Aika monet ovat sanoneet tässäkin ketjussa, että tämä kolmas peräkkäinen tappio ei vituttanut ihan niin paljon kuin voisi kuvitella. Siihen lienee ainakin seuraavia syitä
- Kausi oli sellaista vuoristorataa, että hirveitä odotuksia ennen pleijareita ei ollut.
- Kärpät oli kuitenkin selvästi (tai selvästi ja selvästi, mutta hallinta oli kiistämättä heillä) parempi jengi.
- Ihmismieli on sellainen, että se pyrkii alitajuisesti torjumaan psyykkeen isoimmat traumat.
- Kärppien voitto vituttaa keskimäärin vähemmän kuin jonkun muun.
- Kaikkeen tottuu, jopa siihen mummoon katiskassa.
Kokemuksesta tiedän, että häviö vituttaa enemmän kuin voitto antivituttaa, niin se vaan menee asiassa kuin asiassa, joten tässähän ollaan saatana saamapuolella. Ei se laatu, vaan määrä. Kärppäläiset ovat todennäköisesti jo unohtaneet koko jutun, kun täällä vasta aletaan herätä, tähän asti alitajunnan torjumaan, todellisuuteen.
Yhtä kaikki, on silti selvää, että Pirkanmaalle pitäisi pikaisesti suunnata varoja mielenterveystyötä varten. Onhan julkinen salaisuus, että puolet manselaisista on jo tähänkin asti laahustanut Hämppiä sellainen ilme kasvoillaan kuin mikä Peltolalla oli jäällä istuessaan (ja Metsolla samassa paikassa viime vuonna). Niitä jannuja yhdistää luonnollisesti vihreä villapaita, ne traumat ovat syvällä ja osittain toki jo parantumattomia. Mutta nyt sama uhkaa koko Mouhijärveä (Pirkanmaan maakunta - Pyynikki). Kyse on siis aivan uudenlaisesta, maakuntaluokan katastrofista - kuka nostaa perunat, kylvää viljan ja hakee tukiaispätäkät? Ihan vinkkinä muuttoa Mouhijärvelle suunnitteleville: ei kannata, todennäköisyys sille, että lastasi kiusataan, kohtaat lenkkipolulla paljastelijan ja muut mahdolliset yhteisöllisen trauman näkyvät seuraukset, on täällä todennäköisesti suurin seuraavaan 40 vuoteen.
Kun katseli Tapparan jengin makoilua jäällä zombie-ilmeet kasvoillaan, väistämättä mieleen tuli Ässille 2006 järjestetyt hopeajuhlat. Ja ettäkö meidän pojille olisi pidetty torilla samanlaiset hopeajuhlat. "Jaaaa nyyyyt stagelle astuu, kaikki mukaan, Maaaaaaaasiii Ma...." Itse asiassa olisin halunnut olla niissä mukana - makaaberimpia bileitä saisi etsiä. No, te tiedätte satakuntalaiset: hehän ovat mm. äänestäneet perussuomalaiset suurimmaksi puolueekseen, syyntakeettomia koko porukka.
Suuren, kauniin ja kahvaavan on vaikea saada sympatiaa, nyt sitä on kiitettävästi tullut, kiitos myötäelämisestä. Jäänee luultavasti ainoaksi kerraksi seuraavaan sataan vuoteen, joten siitä kannattaisi nyt jollain tavalla hyötyä. Säpin tai muun muodossa.
Ja kuitenkin: mieluummin sata kertaa finaalissa häviäjänä kuin ei koskaan finaalissa. Toki minäkin vaihtaisin kaikki maailman hopeat yhteen kultaan, mutta finaali ja sen aiheuttamat tuskat on päästävä kokemaan, ne eivät ole tästä maailmasta. Suosittelen: tällaisena aikana tunnet eläväsi. Siksi sanon: kiitos Tappara, luvya 4eva.