Viestin lähetti Ohmi
Vähän nyt ihmetyttää tämä hehkutus Suomen parhaasta jääkiekosta ja "piikkipaikasta", joka perustuu käytännössä Ässien(20) suurempaan pelattujen ottelujen määrään muihin kärkipään joukkueisiin(18-19) verrattuna!?
Minä ymmärrän varsin hyvin, että me Ässä-fanit haluamme hehkuttaa nyt, kun siihen kerrankin on aihetta. Suoraan sanoen jostain Turusta on saamarin helppo huudella ja ihmetellä, kun yksi Kojo Jalosen vetämä kausi tarkoittaa katastrofia. Sanottaisiinko vaikka näin, että teiltä saattaa tässä yhteydessä puuttua pikkuriikkinen perspektiiviä.
Meillä siitä perspektiivistä ei sen sijaan ole puutetta. Viimeiset vuodet ovat olleet täällä niin järkyttävää tahimista, että tällainen muka-piikkipaikkakin lämmittää kummasti. Varsinkin, kun osa seuran nuorista faneista ei ole muuta nähnytkään kuin sitä iänikuista rämpimistä. Ässät on ollut viimeksi pudotuspeleissä Tamin seisoessa vaihtoatitiossa, ja siitä on helvetin pitkä aika. Sen jälkeen täällä ollaankin totuttu nauttimaan aivan uudella tavalla lähes voitosta kuin voitosta. Ilon hetket eivät ole meille arkipäivää.
Toki me Ässä-fanit voisimme tässä tilanteessa säilyttää perusporilaisen pessimismimme ja pitäytyä viilipyttyinä, mutta mitä iloa koko kannattajuudessa silloin olisi? Tätä onnistumista on odotettu niin kauan, että siitä nauttii väkisinkin. Eikä sillä, etteivätkö Ässä-fanit tietäisi piikkipaikan johtuvan muita isommasta pelimäärästä - sillä ykkössijalla vain on tässä tilanteessa tietty symbolinen arvo. Kun joukkueensa on viime aikoina tottunut löytymään sarjataulukon viimeisiltä sijoilta, niin en ihmettele täällä Jatkoajan Ässä-palstalla nähtyjä hehkutuksia. Sitä sen sijaan vähän ihmettelen, miten se nyt noin paljon voi ärsyttää.
Lisäksi uskoisin, että Ässä-fanit ovat olosuhteiden pakosta melkoisen karaistunutta sakkia. Me varmasti tiedämme, että tämä kaikki voi muuttua yhdessä yössä, ja suurin osa meistä sitä varmasti kaikesta hehkutuksesta huolimatta pelkääkin. Vastoinkäymisiin on jo totuttu siinä määrin, etteivät ne enää yllättäisi ketään. Lähinnä se olisi vain paluu normaaliin päiväjärjestykseen.
Jos jonkin muun seuran kannattaja taas tuntee mielessään pienintäkin kateutta, niin sille me emme tietenkään voi mitään. Sanonpahan vain sen, että sopii kokeilla elämistä sellaisen kiekkojoukkueen fanina, josta ei puoleen vuosikymmeneen kuule mitään muuta kuin ainaisia irvailuja. Jos sama suosikkiseura lisäksi on tärkeä osa identiteettiä - kuten se monelle urheilufanille taitaa olla - niin kannattaa miettiä myös sitä, miltä tuntuisi sen oman rakkaan seuran käyminen henkitoreissa. Eläytyminen saattaa toki olla hankalaa, sillä harva kiekkofani on joutunut tilanteeseen, jossa suosikkiseura on viittä vaille valmista konkurssikauraa. Heille kerrottakoon, että se tunne tai Ässä-fanina eläminen ei viime aikoina ole ollut kadehtimisen arvoista.
Ja että onko tämä arka paikka minulle ja uskoakseni monelle muullekin Ässä-fanille? Kyllä vain, mutta kiitos silti muistutuksesta, Ohmi. Ässät ei ole ”oikeasti” kärjessä, mutta antakaa meidän herran tähden nauttia edes tästä pienestä ilosta, vaikka se sitten vähän ärsyttäisikin. Se ei ole teiltä pois, mutta tuo meille jotain sellaista, mitä jonkin joukkueen kannattaminen parhaimmillaan tuo: rajatonta riemua, edes hetkeksi.