32. Greg Malone
- Seitsemän kautta Pittsburghissa ja niistä viidellä kaudella vähintään 50 pistettä. Voitti kertaalleen Penguinsin sisäisen pistepörssin ja edelleen pelatuissa otteluissa, maaleissa, syötöissä kuin pisteissäkin top-20:ssa Penguinsin historiassa.
33. Phil Kessel
- Kessel on pelannut Pittsburghissa vasta yhden kauden, mutta sen aikana pelasi itsensä jo kaikkien Penguins-kannattajien sydämiin ikuisesti. Joukkueen tehokkain pelaaja Penguinsin voittaessa Stanley Cupin viime keväänä, ja ehdottomasti yksi mestaruuskevään sankareista. Tulee nousemaan vielä paljon korkeammalle tällä listalla, kun sopimusta on vielä jäljellä kuusi kautta.
34. James Neal
- Neal ehti viettää Penguinsissa ainoastaan kolme ja puoli kautta, mutta 'Real Deal' jäänee silti ikuisesti muistoihin Malkinin uran parhaana tutkaparina. Nealin laukaus oli upeaa katseltavaa ja etenkin se aloituskuvio Malkinin kanssa oli toimivaa ja tehokasta (kunhan Malkin vaan voitti aloituksen). Uran parhaalla kaudella Neal oli neljännellä sijalla maaleissa ja seitsemännellä sijalla pisteissä, ja tarjosikin tuolla kaudella tutkaparilleen tärkeää tukea tämän voittaessa silloin uransa toisen Art Rossin.
35. Petr Nedved
- Nedved pelasi Penguinsissa ainoastaan kaksi kautta, mutta teki niiden aikana 170 pistettä 154 ottelussa eli oli kiistatta tärkeä pelaaja joukkueelle noiden kahden kauden ajan. Molemmilla kausilla joukkueen neljänneksi tehokkain pelaaja Lemieuxin, Jagrin ja Francisin jälkeen, tarjoten erinomaista secondary scoringia kärkipelaajien taustalta. Tuolla pettymykseen päättyneellä playoff-keväällä '96 Nedved teki 18 otteluun tehot 10+10, ja siltä keväältä etenkin mielenpainuvana suorituksena ensimmäisellä kierroksella Capitalsia vastaan neljännessä jatkoerässä tehty maali.
36. John Cullen
- Cullen kaupattiin Penguinsista pois tuossa organisaation historian parhaassa kaupassa, joka toi Francisin ja Samuelssonin Pittsburghiin, mutta sitä ennen Cullen oli Penguinsille tärkeä pelaaja. Ellen väärässä ole niin oli Penguinsin paras pistemies (94 pistettä 65 ottelussa) ja taisi olla koko liigassakin kärkiviisikossa sillä hetkellä kun tuo kauppa tehtiin. Eipä ilman Cullenin loistavia otteita tuollainen kauppa varmasti olisikaan ollut mahdollinen. Cullen oli joukkueen kannattelevia voimia Marion ollessa sivussa tuolla kaudella, ja edelliselläkin kaudella teki hienot 92 pistettä. Ylipäänsä omaa Penguinsin historian 11. parhaan piste-per-peli keskiarvon (1.04).
37. Darius Kasparaitis
- Eihän se olisi lista eikä mikään ellei Kaspar olisi mukana! Kasparaitis toimi Penguinsin puolustuksen sheriffinä kuuden kauden aikana, ja piti taklauksillaan huolen siitä ettei vastustajilla olleet mukavat oltavat hänen ollessaan kentällä. Omien rakastama ja vastustajien vihaama pelaaja.
38. Michel Briere
- Ainoa pelaaja jonka pelinumeron Penguinsin on jäädyttänyt #66 ohella. Brieren ura jäi traagisen auto-onnettomuuden vuoksi vain yhden kauden pituiseksi, mutta kerkesi sinä aikana ratkaisemaan jatkoaikamaalillaan Penguinsin organisaation historian ensimmäisen playoff-sarjan voiton.
39. Andy Bathgate
- Rangers-legenda teki Penguinsin historian ensimmäisen maalin ja oli joukkueen tehokkain pelaaja organisaation ensimmäisellä kaudella. Paria kautta myöhemmin toiseksi kaudeksi Penguinsiin ja oli silloinkin yksi joukkueen parhaista pelaajista.
40. Patric Hörnqvist
- Vasta kaksi kautta takana Penguinsissa mutta molemmilla kausilla yli 50 pistettä, ja viime kevään mestarijoukkueesta toiseksi eniten maaleja Kesselin jälkeen. Ruumiillisen taistelun ilmentymä kaukalossa, Hörnqvistin periksiantamattomuus maalin edustalla auttaa omaa joukkuetta tekemään maaleja ja aiheuttaa vastustajien hermostumisia.
41. Bryan Trottier
- Trottier vietti uransa viimeiset kolme kautta Penguinsissa. Vaikka pelillinen taso tuolloin olikin jo tippunut merkittävästi parhaista kausista, oli Trottier kuitenkin tärkeä kokenut ja kaiken voittanut pelaaja Penguinsille, ja auttoi Penguinsin peräkkäisiin Stanley Cup-voittoihin tuolloin. Hänen kaltaisen veteraanipelaajan merkitystä joukkueelle ei varmasti voi vähätellä.
42. Bill Guerin
- Kokenut Guerin haettiin tuomaan lisää johtajuutta ja kärkiosaamista joukkueeseen siirtotakarajalla 2009, eikä Guerin pettänyt. 'Heti' (jos noin voi sanoa kun keräsi yli puolet vähemmän pisteitä) Malkinin ja Crosbyn jälkeen Penguinsin kolmanneksi tehokkain pelaaja mestaruuteen päättyneessä playoff-keväässä. Samanlainen kokenut johtajatyyppi '09 mestaruusjoukkueelle kuin vaikkapa Mullen ja Trottier olivat 90-luvun mestarijoukkueille, ja Matt Cullen viime kevään joukkueelle.
43. Rob Brown
- Kyllähän se Marion kanssa uransa toisella kaudella pelatessaan 115 pisteen kauden pelannut Brown ansaitsee myös paikkansa listalla. Pistepörsissä sijalla 5. tuolla kaudella ja vielä seuraava kausi meni piste-per-peli tahdissa ennen kuin taso laski ja vaipua nopeasti unholaan. Uran alkuvuosien pistesaldoissa eittämässä näkyy se Marion vaikutus, mutta siitäkin huolimatta ansaitsee Brownin suoritus arvostusta myös. Eihän siellä kukaan toinenkaan Penguins-pelaaja kyennyt parempaankaan sillä kaudella.
44. Paul Gardner
- Kolme täyttä Penguinsissa, kahdella kaudella yli piste-per-peli ja jokaisella vähintään 25 maalia ja 55 pistettä, aikana juuri ennen Lemieuxin saapumista organisaatioon.
45. Stu Barnes
- Yksi 90-luvun lopun Penguins-joukkueiden suosikeistani, Barnes pelasi joukkueessa vain kolme kautta (ja ainoastaan yhden kokonaisen, kun hankittiin joukkueeseen kesken ensimmäisen noista kausista ja kaupattiin pois kesken kolmannen noista kausista). Barnes jäi kuitenkin mieleen vauhdikkaana ja pienestä koostaan huolimatta periksiantamattona taistelijana sekä hyvänä kahden suunnan pelaajana, ja olipa ainoalla kokonaisella Penguins-kaudellaan joukkueen paras pelaaja heti kenttäkaveriensa Jagrin ja Francisin jälkeen. Tuo kolmikko kannattelikin Penguinsia tuolla kaudella.
46. Robert Lang
- Lang täydensi tuon Penguinsin loistavan kakkoskentän hyvin 2000-01 kaudella ja sillä kaudella pelasikin myös samalla uransa parhaan NHL-kauden, tehden 80 pistettä. Lang ei ollut luistimilla mikään pikakiituri mutta taitava pelaaja, ja pelasi Penguinsissa kolme vähintään 50 pisteen kautta.
47. Phil Bourque
- Ol' Two-Niner, yksi Penguinsin mestaruuskausien luotettavia roolipelaajia 90-luvun alusta.
48. Max Talbot
- Kaksi maalia 2-1 voittoon päättyneessä Stanley Cup finaalien game sevenissä, enough said.
49. Matt Murray
- Kyllähän viime keväänä hyvillä torjunnoilla joukkueen mestaruuteen auttanut Murray ansaitsee paikkansa myös tältä listalta jo nyt, vaikka ei olekaan vasta kuin nuoren uransa alkutaipaleilla. Stanley Cup-voitto ykkösmaalivahtina on kuitenkin riittävä suoritus nousuun tällä listalla jo nyt, ja Murray varmasti nousee jatkossa vielä paljon korkeammalle.
50. Dick Tärnström
- Annetaan nyt tunnustusta myös organisaation historian ainoalle puolustajalle joka on kyennyt voittamaan joukkueen sisäisen pistepörssin. Tärnström pelasi kaksi täyttä kautta Penguinsissa, teki molemmilla yli 40 pistettä ja koko liigan mittapuulla oli molemmilla kausilla top-20:ssa puolustajien pistepörssissä. Noiden synkkien vuosien yksi harvoja valopilkkuja.
Tuollaista, jonkin verran eroavuutta tuli tuohon artikkelin listaukseen. Aika paljon painoarvoa tuli laitettua ratkaisurooleille mestaruusjoukkueissa. Melkein teki mieli nostaa Sergei Zubov myös listalle, mutta ei ihan yksi kausi riittänyt hänen osaltaan, vaikka yli piste-per-peli tahdissa sen vetikin. Marian Hossalta ei myöskään yksi erinomainen playoff-kevät ihan riittänyt, joten siinä näkyy se ero finaaleissa voittamisen ja häviämisen välillä. Hossan playoff-kevät kuitenkin paras listan ulkopuolelle jäänyt suoritus Penguins-pelaajalta. Nick Boninolta myös upeat playoffit viime keväänä ja oli yksi joukkueen avainpelaajia, mutta sekään ei ihan vielä riittänyt nousemaan listalle. Hyvä runkosarja + toiset hyvät playoffit tällä kaudella, ja saattaa silloin todennäköisesti sitten kauden jälkeen kuulua listalle. Luc Robitaillen hyvä tynkäkausi jäi myös ulkopuolelle.
Dan Quinn olisi varmaan pitänyt mahduttaa listalle. Kuitenkin on ainoa vähintään 80 pisteen kauden Penguinsissa pelannut pelaaja, joka jäi listan ulkopuolelle. Quinn teki Marion vierellä parhaalla kaudellaan 94 pistettä, ja yhteensä pelasi kolme peräkkäistä yli piste-per-peli tahdin ja vähintään 70 pisteen kautta Penguinsissa. Ainoa listan ulkopuolelle jäänyt pelaaja joka Penguins-vuosiltaan jäi yli piste-per-peli tahdin uraltaan (min. kaksi kautta).
Quinnin ohella Doug Shedden on toinen listan ulkopuolelle jäänyt pelaaja joka pelasi Penguinsin riveissä vähintään kolme 50+ pisteen kautta (4 kpl) ja vähintään 250 pistettä uransa aikana tehnyt pelaaja.
Vähintään 500 runkosarjaottelua Penguinsin riveissä pelanneista pelaajista listan ulkopuolelle jäivät Dave Burrows ja Troy Loney. Burrows on pelatuissa otteluissa (573) sijalla 10. ja tuolla Tribin listalla oli peräti sijalla 19. Tribin kuvauksen perusteella oli 70-luvun joukkueessa sellainen Paul Martinin ja Rob Scuderin sekoitus, puolustava puolustaja. Tulokkaana neljäs Calder-äänestyksessä ja kerran uransa aikana sijalla 10. Hart-äänestyksessä, joten saattaapa kuulua tosiaan listalle. En kuitenkaan tiedä hänestä oikein mitään joten jätin pois omalta listalta. Loney puolestaan oli yksi noista roolipelaajista 90-luvun molemmissa mestarijoukkueissa ja pelasi yhteensä kymmenellä kaudella Penguinsissa (neljä ensimmäistä aaltoilua NHL:n ja farmin välillä - yhteensä 532 ottelua), mutta jäi kuitenkin esimerkiksi Erreyn ja Bourquen varjoon roolipelaajana.
Pascal Dupuis oli tuolla artikkelin listalla sijalla 32. mutta ei mahtunut omalle listalleni ollenkaan. Näin tällä kertaa.