Ilmoitukset

Nimimerkki Kaltsu on sivussa seuraavan viikon ajan sääntöjen 4§:n ja 5§:n perusteella.

Nimimerkki thnninen on seuraavan viikon pelikiellossa sääntöjen 6§:n perusteella.

Nimimerkki JypFabu on sivussa seuraavan viikon ajan sääntöjen 2§:n ja 6§:n perusteella.

Nimimerkki BlackWolf on poissa seuraavan viikon sääntöjen 6§:n ja 18§:n perusteella.

Nimimerkki Bobby on seuraavan viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n perusteella.

Pelitapakeskustelu

Viestiketju osiossa 'Yleinen jääkiekkokeskustelu' , aloittajana Fordél, 23.05.2011 klo 08.30.

  1. zuuzo97 Jäsen

    Lainaus:
    Pennasen kirjoitus Länsi-Savossa on varsin mainio. Erityisesti se, että Meidän pelissä on samat hyökkäys- ja puolustuspelin tavoitteet kuin ruotsalaisessa lätkässä, on monesti palitavoista puhuttaessa unohtunut.

    Itse näen asian edelleen niin, että suomalainen jääkiekkopelitapa pohjautuu liian paljon 90-lukulaiseen puolusta ja iske vastaan -ajattelumalliin. Peliä ajatellaan niin paljon puolustuksen kautta. Ruotsissa taas on ollut jo pitkään valloilla hyökkäyspeli ja sen korostaminen, mikä on väistämättä johtanut pelaajien parempaan kehitykseen.

    Totuus kun on se, että maalin takana seisominen ei pelaajaa kehitä tippaakaan. Eikä se keskialueella seisoskelu sen enempää. Viivelähtö on tavallaan helppo, yksinkertainen ja äärimmäisen tehokas keino peittää pelaajien taitotasoa. Pelaajia se ei kuitenkaan kehitä pätkääkään.

    Maalin takana seisoskelun sijaan peliä pitäisi viedä rohkeampaan suuntaan, jossa uskallettaisiin kiekkoa pelata ahtaisiinkin väleihin viisikon tukitoimia unohtamatta. Muutosta ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan, mutta valoa on tunnelin päässä.

    Jukka Jalonen kertoi Iltasanomille Nuorten Leijonien pelitavasta. Jalosen mukaan joukkue pyrkii nopeaan kiekkokontrollilätkään. Hän nimenomaan korosti aktiivisuutta puolustuspelissä. (linkki Iltasanomien juttuun: Jukka Jalonen linjaa: Näin Suomi-kiekon nuoria kehitetään jatkossa - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat )

    Juuri tällaista ajattelua pitäisi saada junnupuolelle kauttaltaan. Junnukoutsit kun ovat ymmärtäneet Meidän pelin yhtä kuin viivelähtöinä ja träppinä keskialueella, jotka eivät kehitä pelaajia ollenkaan.

    Tulevaisuuden Leijona-pelaajat haluavat varmasti pelata aktiivisempaa jääkiekkoa kuin esim. nyt KJ:n Leijonat. Sitä kautta saadaan Suomi-lätkään hyökkäyspelin vallankumous.
     
  2. Wäinö#16 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
    Hyviä linjauksia mielestäni Jaloselta. Kanadan pelissä oli hienointa mielestäni juurikin tuo pelirohkeus. Ei lähdetty pelaamaan korostuneesti puolustuksen kautta, vaan voittamaan hyökkäämällä. Pelinopeus oli jotain sellaista mihin Venäjä eikä kukaan muukaan pystynyt ollenkaan vastaamaan, vaikka sinänsä pelitavassa tuskin oli mitään yllättävää. Myös kiekossa pysyttiin hyvin, vaikka sitä pyrittiin kääntämään pääasiassa noopeasti ylös. Avain asia tuossa oli siinä, että hyökkäyksissä pysyi koko ajan hyvä tasapaino, eikä jouduttu puskemaan tyhmiä hyökkäyksiä. Huikeaa, millä tasolla Kanada tuota toteutti. McLellan vaikuttaa olevan todella erinomainen valmentaja nimenomaan hyökkäyspelitavallisesti ja olisikin melkein toivottavaa nähdä hänet Oilersin peräsimessä ja se mitä hän saa niistä nuorista hyökkääjistä taiottua. Esim. Detroit menetti paljon, kun McLellan sieltä lähti, eikö joukkue ole ollut pelitavallisesti enää lähdön jälkeen samaa tasoa.
     
  3. Vartaloharhautus Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pelicans
    Lainaus:
    Mielestäni väite viivelähtöjen kategorisesta vahingollisuudesta on paradoksaalinen, koska viivelähtö on yksi keino ylläpitää kiekkokontrollia, rytmittää peliä, aikaansaada tasapainoisia rintamahyökkäyksiä ja syöttöketjuja. Kiekollinen peli taas on edellytys sille, että pelaajat oppivat pelaamaan kiekolla ja tunnistamaan tilanteita kentällä. Itse en usko siihen, että pelin pakottaminen tilan voittamiseksi tilan tekemisen sijaan silloinkin, kun oma viisikko ei ole koossa ja vastustaja ei ole hajallaan, kehittää pelaajia. Seurauksena on usein turha kiekosta luopuminen ja pahimmillaan "päämäärätöntä kimpoilua kentällä" - flipperikiekkoa.

    Jalosen linjaus aktiivisesta kiekkokontrollijääkiekosta on varmasti hyvä pohja pelin kehittämiselle. Rivien väleistä olen lukevinani, että hidastukset, palautukset ja viivelähdöt ovat edelleen mukana Jalosen pelikirjassa.

    Omat keskusteluni A-nuorten ja B-nuorten SM-sarjassa valmentavien tai valmentaneiden henkilöiden kanssa eivät tue väitettäsi siitä, miten juniorivalmentajat ovat ymmärtäneet Meidän Pelin. Sen sijaan valtaosa näistä juniorivalmentajista on korostanut aktiivisen HAPP:n ja nopean suunnanmuutospelin merkitystä, koska pelaajien taktinen kypsyys ei vielä mahdollista pelitavallisia "hienouksia". Aktiivinen HAPP ja nopea suunnanmuutospeli mahdollistaa yksilöllisten taitojen kehittämisen, kun siihen yhdistetään ripaus kiekkokontrollipeliä viivelähtöineen. Kun yksilölliset ominaisuudet on saatu juniorisarjoissa riittävälle tasolle, voivat pelaajat siirtyä aikuisten sarjoihin harjoittelemaan pelitavallisia asioita.
     
  4. zuuzo97 Jäsen

    Lainaus:
    Kyllä olet tämän suhteen täysin oikeassa. Lähinnä tarkoitin tilanteita, joissa suurin piirtein pakki nostaa jalalla punaviivalle ja lyö päätyä. Tämäntyyppisissä viivelähdöissä pelaajat kehittyvät hyvin vähän. Sen sijaan jos viivelähtöihin halutaan luoda komeita rakenteita joista päästään hyökkäämään suoraan maalile, se kehittää pelaajia paljonkin.

    Edelleen kuitenkn painotan sitä, että junnukiekossa, niin A- B- C- jne jne., ei peliä pitäisi perustaa viivelähtöjen ja päätykiekkojen varaan vaan pohjana tulisi olla rohkea tilan voittaminen. Se kehittää kuitenkin pelaajia parhaiten. Ahtaisiin väleihin pelaaminen, rohkeasti kiekolla haastaminen yms. tulee asettaa ensisijaikseksi. Ei se, että koko viisikko kiertää ja sitten pakki kuskaa punaselle ja lyödään päätyä. Kärjistetysti.

    Lainaus:
    Ja kyllä, Jalosen pelikirjasta tuskin kiekkokontrolli on poistunut. Vesi kielellä odotan JJ:n Leijona-ryhmää.
     
  5. steepler Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    chelsea, The Ohio State Buckeyes
    Lainaus:
    Mikä on sitten sitä kehittävää peliä? Ei kai maalin takana seisoskelu mikään itseisarvo kenellekään ole vaan sen seisoskelun jälkeenhän peliä nostetaan ja lähtökohtaisesti tiiviinä viisikkona pyritään kiihtyvällä vauhdilla suorittamaan hyökkäys, joko suoraan maalille, tai vaihtoehtoisesti päädyn kautta. Näissä tilanteissahan saattaa hyvinkin tulla kysymykseen ahtaisiin väleihin pelaaminen.

    Viivelähtöhän pelataan usein tilanteessa jossa itse halutaan vaihtaa ja pitää yllä kiekkokontrolli. Toinen vaihtoehto on kiekon luovuttaminen vastustajalle, vaihto ja ryhmittyminen puolustamaan, agressiivinen karvaus on käytännössä mahdotonta koska lähtötilanteessa ollaan niin kaukana joten vaihtoehtona on yleensä trappiin asettuminen. Onko sinusta siis kiekon luovuttaminen vastustajalle ja trappiin asettuminen sitten erityisen pelaajaa kehittävää? Mielestäni logiikka on aika erikoista.
     
  6. paraspelaaja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jukurit
    Lainaus:
    Annan vielä toisen viestillisen verran panostani tähän ketjuun.

    Eli mikä on kehittävää peliä? Se on sitä peliä, joka valmistaa yksilöä kapeaan kaukaloon, jossa pelataan tämän lajin kovimmat ottelut. Siinä vaiheessa kun KHL kaatuu, on monet suomalaispelaajat vaikeuksissa, mikäli meinaavat huippukiekolla itsensä elättää. Ei Suomi-kiekossa voida ajatella, että pelataan leveän kaukalon ehdoilla ja kasvatellaan muutamat Kontiolat Venäjälle kurvailemaan maalin takana.
     
  7. Mechalo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Espoo Blues, Detroit Red Wings, Idän ihme, Honka
    Aika herättää tätäkin keskustelua henkiin omalta osaltani ja kysymykseni osoittuu - kuinkas muuten - nimimerkille @P.Sihvonen . Eli: Noudattivatko liigajoukkueet mielestäsi CHL:ssä eri pelitapaa kuin Liigassa vai onko pelitapa tismalleen sama?
     
  8. erku Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Näiden junnukisojen aikana pelikirjakeskustelu on ollut verrattain vilkasta niin somessa kuin myös Ylen studiossa. Marko Tuulola ja erityisesti Karri Kivi ovat Ylen tiimistä olleet hyvinkin pelin päällä ja ero Maikkarin yksilö- ja "viihde"vetoiseen kommentointiin on silmiin pistävä.

    Mestarivalmentaja Karri Kivi esitti tänään verrattain mielenkiintoisen lausahduksen, kun hän sanoi jotakuinkin niin, että "avauspelaaminen on pelin sydän". Tämä oli siinä mielessä vahva kannanotto, että tietyt tahot niin tällä palstalla kuin myös ennen kaikkea IS:n kiekkotoimituksessa ovat alituiseen olleet kritisoimassa avauspelaamisen ja puolustusalueen hyökkäyspelin ylikorostuneisuutta pelitapakeskustelussa. Kivi tällä kommentilla todella vahvasti asemoi itsensä tähän ns. sihvoslaiseen lahkoon, jossa pelin keskiössä on sen avauspelaaminen.
     
  9. Ruoppaaja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pääkaupunkiseutu
    Lainaus:
    Taisi olla jotenkin, "kaikki alkaa tai kuolee avauspelaamisesta".

    Toki, eihän sitä pidä ylikorostaa, mutta onhan se pelin moottori. Ilman moottoria ei ole mitään, mutta pelkällä moottorilla ei mennä myöskään mihinkään. Näin niinku vapaasti somea lainatakseni.
     
  10. Vaughan Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    On ollut mielenkiintoista nähdä Kanada ja Ruotsi -otteluissa Jukka Jalosen joukkueen pelaavan kahta suhteellisen agressiivisesti karvaavaa joukkuetta vastaan. Tätä asetelmaa jotkut kiekkokontrollikriittiset ovat pitäneet "Meidän pelin" potentiaalisena heikkoutena.

    Omaan silmääni on kuitenkin näyttänyt, että juuri viivelähdöt ovat tylsyttäneet agressiokarvauksen tehokkaimmin, eikä hitaista hyökkäyksiin lähdöistä ole tullut montakaan oman pään kiekonmenetystä (muistaakseni ei yhtään maalia vastustajalle). Suomen tekemät syöttövirheet ovat liittyneet useimmiten yrityksiin avata nopeasti. Samalla hitaat hyökkäykset ovat myös kohtuullisen hyvällä prosentilla johtaneet vastustajan alueelle.

    En luonnollisestikaan väitä, että nopeita avauksia ei kannattaisi yrittää ollenkaan. Lienee kaikille selvää, että onnistunut nopea kääntö ennen vastustajan organisoitumista on tehokkain tapa läpäistä keskialue. Kuitenkin tämä turnaus on vahvistanut omaa käsitystäni, että harkittu viivelähtöjen käyttö on yhtä aikaa turvallisempaa kuin kiekon jatkuva "pakottaminen" ylös päin, ja samalla se on mahdollisuus luoda onnistunut hyökkäys myös korkean tason joukkuetta vastaan - ei vain heittopusseja.
     
  11. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Pitäsköhän perustaa erillinen Urhelulehti/Sihvonen vs Urheilusanomat -ketju, muta mennee pelitavallisten asioiden alle.

    Siinä missä Sihvonen ja UL on tuonut oman mausteensa pelitavallisten asioiden painottamisessa, olen pitänyt ja pidän edelleen Urheilusanomien, Liigaliven, Rantanen&Nyholm tavasta lähestyä peliä ja kiekon ympärillä tapahtuvia asioita värikkäästi ja kriiittisesti. Kauden allahan he puhuivat kuinka Liigassa fläppitaulut sahataan, hinkataan vähemmän ja ajetaan voimakkaammin pystysuuntaan. Jollain lailla kausi on ollutkin railakkaampi, sitä en sitten tiedä onko kyse pelitavallisista asioista vai siitä, että aggressiivisempaa ja intensiivisempää peliä on tuettu myös tuomaritoiminnan kautta.

    Ajattelisin myös niin, että Urheilusanomat on myös kärjistäen kärjistänyt viestiään, kuten myös Sihvonenkin omassa agendassaan. Ei fläppitauluja mihinkään sahata, tietävät sen hyvin itsekkin, ehkä toiveissa vain on ollut viihdyttävämpiä otteluja joskus säästöliekillä käyvään runkosarjaan. Tai peilattu isojen maiden, pohjoisamerikkalaisten tyyliin ja kykyyn mennä nopeasti ylös, yksilön ratkaisuvalikoimaa käyttäen ja monipuolistaen. Eri asia taas, onko Suomella ollut, tai onko, niin laadukkaita yksilöitä että tuo olis mahdollista. Ei taida kuulua meidän kulttuuriin.

    Välillä käy mielessä, että edellä mainitut tahot naureskelee kulisseissa partaansa vastakainasettelulle klikkejä kerätäkseen, mutta saattaa myös olla ettei ihan näin olekaan. Ainakin jos kuuntelee Jukka Jalosen sanoja voitetun turnauksen jälkeen. Ihan tarkasti en tiedä mihin artikkeeliin viittaa, mutta antaa hieman löylyä tietyille tahoille ja avaa, miksi pelataan kuten pelataan.

    Kultavalmentaja myöntää kritiikin loukanneen - Leijonat - Jääkiekko - Sport - MTV.fi
     
  12. jannet85 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KHL-Jokerit, Minnesota Wild,Florida Panthers
    Lainaus:
    Nyt viime videotuomareissa nämä Rantanen&Nyholm puhui asiaa Jalosen pelisysteemistä ja muistakin asioista, etenkin tässä: Herregud, mitä ironiaa! Ruotsalaisten Turku-kammosta tulee pronssiottelussa totta - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat

    Sitäkin enemmän on tästä tuutista tullut paskaa, jonka voi suomeksi sanottuna sitä, että yritetään epäonnistuneesti löytää kritiikkiä väkisin Jukka Jalosesta. Muun muassa hänen motivaatiotaan kyseenalaistettiin, tähän Jukka Jalonen sanoi omat sanansa: Historiaa tehnyt Jukka Jalonen ärähti: Ei perkele varvaskaan Jokereissa - Leijonat - Jääkiekko - Sport - MTV.fi

    Lisäksi he ovat arvostelleet Jalosen pelityyliä tylsäksi, Kuten Pekka Virtaakin. Kalpa joutui lähes kaikkia muita heikommalla rosterilla pelaamaan, niin valmennus sai kritiikkiä kun ei tullut tulosta. Nyt kun sitä sitten tulee, niin nyt kehutaan. Samanlaista takinkääntöä on tässäkin Jalosen tapauksessa tapahtunut. Viivelähtöhän heille on ihan kirosana, ja se kuuluu osaksi Jalosen pelikirjaa. Kaiken lisäksi kirjoitetaan munattomasti kritiikkiä ilman nimiä.

    Tässä UL:n kritiikkiä US:ää kohtaan Jukka Jalonen näytti tylysti nälvijöilleen – ”Tehtiin lähes pahaksi ihmiseksi” | Jääkiekko | Urheilulehti
    Tässä kerrotaan, että Urheilusanomissa kirjoitetaan mm. seuraavaa: "Artikkelissa sanottiin, että Jalonen ei olisi ymmärtänyt riittävästi tämän ikäluokan pelaajista – tai ottanut syvällisesti haltuunsa vastustajien pelitapoja ja pelaajia – sekä nuorten arvoturnausten lainalaisuuksia. Jutussa kirjoitettiin kuinka ”Suomi ajatuu seisomaan trapissa, peruuttelemaan, rikkomaan ja pelaamaan etenkin hitaiden lähtöjen kautta.”

    Tuommoisesta paskan jauhannasta minun mielestä Urheilusanomat olisi ainakin anteeksipyynnön velkaa. Ei minua ainakaan kiinnosta lukea artikkeleja, joissa puhutaan mitä sattuu. Kyllä minä Urheilulehteä ennemmin luen. Sihvosen tyyli on minun makuuni kuitenkin liian tunteeton ja teoreettinen. Jalonen on myös osoittanut, että peli ei välttämättä ole tylsää, kun pelataan viivelähtöjä.
     
  13. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Lainaus:
    Pitkälti samaa mieltä, vaikka kyllä Urheilusanomain tyypit omaa ihan riittävän käsityksen jääkiekon lainalaisuuksista. Erikoisuuden tavoittelua ja jonkun oman näkökulman keksimistä ollut tuo. Tosin, aika isolla tykillä ammutaan ohi JJalosen kohdalla, osoittanut omaavansa kyvyt rakentaa joukkue ja pelitapa niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä, ehkä all-time top-3 valmentaja Suomessa. Ollut myös Rantanen&Nyholm vieraana vuosien saatossa käsittelemässä näitä pelillisiä asioita. Jos katsovat että on aihetta, joutunevat ottamaan lusikan kauniiseen käteen lähitulevaisuuden netti- ja /tai radiolähetyksessä.

    Joo, ehkä täytys erottaa Sihvosen mouhoaminen Urheilulehden tekemisistä. Palomäki, Savolainen, Inki luoneet hyvän ja asiasta perillä olevan formaatin pelaajia ja pelillisiä asioita käsittelevissä videoissaan.
     
  14. jannet85 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KHL-Jokerit, Minnesota Wild,Florida Panthers
    Lainaus:
    Juu, en epäile yhtään, etteikö riittävää käsitystä löytyisi. On kuitenkin jonkin verran katsottuja pelejä ja kokemusta alasta. Ilmeisesti pitää vaan väkisin rakentaa vastakkainen kanta Urheilulehden kanssa. Sitten keksitään, että peli hidastempoista, kun peli on taktista, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Eihän valmentajia tarviis ollenkaan, jos peli olis epämääräistä kohkaamista päästä toiseen.

    Top 3 valmentajat Suomessa ovat minun papereissa Jukka, Erkka ja Ara. Vaikea tietysti on vertailla tässä katsannossa näitä eri aikakausia. Varmasti esim. Kale Numminen ollut pätevä valmentaja ja uudistaja aikanaan.
     
  15. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Sen enempää en lähde tähän ketjun aiheestakin sivuun vievään US vs UL kiistaan, mutta oman lukemani ja katsomani perusteella US:n videotuomareista (heidän videot tai artikkelit) ei löydy asiantuntemusta, jolla voitaisiin arvioida valmentajia, valmentajien pelitapoja tai peliä tai pelaamisen tavoitteita eri tilanteissa ja eri vastustajia ja niiden pelitapoja vastaan. Perusasiatkin ovat vällillä aivan hukassa. Tämä US:n tilaajana ja käytännössä kaiken materiaalin läpikäyneenä. US:ssa on kyllä hyviäkin kirjoittajia jotka ymmärtävät pelistä, kuten Sami Hoffren. Sinänsä US:n arvostelu tässä yhteydessä on vähän turhaa, sillä US:n tarkoitus ei ole kehittää ja avata jääkiekkoa pelinä. Sen tarkoitus on avata kuluttajien lompakkoa Sanoman Liigan maksutv:n suuntaan. Kaikki jutut ja videot ja näkemykset suomalaisesta jääkiekosta ovat tälle tavoitteelle alisteisia.

    Suomen ja Venäjän U20 finaalin jälkeisen ja koko kisoja kattavan pelitapamielessä hyvän - ja ainoan kaiketi koko Suomessa - artikkelin on tehnyt Jatkoajan Juuso Kokkonen. Kannattaa lukea.

    Analyysi: Jälleen maailmanmestaruus Meidän pelin avulla - MAAJOUKKUE - 06.01.2016 - Artikkelit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta
     
  16. MustatKortit Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
    Lainaus:
    En ole muutamaan vuoteen lukenut Urheilulehteä, mutta tuskinpa senkään tarkoitus on kehittää jääkiekkoa pelinä. Eli toteamuksesti sopii aika hyvin kaikkeen urheilumediaan. Aikanaan Sihvosen ja Röngän velmuilut ja provokaatiot olivat omiaan herättämään huomiota ja taitaa olla niin, että herrat ovat tästä itsekin puhuneet.

    Eipä silti, kyllä mä itsekin pidän Sihvosta mielenkiintoisena analyytikkona ja ennen vanhaan luin hänen juttunsa UL:stä. Ne oli parhaita ne entiset U-videot, jossa oli vieraana joku valmentaja Liigasta tms.
     
  17. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Lainaus:
    Varmasti tarkotus on edistää myyntiä ja markkinoida tuotetta. Samalla on myös todettava, että mitä tulee Liigaan, sen johtoon, toimintatapoihin, tuomaritoimintaan, kurinpitoon, ylipäänsä mihinkään suomalaisessa jääkiekossa niin ovat myös valtakunnan kriittisempää puoliskoa. Ei paljon kuvia kumarrella.
     
  18. Cobol Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jokerit
    Lainaus:
    Menee toki sivuun aiheesta edelleen, mutta en Urheilulehteä käsitellyt. Jos siitä lyhyesti sanoo jotain, niin ainoa tehtävä on myydä lehteä. Tasoltaan jutut ja nettiversiossa vitun ärsyttävät videot (kun lähes joka juttu on videoana) ovat kuitenkin parempia kuin US:lla olkoonkin, että mua riepoo kun luetaan tiukasti koneelta mitä sanotaan. Kertoo kenties asian hyvin ohkaisesta ymmärtämisestä, että ei uskalleta puhua luontevasti vaan luetaan tekstiä.

    Ja @aceman81 sen verran, että nyt puhumme eri asioista. Minä jääkiekosta pelitapamielessä ja sinä US:ta joka ei kuvia kumartele ja leipoo otsikot joissa herrat ja narrit laitetaan ruotuun ja kerran vuodessa uskalletaan jopa Kummolaa arvostella.

    Mutta ei tästä nyt enempää kun ei ketjun aiheeseenkaan liity kuin siteeksi.
     
  19. Fordél Jäsen

    Lainaus:
    Ei Kivi asemoinut itseään mihinkään Sihvosen lahkoon. Ei sellaista ole olemassakaan, tuskin edes Sihvosen päässä. Kivi on peluuttanut esim. nuorissa leijonissa Meidän peliä, jota mm. Jalonen on ollut kehittämässä. Jos hän on asemoinut itseään johonkin niin tähän pelitapaan ja sen ajatuksiin. Sihvonen on pelin analysoija ja junnuvalmentaja, mutta eihän ole luonut Meidän peliä tai mitään lahkoa. Sihvonen on pyrkinyt korkeintaan kynällään jakamaan valmentajia eri koulukuntiin.
     
  20. jannet85 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KHL-Jokerit, Minnesota Wild,Florida Panthers
    Lainaus:
    Ennemmin Kivi on asemoinut itseään nimenomaan Jaloslaiseen lahkoon. Sihvonen ei ole mitään koulukuntaa keksinyt, vaan nimenomaan analysoinut. Tätä Meidän Pelin koulukuntaa taas voi pitää pitkälti Jukka Jalosen aloittamana murroksena. HPK:sta ja pelin uudistamisestahan se kaikki lähti.
     
  21. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Kuuntelen Total Hockey Forever ja Joonas Raskin haastattelu. Materiaalin laajuus, luisteluvoima, raikkaus ja ilmapiiri mainittu. Monien muiden asioiden ohella.

    Puhuttiinko Raimo Summasen aikana Poltetun jään taktiikasta, ja mitä se olikaan, mutta jotenkin assosiaationa tuli tuo termi mieleen. Siin on pariin aiempaan, laadukkaaseen finaalisarjaan verrattuna ripaus enempi opportunismia ja rönsyilyä, ripaus vähempi safetyä ja kliinisyyttä, noin pääpiirteittäin. Ohan IFK ottanu jokusen av-hyökkäyksen omiin, ehkä em. syistä johtuen, mutta parhaimmillaan iskee ja pörrää hyökkäyssinisellä ja syvemmälläkin vastustamattomasti kolmella + kiekollisesti ja kiekottomana aktiivisesti vastaan puskevat pakit.

    Kuusela 1-1 läpiajosta ja peli olis saanu uuden suunnan, mainittiin myös. Onnistumiset oikeaan paikkaan, paineisti tai ei. Just nyt näyttäs että Tappara ei kuitenkaan maalinteko/luistelukilpailua voita joten pitäskö vielä enempi malttaa, malttaa ja malttaa. Tappaa tunne, vauhti ja olla kliininen. 2-1 voitto lauantain tyyliin. Vai mennäänkö sillonkin väärään suuntaan?

    Jotenkin ajattelee, että sarja punnitaan ehkä pelissä #5 -olettaen että Tappara kaapii #4- kun hinkataan sitä yhden maalin ottelua, Tappara iskeekin yhestä paikasta häkin, IFK kotona takaa-ajajana. Säilyykö raikkaus, säilyykö maltti ja rivit suorana, vai löytääkö Tappara sen oman tutun pelinsä ja ytimen, betonisen tiiviin viisikon ja boksauksen omissa, jolla se raastoi ja paketoi Kärpätkin lopulta 7. pelissä.
     
  22. Vaughan Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara
    Lainaus:
    Ainakin Rauno Korven Tapparan pelistä 80-luvulla käytettiin termiä "poltetun maan taktiikka." Se oli toki puhdasta piruilua muita joukkueita puolustavampaan pelitapaan, joka koettiin jopa epäreilun tiiviinä ja virheettömänä. Vanhoja pelejä katsoessa (esim. Youtuben ottelukoosteet) huomaa helposti, että nykyaikaisesta näkökulmasta silloin pelattiin todella avoimesti, ja paikkoja syntyi liukuhihnalta. Jo se, että kaikki (Tapparan) hyökkääjät eivät ajaneet yhtä aikaa syvälle vastustajan alueelle, oli "hyökkäyspelaamisen tappamista"...

    Kieltämättä HIFK on yllättänyt toimivalla hybridipelaamisellaan (jolla minä tarkoitan pystysuunnan kiekon ja kenttätasapainoisen hyökkäämisen toimivaa kombinaatiota ja niihin yhdistyvää tiivistä keskialuetta). Tappara oli mielestäni 3. pelin puoliväliin asti paljon paremmin mukana kuin 1. pelissä, mutta edelleenkään HIFK oman pään pelaamista ei ole päästy testaamaan kunnolla - 2. peli antoi viitteitä, että hyökkäysalueelle päästyään Tappara saa laadukkaita paikkoja ihan riittävästi.

    Taktisesti ajateltuna tilanne on selvä: HIFK:lle riittää, että se pitää nykyisen tekemisensä. Tapparan on pakko muuttaa jotain - ja mielellään parempaan suuntaan. (Toki teoriassa on mahdollista, että HIFK:kin parantaa samaan aikaan.) Ilmiselvyyksien jälkeen asia kulminoitunee jälleen kerran keskialueeseen: pystyykö Tappara läpäisemään keskialueen edes vähän useammin niin, että kiekko on omilla vielä hyökkäysalueellakin?
     
  23. aceman81 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät. KaMa. Crucible.
    Olen laskenut kaikki takajätöt, ja Tappara johtaa 64-39. Valtaisa ero. Voittaa tai häviää, peli näyttää kaiken. Aika näyttää Tapparan pelityylin, joka hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä.
     
  24. Ruoppaaja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pääkaupunkiseutu
    Lainaus:
    Millä tavalla Tapparan pelityyli hidastaa suomalaisen kiekon kehittymistä? Onko tähän tueksi jotain teoriaa tai visiota?
     
  25. Sekera Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, prosessit ja yrittäminen
    Lainaus:
    Onneksi Tappara sitten nopeutti rytmitystään ja HIFK pelasi jopa Tapparaa enemmän viiveitä jälkimmäisessä kahdessa ottelussa. HIFK myös pelasi rytmityksen osalta hitaimman eränsä kuudennen finaalin kolmannessa erässä. Eli silloin, kun se oli selkä seinää vasten. Oliko tämä pelaajien selkäydinpelaamista vai valmennuksen ohjeistus, sitä on hankala sanoa.

    Tapparan kauden keskiarvo nopearytmisten lähtöjen osalta oli noin 68 %. Tappara rytmitti ensimmäiset kolme finaalia vain 65 % nopearytmisillä lähdöillä, mutta nosti sen neljänteen finaaliin 70 %:iin ja viidenteen/kuudenteen jopa 75 %:iin. HIFK pysytteli koko finaalisarjan ajan 75 %:ssa nopearytmisten lähtöjen osalta. Tappara myös lisäsi syöttöpeliä hyökkäyksiinlähdöissä, sillä jalalla nostot vähenivät noin 6 %-yksikköä ja kyseinen osuus siirtyi nopeisiin yhden syötön lähtöihin.

    Tappara pelasi keskiarvoonsa verraten enemmän palautuksia finaalien alussa, mutta sitten ne laskivat keskiarvon tasolle tuohon kolmeen viimeiseen finaaliin.