Ensiksi huolehtisin siitä, että poistetaan houkuttelevuustekijöitä hakea turvapaikkaa juuri Suomesta, ja toisekseen tekisin kaikkeni että rajavalvonta Välimerellä saataisiin järjestykseen. Jos esim. loka-syyskuussa oltaisiin oltu hereillä ensimmäisen pointin kohdalla, niin turvapaikanhakijoita olisi tullut tuhansia vähemmän kuin lopulta tuli. Tietääkseni yksikään Euroopan maa ei ole "sulkenut rajoja turvapaikanhakijoilta", joten en pidä sitä Suomenkaan osalta järkevänä. Sen sijaan sisäpoliittisesti voidaan tehdä paljon, että ihmiset eivät enää hakeutuisi tänne pohjan perukoille asti. Näin toimii esimerkiksi Tanska huomattavasti ponnekkaammin kuin Suomi. Mikään paratiisi tämä maa ei luonnollisesti ole, vaan tänne tultiin koska täältä oletettiin saavan turvapaikan helpommin kuin muualta, mikä oli osittain totta.
Yleensä olen tämän siirtolais/pakolaisaallon myötä tullut siihen johtopäätökseen, että parasta olisi hakea näitä pakolaisia suoraan niiltä leireiltä sen sijaan että annetaan salakuljettajien sun muiden tehdä tiliä tällä Euroopan halki tapahtuvalla vaelluksella. Nostetaan vaikka kiintiöpakolaisten määrää, kunhan saadaan varmuus siitä, että ihmiset ovat oikeasti avun tarpeessa ja että apu kohdistuu sitä eniten tarvitseville, kuten perheille ja lapsille. Nyt kun rajavalvonta romahti EU:ssa, tänne saapui kaiken sortin porukkaa "jonon ohi", mikä on vastenmielistä kun ajattelee että apua tarvitsee leirieillä miljoonia ihmisiä, mutta avuntarjoajien resurssit ovat rajalliset. Jos olisin lainsäätäjä, niin harkitsisin vakavissani myös lakien muuttamista mitä tulee oikeuteen hakea turvapaikkaa: nykyisellä lainsäädännöllä tilanne voi riistäytyä täysin käsistä, jos laajat ihmisjoukot esim. Afrikassa saavat päähänsä hakea turvapaikkaa Euroopasta. Dublin-säännöstö piti tätä Suomen osalta suht hyvin kurissa, mutta tuonkin systeemin romahdettua totuus iski rumasti päin kasvoja.