ole ihan vakuuttanut, vaikka kohtuullista soitantaa sillä onkin. Malady on taidokasta, mutta todennäköisesti toimisi livenä monta pykälää paremmin. Nyt soundit jäävät vähän valjuiksi. Arena ei ole iskenyt oikeastaan yhtään. Latinoproge on toistaiseksi ollut paitsiossa, ja vain muutama yksittäinen biisi on tullut vastaan. Siitä en osaa vielä sanoa oikein mitään. Los Jaivas vaikutti herättävän orastavaa mielenkiintoa...

Jatkan tutkimusmatkaa.

 

[Leon]

King Gizzardista sen verran päivitystä, että Polygondwanaland ja Gumboot Soup ovat ihan ok tavaraa. Ne muut 2017 ilmestyneet ovat aika kuraa, jos ihan totta puhutaan.

 

[Redrose]

Tein eilen Spotify-soittolistan täällä suositelluista artisteista. Listalle pääsivät mm. Arena, Malady, Sammal (uusin, aiemmat olivat jo tuttuja), King Gizzard, Gazpacho sekä latinoista Crucis, La Maquina De Hacer Pàjaros ja Los Jaivas.

Vielä ei ole kaikesta päässyt sisälle, ja Spotifyn ilmaisversion käyttäjänä joudun muutenkin käyttämään satunnaissoittoa. Parhaiten noista on iskenyt King Gizzard, jolta muutama kappale on mennyt jo vakiosoittolistalleni. Gazpacho ei toistaiseksi ole ihan vakuuttanut, vaikka kohtuullista soitantaa sillä onkin. Malady on taidokasta, mutta todennäköisesti toimisi livenä monta pykälää paremmin. Nyt soundit jäävät vähän valjuiksi. Arena ei ole iskenyt oikeastaan yhtään. Latinoproge on toistaiseksi ollut paitsiossa, ja vain muutama yksittäinen biisi on tullut vastaan. Siitä en osaa vielä sanoa oikein mitään. Los Jaivas vaikutti herättävän orastavaa mielenkiintoa...

Jatkan tutkimusmatkaa.

Minäkin olen ollut tutkimusmatkalla Spotifyssa ja löytänyt muutaman Suomessa ei niinkäään tunnetun bändin. Skottibändi Pallas kolahti tosissaan ja brittibändeistä Pendragon ja Big Big Train omaavat laajan tuotannon, Tosin Pendragonin osuus Spotifyssa on aika olematon, mutta YouTubesta löytyy runsaasti kokonaisia albumeja. Katselin huvin vuoksi myös kriitikoiden nettiarvosteluja ja totesin, että Pallas sai monelta täydet pisteet CD-levyistään ja biiseistään. The Last Angel on aivan mahtava biisi. Se on eräänlainen joutsenlaulu ja voi aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion kauneudellaan ja surumielisyydellään.

 

[Sistis]

Minäkin olen ollut tutkimusmatkalla Spotifyssa ja löytänyt muutaman Suomessa ei niinkäään tunnetun bändin.

Pitääkin testailla noita jossain vaiheessa. Nyt tuli vastaan nimittäin ehkä kovinta vähään aikaan, eli hollantilainen Ekseption, jonka tuotannosta löytyy huikeita proge-jazz-rock -tulkintoja klassisen musiikin merkkiteoksista. Bachin Toccata ja Fuuga sekä Beethovenin 5. sinfonia taipuvat komeasti! Piti pitkästä aikaa laittaa muutama levy tilaukseen. Samalla tulee sivistettyä itseä klassisen musiikin saralla.

 

[Zeic]

Heitänpä minäkin lusikkana soppaan, koska tärkeintä elämässä on laatia lista. Progen klassikko levyistä pidän etenkin Pink Floydista (kultakausi Dark Side of the Moon - The Wall), King Crimsonista (In the Court of the Crimson King), Rushista (Moving Pictures) ja Camelista (Mirage). Pienemmistä ja uudemmista yhtyeistä mainittakoon suomalainen avaruusjamibändi Hidria Spacefolk ja Kairon;Irse!. Mopo esittelee itsensä jazz-yhtyeeksi, niin tai näin, pari hienoa biisiä nällläkin. Australiasta tulee kasa progeyhtyeitä, jotka yhdistää raskaita riffejä ja vinkuvaa "radiohead" laulua. Karnivool tekee kerroksista progemetallia, jonka Toolmainen Themata on loistobiisi, joka oikeuttaa yhtyeen olemassa olon jo yksistään. Osaka Punchissa on pientä Faith No More fibaa. Yhdistelee mm. funkia ja yökerhojatsia (Muted Wood) metalliin. Jännää häröilyä, mutta onko se progea? Caligula's Horsea olen mainostanut aiemminkin. Hienoa soittoa, mutta kehnoja sanoituksia. Myös Devin Townsend on välillä edistyksellinen ja puolalaisella Riversidellä on hetkensä. Leprous on Norjasta. Niin.

 

[Redrose]

Pitääkin testailla noita jossain vaiheessa. Nyt tuli vastaan nimittäin ehkä kovinta vähään aikaan, eli hollantilainen Ekseption, jonka tuotannosta löytyy huikeita proge-jazz-rock -tulkintoja klassisen musiikin merkkiteoksista. Bachin Toccata ja Fuuga sekä Beethovenin 5. sinfonia taipuvat komeasti! Piti pitkästä aikaa laittaa muutama levy tilaukseen. Samalla tulee sivistettyä itseä klassisen musiikin saralla.

Oletko tutustunut englantilaisen The Tangent -yhtyeen tuotantoon? Jos etsit proge-jazz-rockia, niin tämä bändi on juuri sellainen. Laitan tähän yhden biisin bändin uusimmalta pitkäsoitolta.

THE TANGENT - Two Rope Swings (Album Track) - YouTube

 

[Sistis]

Oletko tutustunut englantilaisen The Tangent -yhtyeen tuotantoon? Jos etsit proge-jazz-rockia, niin tämä bändi on juuri sellainen. Laitan tähän yhden biisin bändin uusimmalta pitkäsoitolta.

THE TANGENT - Two Rope Swings (Album Track) - YouTube

En itse asiassa ole. Nimi on kyllä etäisesti tuttu. Pitääkin ottaa kuunteluun. Kiitoksia!

 

[Redrose]

Täytyypä nostella tätäkin ketjua. Laitan lyhyeen esittelyyn brittibändit Karnataka ja Mostly Autumn. Yhteistä näille bändeille on kuvankaunis nainen päälaulusolistina ja molemmat omaavat erittäin laadukkaan lauluäänen. Nämä bändit näyttävät olevan Suomessa aika tuntemattomia, koska kummastakaan ei löytynyt suomenkielistä wikiä.

Karnatakan laulusolistina on ollut viime aikoina Hayley Griffiths, joka tosin on jättämässä bändin soolouran vuoksi. Aiemmin siellä ovat esiintyneet kaunisääniset Rachel Jones ja Lisa Fury. Karnataka ei ole kuitenkaan hajonnut, vaan siellä ollaan työstämässä uutta musiikkia. Saas nähdä kuka sinne palkataan seuraavaksi solistiksi ja jatkuuko sama linja, että uudelta naissolistilta vaaditaan enkelin kauneus ja ääni.

Mostly Autumnin laulusolistina toimii Olivia Sparnenn. Myös hänellä on hieno voimakas ääni ja kauneuttakin tältä 33-vuotiaalta blondilta löytyy. Mostly Autumnin progessa on enemmän rock-vaikutteita kuin Karnatakan new age -tyylisessä kelttiprogessa.

Laitan tähän loppuun Karnatakan uusimman levyn v. 2015 ja Mostly Autumnin v. 2017 ilmestyneen albumin nimikkobiisin, koska YouTubesta ei löytynyt kokonaista albumia. Yksityishenkilön tekemiä soittolistoja löytyi, mutta todennäköisesti suurin osa niissä olevista biiseistä todennäköisesti poistetaan tai on jo poistettu tekijänoikeussyistä.

Secrets of Angels - YouTube

Mostly Autumn - Sight of Day - YouTube

 

[Sistis]

Ostin viime viikonlopun Helsingin reissulla Jäänsärkijästä täällä kehumani Wobblerin levyn, kun kerran hal... - ei kun - kun sellainen tuli kerran vastaan.

On kyllä maukasta tavaraa nykyprogeksi. Soundit ovat kohdillaan, ja 70-luvun vaikutukset ovat selvät. Kyllä täältä Genesis, King Crimson ja Gentle Giant kummittelevat. Ehkä joissain kohdissa mennään hitusen metallin suuntaan, mutta ei mielestäni liikaa. Metalli kun on minulle lähes kirosana.

Tässä levyn nimikappale: Wobbler - From Silence to Somewhere - YouTube

Onko tämä artisti tuttu kanssapalstalaisille?

 

[Redrose]

Ostin viime viikonlopun Helsingin reissulla Jäänsärkijästä täällä kehumani Wobblerin levyn, kun kerran hal... - ei kun - kun sellainen tuli kerran vastaan.

On kyllä maukasta tavaraa nykyprogeksi. Soundit ovat kohdillaan, ja 70-luvun vaikutukset ovat selvät. Kyllä täältä Genesis, King Crimson ja Gentle Giant kummittelevat. Ehkä joissain kohdissa mennään hitusen metallin suuntaan, mutta ei mielestäni liikaa. Metalli kun on minulle lähes kirosana.

Tässä levyn nimikappale: Wobbler - From Silence to Somewhere - YouTube

Onko tämä artisti tuttu kanssapalstalaisille?

Kuuntelin biisin ja pidin kuulemastani. Täytyypä tutustua bändiin tarkemmin,

Oletko muuten koskaan kuullut 70-luvulla soittaneesta progebändistä Gryphon? Mun kaveri kehotti mua kuuntelemaan Radio Carolinea keskipitkiltä aalloilta. En muista enää taajuutta, mistä se löytyi. Mä hurahdin silloin täysillä progeen teini-ikäisenä. Gryphonista kuuluu ilouutinen, että he julkaisevat yli 40 vuoden tauon jälkeen uuden levyn tämän vuoden syyskuussa. Gryphon soittaa vauhdikasta sinfonista progea ja on kaukana metallimusasta. Laitan v. 1974 julkaistun älppärin nimikappaleen tähän näytiksi. Kerrothan mulle, miten tuo soundi upposi sinuun?

Midnight Mushrumps - Gryphon - YouTube

 

[Sistis]

Laitan v. 1974 julkaistun älppärin nimikappaleen tähän näytiksi. Kerrothan mulle, miten tuo soundi upposi sinuun?

Midnight Mushrumps - Gryphon - YouTube

Minulle uusi tuttavuus. Ihan miellyttävä soundi, paikoin ehkä tuli Mike Oldfield, Camel, Jethro Tull tai Renaissance mieleen. Itse biisi ei ihan täysillä iskenyt. Vähän tuntui keinotekoisen pitkältä, eikä ideoita tuntunut riittävän koko matkalle. Mutta voi olla, että vaatisi useamman kuuntelun. Pitää kyllä tutustua bändiin tarkemmin. Sen verran lupauksia herättävä tuo oli. Kiitoksia vinkistä!

 

[oiler99]

Wigwam tekee syksyllä 50-vuotisjuhlakiertueen, joka käsittää kaikkiaan 6 keikkaa.

26.9. Helsinki, Kulttuuritalo
28.9. Helsinki, Kulttuuritalo (loppuunmyyty)
29.9. Tampere, Tampere-talo
3.10. Oulu, Madetoja-sali
4.10. Jyväskylä,Lutakko
6.10. Turku, Logomo

Juhlakonserttien kokoonpanon muodostavat Jim Pembroke. Jukka Gustavson, Pekka Rechardt, Pave Maijanen, Esa Kotilainen ja Jan Noponen. Lisäksi vierailijona nähdään mm. Pedro Hietanen ja Mikko Rintanen.

Iloisia uutisia progen ystäville – Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue saapuu syksyllä myös Ouluun ja Jyväskylään - Rumba.fi

 

[Leon]

Minulle uusi tuttavuus. Ihan miellyttävä soundi, paikoin ehkä tuli Mike Oldfield, Camel, Jethro Tull tai Renaissance mieleen. Itse biisi ei ihan täysillä iskenyt. Vähän tuntui keinotekoisen pitkältä, eikä ideoita tuntunut riittävän koko matkalle. Mutta voi olla, että vaatisi useamman kuuntelun. Pitää kyllä tutustua bändiin tarkemmin. Sen verran lupauksia herättävä tuo oli. Kiitoksia vinkistä!

Ei iske mulle. Mun korvissa toi menee Rick Wakemanin ja Gentle Giantin kehnomman tuotannon väliin. Ei ole koskaan toi pillipiipari-proge muutenkaan iskenyt.

 

[Moto]

Wigwam tekee syksyllä 50-vuotisjuhlakiertueen, joka käsittää kaikkiaan 6 keikkaa.

26.9. Helsinki, Kulttuuritalo
28.9. Helsinki, Kulttuuritalo (loppuunmyyty)
29.9. Tampere, Tampere-talo
3.10. Oulu, Madetoja-sali
4.10. Jyväskylä,Lutakko
6.10. Turku, Logomo

Nyt kalenteriin on lisätty keikka myös Tavastialle, 30.9.

 

[Erkka Lapanen]

Onko tämä artisti tuttu kanssapalstalaisille?

No perhana. Kiitos vinkistä. Jopas on kova bändi. Tätä kuunnellessa tuli mieleen vanhat Kingston Wall ajat.

 

[Sistis]

No perhana. Kiitos vinkistä. Jopas on kova bändi. Tätä kuunnellessa tuli mieleen vanhat Kingston Wall ajat.

Olkaa hyvä! Itse en kyllä Kingston Walliin löytänyt yhtymäkohtia, mutta moni 70-luvun progesaurus tuolta kuuluu läpi. No, eipä sillä väliä, pääasia on, että iskee.

Kova on tosiaan bändi, mutta ilmeisesti Suomeen on melko turha odottaa keikalle. Joitain keikkoja Italian suunnalla tuo on hiljattain heittänyt, mutta ei kovinkaan aktiivisesti. Surullisesti näkyy tämä progen marginaalisuus tässäkin.

Kannattaa Norjasta tsekata toinenkin yhtye, Magic Pie. Tuo on myös melko laadukas, mutta ei kuitenkaan yllä Wobblerin tasolle. Ongelmana heillä ovat mielestäni ylipitkät levyt. Parhaimmillaan hyvinkin maukasta soittoa, joka sitten muuttuu yhtäkkiä tylsäksi perusrockiksi. Jos levyjen mittaa lyhennettäisiin noin 70 minuutista reiluun kolmeen varttiin, nuo voisivat olla todella timanttisia tekemistä. Ilmeisesti tekevät parhaillaan uutta levyä. Ainakin Facebookissa heiltä tuli jotain studiopäivitystä.

 

[Erkka Lapanen]

Itse en kyllä Kingston Walliin löytänyt yhtymäkohtia, mutta moni 70-luvun progesaurus tuolta kuuluu läpi. No, eipä sillä väliä, pääasia on, että iskee.

Kova on tosiaan bändi, mutta ilmeisesti Suomeen on melko turha odottaa keikalle. Joitain keikkoja Italian suunnalla tuo on hiljattain heittänyt, mutta ei kovinkaan aktiivisesti. Surullisesti näkyy tämä progen marginaalisuus tässäkin.

Basson ja rumpujen yhteistyössä on jotain samaa meininkiä. Pääasiassa tuli vain vanhat ajat mieleen kun tuli oltua niissä hommissa mukana.
Keikkoja tosiaan ei tännepäin näytä olevan tulossa lähiaikoina.

 

[M10]

Tällaista olisi tarjolla 10. marraskuuta Helsingissä Nordic Music Days-tapahtumassa.

Anekdoten - Sad Rain (Live @ 2Days Prog+1, Veruno 2016)

Vahva, vahva suositus kaikille melodisen progen ystäville. Anekdoten ei ole Suomessa käynytkään vuoden 2006 jälkeen.

 

[heavy]

En mikään suuri Wigwam fani ole ikinä ollut, jotenkin olen aina kokenut levynsä kovin hajanaisiksi, vaikkaikin huippukappaleet ovat kyllä korviini hyvin toimineet. Hetken mielijohteesta taannoin ostin kuitenkin lipun Kulttuuritalon lisäkeikalle ja kylläpäs olikin hyvä päähänpisto. Usein koen olevani keikoilla sieltä ikähaitarin yläpäästä, mutta keskiviikkoiltana oli harmaahapset saapuneet sen verran sankoin joukoin paikanpäälle että koin oloni kovin nuoreksi.

Yleensä bändeillä lisätään kitaristeja kun soundeja halutaan tukevoittaa mutta Wigwamin kyseessä ollen soittajissa oli koko ajan kolme kosketinsoittajaa (viisi eri pelimannia) ja yksi kitaristi. Mutta olihan Rekku Rechardin soolokitarointi niin vahvaa ettei se jäänyt noiden pimputtelijoiden jalkoihin. Lauluista keikalla vastasi pääasiasssa Jukka Gustavson ja Jim Pembroke, muutamassa biisissä suunsa saivat aukaista niin Pave Maijanen kuin Mikko Rintanen. Vierailijoita Rintasen lisäksi kävi haitaroimassa Pedro Hietanen ja ainakin minut yllättäen Jukka Tolonen, joka vieraili basistin roolissa.

Biisejä tuli juhlavuoden kunniaksi monelta eri aikakaudelta, alkuvuosien Losing Holdista takuuvarmojen Nuclear Nightclubin biisien kautta uusimman albumin kappaleisiin. Soittoa riitti lähes kolmen tunnin verran, ei kyllä kannata progeihmisten tätä kiertuetta jättää kokematta.

 

[Moto]

Tuli tuo Wigwamin Tavastian keikka nähtyä. Varsin korkea keski-ikä sielläkin oli yleisöllä, mutta kenties paikasta johtuen varmaan vähän nuorekkaampi kuin Kulttuuritalolla. Pääosa oli varmasti päälle viiskymppisiä, mutta aika paljon näkyi arviolta 35-45-ikäluokkaakin.

Kolmisen tuntia kesti tuokin keikka mukaanlukien ehkä vartin mittainen tauko. Varsin kunnioitettavaa livekuntoa papparaisilta, kun oli kuitenkin neljäs ilmeisestikin samanmittainen konsertti viiden illan sisään. Hävettävän vähän on kyllä tullut Wigwamin tuotantoon tutustuttua - en ole varma olenko Nuclear Nightclubia lukuunottamatta kuullut mitään albumia koko pituudeltaan. Kenties siksi uudetkin (eli 90-00-luvuilla tehdyt) upposivat kyllä saumattomasti vanhempien klassikoiden sekaan.

Samat vierailijat kävi Tavastiallakin. Muinaisista basisteista olisi ollut kyllä kiva nähdä vähintään vierailijana Måns Grundstroem, mutta hyvin Pavekin ruutunsa täytti. Kun en ole kovinkaan tarkkaan seurannut Wigwamin historiaa, minulle tuli yllätyksenä, että Jukka Gustavson ei ole varsinaisessa Wigwamissa soittanut sitten vuoden 1974. Varmaankin ne Revisited-touhut ovat hämänneet.

Hieno ilta ja varmaankin viimeisiä mahdollisuuksia nähdä kaikki legendat yhtä aikaa lavalla. Mikko Rintanen vieraili sen verran väkevästi, että pitää varmaan käydä joskus tuo Revisited-kokoonpanokin tarkistamassa.

 

[Sistis]

Genesis-legenda Steve Hackett tuo Genesis revisited -kiertueensa Helsinkiin ensi toukokuussa. Keikalla hän esittää mm. Selling England by The Pound -albumin kokonaan. Lisäksi miehen soolouran progealbumi vuodelta 1977 tulee soitetuksi.

Itseltäni jäi proge-Genesis näkemättä, kun synnyin vasta 1980-luvun alkumetreillä (enkä kyllä pop-Genesistäkään ole nähnyt, mutta tätä en pidä niin merkittävänä asiana), joten päätin hankkia liput tuonne. Ei tuo nyt sama asia ole, mutta todennäköisesti paljoa tuota lähemmäs ei ole enää mahdollisuuksia päästä.