Ilmoitukset

Nimimerkki Pori67s on pelikiellossa seuraavat kaksi viikkoa sääntöjen 4§:n ja 6§:n perusteella. Nimimerkin aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen.

Pelitapakeskustelu

Viestiketju osiossa 'Yleinen jääkiekkokeskustelu' , aloittajana Fordél, 23.05.2011 klo 08.30.

  1. Tarinankertoja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ipa, ipa, ipa, ipaa...
    Vähän on kuollut tämä ketju, vaikka nytkin finaaleissa pelaa kaksi erilaista pelitapaa... ja kuinka Kivi peluutti Tapparan avaukset pois kuleksimasta jne.

    Sihvosketjussa näihin aina välillä viitataan, mutta kun siä sitten henkilöidään asoita turhankin kärkevästi...

    Mutta miksi mää tänne tulin kirjotaan, ei ole Liigafinaalit tahi U18 kisat, vaan Pieti Poikolan hyvä kirjotus Suomifutis sivulla.

    Kentällä on pallopelistä riippuen kahdesta useaan tusinaan pelaajaa, joiden liikkumista on rajoitettu vain löyhästi. Pallonkäsittelylle on asetettu tietyt säännöt, mutta jo yksittäisessä pallonhallinnassa erilaisten puolustuksen ja hyökkäyksen liikkumiskombinaatioiden määrä lähestyy rajatta ääretöntä.

    Huippuvalmentajan puheenvuoro Antti Muurisen kritisoinnista: ”Monet ovat fakkiutuneita taktisten ja teknisten mallien arvostamiseen” « SuomiFutis
     
  2. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Itsehän en ole päivääkään valmentanut, mutta sanon silti, että Pieti Poikola kirjoittaa asiaa. Tai sanotaan, myös asiaa. En ota kantaa hänen käsitykseensä Muurisesta. Mitä tulee kysymykseen pelitavasta ja sen merkityksestä jääkiekossa (jota Poikola ei suoraan käsittele), pelitavan merkitystä edelleen yli- ja aliarvostetaan. Fiksuimmat ymmärtävät kyllä, että paras tulos saadaan kun kolme tärkeintä tekijää ovat mahdollisimman hyviä:

    1. Pelaajien tekninen osaaminen,
    2. Valmentajien pelitavallinen osaaminen ja sen optimointi pelaajien vahvuuksille ja heikkouksille sekä
    3. Valmentajien joukkueen suorituksia parantava henkilöjohtaminen

    Nämä asiat ovat myös Poikolan tekstissä.

    Pelitapakeskusteluissa ongelma on usein siinä, että samaan keskusteluun tungetaan väkisin kaikki muukin. Aina oikeasta ravitsemuksesta ja levosta alkaen. Kun puhutaan pelitavasta, puhutaan pelitavasta - eikä esimerkiksi henkilöjohtamisestakaan, vaikka pelaajat sitoutuvat toki pelitapaan paremmin, jos valmentajien ohjausdialogi tai palautekäytännöt ovat kunnossa.

    Mielestäni perussääntö jääkiekossa pelitavan osalta on edelleen se, että kahden materiaaliltaan samanlaisen joukkueen kohdatessa paremman maalivahdin omaava joukkue voittaa. Jos nekin ovat suunnilleen samaa tasoa, pelitavan merkitys voitossa kasvaa. Yksilöillä on valtava merkitys nykyjääkiekossa, koska peli on aiempaa nopeampaa, mutta on hyvä muistaa pohjois-amerikkalaisen ja eurooppalaisen jääkiekon ero.

    Jo pelkkä viivoitus ja kaukalon leveys aiheuttaa sen, että USA:ssa ja Kanadassa pelataan hyvin erilaista jääkiekkoa kuin Euroopassa. Suomessa (Liiga) valmentajat keskittyvät erittäin paljon enemmän pelin joukkuetaktiseen puoleen kuin Pohjois-Amerikassa. Siellä valmistautuminen tarkoittaa myös videopalavereja, mutta ei pelitapamielessä. Pohjois-Amerikassa haetaan jokaiselle pelaajalle hänen roolinsa mukainen vastustaja ja käydään vastustajan heikkoudet ja vahvuudet pelaajatasolla läpi.

    Eron voi tiivistää toteamalla, että jääkiekossa Pohjois-Amerikassa valmistaudutaan pelaajatason kaksinkamppailuiden ja taistelumoraalin kautta voittamaan oma ruutu ja sitä kautta vastustaja. Euroopassa ja erityisesti Liigassa mennään enemmän pelitapa ja ylipäätään viisikkopelaamisen suunnittelu edellä ja siten Liigaa voi pitää kenties jääkiekkomaailman (yli)taktisimpana sarjana. KHL oli tässä mielessä aiemmin lähempänä Pohjois-Amerikkaa, mutta nykyään - kenties Jokerien myötä - KHL on siirtynyt lähemmäksi Liigaa.

    Jääkiekko on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monimutkainen peli sekin. Niinpä jääkiekkoa voi lähestyä pelinä monella eri tavalla ja huomata lopulta, että samaan tulokseen - voittoon - voi päätyä ylipainottamalla jotain kohdista 1-3 tai niiden kaikkien yhdistelmällä.
     
  3. Viivapelote Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Jotenkin tämä pelitapa keskustelu pyörii aivan liikaa avauspelaamisen ympärillä. Viivelähtö sitä ja meidän peli tätä. Aika harvoin on saanut lukea analyysia puolustamisesta. Tai siis PAPP:stä, träpistähän nyt vinkuu kaikki.

    Olen muutenkin sitä mieltä, että pelitapaa korostetaan ihan liikaa. Pelitapojen vertailu paremmuus mielessä on turhaa. Erot tulevat siinä, että kumpi joukkue toteuttaa omaansa paremmin.
     
  4. steepler Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    chelsea, The Ohio State Buckeyes
    Lainaus:
    Ei välttämättä, jos jotain ihan hoopoa pelitapaa toteuttaa niin ei välttämättä auta vaikka sitä tekisikin hyvin, jos esim on helppo neutraloida jollain tietyllä pelitavalla vaikka oliskin hieman heikompi toteutus.
     
  5. nabaloo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät, Montréal Canadiens
    Lainaus:
    Samaa mieltä tästä. Jos vaikka katsoo NHL:stä viime vuosien mestareita, niin onhan esimerkiksi Kingsin ja Penguinsin pelikirjat kuin yö ja päivä. Futiksessahan se pelitapojen kirjo vasta laaja onkin. Esimerkkeinä käyköön vaikka Atletico ja mikä tahansa Pep Guardiolan joukkue. Ei niistä paljon samaa löydy, mutta oikein toteuttuna molemmilla on tullut menestystä ihan viime vuosina.

    Lainaus:
    Harvoin jos ikinä huipputasolla kukaan ajattelee pelistä lähtökohtaisesti niin totaalisen väärin, että peluuttaa joukkuettaan tavalla, joka täydellisestikin onnistuessaan olisi jotenkin huono. Alasarjojen sunnuntaikoutsit sitten painivat tietysti omassa sarjassaan.
     
  6. Viivapelote Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Lainaus:
    No toki ja tiedän, että hieman kärjistin. Yleensä kuitenkin puhutaan pelitapa vs pelitapa vaikka yleensä ero tulee toteutuksessa. Ei Tapparan viime vuosien pelitapa nyt mitenkään ihmeellinen ola vaikka voittoja on hyvin napsunut. Pelaajat toteuttaa vain pelitapaa niin hyvin, että tulos näkyy taululla. Tappara om kyllä tällä hetkellä finaaleissa tappiolla, että sikäli hieman huono esimerkki. Ja World Cupissa Marjamäen pelitapa oli varmaan ihan hyvä, mutta kun toteutus oli mitä oli niin PA:n junnut pyyhki jäätä simppelillä pystysuunnan lätkällä.

    Jääkiekossa myös tehokkuus vaikuttaa aika paljon. Suomen A-maajoukkue voittaa melkein kaikkia vastaan maalipaikat, mutta pelejä ei kuitenkaan.
     
  7. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Erot joukkueiden välille tulevat siitä kummalla on paremmat pelaajat. Se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat. Vaikka Kanada pelaisi ilman valmentajaa/ns. "pelitapaa" se voittaisi esim. viimesyksyisen maailmancupin tai vastaavanlaisen best-on-best turnauksen siltikin. Tai vaikka Suomea olisi maailmancupissa valmentanut mikä valmentaja tahansa tai Suomi olisi pelannut millä "pelitavalla" tahansa, olisi Suomi hävinnyt PA:n junnuille silti. Siinä pelitavan merkityksestä. Puhuisin mieluummin pelaajien peliälystä jos on pakko jauhaa jostain "pelitavoista". Meillä on täällä palstalla ja suomessa yleensäkin mennyt överiksi näiden "pelitapojen" merkitys. "Pelitavat" on jääkiekkoa harrastamattomien/median ja "pelitapa-analyytikoiden" pätemistä ja yrittämistä vaikuttaa lajiin, kun oma juna pelaajana meni tai sitä ei ole ollut.

    Uskokaa nyt jo "pelitapauskolliset" että jääkiekossa pelitaidot, itseluottamus, peliäly ratkaisee voittajan. Valmentajalla on ehkä n. 8% osuus voitossa, siis ainakin huipputasolla. Hän vain hyödyntää parhaiten pelaajien ominaisuuksia, ts. ottaa selvää mikä on hänen pelaajiensa vahvuudet ja heikkoudet ja käskee heidän pelata niiden mukaan. Voi valmentajan rooli olla huomattavan suurikin jos hän pistää pelaajansa pelaamaan heidän heikkouksillaan eikä vahvuuksillaan. Ehkä jossain sm-liigassa valmentajat näennäisesti hallitsevat, kun pelaajat ovat kohtuullisen kuraa kaikilla. Tosiasiassa mestaruuden voittaneella joukkueella sm-liigassakin on parhaat pelaajat. Aina.
     
  8. Viivapelote Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    @lätkää en jaksa lainata, kun mobiililla kirjoittelen. Olen kanssasi samaa mieltä. Ei ne valmentajat niitä pelejä ratko.

    Väitän kuitenkin, että voittajalla on myös jonkinlainen pelitapa aina ollut. Parhaat pelaajat eivät kyllä automaattisesti tarkoita voittoa. En jaksa tarkistaa Venäjän ja Kanadan vuoden 2011 MM jengejä, mutta tuskin siellä huonompia pelaajia oli kuin Suomella.
     
  9. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Varsinkin Jokerien liigajoukkueen pitkäaikaisena kannattajana ostaisin mielelläni tämän väitteen. Mutta kun se ei pidä paikkaansa. Ei Liigassa/SM-liigassa, MM-kisoissa tai NHL:ssä. Edes todella ison rahan sarjoissa kuten Premierissä väite ei pidä paikkaansa.

    Mutta parhaat pelaajat antavat kyllä selvästi paremman mahdollisuuden voittoon kuin vaikkapa keskitason pelaajat.

    Pelitapakeskustelun ongelma on yleensä juuri tämä. Kun perusasiatkin ovat epäselviä, väitteissä ei ole enää järkeä.
     
  10. Lemponen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät
    Lainaus:
    Kun kauden 2013-2014 playoffseissa HPK pisti Jokerit suoraan 2-0 säälipleijareista lomille ja pääsi puolivälierissä Kärppiä vastaan, Kerhon kannattajat sanoivat tulevien puolivälierien olevan henki (HPK) vastaan materia (Kärpät). Kerho oli saanut kevään aikana hyvän flown päälle. Kärpät pisti kuitenkin Kerhon 4-0 lauluun. Sanoin jo ennen sarjaa, ettei sarja ole henki vastaan materia, vaan henki (HPK) vastaan henki/materia/pelitapa (Kärpät), ja niinhän siinä kävi. Hyvähenkinen Kärpät teki puolivälierissä juuri sen, mikä voittoon tarvittiin.

    Pelitapa arvioidaan usein kaikista olennaisimmaksi menestystekijäksi. Olen tuosta pikkuisen erimieltä. Itsessään "pelitapa" ei ole olennainen tekijä, vaan se, miten koutsit myyvät sen pelaajille ja miten pelaajat sitoutuvat siihen. Kun nuo molemmat tekijät natsaa, joukkue menestyy, jonka jälkeen joukkue (valmentajat ja pelaajat) yhdessä kehittävät kauden edetessä systeemiään. Pelitapauskovaiset kuitenkin usein manaavat tuossa tilanteesssa, että tuo on seuraus pelitavasta. Itse olen tuosta kuitenkin hiukan eri mieltä, kuten edellä esitin. Voihan se olla, että puhun (kirjoitan) nyt eri asiasta ("että perusasiat eivät ole selviä eikä väitteissä ole järkeä"), mutta tuollain tuota minä olen pitkään miettinyt.
     
  11. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Olen samaa mieltä. Kun käsitellään pelitapaa, pelitapa ei ole tärkein menestystekijä, vaan materiaali yhdistettynä pelaajien sitoutumiseen pelitapaan. Ilman sitoutumista ei ole toimivaa pelitapaa. Isossa kaukalossa voi voittaa mennen tullen ns, meidän pelin pysty- tai hybridikiekolla. Kanada löi pöytään pari vuotta sitten yhden kaikkien aikojen ylivoimaisimmista esityksistä, ja se jos mikä perustui kanadalaisen jääkiekon pelitavan toteuttamisen ytimeen.
     
  12. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Kenelle nämä on selviä? mitä on oikeastaan pelitapa?

    Et ehkä halua ymmärtää edes tai en osaa tarpeeksi hyvin perustella/selittää. Yritän kuitenkin.

    Helvetin hyvät pelaajat kautta aikojen kuten Crosby, Jagr, Lidström, Sundin, Lemieux lätkässä, Jordan koriksessa, Ronaldo futiksessa ovat/olivat niin DOMINOIVIA että he itsessään ovat ikään kuin "pelitapa". Heidän ansiostaan heidän joukkueensa voittaa turnauksen kuin turnauksen, sarjan kuin sarjan. Mutta jos oletetaan, että pelaajat/heidän peliesitykset ovat ikään kuin erillisiä "pelitavoista", niin silloin nämä edellämainitut mörköpelaajat kutistavat pelitavan merkityksen hyvin pieneksi. Onko siis tarvetta keskustella edes pelitavoista jos niiden merkitys voitossa on kohtuullisen vähäinen, ainakin absoluuttisella huipputasolla. Oli pelitapa mikä tahansa. Tätä voi jauhaa vaikka maailman tappiin asti että mikä oli pelitapa jne.. kun totuus oli että Ronaldo hyppäsi puoli metriä korkeammalle pääpallotilanteessa ja teki ratkaisevan maalin. Lue tämä nyt tarkasti.

    Ja korostan edelleen että "pelitapojen" sijasta pitäisi puhua pelaajien peliälystä. Maailman parhaat pelaajat eivät tarvitse ohjausta valmentajilta, he tekevät parhaat ratkaisut voiton eteen mitä ne ikinä kulloinkin ovat. Kun ollaan johdossa, pidetään kiekkoa, puolustetaan, kun ollaan häviöllä käytetään sekä peliälyä että huipputason teknisiä taitoja maalin tekemiseksi. Ja ei kannata unohtaa tärkeintä eli itseluottamusta.

    Ja on ehkä väärin sanoa että se jolla on parhaat pelaajat voittaa aina, vaan se jonka pelaajat tekevät parhaat suoritukset pelissä, voittaa. Toisaalta jos on oletusarvoisesti parhaat pelaajat, todennäköisyys että sieltä tulee myös parhaat suoritukset on korkealla.

    Siksi, jos Suomi haluaa pärjätä joskus best-on-best turnauksissa on "mörköpelaajat" pakollisia.
     
  13. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Vastasin ainoastaan väitteeseesi, jonka mukaan se voittaa aina, jolla on paremmat pelaajat. Niinhän se ei ole.
     
  14. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Ei saatana, kun on uninen viesti. Jos ei ole provo, niin huh huh. Turhaa tässä varmaan on enempää mitään käännytystyötä tehdä, kun uskosi pelikirjojen merkityksettömyyteen on noin vahva. Raamattuna toimii ilmeisesti Urheilusanomat. Ja Jeesus on Vesa Rantanen.

    Mutta puututaan nyt pariin räikeimpään väitteeseen. Väitit siis, että Kanada voittaisi best-on-best-turnauksen, vaikka sillä ei olisi päävalmentajaa ollenkaan. No, tällaista järjetöntä tilannetta ei tietenkään koskaan pääse syntymään, mutta uskallan väittää, että olet väärässä. Ei näin nopeaa peliä voi pelata pelkkien vaistojen varassa ja kuhunkin syntyvään tilanteeseen ilman ennakkomalleja reagoimalla. Toisaalta väität, että Liigan voittaa aina joukkue, jolla on parhaat pelaajat. No, ei varmasti voita. Jokerit ja HIFK räikeimpinä esimerkkeinä. Ja jos Kalpa voittaa tänä keväänä, niin väitteesi joutuu aika outoon valoon. Ennen kauden alkua kaikki mediat lyttäsivät Kalpan sarjan pohjamutiin juuri heikon pelaajamateriaalin takia. Ja nyt yht'äkkiä se onkin sitten sarjan paras tai vähintään toiseksi paras. Ei ole.

    Ei tällaiseen sontaan pitäisi edes vastata, mutta tehty mikä tehty.
     
  15. Tornados Jäsen

    Lainaus:
    Olen samaa mieltä itse asiasta. Pelaajamateriaalin suhteen voisi kuitenkin varmaan todeta, että myös se KalPan materiaali on ollut parempaa kuin kauden alussa on arvioitu ja esimerkiksi HIFK:n heikompaa (kuten usein pääkaupunkiseudun joukkueilla).
     
  16. paraspelaaja Jäsen

    Silloin kun lähdetään niin pahalta takamatkalta kuin @lätkää, on tilanne tietenkin toivoton. En edes viitsi lähteä purkamaan tätä.

    No, okei, tähän kohtaan sopii erittäin hyvin eräs kommentti, minkä bongasin taannottain erään suomalaisen kiekkomiehen facebook-sivuilta. Kommentin kirjoittaja oli urheilutoimittaja Jani Uotila. Uotila oli keskustellut nimeltämainitsettoman huippuvalmentajan kanssa, joka oli maininnut jotenkuten näin: "siinä ei materiaalit ja tsempit auta helvettiäkään, jos pelin rakenteet ei ole kunnossa".

    Edellinen on tietenkin täysin selvä asia, mutta ainahan se unisille menee paremmin perille, kun auktoriteetti asian kertoo.

    Mitä tulee pelikirjakeskusteluun, olen jo pitkän matkaa toivonut, että keskustelu käsitteellistyisi itse kaiken keskiöön, peliin, ei niinkään alakäsitteeseen pelikirjaan. Fakta on se, että jääkiekko on pelikirjapeli, mutta asia konkretisoituisi unisillekin paremmin, kun opetettaisiin peliä elementtinä, johon kytkeytyvät yhdessä sovitut asiat ja pelaajien henkilökohtaiset ratkaisut.

    Väitän, että kun keskustelua ohjattaisiin tähän suuntaan, avautuisi ymmärrys pelin olemuksesta huomattavasti paremmin. Ehkä saattaisi avautua myös se fakta, että on parempia pelikirjoja (joka tuottaa parempaa peliä) ja huonompia pelikirjoja (huonompaa peliä). Väite siitä, että pelitavan laadulla ei ole merkitystä, vaan siihen "sitoutuminen" ratkaisee, on täysin kestämätön, absurdi, ja osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyden puutetta. Minäkin voisin väittää, että pelaajan pelikäsityksellä (joka vaikuttaa henk.koht. taktisiin ratkaisuihin) ei ole mitään merkitystä; ainoastaan se merkitsee, miten omiin pelitilanneratkaisuihin (olivat ne hyviä tai huonoja) sitoutuu.

    Eihän tämä voi olla totta, että joku järkeilee asioita näin - eihän?
     
  17. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Siltä varalta että viittaat tekstiini "pelitapa ei ole tärkein menestystekijä, vaan materiaali yhdistettynä pelaajien sitoutumiseen pelitapaan. Ilman sitoutumista ei ole toimivaa pelitapaa", pari sanaa asiasta. En kirjoittanut tilanteesta, jossa joukkue A:n pelitapa on perseestä ja joukkue B:n sen vastakohta. Tekstini pyrki olemaan jatkoa yläpuolella olevalle tekstilleni, jossa totesin "kahden materiaaliltaan samanlaisen joukkueen kohdatessa paremman maalivahdin omaava joukkue voittaa. Jos nekin ovat suunnilleen samaa tasoa, pelitavan merkitys voitossa kasvaa".

    Yhdessä asiassa @lätkää on oikeassa. Kanadan paras joukkue pyyhkisi Suomella jäätä ilman valmentajaa aitiossa. Mutta hänen johtopäätöksenä on väärä. Kanada voittaisi pelin nimenomaan siksi, että pelaajilla on mm. PAHP, KAHP ja HAHP pelitapana jo valmiina päässään aina ajoituksia myöten. Kanadan Euroopassa pelattavan leveän kaukalon viisikon tiiviys, hyökkääminen kolmelta kaistalta pakkien tukemana ja kiekon toimittaminen liikkuvaa maskia hyödyntäen lähes aina oikea-aikaisesti maalille, ei synny tyhjästä. Samaa pelitapaa NHL:n parhaat joukkueet ovat noudattaneen vuosia ja pelaajille varsinkin HAHP on tuttua jo junnuvuosista alkaen. Vuonna 2015 kirjoitin MM-kisojen aikaa pari riviä aiheesta tässä ja tässä.

    Jos taito, pelinopeus ja erilainen kaukalo lasketaan pois, suurin ero liigakiekon ja NHL-kiekon välillä on mielestäni edelleen HAHP:ssa se, että liigassa ei ajeta maalille kun pitäisi, vaan mennään kulmiin pyörimään. Tällä en väheksy kulma- ja laitapelin osaamisen tärkeyttä, vaan liigapelaajien haluttomuutta pyrkiä suoriin ratkaisuihin, joista saadaan reboundeja. Kyse ei ole yksin liigasta, sillä sama ongelma näkyi välillä Jokerien KHL-peleissä.

    Uusi sukupolvi (Laine, Aho, Pulju ja monet muut) toivottavasti tuo Suomenkin joukkueisiin uudenlaisen HAHP:n
     
  18. paraspelaaja Jäsen

    Lainaus:
    En viitannut sinuun. Oma ajatuksesi on täysin oikea; jos joukkue ei pysty sitoutumaan yhdessä sovittuun pelitapaan, tarkoittaa se sitä, ettei ole yhdessä sovittua tapaa pelata!

    Viittasin noihin muutamiin edellä esitettyihin näkemyksiin siitä, ettei itse pelitavan laadulla ole merkitystä, vaan erot syntyvät siitä, "kuka sitoutuu omaan pelitapaansa parhaiten". Tämä on täysin eri asia kuin edellinen ja pitää ymmärtää erottaa: ilman sitoutumista ei ole toimivaa pelitapaa, mutta on edelleenkin parempia ja huonompia tapoja pelata jääkiekkoa.

    Lainaus:
    Muutama sananen itse pelistäkin, heh. Olet oikeassa, Suomessa peli ei ole niin suoraviivaista kuin P-amerikassa. Mutta asia on lopulta erittäin monisyinen. Tilannetta voidaan nimittäin tarkastella myös toisesta näkökulmasta: suomalaisessa peli-identiteetissä korostuu (ja on ymmärretty) pelin jatkumoiden merkitys. Ei pidä varauksetta puhua "ongelmasta" tai "haluttomuudesta". Suomalaiseen identiteettiin - sitä kliseistä nimeä tuskin tarvitsee mainita - kuuluu selkeä näkemys pelin jatkumoista ja niiden luomisen tärkeydestä, ja siinä aihepiirissä kulmapelin rooli on suuri. On varmasti totta, että ihanteellisin ja periaatteessa tavoiteltavin hyökkäyspelin jatkumo on aina jokseenkin seuraava: suorahyökkäys->laukaus->(mahdollinen ha-riisto)->kulmapeli->purun jälkeen mahdollinen vastahyökkäys keskialueelta->laukaus->kulmapeli->organisoitu hyökkäys->laukaus jne. Mutta kun on alkanut (suomalaisten) valmentajien keskuudessa yleistyä jo aivan hyväksytty näkemys, että se maalille ajaminen ei aina (paino sanalla aina) ole paras ratkaisu, vaakakupissa kun painavat kiekonmenetys ja hyökkäysriskiys(vastahyökkäyksen riski) sekä siitä potentiaalisesti seuraava pelin virtauksen kääntyminen vastustajalle suotuisaksi. Jos vielä luon yhden näkökulman lisää: kulmiin menemisen valitseminen maalille ajamisen sijasta voidaan nähdä kiekkokontrollitekona siinä missä vaikkapa viivelähtö.

    Onhan monilla suomalaisillakin valmentajilla yksiselitteinen sääntö: suorat hyökkäykset päättyy laukaukseen. Itse en pidä tällaisista säännöistä, kyse kun on eräänlaisesta pelin pakottamisesta, sen sijaan että pyrittäisiin (niin valmentajien kuin pelaajien osalta) kehittämään aistimuksia siitä, mitä peli todellisuudessa kutsuu. Toki harjoitteissa ja junnujen kanssa asia on eri.

    No, näkemyksiä on yhtä monta kuin esittäjiä (myös alan ammattilaisten keskuudessa) ja lopullista oikeaa vastausta meillä ei vielä ole, kun näistä asioista on kohtuullisen monimutkaista saada edes määrällistä tutkimusaineistoa. Mutta vaikka vastausta ei vielä olekaan, ollaan onnellisia siitä, että meillä on kysymys.
     
  19. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Olen samaa mieltä ja kuten kirjoitin, "maalille ei ajeta kun pitäisi". Hieman yksinkertaistettu esimerkki samasta pelitilanteesta (Jokerit) kahdella sentterillä, jossa kiekko on laiturilla laidassa ja siellä paikallinen 1vs1 tilanne:

    1. Regin ajaa kiekottomana hyökkäysalueelle keskikaistaa. Silmät ovat niskanyrjähdyksestä välittämättä on koko ajan kohti kiekkoa, lapa on koko ajan tiukasti jäässä valmiina vastaanottamaan syötön.
    2. Niemi ajaa kiekottomana hyökkäysalueelle keskikaistaa, mutta kääntyy laitaan lapa hieman irti jäästä.

    Ensimmäisessä oli mahdollisuus luoda ykkössektorin maalipaikka heti ja ulkomuistista 1vs1 molemmissa (laita ja keskusta). Toisessa oli periaatteessa sama mahdollisuus, mutta keskustan tyhjentämisen jälkeen se olisi vaatinut onnistuneen laita- tai kulmapelin, jota ei tullut, koska puolustava joukkue teki sen muistaakseni 5vs3 tai 4vs2 mahdottomaksi yhden hyökkääjän varmistaessa ja Jokerien pakkien pysyessä myös liian varmistavina.

    Näissä tilanteissa Regin pelasi ja pelaa muutenkin Jalosen pelitavan mukaisesti, mutta muut sentterit eivät juuri pelaa, vaan peliä ei aina tehdä keskeltä kun on syytä ja rakenneta ykkössektorin maalipaikkaa.
     
  20. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lisään vielä sen, että mun silmin ainoastaan riistot toimivat HAHP:ssa suomalaisilla 5vs5 pelaamisessa. Suorissa hyökkäyksissä ja kulma- tai laitapelin kautta pelaamisessa on isoja ongelmia oli sitten kyseessä eurotason maajoukkue, Jokerit tai jokin liigajoukkue. Puolustusalueen puolustuspelaaminen hallitaan sitten hyvin, mutta kaikilla kolmella sektorilla hyökkäyspelaaminen on heikkoa ja osalla on heikkoa myös HAPP, koska PAHP on heikkoa. Tähän on monia syitä, mutta nähdäkseni tärkein on se, että Suomessa on vasta jonkin aikaa ajateltu peliä hyökkäyspelin kautta. Moni liigavalmentaja on edelleen pääosin puolustuspelaamisen valmentaja.
     
  21. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Raamattuna on jääkiekko ja elämä, ja jeesuksena esim. hienot suoritukset, eläminen hetkessä, suuret tunteet.

    Jos huomasit korjasin jo, että se voittaa jonka pelaajat tekevät parhaat suoritukset maalinteko/maalinestotilanteissa. Parhaat pelaajat oletusarvoisesti omaavalla joukkueella on vain suurempi todennäköisyys voittaa. Jos esim. kaksi joukkuetta, jotka pelaavat fiksusti pitämällä kiekkoa ja vähentävät toisiltaan maalipaikat pois, ratkaisee silti ne harvat maalipaikat ja niissä mitkäs muutkaan kuin yksilötaidot, laukaus, syötönkatko, maalivahtipeli. Tietysti jos ajatellaan, että toinen joukkue tekee yhden maalin ja pitää lopun ajan kiekkoa eikä edes joudu puolustamaan, ja ei antaisi vastustajalle edes yhtä ainoaa maalipaikkaa niin silloinhan se voittaa. Tällöin olisi myös niin että todennäköisesti sillä joukkueella olisi parhaat pelaajat esim. luistelemaan sekä parhaat myöskin peliälyltä. Jos ei antaisi toiselle edes yhden yhtä paikkaa pelin aikana niin silloin täytyy olla aika nopea ja taitava. Pelikirjoilla voi kuroa materiaalieroa johonkin pisteeseen kiinni, mutta ikinä niillä ei voiteta mitään best-on-best turnausta. Toistan taas, että ON pakko olla niitä "mörköpelaajia". Niin se on aina ollut ja tulee aina olemaankin.

    Totta kai pitää olla harjoiteltuja ennakkomalleja ja lukemattomia toistoja niissä, kemiaa joukkuekavereiden kanssa, ymmärrystä siitä milloin kannattaa pitää kiekkoa. Mutta jos on niin hyvä tekemään maaleja kuin kanadalaiset niin maali kannattaa tehdä ennen kuin pitää kiekkoa lisää. Mutta etenkin kanada voittaa eritoten nopeutensa ansiosta. Jokaiselle osa-alueella löytyy huipputaitoa. Pelitapa sinänsä on vain pienessä roolissa kun he ehtivät jokaiseen tilanteeseen ensimmäisenä. Se on helppo näennäisesti nimetä pelitavan ansioksi. Vai onko se sinänsä pelitapaa jos joukkueen pelaajat ovat jokaisessa pikkiriikkisessa henkilökohtaisessa taidossa niin hyviä. Ja tärkeimpänä se itseluottamus tapissa.

    Liiallinen pelitapojen opettaminen jo pienille junioreille on haitallista jos se on pois muista taidoista. Toivottavasti ette opeta liikaa pelitapoja lapsillenne. En sinänsä ole pelitapoja vastaan, mutta mitään suuria voittoja ne eivät suomen jääkiekkomaajoukkueelle tuo.

    Ja liigassa nyt sattuu olemaan otolliset olosuhteet "pelitapojen" kukoistukselle, koska pelaajat jostain syystä tottelevat valmentajia ja ovat kohtuullisen huonoja maalinteko/maalinestotilanteissa.
     
  22. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Tässä viestissä oli jo paljon enemmän järkeä ja monta kohtaa, jotka on allekirjoitettavissa.

    Ihannetilanne on tietysti, että joukkueella on sarjan tai turnauksen paras rosteri ja paras pelikirja. Tappara on tällä kaudella aika lähellä tätä.

    Kanadalla on aina turnauksen paras rosteri. Mutta eivät hekään MM-kisoissa ole häävisti pärjänneet pystysuunnan kohkaamisella. Parissa viime kisoissa taas olemme saaneet nauttia huippurosterin lisäksi laadukkaasta pelikirjasta. Jälki on ollut musertavaa.

    Suomella ei juuri koskaan ole ollut MM-kisoissa top-3-rosteria. Pelikirja sen sijaan on usein ollut paras tai ainakin lähes paras. Siksi Suomi "ylisuorittaa" vuodesta toiseen. Myös best-on-best-turnauksissa. Toki kaikki toivoisivat, että Suomella olisi kisojen kovin rosteri, mutta ei se yleensä ole realistista. Silloin pelikirjan on pakko olla laadukas. Suurvoittokin oli pelikirjapelillä Torinossa todella lähellä. Ja kaiken lisäksi se oli juuri pelikirja, joka suli itse finaalissa ratkaisevasti.

    Ei kukaan "pelikirjauskovaisista" vähättele yksilötaidon, tunteen tai rosterin kovuuden merkitystä menestyksen kannalta. On vain oivallettu, että pelikirjan (ja siihen sitoutumisen) kautta esimerkiksi materiaalivaje on kurottavissa ainakin lähes umpeen. Pienelle Suomelle tämä on lohdullinen asia. Kanada voi tässä vähän oikoakin, vaikka kyllä heilläkin tulee rajat vastaan.

    Suomessahan on viimeiset kymmenkunta vuotta opetettu lapsille entistä enemmän pelitapoja, Meidän peliä. Ei tuo juniorituotanto minusta huonolta tällä hetkellä näytä.
     
  23. erku Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Lainaus:
    Niin tässä lienee käynyt niin, että KalPan kohdalla voittava pelitapa on tuonut onnistumisia pelaajille ja sitä kautta itseluottamus on noussut ja pelaajan pelirohkeus kasvaa ja siten ratkaisut syntyvät selkäytimestä. HIFK:n kohdalla taas aika päinvastainen prosessi. Lopulta kävi niin, että Liigan kenties taitavin pelaaja istui penkillä viimeisessä välierämatsissa täydellisesti pelihuumorinsa kadottaneena.

    Ihan hauskaa leikkiä ajatuksella, miten Teemu Eronen olisi pärjännyt KalPassa ja vastaavasti vaikka Juuso Riikola HIFK:ssa. Oma arvioni on, että Eronen olisi kiinni MM-paikassa ja Riikola olisi Jullifanien hampaissa, koska on niin pehmeä ja muutenkin tuhnu.
     
  24. TosiFani Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    Pennanen avaa ajattelumalliaan Jatkoajan haastattelussa. Jääkiekkoa voi pelata monella tavalla ja voittavaa sellaista. Mielenkiintoinen ajatus alivoimaisesta hyökkäyksestä, miten se voikin olla tasa- tai ylivoimainen. Kannattaa lukea.
     
  25. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Pennasella hyviä ajatuksia, jotka tällainen amatööri voi allekirjoittaa. Itse seuraan 90 prosenttisesti hyökkäysalueen hyökkäyspelaamista ja tämä on jatkunut noin 10 vuotta. Toki katson PAHP:ssa mm. sentterin toiminnan, viiveet, pakin syötöt, tai nostamisen jalalla ja pelin rytmittämisen, mutta muutoin nimenomaan hyökkäysalueen pelaamista. Työkaluna on pääasiassa Jokerit Sheddenin Jokereista alkaen sekä NHL ja silloin Sheddenin Jokerien ensimmäisten otteluiden jälkeen taisin myös kirjoittaa ensimmäisen pelitapa-arvioni, jossa oli edes vähän järkeä.

    Pennasen näkemyksen viisikon venyttämisestä ja alivoimaisista hyökkäyksistä voi allekirjoittaa ja todeta, että niitä käyttävät oikein niin jo moneen kertaan mainitut Kanadan maajoukkue viimeistään vuodesta 2015 alkaen sekä parhaat NHL-joukkueet. Ja tämä osaaminen ei riipu yksin kapeasta kaukalosta ja pohjois-amerikkalaisesta viivoituksesta.

    Sen sijaan sitä en itse ymmärrä, että Pennasen mukaan ns. meidän peli - jota hän oli itsekin luomassa - ei olisi oikea tapa lähestyä. Meidän pelissähän pitkä avaus ja nopeat lähdöt ovat ensisijaisia - ei suinkaan kiellettyjä.

    Nyt mielestäni tullaankin siihen, miten hyökkäysalueella toimitaan. Siinä tulevat erot suomalaisten ja pohjois-amerikkalaisten kanssa. Tässä syy miksi käytin taannoin sanaa hybridi, sillä pohjois-amerikkalaiset pelaavat hyökkäysalueen hieman eri tavoin kuin suomalaiset silloinkin, jos tullaan rintamana ja kiekkokontrollilla. Kyse on monista pienistä yksityiskohdista kuten liikkuva, porrastettu tuplamaski, kulma- ja laitapelin suuntaamisesta, viisikon tiiviydestä hyökkäysalueella jne. Vaikka viivoitus tukee pohjois-amerikkalaista pakkien peluutusta hyökkäysalueella kulmapelitilanteissa eurooppalaista enemmän, Jokerien Hannu Virran peluuttamien pakkien joskus ylivarovainen pysyminen rupujakin vastaan keskialueella, tekee kulma- ja maalinedustapelaamisesta hyökkäysalueella aina alivoimaista.

    Ja kun asiaa katsoo Jokerien näkövinkkelistä, ollaan Pennasen esille nostamassa Daavid vs Goljat tilanteessa. Hän tarkoitti sillä HPK.n ja Liigan parhaiden haastamista, mutta vielä paremminhan vertaus sopii Jokerien ja KHL:n parhaiden otteluihin. Ja näissä otteluissa Westerlundin ja Jalosen Jokerit on ollut auttamatta lapanen, ellei Jokerien viisikko ole ollut tiivis, sentteri tarjonnut jatkuvasti itseään pelattavaksi ja puolustajat antaneet riittävästi tukea hyökkääjille myös viivassa. Tämä ei suinkaan poista nopeita lähtöjä tai alivoimaisia hyökkäyksiä kun on niiden paikka, päinvastoin.

    Mutta. Muistan kymmeniä eriä, joissa Jokerit on hyökännyt alivoimaisena, ilman riittävää tukea ja viisikko venyneenä, organisoitua puolustusta vastaan. Ei toimi. Tämä ei ole järkevää, eikä Pennanen sitä varmaan tarkoitakaan.