Verkkolehden uusimmat jutut

Parhaat rock-instrumentaalit

  • 12 725
  • 86
B

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Ennenvanhaan rockbändeillä tapasi olla ohjelmistossaan myös jokunen instrumentaalibiisi. Ajattelin että tähän lankaan voisi väki nostella omia suosikkejaan vuosien varrelta. Avataan peli kappaleella "Apache" ja yhtyehän oli luonnollisesti The Shadows. Hank Marvin, tuo brittien Esa Pulliainen, oli yhtyeen kitaristi sekä nokka. Kappale on julkaistu vuonna -60 ja seuraava pätkä on vuodelta -69. Klassikko.
THE SHADOWS - Apache (1969) - YouTube

Seuraava suosikkini on Fleetwood Macin "Albatross". Kun sulkee silmänsä tätä kuunnellessaan voi haistaa meren ja kuulla lokkien kirkunan. Tämä oli vielä sitä aikaa kun Peter Green oli mukana, seuraava pätkä on vuodelta -70.
FLEETWOOD MAC - Albatross (1970 UK TV Performance) ~ HIGH QUALITY HQ ~ - YouTube

Kolmantena nostona on Santanan "Samba Pa Ti", tietenkin. Kappale löytyy vuonna -70 julkaistulta albumilta Abraxas. Santana on myös coveroinut Fleetwood Macia ja tehnyt oman versionsa kappaleesta "Black Magic Woman".
Carlos Santana Samba Pa Ti Original - YouTube

Neljäntenä hieman tuoreempaa eli Eric Johnsonin "Cliffs Of Dover" vuodelta -90. 80-luvulla jenkeistä alkoi puskea näitä sairaan nopeita tiluttajia ja tässä aallossa oli myös Eric Johnson. Hän kuitenkin erottui heti joukosta melodisuudellaan vaikka onkin erittäin nopea ja tekninen soittaja. Cliffs Of Dover saa minut aina hyvälle tuulelle ja tässä kappaleessa tekniikka palvelee melodiaa oikein hyvin.
Eric Johnson - Cliffs of Dover - YouTube

Pistelkäähän tänne omia suosikkejanne.
 
J

Jude

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Roosters U13
Sentenced-yhtyeen instrumentaalikappale Mourn on erittäin hieno. Linkki vie YouTubeen.
 
K

Kourujärven Ponnistus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
E

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kun maailma murjoo ja haluaa upota syvälle melankolian syövereihin, ainoa oikea kappale tähän tunnelmaan on Gary Mooren instrumentaalibiisi Loner.
 
P

Pisin Kääpiö 186cm

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
bebeto kirjoitti:
Pistelkäähän tänne omia suosikkejanne.
Laajenna klikkaamalla
Kiitoksia bebeto klassikoista. Nuo ovat kaikki minulle toki tuttuja. Noiden kappaleiden sisältämät melodiat ovat tuttuja monille, jotka eivät välttämättä tunnista kyseisiä biisejä nimeltä.

Laitetaan pari erilaista instrumentaalia perään näin aluksi. Linkit kaikissa YouTubeen.

Vuonna 1968 toimintansa aloittanut Yes esitteli kolmannella albumillaan uuden kitaristin. Alkuperäinen kitaristi Peter Banks sai seuraajakseen nuoren ja ilmiömäisen lahjakkaan Steve Howen, joka osallistui The Yes Albumista lähtien vahvalla panoksella myös sävellystyöhön. Vuoden 1971 The Yes Album piti sisällään kaksi Steve Howen taidokasta instrumentaalia, jotka poikkeavat suuresti toisistaan. Ensimmäinen on akustiselle kitaralle tehty näytösluonteinen The Clap, vaativa pala edistyneemmällekin soittajalle. Toinen on Starship Trooperin kolmas osio eli Würm, jota Steve Howe's Remedy on toisinaan esittänyt ilman Starship Trooperin kahta muuta osaa. Würm on yksinkertaiselle sointukululle G/D - Eb/Bb - C/G perustuva instrumentaali, joka kasvaa ja tihenee loppua kohden päättyen kosketin- ja kitarasooloihin.

Kaikki progen ystävät tuntevat King Crimsonin. Minun ja monen muun instumentaalisuosikki King Crimsonin tuotannossa on Red, joka on alunperin julkaistu yhtyeen vuonna 1974 julkaisemalla samannimisellä albumilla. Vahva levy myös kokonaisuutena, suosittelen lämpimästi. Oheisen linkin takaa löytyvä Red on peräisin yhtyeen vuoden 1995 Japanin kiertueelta. Timanttinen kokoonpano, jossa mukana Fripp, Belew, Bruford, Levin, Gunn ja Mastelotto.

Edellisessä kappaleessa soittavan Bill Brufordin ohella toinen kaikkien aikojen suosikkirumpaleistani on Neil Peart, joka tunnetaan parhaiten pitkästä urastaan Rushin peräsimessä. Kun puhutaan Rush-instrumentaaleista, joiden esittely käynnistyy viittauksella Peartiin, niin Rushiin perehtyneet tietävät että YYZ sieltä on tulossa. Linkin kappale on peräisin yhtyeen Rio-livetallenteelta. Valitsin tuon studioversion sijasta tähän siksi, että onpahan perhanan raivokas yleisö, joka on aika lailla hengessä mukana.

Alunperin Rovaniemeltä starttasi maailmalle lukiolaispoikien mainio orkka nimeltä Absoluuttinen Nollapiste. Tamperetta pidemmälle Absoluuttinen Nollapiste ei ole parikymmenvuotisella urallaan varsinaisesti päässyt, mutta hähää ulkkarit, teilläpä ei olekaan näin hienoa yhtyettä! Vuonna 1995 kaverukset olivat keskimäärin 19-vuotiaita ja toisen albuminsa kimpussa. Tommi Liimatan tekstit olivat tuossa vaiheessa kenties tajunnanvirtaisimmillaan, ja kyseinen levy nimeltään Muovi Antaa Periksi onkin melkoinen sillisalaatti. Kotikutoinen sekamelska erikoisia sointukulkuja, vielä erikoisempia lyriikoita ja kaikenlaisia ennalta-arvaamattomuuksia. Loistava levy omassa sarjassaan, se ei avaudu useimmille lainkaan. Me loput rakastamme tuota tekelettä. Levyn instrumentaalierikoisuus on kitaristi Aki Lääkkölän hieno Olen Pahoillani, joka tyylillisesti poikkeaa selvästi levyn linjasta (sic). Tulkitsen tuon eräänlaisena kunnianosoituksena varhaiselle suomiprogelle. Ken on tuota kamaa kuunnellut hyvän annoksen elämässään, hän löytää tästä paljon tuttuja sävyjä.
 
O

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Vaikka In Flames on jäänyt minulle kaukaisemmaksi Come Clarity levyn jälkeen niin Colonya tulee kuunneltua edelleen säännöllisesti ja sillä oleva bonus biisi Man Made God on kovan luokan veto ainakin omasta mielestäni. Toinen raskaammasta genrestä löytyvä hyvä instrumentaali on luonnollisestikin Cannibal Corpsen From Skin to Liquid jonka aikana Cannibal Corpse vaeltaa jonnekin hyvin kauas omalta mukavuusalueeltaan jonnekin avantgarden suuntaan.

Mutta hei! Jo useampi viesti aiheeseen eikä vieläkään olla mainittu Moby Dickia? Korjataanpas tämä ongelma heti alkuun (tai no loppuunhan se jäi).
 
B

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@Pisin Kääpiö 186cm , hyvä nosto tuo "Olen pahoillani". Kyllähän tuo kumartaa vanhan suomiprogen suuntaan vahvasti. Yksi takavuosien klassikko on myös Focus:in "Hocus Pocus". Focus oli hollantilainen, Thijs van Leer:in (koskettimet ja huilu) vuonna -69 perustama progebändi jossa kitaraa kurmuutti Jan Akkerman. Yhtye hajosi joskus 70-luvulla mutta kasattiin uudelleen 2000-luvun alkupuolella, tosin ilman Akkermania joka tekee soolo-uraa.
Focus - Hocus Pocus Live '73 - YouTube
Kappalessa kuullaan kyllä ihmisääntä mutta ei lauleta. Ja hyviä linkkauksia on tullut muiltakin kuin Kääpiöltä.
Geddy Lee on muuten pistänyt tuonne YYZ:n yhteen bassovälikkeeseen pätkän tästä melodiasta:
Minnie Riperton ~ Reasons - YouTube Tämä ei ole instrumentaali mutta välike on napattu laulumelodiasta.
 
Viimeksi muokattu:
K

Kirjoittelija

Jäsen
Pisin Kääpiö 186cm kirjoitti:
Muovi Antaa Periksi... Loistava levy omassa sarjassaan, se ei avaudu useimmille lainkaan. Me loput rakastamme tuota tekelettä.
Laajenna klikkaamalla

Minulle Muovi antaa periksi (Muovi antaa periksi -- Absoluuttinen Nollapiste) ei avaudu kovin hyvin. En rakasta kyseistä levyä, mutta Jälkivaatimus, Ei, en ole rouva Bell ja etenkin Saatteeksi ovat minusta hyviä kappaleita. Kokonaisuutena tuo Nollapisteen toinen kokopitkä kuitenkin häviää mielestäni samaisen yhtyeen Suljettu-eepokselle kuus-muna. Suljettu herättää huomattavasti vähemmän "tältä kuulostaa, kun lukiopoika yrittää väkisin olla nokkela" -ajatuksia. Siksi sillä on edelleen merkittävä rooli Spotify-soittolistallani, vaikka monien muiden vuosituhannen alun suosikkieni olen antanut painua unholaan Göstan ja Rodriguezin kaltaisten, vähemmän korkealentoista ilmaisua suosivien artistien tieltä. Kun nykyään mietin millaisesta musiikista tuohon aikaan pidin, hiipii usein mieleen ajatus, että "tuollaista huttua sitä tulee kuunneltua nuorena, kun kuvittelee olevansa joku älykkö".

Koskapa "joillekin ei avaudu, muut rakastaa" on aina mielenkiintoinen ajatus, ansaitsee Captain Beefheart ehdottomasti maininnan tässä ketjussa. Esim. Trout Mask Replica -albumin rinnalla jotkut Nollapisteen häröilyt ovat melkoisen koherenttia ilmaisua. Sanoitukset ovat sellaisia, että Liimatta ei Tampereen kaltaisesta maalaiskylästä olisi ikipäivänä löytänyt riittävän vahvaa lääkitystä moisia kirjoitellakseen ("a squid eating dough in a polyethylene bag is fast and bulbous, got me"), eikä musiikillista puoltakaan pääse sekavuuden puutteesta moittimaan. Koska kyseessä on instrumentaaliketju, pistetään tähän vaikka kappale Dali's Car:
Captain Beefheart - Dali's Car - YouTube

Simpsonien luojan Matt Groeningin mielestä Trout Mask Replica on jotain elämää suurempaa, mutta itse en ole sitä jaksanut juurikaan kuunnella. Taitaa mennä yli hilseen.
 
Viimeksi muokattu:
B

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
K

kalkkifredi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Trump 2016, IFK, Jerry Springer, Veronica
Otetaan ekana legenda, eli Meters ja Cissy Strut. Toki joku voi argumentoida, että menee liian New Orleansiksi, mutta ihan sama. Ajattelin laittaa tänne uutaman kokeellisen jazz ensemblen tuotoksia, mutta säästän itseltäni sen vaivan ja tyydyn puhumaan vielä suomalaisesta surfista ja muusta garageinstrumentalismista. Laika & The Cosmonauts oli Suomen amerikkalaisin surf-bändi ja Surfs You Right niiden amerikkalaisin biisi. Siinä missä Laikat surffasi kalifornian aalloilla, laahustaa Hypnomenin vanhempi tuotanto rantojen lähettyisyydessä olevien siltojen alla täristen sadesäässä Fuzz & Fight.

Ihmeen monta viestiä tännekkin on tullut ilman mainintaa Walk don't runista, Pipelinesta, Misirlousta tai Wipeoutista. Ihmeellistä. Rumble sentään on jo huudettu. Elektronisen musan puolelta löytyy sylillinen helmiä, mutta mennään nyt tämän änkyrä-kaavan mukaan, jossa kaikissa pitää soida kitara.
 
J

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Pakko tuoda esiin aina intruista puhuttaessa Jan Hammer ja nimenomaan mitä toi fuusiojazziin ja rock-kuvioihin. Kaikilla muistissa Miami Vice jutut mitkä oli aikansa juttu, mutta tutkikaapa miehen historiaa, edellä kävijä monessa jutussa kuten vaikkapa legendaarisen mini moog syntsan käytössä. Jos fuusiojazz uppoaa niin Mahavishnut hakuun tuubista jne.

Tässä helpommin lähestyttävä ja tiukka kipale Jeff Beckin kanssa, livenä Blue Wind
Jeff Beck and Jan Hammer-Blue Wind @ Madison Square Garden (12-8-83) - YouTube

Itse diggailen myös kasarikuvioista ja nekin heräsi ihan eri tavalla eloon livenä, tässä legendaarinen MV theme:
Jan Hammer, Jordan Rudess & Tony Williams - Miami Vice Theme - YouTube

_
 
Viimeksi muokattu:
P

Pisin Kääpiö 186cm

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kirjoittelija kirjoitti:
Kokonaisuutena tuo Nollapisteen toinen kokopitkä kuitenkin häviää mielestäni samaisen yhtyeen Suljettu-eepokselle kuus-muna. Suljettu herättää huomattavasti vähemmän "tältä kuulostaa, kun lukiopoika yrittää väkisin olla nokkela" -ajatuksia.
Laajenna klikkaamalla
Jaan tämän näkemyksen varsin pitkälle. Mielestäni Suljettu on yhtyeen tähänastisen uran kiistatta korkein saavutus. Viimeisimpien Nollapiste-julkaisujen perusteella ounastelen, että tämä saattaa jäädä pysyväksi tilaksi. Ei sillä, etteivätkö ne lammaslevyt olisi taidokkaita, ja muusikkoina jäsenet ovat jatkaneet kehittymistään sitten Suljetun. Noissa myöhemmissä tuotoksissa ei vaan ole tietynaista henkeä ja raikkautta. Nimi Muutettu oli vielä loistava levy. Siihen palaan vielä aika ajoin, en juurikaan sen jälkeen julkaistuihin.

Kirjoittelija kirjoitti:
Koskapa "joillekin ei avaudu, muut rakastaa" on aina mielenkiintoinen ajatus, ansaitsee Captain Beefheart ehdottomasti maininnan tässä ketjussa. Esim. Trout Mask Replica -albumin rinnalla jotkut Nollapisteen häröilyt ovat melkoisen koherenttia ilmaisua.
Laajenna klikkaamalla
Minulla onkin tuo Trout Mask Replica useampana vinyylituplakkona hyllyssä. Löytyy alkuperäinen jenkkiläinen Straight-painos kahtena kappaleena, US-promo, ja sitten on vielä alkuperäinen UK-Straight, ynnä lisäksi 80-luvun Reprise-uusintapainos. Ja CD myös. Äänilevyjen kerääjänä yksi erityisalueeni oli Zappa-ekosysteemi, jossa Beefheart oli tietysti olennainen artisti. Nykyään tuo harraste on jäänyt vähemmälle, mutta vanhojen levyjen pariin on aika ajoin kiinnostavaa palata. Parasta on, kun löytää hyllyjen syövereistä levyn, jota ei luullut enää edes omistavansa.

Aika iso osa Captain Beefheartin sanoituksista on tahallista ja ihan reilusti päämäärätöntä sekoilua, sanotaan sitten vaikka avantgardea. Tommi Liimatan teksteistä vain pieni osa on minun ymmärryksessäni tätä sarjaa, Muovilla kyllä oli vähäsen siihen suuntaan. Paljon Liimatalla on ollut nuorena miehenä sitä, että napataan yksittäisiä havaintoja arkielämästä ja ihmisten käyttäytymisestä, ja sitten yhdistellään niitä toisiinsa jollakin sopivalla tai epäsopivalla tavalla. Muovin muutamat vahvuudet ovat myös samalla heikkouksia. Lukiolaispojan nokkelointi osui toisinaan maaliinsa, mutta monin paikoin tuloksena oli joko keskenkasvuisten kaverien sisäpiirivitsejä tai ihan pelkkää itsetarkoituksellista kikkailua. Kokonaisuus on kuitenkin riemukas, täysin laskelmoimaton ja aito, kaikki heikkoudet ja lukiolaispoikamaisuudet mukaan lukien. Ei tuollaista julkaisua mikään Sony Music voi tilata keneltäkään vaikka haluaisi, ei vaikka ei olisi rahasta kiinni.

Jotta postaus ei menisi kokonaan otsikosta ohi, niin lisätään perään vielä merkittävä kotimainen instrumentaali. Pekka Pohjola ja Impun tango. Pohjola teki urallaan moniaita mestaruussarjatason instrumentaaleja, mutta laitetaan tähän tuo Impun tango, koska melodiana se saattaa olla suurelle yleisölle tunnetuinta Pohjolaa. Impun tangoa saattaa vieläkin kuulla esimerkiksi YLEn ajankohtaisohjelmien taustamusiikkina. Jos Pekka Pohjola ei ole ennestään tuttu, niin lisätään että mies on melko lailla vakiintuneen konsensusnäkemyksen mukaan Suomen kaikkien aikojen paras sähköbasisti, ja kansainvälisestikin korkealle noteerattu muusikko.
 
O

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy

Verkkolehden uusimmat jutut

Ylös