Pitkää matkaa Raumalle ei tullut taitettua turhaan. Ennen turnausta toiveena oli nähdä KalPalta vähintään kolme matsia, ja bonukseksi saimme vielä nähdä finaalinkin.
KalPa sai kunnian käynnistää turnauksen klo 9 alkaneella ottelulla Mestis-maajoukkuetta vastaan. Etukäteen turnauksen ennakkokaavailussa tästä ottelusta vaadittiin KalPan voittoa, jotta joukkue selviäisi välieriin. Joukkueiden otteista pystyi lukemaan aikaisen ajankohdan merkityksen, virkeimmillään kumpikaan joukkue tuskin oli ja miksikään suureksi trilleriksi ottelu ei siten noussut. Isompien maalien kannattajat saivat haluamansa, kun turnauksen ensimmäinen maali upposi Kimmo Kapasen taakse, aivan maalin takakulmaan, kurittajana Jukureiden Piiroinen. Kun pisteet ottelusta näyttivät jo jäävän haaveiksi, tuli Tuppuraisen Jani, ja survoi kiekon ohi Antti Niemen vain kolme sekuntia ennen päätössummerin soittoa - tahtomaali, jos mikä. Rangaistuslaukauskilpailussa Kapanen torjui Suomi-paitaisen lähentelyt, ja vastaavasti KalPan Max Kenig veivasi Niemeä loppuun asti ja pisti kiekon reppuun.
Ensimmäisen ottelun otteet eivät antaneet odottaa suuria TPS:aa vastaan. Ennen ottelun alkamista katsomossa laskeskeltiin kuumeisesti KalPan ja Mestis-maajoukkueen maalieroja, ja tultiin siihen lopputulokseen, että KalPa saisi hävitä ottelun korkeintaan kolmella maalilla. Mitä vielä! KalPa pelasi turkulaisia vastaan mainion ottelun. KalPan peli oli lähes virheetöntä, ja tämäkin ottelu eteni pitkään 0-0 lukemissa. Noin neljää minuuttia ennen ottelun päätöstä joku uskalsikin jo tuumia, ettei TPS enää neljää maalia KalPan verkkoon tee. Pian esiin nousi jälleen taistelija-Tuppurainen, joka iski kiekon maaliin. TPS haki vielä tasoitusta ilman maalivahtia, jolloin Ville Hämäläinen liu´utti kiekon puolustuspään aloituksen jälkeen TPS:n tyhjänä ammoittaneeseen maaliin. KalPan maalilla jälleen eläimellisesti taistellut Ari Luostarinen torjui vielä TPS:n yrityksen rangaistuslaukauskisassa, kun KalPan A-juniori-ikäinen Tuomas Kiiskinen oli upottanut kiekon TPS:n veskarin taakse. Kaavailut maalierolla jatkoon pääsemisestä vaihtuivat lohkovoittoon, ja vastaan tuli se joukkue, jonka kohtaaminen olisi mieluiten lykätty muuhun vaiheeseen, välierävastustajana oli kotikatsomonsa edessä pelannut Lukko.
Suuremmat maalit eivät vaikuttaneet radikaalisti välieräottelunkaan tulokseen, vaan ensimmäistä maalia saatiin odotella jälleen toisen erän puolelle saakka. Tähdet olivat oikeassa kulmassa Tommi Hannukselle, jonka lavassa pyörähtänyt kiekko upposi tällä kertaa torjuntavuorossa olleen Kapasen längistä verkon perukoille. KalPa esiintyi kuitenkin jälleen vahvasti, ja tuli takaa vauhdilla ohitse. KalPan ykkösketju Kaartinen-Salonen-Tuppurainen vastasi KalPan kahdesta osumasta, ensin maalasi Salonen ja johtomaalin upotti ketjun takana pelannut Samuli Suhonen ylivoimalla. Kun Lukko vielä yritti tasoitusta ilman maalivahtia, sai Ville Hämäläinen pistää kiekon jo toistamiseen tyhjään maaliin. Näin selvisi, että näkisimme KalPalta vielä neljännen ottelun, toisin kuin valtaosa muista katsojista, jotka karistivat Äijänsuon tomut jaloistaan Lukon jäätyä välieriin.
Finaali TPS:ää vastaan pelattiin vain noin tunti edellisen ottelun jälkeen, ja tällä kertaa peliaika oli vielä entistä pidempi, 2x20 minuuttia. KalPa jatkoi vuorottelua maalivahtiensa peluuttamisessa, ja maalille luisteli siis Luostarinen. KalPan ensimmäisen erän otteista paistoi läpi väsymys, olihan ottelu jo päivän neljäs, ja välissä oli vain lyhyt palautumistauko. Energisempi TPS sai maalihanansa auki ensimmäisessä erässä, kun TPS:n ylivoima toimi kuin suoraan oppikirjasta: maalissa hyödynnettiin suuremmat maalit ja pienikokoisen maalivahdin poikittaisliike kehnolla jäällä, ja Alatalo pääsi iskemään kiekon tyhjään maaliin.
Toisessa erässä joukkueiden otteet alkoivat hiljalleen tasoittua, mutta TPS pääsi jo vastustamattoman tuntuiseen kahden maalin johtoon Seikolan osumalla. KalPa kuitenkin kavensi kenties turnauksen komeimmalla maalilla, kun Sami Salonen näytti parasta osaamistaan, ja vei Karjalaisen täysin kahville. KalPan nousu tuntui tyrehtyvän, kun TPS:n Widing vei turkulaiset jälleen kahden maalin etumatkalle. KalPa tuli kuitenkin viimeisille minuuteille äärimmäisen vahvalla taisteluilmeellä, ja reilu puoli minuuttia ennen ottelun päättymistä Juho Kuronen kavensi eron jälleen yhteen. KalPa otti maalin jälkeen Luostarisen pois maaliltaan ennen keskiympyrän aloitusta, ja KalPa sai vielä loistavan tilaisuuden tasoitukseen, mutta tällä kertaa kiekko ei enää uponnut Karjalaisen vartioimaan nuottaan. KalPa teki kuitenkin ottelusta vielä jännittävän viime minuuttien kirillään, ja ansaitsi kakki suosionosoitukset, jotka yleisöltä sai.
Mestaruuslippiksiä ei Kuopiossa vielä turnauksen jälkeen olla tilaamassa, mutta turnauksen parasta antia oli nähdä, kuinka kypsää peliä KalPa pystyi esittämään vielä keskeneräisellä joukkueellaan. KalPalta uupui turnauksessa loukkaantumisten vuoksi muuten tärkeissä rooleissa pelaavat Marko Ahosilta ja Juha Alastalo, sekä ne mystiset ulkomaanavut, joille on varattu paikat KalPan ykkösnyrkistä.
Luotto KalPan maalivahtiosastoon kasvoi turnauksen jälkeen entuudestaan, sillä kokeneet maalivahdit voidaan heittää verkon eteen huoletta ottelussa, kuin ottelussa. Kapanen on kookkaampi, ja paremmin peittävä maalivahti, mutta sen minkä Luostarinen häviää koossa, hän paikkaa ilmiömäisellä taistelulla joukkueensa eteen.
Turnaus oli jälleen hieno tapahtuma, ja mikäpäs sen parempaa viihdettä, kuin jääkiekon seuraaminen kellon ympäri heinäkuussa!