Sen sijaan JYPin omalle maalille on ollut liiankin helppo tulla, kun pelataan miesvartiointia ja se pettää välillä, kuten tänäänkin Pelicansin toisessa maalissa puolustus peruutteli, eikä pidetty keskialuetta kiinni ja Sulak sai ajella vapaasti liian lähelle maalia. Samoin Pelsujen kolmannessa maalissa mikä oli hienon yksilösuorituksen ansiota, Pereskokov vei ensin Kuukan kahville ja sitten perään vielä Olkinuorankin.Viime peleissä hyökkääjien meno vastustajan maalille on puuttunut, mihin Veltsu aiheellisesti pressissä puuttuikin. Sinne maalille on vain mentävä, vaikka kuinka keppiä välillä tulisikin selkään. Suurin osa maaleista tehdään maalin läheltä, joten menikö se jotenkin niin? että jos haluat taksaria, niin mene grillille, ja jos haluat maaleja, niin mene maalille.
Tällä kaudella JYP on tarvinnut kolme maalia, jolla on aina tullut voitto. Korkeintaan kaksi tehtyä maalia on tuonut aina tappion. Nyt kun maalintekoa ei rynnitä, ei voittojakaan tule.
Tämä. JYPillä on itsellä hankaluuksia päästä laadukkaille maalipaikoille, mutta vastustajalle lahjoitetaan avaimet käteen kunnon maalipaikoille.Mielenkiintoinen havainto. Pelin hallinta on useimmiten Jypillä. Mistä syystä jypin veskarit eivät joudu kovin kovaan kiekkosateeseen. Vaikea siinä on maalivahdinkaan päästä liekkeihin, jos vetoja on vähän ja ne ovat kaikki hankalia, hyvistä paikoista ammuttuja.
Sen sijaan JYPin omalle maalille on ollut liiankin helppo tulla, kun pelataan miesvartiointia ja se pettää välillä, kuten tänäänkin Pelicansin toisessa maalissa puolustus peruutteli, eikä pidetty keskialuetta kiinni ja Sulak sai ajella vapaasti liian lähelle maalia. Samoin Pelsujen kolmannessa maalissa mikä oli hienon yksilösuorituksen ansiota, Pereskokov vei ensin Kuukan kahville ja sitten perään vielä Olkinuorankin.
Sota-alueelle menemisen haluttomuutta se Virtanenkin valitti. Mutta toinen juttu, mitä Virtanen on aiemmin kommentoinut on tuo, että "JYPin näköinen maali" on semmonen mikä hakataan maalin edestä sisään. Tällä hetkellä pelikirja taitaa olla, että toimitetaan kiekkoa vaan maalille ja sitten siellä Jerry Turkulaiset on irtokiekoissa. Mutta jos JYPin pelaajien vahvuuksia katsoo, niin ei siellä hirveästi ole kuitenkaan niitä maalinedustahakkaajia rosterissa. Kolehmainen ja Rooba, pienin varauksin myös Hytönen, mutta sitten Immonen, Tuppurainen, Puustinen, Nättinen, Suomela, Turkulainen... ei näiden vahvuudet ole siinä, että pakit toimittaa kiekkoa maalille ja sitten mennään hakkaamaan ripareita sisään. Pelaamisesta puuttuu se into ja terävyys, se on selvää ja siellä on se syy miksi hävitään, mutta en tiedä onko tuo pelitapakaan kaikkien vahvuuksille sopiva.Aika paljon kertoo Pelicans-pelistä nuo laukaisutilastot. JYPin vedot laidoista, viivasta ja kulmista, ykkössektorista ihan muutama tilanne. Pelicansilla 8 torjuttua laukausta ja siihen päälle kaikki muut satunnaiset osumat. Ei ole munaa mennä sinne ns. sota-alueelle.
Juuri tämä johti niihin maaleihin ja oltiin jo valmiiksi myöhässä puolustautumiseen ja ryhmittymiseen. Tämä oli mainittu myös omassa viestissäni toisessa maalissa, että keskialutta ei pidetty kiinni. Tietysti varsinkin kolmannessa maalissa vaadittiin myöskin yksilötaitoa viemään tilanne loppuun ja päättämään se maaliin, mikä ei kuitenkaan aina ole itsestäänselvyys vaikka tuollainen tilanne avautuisikin. Laadukas oli myös Sulakin viimeistely toisessa maalissa.Kannattais ehkä vilkaista mitä siellä keskialueella tapahtuu ennen näitä tilanteita. Varsinkin kolmas pelsujen maali on malliesimerkki keskialueen offensiivisessa pelaamisessa. Laskepa huvikses, montako variaatiota pelsuilla oli mahdollisia siinä yhdessä hyökkäyksessä, eikä siinä puolustus suinkaan pelannut väärin omissa, sinne ei vaan hävityn keskialueen vuoksi kerinnyt riittävästi viisikko ryhmittymään. Kolmannessa toki kirsikkana kakun päälle Hytönen ehti tuplaamaan pakin kanssa samaa kiekotonta, jolloin tila keskustaan aukesi, silti maalit nimenomaan syntyy pelaamalla voitetun keskialueen tuomista ajan ja tilan voitoista, paljon useammin, kuin päätyyn roiskimalla ja siellä riistäen.
Laadukas oli myös Sulakin viimeistely toisessa maalissa.
Kyllä, mutta sen myös mahdollisti voitettu tila ja aika keskialueella, jolloin hyökkäykseen saattoi lisätä toisen aallon varion. Pelsut on toki tällä hetkellä liigan eliittiä pelitapoineen ja olen huomaavinani oppia otetun Virran viime kauden sapluunasta, antoihan Kalpa katkeraa oppia Matikaiselle viime kauden po - sarjassa, no, hyvä valkku ottaa opikseen ja kehittyy.
Ja oikeastaanhan tuo ei edes ole mikään tämän kauden juttu. On tuota keskialueen trappia pelattu JYPiä vastaan aikaisemmillakin kausilla, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole toiminut yhtä tehokkaasti näin monta peliä peräkkäin. Käyttihän Ässätkin tuota pelitapaa sekä vieläkin alemmaksi pudotettua maalinedustrappia tehokkaasti mestaruuskaudellaan ja olihan heillä lisäksi vielä Raanta viimeisenä lukkona. Osittain varmaan juurikin silloin Ässille hävityn välieräsarjan takia tuota JYPin pitkäaikaista pystysuunnan pelitapaa haluttiin lähteä hieman uudistamaan ja kiekollistamaan.Siinä vaiheessa kun muut liigajengit hoksasi tuon valuvian JYPin pelissä, jokainen on sitä käyttänyt ja joka kerta se on onnistunut. Lääke on yksinkertainen: miehitä keskialue tukkoon ja sumputa keskusta tukkoon omissa ja JYP on kaadettu. Pystysuunnan kiekko ja nopea kääntäminen riistoista on hienoja asioita ja niillä voi voittaa, mutta ei voittamatta keskialuetta. Maalintekotaito ei voi realisoitua, jos maalintekopaikkoja ei vastustajalle anna. Toki kaikki luovuus loistaa poissaolollaan JYPin pelistä, mutta osin se johtuu myös vastustajista, jos ne pelaa alueet pois, niin missäs luot.
Etäisyyksiä pitäisi tiivistää ja lähteä nopeammin viisikkona rintamahyökkäyksiin ja koittaa sillä murtaa tuo trappi.
Tänään vietetään juhlapäivää, kun on vierähtänyt 45 vuorokautta edellisestä liigapelin kotivoitosta. Viisi peräkkäistä kotitappiota, taitaa olla lähellä seuraennätystä. Emmätystalkoiden takeina heikko keskittyminen, liigan heikoin alivoima ja saamaton ylivoima.
Nähdäänkö tänäänkin jäällä taaperoiden leikkihetki, vai jokohan syysloma olisi vietetty? Toki sata päivää täyteen ilman kotivoittoa olisi huikea saavutus, jota papppaosaston kelpaisi muistella pian alkavilla eläkepäivillään.