Ihan mukiinmenevä matsi ja kolme pinnaa plakkariin. Ei tässä silti uskalla sanoa, että nyt se kone lähtee käyntiin ja alkaa tahti parantumaan, mutta aina sitä voi toivoa. Tärkeät pisteet tänään jo ihan henkiselläkin puolella ja vastus ei ollut mikään a'la Jukurit tai Sport vaan ihan kärkijengejä, niin paperilla kuin sarjataulukossakin.
Kyllähän tuo peli oli taaskin huomattavasti viihdyttävämpää kuin viime kauden runkosarjassa. Jos nyt muisti ei petä, niin oikeastaan vain se Pelicans vieraspeli on tänä vuonna ollut heikompaa suorittamista ja samanlaista puhaltelua kuin viime kaudella. Ilmeestä iso plussa ja etenkin runkosarjassa pelien viihdearvo on myös iso tekijä katsojankin näkökulmasta.
Tyrväiselle pisteitä tippuu hyvään tahtiin ja Thorellillakin alkaa maaleja pikku hiljaa tulemaan. Vielä kun Purre Carlssonikin alkaisi saamaan niitä maaleja ja pisteitä kasaan myös Liigan puolella, ei vain CHL:ssä.
Engren taas tänään totutun hyvä vaikkei mitään gamesavereita tarvinnutkaan hyppiä. Muutama hyvä venytys sivuttaisliikkeessä parista hyvästä paikasta.
Päivän hienoin hetki oli toki Juuso Salmen jalkavipu. Tai tarkemmin sen yritys, ei se varmaan yllättänyt ketään, että kiekko jäi matkalle, mutta tästä mustan huumorin hetkestä kiitos Juusolle. Siitä viihdearvosta jo pari artikkelia ylempänä jo puhuinkin.
Itseasiassa hetken siinä Juuson noustessa kiekon kanssa kävi jo mielessä, että nytkö sieltä tulisi joku kunnon spin-o-rama pakin ympäri ja kiekko jalkojenvälistä ylämummoon pistäen jauhot suuhun kaikille niille ivoille ja nauruille vuosien varrelta. Ei makiaa mahan täydeltä kuitenkaan. Jalkavivusta on kuitenkin hyvä aloittaa se kikkavarasto ja ehkä seuraavalla kerralla jo onnistuukin paremmin.
Leikki sikseen, hyvin täytti Salmi tänään ainakin roolinsa. En ainakaan muista, että olisin pahemmin kironnut tekemisiä tänään mielessäni.