Hei!
Avataan kokonaan uusi ketju, koska tämä on kiinnostanut niin monia tällä kaudella ja itse liityn joukkoon.
Tällä kaudella keskustelun ytimessä on ollut Pesosen pitäminen rosterissa alun huonoista tehoista huolimatta ja nyt keskiössä on Sopasen ja Makkosen vaatimattomat peliajat suhteessa pisteisiin per pelatut minuutit.
Omasta mielestäni Pesosen tilanne osoittaa, että malttiakin valmennukselta löytyy. Mikä osa asialla on henkilökemioilla, onko Pesosen asenne kehittynyt valmennuksen vaatimalle tasolle (lue: nöyryys)? Entä Vili ja Jussi: onko menossa asiallinen ja perusteltu kasvatus joukkueen pelitapaan vai onko joukkueessa kemiallisia haasteita?
Oma mielipiteeni joka tapauksessa on, että Vilille ja Jussille tulisi antaa saumansa esim. Kolmen ottelun verran pelata rauhassa enemmän ilman penkityspelkoa ja sen tuomaa epävarmuutta, joka helposti näkyy hermostuneisuutena. Eikä ne jalatkaan pysy lämpiminä tällä tahdilla. Hakisin balanssia näiden kahden kohdalla kasvatustehtävän ja peliajan välille lisäämällä minuutteja, nyt kun pojat voivat turhautua liikaakin, jos tilanne jatkuu näin.
Nostan lisäksi esille RD:n ongelman Hytösten ylipeluutuksessa surullisen kuuluisassa TPS-sarjassa. JYPin vahvuudeksi tällä kaudella noussee hyvin tasapainoinen kokonaispaketti. Ratkaispeleissä ei saada maksimeja pelaajista irti ellei itsevarmuus ja luotto omaan pelaamiseen ja siihen liittyvään riittävään perusturvallisuuden tunteeseen nouse tarvittavalle tasolle..
Sana on vapaa ja tarkoitus olkoon vilpitön ;)
Jupa
Avataan kokonaan uusi ketju, koska tämä on kiinnostanut niin monia tällä kaudella ja itse liityn joukkoon.
Tällä kaudella keskustelun ytimessä on ollut Pesosen pitäminen rosterissa alun huonoista tehoista huolimatta ja nyt keskiössä on Sopasen ja Makkosen vaatimattomat peliajat suhteessa pisteisiin per pelatut minuutit.
Omasta mielestäni Pesosen tilanne osoittaa, että malttiakin valmennukselta löytyy. Mikä osa asialla on henkilökemioilla, onko Pesosen asenne kehittynyt valmennuksen vaatimalle tasolle (lue: nöyryys)? Entä Vili ja Jussi: onko menossa asiallinen ja perusteltu kasvatus joukkueen pelitapaan vai onko joukkueessa kemiallisia haasteita?
Oma mielipiteeni joka tapauksessa on, että Vilille ja Jussille tulisi antaa saumansa esim. Kolmen ottelun verran pelata rauhassa enemmän ilman penkityspelkoa ja sen tuomaa epävarmuutta, joka helposti näkyy hermostuneisuutena. Eikä ne jalatkaan pysy lämpiminä tällä tahdilla. Hakisin balanssia näiden kahden kohdalla kasvatustehtävän ja peliajan välille lisäämällä minuutteja, nyt kun pojat voivat turhautua liikaakin, jos tilanne jatkuu näin.
Nostan lisäksi esille RD:n ongelman Hytösten ylipeluutuksessa surullisen kuuluisassa TPS-sarjassa. JYPin vahvuudeksi tällä kaudella noussee hyvin tasapainoinen kokonaispaketti. Ratkaispeleissä ei saada maksimeja pelaajista irti ellei itsevarmuus ja luotto omaan pelaamiseen ja siihen liittyvään riittävään perusturvallisuuden tunteeseen nouse tarvittavalle tasolle..
Sana on vapaa ja tarkoitus olkoon vilpitön ;)
Jupa