Muutama sananen jokaisesta mestarijoukkueen pelaajasta ja lyhyt katsaus tulevaankin:
MAALIVAHDIT
#29 Marc-Andre Fleury
Fleury oli alkukaudesta yksi joukkueen parhaimpia pelaajia, ja yksi ainoista joka pelasi Johnstonin alaisuudessa omalla tasollaan. Oli myös Sullivanin aikana hyvä ja olisi ollut selkeä ykkösmaalivahti playoffeissa, mikäli ei olisi maaliskuun lopulla saanut kauden toista aivotärähdystä. Toipuminen siitä venyi pitkälle kevääseen ja kun sai oman mahdollisuuden konferenssifinaalien viidennessä ottelussa, oli otteissa vielä näkyvissä selvää pelituntuman puutetta ja siksi ihan oikein Fleury siirtyi takaisin penkille playoffien loppuun saakka. Oli kuitenkin tärkeä osa joukkuetta tällä kaudella, ja jos olisi ollut pelikuntoinen playoffien alusta lukien niin kyllähän olisi ollut luottoa siihen että Fleurynkin kanssa oltaisiin voitu mennä mestaruuteen saakka. Mutta näin ei käynyt ja tämän kevään jälkeen fakta on että viimeisen seitsemän kauden aikana kaksi pisintä playoff-kevättä Fleury on viettänyt penkkivahtina. Murray on joukkueen tulevaisuus maalinsuulla, ja lähestyvän laajennusdraftin säännöt koskien NMC:ta muuttuivat lopulta Penguinsin kannalta epäedulliseksi, joten saattaa olla että viimeiset kuvat Fleurystä Penguins-paidassa nähtiin eilen aamulla kun hän nosteli Stanley Cupia päänsä päälle. Katsotaan mitä JR ja kumppanit suunnittelevat maalivahtiosaston varalle tänä kesänä.
#30 Matt Murray
Murray rikkoi viime kaudella lukuisia ennätyksiä AHL:ssä tulokkaana, ja tänä vuonna pelasi sitten historiallisen playoff-kevään tulokkaana. Voittojen määrässä (15) nousi kaikkien aikojen listaykköseksi tulokasmaalivahtien osalta yhdessä Patrick Roy'n, Ron Hextallin ja Cam Wardin kanssa. Murray'ta on tässä kevään mittaan joka suunnalta hehkutettu ihan riittämiin ja ihan aiheesta. On se vaan todella vakuuttava nuori maalivahti ja iso osa tämän vuoden mestarijoukkuetta. Viidennen finaaliottelun alku oli ainoa jossa voi sanoa peliotteissa näkyneen hermostuneisuuden, olihan se organisaatiohistorian suurin kotiottelu joten ymmärrettävääkin. Paineet olivat valtaisat eikä ihan kunnolla kestänyt niitä, mutta muutoin läpi kevään osoittanut olevansa henkisesti erittäin kova maalivahti ja se onkin ollut Murrayn yksi suurimmista vahvuuksista. Tappio-otteluiden jälkeiset tilastot puhuvat puolestaan Murrayn henkisestä kovuudesta ja ne tilastot ovat siis ihan huikean hyvät.
Tämän kevään jälkeen voi sanoa vallan vaihtuneen Penguinsin maalinsuulla, nopeammin kuin olin koskaan edes ajatellut sen tapahtuvan. Murray oli sen verran vakuuttava että eiköhän Penguinsin maali ole hänen suojeltavana tästä eteenpäin. Murray on kuitenkin vielä nuori maalivahti ja pelissä on paljon kehittämisen varaa. Se nähtiin kyllä tämänkin kevään aikana. Hanskakäden kanssa on vielä parantamisen varaa, ja tolpalla tiputtaa itsensä liian aikaisin polville ja tekee sitten itsensä turhan pieneksi. Vastustajat pyrkivätkin usein hyödyntämään noita pieniä heikkoja osa-alueita ja jokunen maali menikin juuri Murrayn heikkouksien piikkiin. Mutta nuo ovat sellaisia osa-alueita joita hän varmasti pystyy Balesin opastuksella kehittämään, ja potentiaali Murraylla on selkeästi kahden ammattilaiskauden otteiden myötä nousta ihan NHL:n kärkimaalivahtien joukkoon. Erinomainen nuori maalivahti ja tulee olemaan suuri osa Penguinsin tulevaisuutta. Tämän paremmin ura ei olisi voinut lähteä liikkeelle ja toivottavasti se jatkuu yhtä voitokkaissa merkeissä.
#37 Jeff Zatkoff
Mr. Game 1 eli Penguinsin playoff-kevään ensimmäisen voiton torjunut Zatkoff täytti tänä vuonna roolinsa joukkueen kolmosmaalivahtina kiitettävän hyvin. Joutui vaikeaan paikkaan olemaan aloittava maalivahti playoffien alussa kun sekä Fleury että Murray olivat loukkaantumisten vuoksi sivussa. Pelasi erinomaisesti ensimmäisen pelin, toinen meni sitten heikommin, ja sen jälkeen Murray olikin onneksi jo pelikuntoinen ja loppu on historiaa. Vaikka ei täytä kriteereitä nimen saamiseksi Stanley Cupiin, niin tuo playoffien ensimmäisen voiton torjuminen voi johtaa erikoisluvan anomiseen Zatkoffin osalta ja olisi silloin kolmas nimensä Cupiin saava veskari Penguinsin tämän vuoden joukkueesta. Zatkoff kuitenkin tosiaan täytti roolinsa hyvin ja kesällä UFA-statuksella siirtyy varmasti uusiin maisemiin Stanley Cup-voittajana. AHL-tasollahan Zatkoff on ihan All-Stars tason maalivahti, ja NHL:ssäkin menee kohtuullisesti tuollaisena kiertolaiskakkosmaalivahtina jonkun paljon pelaavan ykkösmaalivahdin takana. Paras paikka hänelle kuitenkin kolmosmaalivahdin rooli.
PUOLUSTAJAT
#3 Olli Määttä
Määtän kausi oli kokonaisuudessaan vaikea ja rikkonainen. Syksyllä kaatui pahan näköisesti päin avoimen vaihtoaition ovea, ja oli sen jälkeen jonkin aikaa sivussa kaukalosta lonkkavamman (tästä oletan olleen kyse, ei sitä taidettu tarkentaa koskaan?) vuoksi. Se varmasti sitten vaikutti jollain tapaa luisteluun loppukauden aikana, sillä aina aika ajoin oli vaikeuksissa liikkeensä kanssa. Liikkeensä vuoksi oli playoffien ensimmäisillä kierroksilla myös vaikeuksissa useampaan kertaan, ja jokunen takaiskumaali syntyikin täysin Määtän virheiden seurauksena. Playoffien toisella kierroksella lisäksi joutui Orpikin ruman taklauksen vuoksi sivuun muutaman pelin ajaksi. Tampa-sarjan aikana joutuikin vaikeuksien vuoksi hetkeksi aikaa katselemaan pelejä katsomon puolelta, ennen kuin Daleyn loukkaantumisen vuoksi pääsi takaisin kaukaloon. Sen jälkeen Määttä palasikin täysin toisennäköisenä takaisin kaukaloon ja pelasi kauden viimeisten kymmenen pelin ajan sitä kauden parasta peliään. Määtän tasonnoston tärkeyttä ei voi millään vähätellä, sillä Daleyn poissaolo jätti suureet saappaat täytettäväksi eikä niiden täyttäminen olisi onnistunut ellei Määttä olisi tullut takaisin kaukaloon parhaalla pelipäällänsä. Kausi päättyi Määtän osalta siis erittäin hyvissä merkeissä kaikkien kauden aikaisten vaikeuksien jälkeen, ja tulee jatkossa pelaamaan myös suurta roolia Penguinsin puolustuksessa. Kesän aikana Suomen armeija sotkee varmasti jollain tapaa Määtän valmistautumista tulevaan kauteen, mutta toivon mukaan saa ehjän kesän alleen ja etenkin saa hyvin harjoiteltua luisteluaan. Siinä on eniten kehittämisenvaraa. Peliälynsä ja mailapelinsä ansiosta muutoin jo erittäin hyvä puolustaja, ja kun saa tosiaan luisteluaan hieman parempaan kuntoon niin tulee olemaan erittäin laadukas puolustaja koko NHL:n mittapuulla.
#4 Justin Schultz
JR otti neuvoni vastaan ja toiveideni mukaisesti Schultz oli se Penguinsin siirtotakarajan hankinta sinne puolustukseen. Erinomainen täsmävahvistus ja Oilers-kannattajien puheista huolimatta oikeassa kolmosparin roolissa pienillä minuuteilla oli kaukana mistään NHL:n huonoimman puolustajan tittelistä. Täytti roolinsa Penguinsissa erinomaisesti. Odotukset kun olivat sopivan maltilliset ja pääsi vahvuuksiensa kautta pelaamaan, niin kyllä vastasi niihin odotuksiin sitten hyvin. Kuudennessa finaaliottelussa toki puolet ottelusta penkin puolella, ja onhan tuossa puolustuspään pelaamisessa vielä paljon tekemistä, mutta sitten taas tuo hyvä liike ja kiekollinen osaaminen olivat sellaista mitä Penguins sinne puolustukseen tarvitsivatkin. Paljon paremmin Schultz hoiti roolinsa kuin vaikka nämä prototyyppiset, fyysiset kolmosparin puolustajat finaalivastustajan puolella. Kesällä toivon mukaan edessä jatkosopimus Penguinsin kanssa qualifying offeria selvästi pienemmällä palkalla. Jacques Martinilla ja Sergei Goncharilla kun olisi varmasti paljon opetettavaa Schultzille ja Letangin taustalla pelaaminen olisi Schultzin pitkän tähtäimen kehityksen kannalta se paras paikka pelata NHL:ssä lähivuosien ajan.
#6 Trevor Daley
Daleyn tärkeydestä joukkueelle ja kanssapelaajien arvostuksesta häntä kohtaan osoituksena oli se kun Crosby ensimmäisenä ojensi Stanley Cupin juuri Daleylle. Daleyn saaminen samalla hetkellä kun valmentajaa vaihdettiin, ja kun samalla eroon päästiin joukkueen heikoimmasta lenkistä, oli yksi niitä käänteentekeviä hetkiä Penguinsin kauden osalta. Daley ei ole omassa päässä virheetön puolustaja mutta hänen liike ja kyky kiekolliseen pelaamiseen olivat erittäin tärkeitä Penguinsin puolustukselle, ja vaikkei tosiaan ole Vlasicin veroinen pelimies niin olihan hänen menetys playoffien aikana verrannollinen siihen jos Sharks olisi menettänyt Vlasicin. Sen verran tärkeä pelaaja kuitenkin Daley oli Penguinsin puolustukselle. Capitals-sarjassakin joukkue pystyi ilman Letangia voittamaan yhden pelin pitkälti koska Daley pystyi nostamaan tasoaan ja korvaamaan Letangin panoksen ykköspuolustajana hyvin kyseisessä ottelussa. Daleyn menetys konferenssifinaalien puolessa välissä oli suuri menetys, mutta valmennukselle ja puolustukselle kunniaa siitä ettei sen annettu lannistaa vaan joukkue jatkoi samaan tapaan pelaamista ja muut puolustajat pystyivät hyvin nostamaan tasoaan. Ensi kaudella taas tarjolla top-4 puolustajan roolia Penguinsissa.
#8 Brian Dumoulin
Dumoulin oli yksi tämän kauden parhaista läpimurtopelaajista Penguinsissa. Heti syksyn aikana nousi top-4 puolustajaksi ja playoffien aikana pelasi kolmanneksi suurimmat minuutit Penguinsin takalinjoilla. Dumoulinin läpimurto yksi suurimmista syistä sille miksi Penguinsin "nimetön" puolustus suoritui läpi koko kauden niin hyvin kuin se suoritui. Dumo liikkuu isoksi puolustajaksi hyvin ja kykenee liikuttamaan kiekkoa myös nopeasti. Puolustuspäässä oli kenties läpi kauden ajan se Penguinsin varmin ja tasaisin suorittaja. Teki ratkaisevassa finaaliottelussa jopa maalin viivavedolla, vaikka se Dumoulinin veto melko heikko onkin ja siinä olisi kehittämisenvaraa. Sopimusta vielä yksi vuosi jäljellä, mutta tämän kesän aikana voisi hyvin jo antaa pitkää jatkosopimusta, sillä tulee olemaan Letangin ja Määtän kanssa avainpuolustaja vuosikausiksi eteenpäin.