Ilmoitukset

Nimimerkki Tifosi on asetettu viikon pelikieltoon sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkit cauna ja Ralph ovat seuraavan viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n perusteella.

Nimimerkki Daespoo on viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n ja 6§:n perusteella.

Pelitapakeskustelu

Viestiketju osiossa 'Yleinen jääkiekkokeskustelu' , aloittajana Fordél, 23.05.2011 klo 08.30.

  1. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    En ole varma mitä tarkoitat yllä olevalla, mutta jos todella tarkoitat mitä siinä lukee, niin siltä varalta kommentti: pelaajat ovat pelitavan toteuttajina ei vain suuressa osassa, vaan 100 prosenttisessa osassa kaikissa tilanteissa. Lopputulokseen saattaa toki vaikuttaa monet asiat, mutta puhtaasti joukkueen, valmennuksen ja pelaajien osalta noin.

    Tämä ei kuitenkaan poista tippaakaan valmentajan ja pelitavan merkitystä niiden omassa kontektissaan, jota sinun on ilmeisen vaikea hahmottaa.

    Nyt hauskat vaput.
     
  2. steepler Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    chelsea, The Ohio State Buckeyes
    Lainaus:
    Siis mitä? Miksi ne puntit ovat tasan muissa asioissa? Tarkoitatko että jotenkin aina on niin että puntit ovat tasan muissa joten henkinen puoli ratkaisee? Eikö henkinen puoli voi olla tasan?

    Tämä sinun ajatuksenjuoksu ei kyllä millään tavalla todista mitään tarkkaa siitä mikä vaikutus henkisellä puolella on.

    Tämä sinun lauseesi voisi kai esim. kirjoittaa seuraavasti: Mutta niin se vain on, että kun puntit on tasan muissa (mm. henkisellä puolella) asioissa erot tulevat hyvin pienistä asioista, lähestulkoon täysin pelitavasta.

    Totta kai se on selvä että ihmisen toimintakykyyn henkinen puoli vaikuttaa mutta sen arvioiminen mikä vaikutus on yleistasolla, puhumattakaan yksittäisestä ottelusta, suhteessa muihin vaadittaviin asioihin on täysin mahdotonta. Kyllä kai fysiikallakin on aika merkittävä vaikutus, esim selvästi loukkaantuneesta pelaajasta ei ole oikein apua kun taas esim. masentunut henkilökin voi jopa pystyä hyviin fyysisiin suorituksiin, eilisessä Lindgren ja Sihonen ohjelmassa Tuomas Grönman kertoin kuinka Ian Thorpe pystyi masentuneena uimaan mitaleja ja on niitä esimerkkejä muitakin jossa mieleltään sairastunut on silti pystynyt fyysisiin suoritteisiin.
     
  3. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    En ihan täysin kyllä vaihtanut. Ajattelin ennemminkin että henkinen tasapaino ja voimavarat vaikuttavat noihin kahteen kohtaan tai niissä kahdessa ikään kuin tulee esiin henkinen kapasiteetti. Niin kuin se tulee varmasti tulee näkyviin monessa muussakin asiassa.

    Mutta niin kuin sanoit, henkisen puolen vaikutuksen osuutta on vaikea arvioida. Ehkä joskus siihenkin löytyy menetelmä.

    Lainaus:
    Kun nyt on puhuttu best-on-best turnauksista, mun mielestä esim. Kanadan ja Suomen kohtaamiset menevät melkein tuohon ääripääkategoriaan siis kun parhaat ovat mukana. Materiaaliero on suuri edelleen. Mutta joo, eipä sen toitottaminen tuo suomeen parempia pelaajia, eikä se vaikuta pelitapakeskusteluihin, ja harva varmaan sitä kiistänytkään, mielestäni vain pelitavan merkitystä kanadan ylivoimaisuudessa on ylikorostettu.

    Lainaus:
    En ihan tarkoittanut mitä siinä lukee. Siinä tuli virhe.Suurin piirtein näin se täällä esillä ollut kommentti meni: "Pelitavan laadulla ei ole merkitystä, vain toteutuksen laadulla." Johon vastauksena tulee: "väite on absurdi, järjetön jne..".

    Tuota mieltä edelleen olen, että toteutuksen laatu/pelaajien laatu on tärkeämpää. Mutta pitäisi ehkä käyttää vielä ajatustyötä, että hahmottaisin paremmin tuon viimeisen kohdan.

    Mutta hyvät vaput jokatapauksessa.
     
    Viimeksi muokattu: 30.04.2017 klo 15.08
  4. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Hyviä pointseja. Pohjaan nämä henkisen puolen väittämät siihen, että on lukemattomia mielipiteitä, haastatteluja, urheiluaiheisia julkaisuja liittyen henkisen puolen merkitykseen ja sen merkityksen korostamiseen. Yleinen väittämä myös on että henkinen puoli ratkaisee tiukat finaalit. Väitätkö ettet olisi koskaan kuullut asiasta?

    Edelleen, kuten sanoit, henkisen puolen vaikutuksen arvioiminen on vaikeaa.
     
  5. Ostoskassi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
    Nyt kun Marjamäen Leijonia on tullut seurattua, niin voitaneen todeta, että Leijonat pelaavat hitainta meidän peliä miesmuistiin. Kun aikaisemmin meidän peliä on pyritty nopeuttamaan ja nopeuttamaan, on Marjamäki lähtenyt eri suuntaan ja Suomi pysyy kiekossa yhtä tiukkaan kuin Pekka Virran KalPa. Oli selkeästi nähtävissä, että useilla NHL-pelaajilla oli vaikeuksia pelitavan kanssa ja ennen kaikkea Hongalla oli pelitavan toteuttamisen kanssa suuria ongelmia. Pienen kaukalon lainalaisuudet painavat vielä ja kiekosta luovuttiin verrattain helposti, tämä varmasti muuttuu mitä pidemmälle turnaus etenee ja joukkue hitsautuu noudattamaan samaa sapluunaa.

    Mielestäni tämä kiekollinen peli on ollut aika hyvin nähtävissä, mutta en oikein saanut kiinni mitä Suomen puolustuspelaamisessa ja etenkin PAPP:ssa haetaan. Jotenkin tuntui, että rakennetta puolustusalueella ei ollut vaan puolustaminen tiiviin viisikon sijaan tapahtui yksilöiden välisenä kamppailuna. Pidemmän päälle näin ei voi jatkua vaan rakennetta kiekottomana on parannettava. Koska PAPP oli niin hutiloitua, ei hyökkäyksiin lähdettäessäkään rakenne ollut kunnossa ja peli puuroutui keskialueelle usein.

    Itse olen luottavainen, että Marjamäen pelitapa iskostuu pidemmälle mentäessä ja uskoisin, että jo parin MM-kisaottelun jälkeen Suomen peli näyttää paljon raikkaammalta kuin kertaakaan tällä kaudella aiemmin. Tätä puoltaa se, että kuten Marjamäkikin totesi, useita pelaajia tulee olemaan MM-kisoissa, jotka olivat leirityksessä ensimmäiseltä viikolta alkaen.
     
  6. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Ajattelin seurata ja hieman kirjoitella Suomen hyökkäyspelaamisesta kisoissa ja toistaiseksi näkemäni osalta (mikä on vähän sitten syksyn jälkeen) sanoisin, että parantaminen ei ole hyökkäyspelaamisen osalta vaikeaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kuten kirjoitat, myös PAPP tulee olla kunnossa. Lisäisin, että PAHP on yksi avain onnistuneeseen hyökkäyspelaamiseen ja on mielenkiintoista nähdä, miten Suomelta varsinkin puolustajat tässä onnistuvat.
     
  7. Sörsseli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät, KHL Jokerit
    Lainaus:
    Mun mielestä tässä keskustelussa on vähän muna-kana tyyppinen tilanne, kumpi oli ensin? Sanoisin, että mutuilusi henkisen puolen valtavasta merkityksestä ovat hyvinkin paikkaansa pitäviä. Hyvä suoriutuminen tilanteissa on hitosti todennäköisempää kun henkinen voimavara on katossa kuin henkisen voimavaran ollessa vähissä ja tuntuu siltä, että mikään ei onnistu. Kuitenkin näkisin tilanteen ennemmin niin, että henkisessä voimavarassa ei ole kyse siitä kuka tahtoo eniten, omaa parhaan henkisen voimavaran. Vaan jäällä tehtävät suoritukset ovat niitä, mitkä rakentavat henkisen voimavaran. Henkinen voimavara on siis minun mutujen mukaan seuraus, ei syy.

    Elikkä siis hyvä ja toimiva, joukkueelle sopiva pelitapa, on isossa osassa siitä, kuinka iso henkinen voimavara joukkueelle rakentuu. Lisäksi tietenkin pelaajan korkea taitotaso on omiaan kasvattamaan yksilön ja sitä kautta joukkueen henkistä voimavaraa. Kun työkalupakissa on enemmän ja parempia työkaluja, ajaudutaan harvemmin tilanteisiin, mistä ei selvitä ja yes we(i) can asenne nousee.

    Tietenkin osaltaan henkisen voimavaran hallinta on ihan yksilöllistäkin ja usein kokeneemmat pelaajat hallitsevat sen paremmin. Mikko Koivu sanoi, joskus MM-kisojen haastattelussa, että kuinka paljon vaikuttaa siirtyminen pienestä isoon kaukaloon, että kyllähän siinä toki hetki menee ihmetellessä, mutta äkkiä siihen tottuu. Sanoi, että kyse on lähinnä vain pienestä keskittymisen säätämisessä.

    Lätkä on niin nopea ja vaativa(jäällä, luistimilla, mailalla ja pieni nopeasti liikkuva peliväline, muut pelaajat) peli, että henkisten voimavarojen merkitys on huikea. Vaikea uska, että missään muussa lajissa täytyy ihmisen pysyä näin ns. veitsen terällä keskittymisensä kanssa. Uskoakseni tästä on kyse, kun Tami sanoo, Hockey is a momentum game. Ja sitähän lätkä on, kun joukkue pääsee keskittymisensä kanssa oikealle tasolle ja vastustajalle tulee epäröintiä, epärytmisyyttä ja epävarmuutta, nähdään momentum ja maalipaikkoja syntyy lähes pommin varmasti. Vaikka joukkueiden taitotasossa olisi isojakin eroja.

    Kait sitä joku voi sanoa finaalien jälkeen, että voittaja halusi sitä enemmän. Mun mielestä sitten taas ajattelisin tämänkin toisin päin. Finaalit on usein aika tasaisia, taitotasosta ja pelitavsta riippumatta, koska vastakkain on kaksi joukkuetta joiden henkinen voimavara on katossa. Elikkä joukkuepeli on jo niin luontevaa, keskittyminen katossa, äijät herkkänä ja tästä syystä peliä pelataan hyvin, suoritukset on hyviä ja ajaudutaan aniharvoin no i cant tilanteisiin. Mun mielestä näissä finaaleissa melkeinpä sen sattuman osuus jopa kasvaa. Tai no, ehkä finaalit on juuri se paikka, missä taidon osuus nousee ratkaisevaan rooliin, tiiä näitä...

    Tässä on yksi syy, miksi en tykkää koutseista, jotka peluuttavat yltiöpassiivista peliä ja/tai piirtävät pelaajien pelipaikat jäähän ja/tai tekevät paljon rajoituksia pelaajille ja/tai pyrkivät käsikirjoittamaan peliä mahdollisimman pitkälle. Pelaajat saavat tällä toimintamallilla erittäin vähän onnistumisen tunteita ja joutuvat pelaamaan paljon mukavuusalueensa ulkopuolella. Mun mielestä tällä pelitavalla suoritusten taso aika usein romahta, kiekoton pelaaminen passivoituu, syöttöjen laatu heikkenee ja maalipaikoissa tehdään vääriä tai epävarmuuttaan sinnepäin ratkaisuja.

    Voi olla, että muistan väärinkin, mutta mulla on jotenkin tällainen muistikuva Erkan ensimmäisestä Jokerikaudesta. Jokerit peluutti niin saakelin hienon näköistä lätkää. Pelinopeus oli kovaa, joukkue syötteli aika paljon, lapoja tuntui aina tarvittaessa olevan lähellä ja suunta oli aina maalia kohti, siis jos sinne päin päästiin. Hyökkäyksiä päätettiin yksinkertaisesti, monipuolisesti ja mun mielestä kaikin puolin fiksusti. Maalille heitettiin ripari ja ohjuri kiekkoja hyvillä ajotuksilla, välillä haettiin ratkaisuja laadukkailla vedoilla maskin takaa ja one timereita roiskittiin ympäri hyökkäysaluetta.

    Noh, en nyt tiedä menikö se nyt ihan noin, aika on voinut kullata muistot, mutta muistan ainakin olleeni hiton innoissani Suomen uudesta KHL joukkueesta! Siksi olikin pienoinen yllätys, kun Erkka sanoi jossain haastattelussa, että ihme kun alkukausi on mennyt näin hyvin, sillä he eivät ole lyhyestä valmistautumisajasta johtuen ehtineet harjoittelemaan viisikkopeliä melkein lainkaan.

    Sitten kauden loppua kohden peli muuttui, tuli varovaisemmaksi ja omaan silmääni huonommaksi.

    Tai ehkä muistan asiat näin, kun näin haluankin ne muistaa :D Mutta joka tapauksessa, mun näkemys on kutakuinkin erilainen valtaosan Suomalaisten lätkätietäjien kanssa. Ei heikomman taitotason(yleensä tarkoittaa kiekollista taitoa) joukkueelle kannata luoda rajoitteita, jotta saadaan noudatettua jotain säntillistä pelikirjaa. Heikkoman taitotason joukkueen kannattaisi ennemmin rakentaa peliänsä yksilöiden peliälyn, työmoraalin ja joidenkin yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Sitten kimpassa harjoitellaan tilannekohtaista pelaamista ja yritetään saada jätkät pelaamaan peliä mahdollisimma hyvin. Jos peliä pelataan mahdollisimman hyvin, niin ei niitä tilanteita, missä sitä ultimaattista konkreettista taitoa tarvitaan tule pelissä kovinkaan usein. Ei heikomman taitotason joukkueen kannata ottaa tavoitteekseen luoda maalipaikkoja takatolpalle, vaan maksimoida maalintekoyritysten määrä, vaikka sitten vähän kauempaa. Tuolta pohjalta se henkinen voimavara kasvaa ja pelin mukauttaminen ottelujen sisällä helpottuu.

    Mutta nämä kaikki nyt oli nopeita mutuja. Anteeksi kirjoitusvirheistä. Anteeksi jos joku lause on pompannut väärään paikkaan. Anteeksi jos kuulostaa, että vtuilen jollekin :D
     
  8. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Juu.

    Ehkä tähän voisi kommentoida osaltani lopuksi, että teimme duunissa jotain 600-sivuisen porfolioiden ja projektien hallinnan ja seurannan pelikirjan, jossa oli kaikki mahdollinen palvelinasennusten suunnittelusta, asentamisesta, tietokannoista, salauksesta, varmistuksesta aina eri roolien käyttöön ja oikeuksiin. Lukuja oli satoja, ja jokaisella useita alakohtia. Dokumentoimme osan kahdeksi tietokirjaksi.

    Me koulutimme oman väen noudattamaan eri tilanteissa tarkalleen sitä, mitä pelikirjassa oli. Paineen alla oli kyettävä toimimaan pelikirjan ja vain sen mukaan. Tämä helpotti myös henkilöstöä, koska toisen korvaaminen oli mahdollista, jos siihen oli tarvetta: jatka kohdasta 401.23.1...Jos sähläsi omiaan, koko firma voisi joutua vaaraan mittavien korvausvaatimusten takia. Siksi meistä tuli Suomessa ja myöhemmin myös Ruotsissa lähes ainoita, jotka pystyivät toimittamaan asiakkaille laajan kokonaisuuden sisältäen kaikki porfoliot ja parametrit. Tätä kehiteltiin vuosia, mutta saimme erinomaisen tuotteen, jonka ratkaisu oli pelikirja.

    Jos joku olisi tullut sanomaan, että hylätkää nyt nuo tarkat suunnitelmanne ja ymmärtäkää, että paineessa ja loppupeleissä ratkaisu on henkinen tasapaino, olisin pyytänyt sulkemaan oven takanaan. Sillä oikeassa työelämässä homma on niin, että henkinen tasapaino ja voimavarat ovat mukana kaikessa tekemisessä. Mutta ne eivät yksin riitä. Ja kun mennään hyvin vaativille alueille - kuten jääkiekon yksityiskohtaiset pelisuunnitelmat tai nämä portfoliot ja projektit suurfirmoissa - tarvitaan myös yksityiskohtaiset pelikirjat, jotta toteutus kaikissa olosuhteissa onnistuu vaaditulla tavalla.

    Eipä tästä osaltani enää muuta, koska pidän asiaa hyvin selkeänä. Jatkossa pelkästään pelitavasta.
     
    Viimeksi muokattu: 01.05.2017 klo 21.56
  9. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Okei.

    Mun mielestä vähän huono verrata jääkiekon pelisuunnitelmia ja suuryrityksen pelikirjaa. Tai siis ajatusmaailmassani jääkiekossa pelaajaan on sisäänrakennettu suuressa määrin "pelikirjaa". Yksilön autonomiaa. Toisaalta työstäsi, mistä kerrot ei minulla ole minkäänlaista käsitystä. Itse käsittelen vähän järeämpiä rakenteita töissäni, vaativia kyllä nekin.

    Jos siis se mitä ajoit takaa ei mennyt ymmärrykseni yli.
     
    Viimeksi muokattu: 01.05.2017 klo 22.52
  10. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Ehkä sen verran @lätkää pakko vielä todeta, että en verranut jääkiekon pelikirjoja suuryrityksen vastaaviin. Vertasin - kuten kirjoitin - erinomaista ajoitusta ja useita samanaikaisia toimintoja vaativa prosesseja jääkiekossa ja erilaisissa portfolio- ja projektipalvelimissa. Pointtina se, että henkinen puoli on läsnä koko ajan kaikessa tekemisessä työelämässä myös jääkiekon ulkopuolella, mutta ilman yksityiskohtaista pätevää pelikirjaa vaativimmissa suorituksissa, tulosta ei tiiminä tule riittävän hyvin.

    Seuraavaksi osaltani Suomen pelitavasta MM-kisoissa jotain.
     
  11. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Tarkoitus oli kirjoittaa otteluittain Suomen pelitavasta hyökkäyspelaamisen osalta. Hyökkäyspelaamisen osalta pelatusta 120 minuutista noin 20 minuuttia on toiminut. Ne jakaantuvat jotain 10+10 Valko-Venäjää ja Ranskaa vastaan. Suurin ongelma on ollut kuitenkin puolustuspelaamisessa KAPP ja PAPP, jotka osaltaan eivät ole tukeneet ehjää viisikon hyökkäyspelaamista kiekottomana ja kiekollisena. Sen puuttuminen on johtanut sekä kiekon kuskaukseen että huonoon kiekottomaan pelaamiseen. Hyökkäysmaalinedustalla ja keskikaistalla on ollut ne samat ongelmat, joista olen monta kertaa maininnut: keskikaistaa ei pelata oikein, sentterin tai keskikaistalla olevan laiturin maila ei ole jäässä, valmiutta reboundiin ei ole riittävästi jne. Maalipaikkoja on luotu varsinkin Ranskaa vastaan määrällisesti ihan riittävästi, mutta ne eivät tulleet viisikon hyökkäyspelaamisen tuloksena eikä esimerkiksi kakkoskiekkoihin ollut halua riittävästi.

    Vaikea tuosta on ainakaan mun enempää sanoa, koska hyökkäyspelaamisen laatu on niin heikkoa.
     
  12. lätkää Jäsen

    Noniin kaikki pelitapanörtit ja miksei muutkin!

    Kanada - Suomi peli menossa! Juuri se peli mistä täällä on jauhettu. Katsokaa nyt tarkkaan pelissä pelaajien luistelua, ja etenkin vauhtia. Eli kanadalaisen pelaajan luistelu vs. suomalaisen pelaajan luistelu. Eli esim. irtokiekot, kumpi ehtii ensin. Katsokaa tarkasti esim. kanadan alivoimaa, missä yks pelaaja lähtee hyvän liikkumisen avulla paineistamaan suomalaista joka joutuu tekemään ehkä hätiköidyn ratkaisun. Myös katsokaa tarkasti kun kanada karvaa, voivat lähteä maalin takaa karvaamaan, koska vaikka hieman pelaavat itseään ulos, voivat äärimmäisen hyvän liikkeen takia ottaa suomalaiset taas kiinni. Eli pystyvät paineistamaan koko ajan ja pelitapaedut katoavat. Tämän takia heidän ei tarvi pelata mitään träppiä!

    Katsokaan myös Ahon vauhtia, hän pysyy kanadalaisten vauhdissa, suurelta osin siksi hän erottuu suomalaisista. Toki aivotkin pysyvät hänellä mukana, mutta ilman loistavaa luistelua hän olisi vain ehkäpä uusi kontiola/viuhkola.

    Ja miten Suomi teki toisen maalin. No laukomalla kunnon lämärin! Ei mitään näpertelyjä tai järjestelyjä.

    Ja miksei Puljua voisi juuri tässä pelissä kokeilla. Nopeus hänellä riittäisi. Mutta eihän marjamäki semmoisista tajua. Analyysi perustuu shakkinappuloihin.

    Noh, toki vaikuttaa suomella edelleen jonkunlainen takalukko joka varmaankin marjamäestä lähtöisin.
     
  13. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Osaltani teen arvion Suomen hyökkäyspelaamisesta jossain vaiheessa kisojen jälkeen. Luistelu on olennaista kuten @lätkää yllä kirjoittaa ja Honka erottuu todella Suomen joukkueesta. Kyllä Ahokin osaa luistella, mutta Honka kenties vielä paremmin. Kun tilanne on tämä, vaaditaan pelitavalta enemmän. Koitan yrittää avata osaltani, mitä vaaditaan altavastaajalta huonommalla materiaalilla voittamiseen kun vastassa on Kanada tai muu vastaava joukkue.
     
  14. BlackWolf Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kahta en vaihda, Oranssia enkä Jellonaa!
    Lainaus:
    On mennyt tämä kirjoitus täysin ohitse ja ei ei voi kuin kiittää ja kumartaa. Erittäin loistavasti kirjoitettu ja aikanaan tuon oivaltajilta toteutettu. Kuten Jukka Jalonen sen aikanaan sanoi, mitä puukätisempi pakki, sitä enemmän sitä pelikirjaa tarvitaan, tai jos pelaajalla on huono ilta, paine, paniikki, pomppii, niin sitä enemmän se pelikirja antaa sitä selkärankaa sille tekemiselle. Sitten kun on se pohja luotu, niin voidaan soveltaa ja silti olla saman pelikirjan samoilla sivuilla.

    Mutta näitä juttuja on täällä jauhettu jo hamaan tappiin asti. Se on ihan se ja sama mitä tunteita yms. sinne yritetään heittää sekoittamaan soppaa, kun onnistut, nousee fiilis, kun peli on helppoa nousee fiilis jne. kaikki nämä lähtee siitä että jokainen pelaaja tietää vaikka silmät kiinni missä omat kaverit on menossa niinä hetkinä kun kentällä on kiire ja on pakko toteuttaa nopeasti. Se luo aikaa tehdä valintoja, kun on avoimia syöttösuuntia jne. Joukkue on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja jos koko peli tähtää siihen että kentällä on vain yksi helvetin kova lenkki mitä on vaikea murtaa, niin vaikea sitä on myös voittaa. Se on sitä yhteistyön jääkiekkoa, mitä kaikki muut maat vihaa ja miksi Suomi on ollut se v-mäinen vastustaja viimeiset kaksikymmentä vuotta.

    Minä mielelläni vertaisin tätä kaikkea NFL:ään missä on ehkä maailman kovimmat fyysiset vaatimukset ja peli siitä syystä vaatii pelaajiltaan eniten, lisäksi kaikki douppingit päälle yms. Ei kukaan mene siellä sanomaan, että vetäkää tunteella, hyvä siitä tulee. Kyllä siellä reenataan aivan joka ikistä skenaariota uudestaan ja uudestaan. Jos toinen tekee näin, teet noin, jos linja pettää niin pelitapa muuttuu niin ja näin. Vastaavasti puolustuksessa on aina jokin pelikirja millä lähdetään ja sitä sitten lennosta varioidaan eri opeteltujen asioiden mukaisesti, kun tilanteet muuttuu ja kun vastustajan tekeminen muuttuu, eli tunnistetaan tilanne.

    Samalla tavalla siellä ne yksilöt omilla teoillaan sitten voittaa 1-1 tilanteita, tekee blokkeja jne. mutta kyllä se kaikki silti lähtee siitä että joka jätkä tietää mitä kaikki muut kentällä lähtee tekemään. Siellä ei millään ihme tunteilla ja vaistoilla voiteta yhtään organisoitua joukkuetta. Täysin sama pätee jääkiekkoon, se on toki hyvä väittää ettei Kanadalla tms. ole muka pelikirjaa ja sitten katsoo kuinka Kanada tekee ne samat reenatut asiat sen 30 kertaa per peli, koska niillä todellakin on se pelikirja. Näitä ei vaan taida moni tajuta.
     
    Viimeksi muokattu: 17.05.2017 klo 00.29
  15. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Kiitokset @BlackWolf ja jos katsotaan Suomi vs Kanada ottelua, kanadalaiset pelasivat samaa jääkiekkoa, jota parhaat seurat pelaavat NHL:ssä. Eroja toki on, koska kaukalo on pari metriä leveämpi ja viivoitus erilainen. Pelaajille harjoitusten jälkeen peli oli kuitenkin tuttu. Perusajatus on edelleen pelata nopeaa pystykiekkoa kiekkokontrollia hyödyntäen. Jossain ketjussa (oisko HIFK:n pelitapa) kirjoitin, että nykyään NHL:ssä voi nähdä myös sen, että jos kiekkokontrolli vaatii ja eri syistä ei haluta luopua kiekosta, punaviivalta peruutetaan tarvittaessa takaisin syvälle omalle puolustusalueelle, ja rakennetaan hyökkäys uudelleen. Tämä nähtiin myös Kanadan pelissä Suomea vastaan. Noin laajemmin Kanada osoitti taas kerran, että sen pelaaminen perustuu pystykiekon ja kiekkokontrollin osaamiseen ja tämä on heidän vastaus. Kyse on pelitavasta, jossa luistelulla ja pelinopeudella on iso rooli.
     
  16. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Kiitos laadukkaasta viestistä tähän ketjuun. Näitä ei liikaa täällä näy. Aika harvassa ovat tälläkin palstalla ne nimimerkit, jotka kykenevät ymmärtämään edes näin yksinkertaisia asioita. So sad.
     
  17. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Tässä näin välipäivänä eilisen USA vs Suomi ottelun kommenttini otteluketjusta:

    Lainaus:
    Lupasin aiemmin tarkastella Suomen pelitavallisia mahdollisuuksia tilanteessa, jossa vastustajalla on parempi materiaali ja luisteluvoimaa kuten Kanadalla. Eilinen ottelu oli paras esimerkki itsessään.

    Nyt kysymys
    : jos eilinen Suomen pelaaminen oli oiva esimerkki Meidän pelistä ja yhteistyön jääkiekosta, millainen olisi se toinen, nykyisen korvaava pelitapa, jolla Suomi voittaisi altavastaajana ja heikommalla materiaalilla USA:n parhaiten?

    Oma näkemys: sellaista ei ole Suomen käytettävissä olleella taito- ja luisteluvoimatasolla.
     
  18. Lainaus:
    Eilen tämä näkyi karusti. Suomi käänsi nopeasti, mutta pelaajien yksilötaito ei vain riittänyt 1vs1-tilanteissa. Toisinpäin taas Ruotsi voitti niitä jatkuvasti ja paine oli jatkuvasti Suomen alueella, Ruotsin pitäessä kiekkoa.

    Tämä loputon vinkuminen pelin nopeuttamisesta sai eilen ansaitun näpäytyksen. Yksilöiden pitää olla parempia, jos huippumaita vastaan aikoo pärjätä.

    Lisäksi pakiston merkitys kasvaa (toki samalla hyökkääjienkin), Ruotsi näytti eilen hyvin kuinka pakit nousivat jatkuvasti luonnollisesti hyökkäyksiin mukaan, päätyyn astikin. Liigassa Tapparalla oli jo samaa tendenssiä, mikä tullee vahvistumaan ensi kaudelle.
    Koko viisikko siis pelaa enemmän yhdessä, pakit nousevat, hyökkääjät tasapainottavat jne. Näiden kukkosjaakolajärvisten aika alkaa olla ohi.
     
  19. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Kuten @Väsyneet Kädet yllä kirjoittaa, yksilöiden pitää todellakin olla parempia, jos Suomi aikoo jatkossa kannusta pelata. Kultaa voittanut Ruotsi sai tärkeitä NHL-pelaajia ja myös huipputason maalivahdin. Toissijainen kysymys on, miksi niin moni suomalainen NHL-pelaaja kieltäytyi. Tärkein kysymys on, miksi ruotsalaiset sekä paineistivat että pelasivat paineen alta niin kauniisti pois, kun verrokkina on Suomen kisoissa pelannut joukkue.

    Suomen pelaaminen näissä kisoissa muistutti paljon Jokerien pelaamista päättyneellä kaudella KHL:ssä. Varsinkin alivoimalla molemmat joukkueet pelasivat passiivisesti ja alivoimaprosentitkin ovat samaa erittäin surkeaa luokkaa. Jokerit ja Suomi hapuilivat yhtäläisesti myös suosikkeina ottaen jonkun käsittämättömän tappion vastaan. Jokerit oli kotikaukalossaan ongelmissa joukkueiden kanssa, jotka tulivat Helsinkiin altavastaajina. Jokerien avaus- ja hyökkäyspelaaminen tuhottiin altavastaajien toimesta paineistamalla, jopa kolmella, ja Jokerit menetti tämän seurauksena paljon kiekkoja omalla alueella tai viimeistään keskialueella. Toinen tuhoisa variaatio oli trappi, jota Jokerien systeemi ei saanut murrettua niin, että Jokerit olisi voittanut keskialueelta päätyyn vedettyjä kiekkoja riittävän suurella prosentilla ja joutui usein turvautumaan kiekosta luopumiseen.

    Suomen ongelmat olivat samanlaisia. Näkemäni perusteella voi sanoa, että Suomen maajoukkueen Marjamäen ja Jokerien Jalosen - kahden suomalaisen huippuvalmentajan - pelitapa on pitkälti sama ja sen torpedointi tapahtuu jo keskitason MM-maiden ja keskitason KHL-joukkueiden toimesta liian helposti. Pidän mahdollisena, että tällä kaudella on nähty arvokisoissa suomalaisen jääkiekkovalmennuksen tuloksellisen alamäen alkaminen ja se jatkuu, jos ei tehdä mitään.

    Mitä pitäisi tehdä? Olen väärä henkilö vastaamaan, koska vastaus vaatii ihan toisenlaisen kompetenssin kuin mitä omaan. Silti sanon, että itse en muuttaisi kovinkaan paljon meidän pelistä ja yhteistyön jääkiekosta. Kisojen aikana huudettiin paljon nopeampaa pelaamista, mutta jo sen huutaminen on väärä vastaus. Kysymys ei ole Ruotsilla tai Kanadalla pelin temposta, vaan pelinopeudesta. On totta, että nämä molemmat maat kykenevät kovaan tempoon yhdistettynä hyvään pelinopeuteen.

    Siksi yksi ajatus jota kenties voisi pohtia, olisi meidän pelin ja yhteistyön jääkiekon evoluutio prosessina. Pelin rytmittämistä, kiekkokontrollia, viisikon yhtenäisyyttä ja avun tarjoamista läheltä tai viiveitä ei tule unohtaa. Niiden lisäksi Suomen ja suomalaisten joukkueiden pelitapaan olisi saatava lisää sellaisia elementtejä, jotka tukevat pelillisesti suomalaisten nousua maailman huipulle. Käytännössä toki on niin, että nämä elementit on saatava mukaan junnuvalmennuksen kautta, koska Jokerit tai maajoukkue ovat liian myöhäisiä pysäkkejä niiden opetteluun.
     
  20. paraspelaaja Jäsen

    Oma statement yhdessä lauseessa:

    Hyökkäyspelinopeuden osalta valokeila tulee siirtymään pelin rytmittämisestä ennen kaikkea (lyhyt)syöttöpelaamisen rakenteisiin.

    Pelin rytmittäminen ei tietenkään häviä minnekään - eikä kiekkokontrolli osana suomalaista identiteettiä - vaikka sellaistakin höpöttelyä on jossain ollut. Mutta valokeila tulee siirtymään.

    Lisäksi minun on aivan pakko hieman ihailla ruotsalaista - Suomessa paljon ihannoitua ja toisaalta kritisoitua- peli-identiteettiä. Heidän peliin liittyy paljon järjettömyyttä, johon Suomella ei ole toistaiseksi varaa. Mutta sellaista ruotsalaisten tilantekemisen estopeliä tietyiltä osin olen salaa ihaillut. Suomessa ollaan mestareita tilan teossa. Ruotsissa on opittu estämään tilan tekoa. Parhaimmillaan ei ole kyse typerästä, oman puolustuspelaamisen kustannuksella tapahtuvasta pelleilystä, vaan huolella suunnitellusta, taktisesta elementistä, joka onnistuneesti tasapainottelee muiden puolustuspelitavoitteiden kanssa.

    Voisiko tilanteon estopelillä olla oma potentiaalinsa tulevaisuuden Meidän pelin(vol2) puolustuspelaamisessa?
     
  21. Korkin Torpedo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KalPa
    Mun mielestä KalPa pelasi viime kaudella parhaimmillaan juuri sellaista lätkää jota minä haluaisin nähkä enemmän. Peli perustui kiekkokontrolliin, mutta pelinopeus oli parhaillaan todella hyvää. Kiekko liikkui välillä todella hyvin.

    Puolustuspelissä taas oltiin todella aktiivisia kentän jokaisella alueella ja paineistettiin aina kun se oli mahdollista.
     
  22. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Tämä on just tätä, että on tarkoituksella häivytetty pelaajan henkisen kantin ja luovuuden olemassaolo, josta ilmeisesti "meidän pelin" synty on lähtöisin. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten "viisaat" miehet huomasi leirinuotiolla että suomalainen itseluottamus on heikko joten keksitään jokin keino jolla voidaan ohittaa tuo ominaisuus. Tulos on nyt tässä. Henkistä puolta ei voi sivuuttaa. Siitä on meidän pelissä paljon kysymys. Säälittävää. Sm-liiga oli joskus 90-luvun lopulla jopa maailman toiseksi paras liiga NHL:n jälkeen, mutta taktisuuden lisääntyessä viimeisen vuosikymmenen ajan on sm-liiga enää ehkä viidenneksi paras sarja, ainakin jos pelaajien tasoa katsoo. Ainoa tapa saada taas niitä parempia pelaajia on alistaa pelaajat kilpailulle.

    Ja kysymys on myös siitä, että mikä olisi sen puukätisen pakin suurin vahvuus, ja pitäisi keskittyä siihen.

    Ei edellä lainaamassani toimintatavassa sinällään mitään väärää ole, mutta pitemmän päälle se on tuhoisa, koska se asettaa rajat pelaajien olemassaololle ja luovuudelle ja viime kädessä siihen millaisiin suorituksiin pelaaja pystyy, kuten nyt on nähty.
     
  23. lätkää Jäsen

    Ja miten saisimme Suomeen lisää parempia pelaajia?

    Suuri ja ehkä paras mahdollisuus on sm-liigan pelitavallinen muutos. Tai oikeammin ei pelitavoilla itsellään suurta merkitystä ole, mutta muutama ehto niille on:

    - Pelin on oltava sellaista, joissa pelaajat joutuvat käyttämään mahdollisimman suurta nopeutta mahdollisimman paljon ollessaan kentällä.

    - Pelin on oltava sellaista missä tulee määrällisesti ja monipuolisesti mahdollisimman paljon erilaisia maalinteko/maalinesto -tilanteita. Tässä pelikirjat helvetin paljon käyttöön, eli nimenomaan valjastettuna kiekon saamiseksi maaliin/ maalinteon estämiseksi.

    - Pelin on oltava sellaista missä tulee paljon 1vs1 tilanteita, jolloin itseluottamuksen merkitys korostuu.

    - Valmentajat harrastavat match-up meininkiä, eli skoutataan vastustajan pelaajien heikkouksia ja käytetään omia vahvuuksia niitä vastaan.

    Ei riitä, että pelkästään nuorten sarjoissa kehitettäisiin vain yksilöä, äärimmäisen tärkeä rooli on sm-liigalla, itse näen sen niin että moni lupaava pelaaja menee hukkaan sm-liigassa, koska toistomäärissä jäädään jälkeen pelaajan aikuisiän kynnyksellä euroopan muille liigoille, etenkin länsinaapuriin. Ehkä tässä ollaan parannettu ainakin nuorten liigoissa, kun on noita muutamia lupauksia putkahdellut, mutta varaa on vielä parantaa, ja paljon. Etenkin liigassa.

    Mutta halutaanko niitä huippupelaajia lisää oikeasti? Kysykää tätä itseltänne.. Jos vastustaa edellä kuvattuja muutoksia, miten ihmeessä voi sanoa, että kannattaa suomalaista jääkiekkoa, suomalaisia pelaajia ja maajoukkueen menestystä?

    Jos vastustatte fanitusta, ja pelaajien kehittämistä ymmärrän sen. Suomen maajoukkueen kannattaminen on fanitusta.

    Jos joku sanoo, että ne toistot noista maalinteko/maalinesto -tilanteista pitää hankkia omalla ajalla, niin se on sitten hei hei vaan! Silloin annetaan liian iso etumatka muiden liigojen pelaajille toistomäärissä, jos niitä ei peleistä saa. Lisäksi ottelutapahtumassa hankitut toistot ovat parhaimpia.

    Saa ottaa talteen.
     
  24. Fiftie Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Minnesota Wild
    Nyt en ihan ymmärrä. Esim. Sebastian Ahohan pelasi Kärpissä Marjamäen alaisuudessa. Ei siitä siltikään tullut huonoa pelaajaa, kuten ei Patrik Laineestakaan, joka pelasi Jussi Tapolan Tapparassa. Meidän pelin keksimisen jälkeenhän nämä nuoret kovat on tullut. Mielestäni on vähän epäreilua sanoa, että nykyinen liigajoukkueiden pelitapa on se, joka on pelaajien kehityksen tyssännyt. Eikö se ole ennemminkin se nuori suomi puuhastelu, joka tämän on tehnyt? Parhaat juniorimme nyt joka tapauksessa lähtee kuitenkin pois aika nuorena SM-liigasta sinne Nhllään tai Khllään.
     
  25. Walkin Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK, Pittsburgh Penguins, #3, #58, #71, #81, #87
    Lainaus:
    Nämä muutamat poikkeusyksilöt olisivat nousseet pintaan muutenkin oli tuo Liigan pelitapa mikä tahansa, mutta jos Liigassa pelattaisiin vauhtilätkää nykyisen skeidan sijaan niin voisi sieltä nousta vielä enemmän nuoria kavereita NHL:ään? Nyt sinne todellakin tuntuu puskevan vain nämä suurimmat talentit ja vähän takana tulevat puskevat paikoillaan kun taas tuosta länsinaapurista tulee vuodesta toiseen puskista kavereita shown puolelle.

    Liiga on muutenkin ollut pääsääntöisesti niin tylsää katsottavaa, että jo ihan viihteen takia toivoisi ettei träppiä ja viivelähtöjä nähtäisi niin paljoa enää.