Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Paras pizza tuli syötyä Venetsian laitamilla mantereen puolella. Frutti de Mare -pizzassa oli kymmensenttisiä simpukoita simpukankuorissaan, erinomainen pohja ja kastike, kalaa ja kaiken kruununa nyrkkini kokoinen mustekala pizzan keskellä. Silloin tuli otettua lonkeroa, yksi kerrallaan. Mustekalan pää taisi jäädä lopulta syömättä, mutta aivan mahtava pizza tuo oli.
Kotimaassa eli Turussa suosikkipizzeriani ovat perinteinen Napoli (since 1976) ja sen lisäksi nykyisin Milan (jonka nimestään huolimatta omistavat ei-italialaiset eli kurdit tms.). Milanissa kebabit ovat oivallisia, ja yleensä aurajuusto-rullakebabin siellä otankin, mutta pizzatkin ovat ok. Napolin pizzat ovat joskus olleet vähän vetisiä, mutta sielläkin laatu vaihtelee ja välillä tavara on parempaa. Denniksen pizzoista en niin paljoa välitä.
Ennen vanhaan Turun keskustan Hansa-kauppakeskuksessa oli hyvä paikka, josta sai slice-pizzoja edullisesti, mutta sekin on aikoja sitten loppunut. Muualta Suomesta ei ole mikään paikka jäänyt erityisesti mieleen, vaikka pizzoja on syöty ihan pizzerioissa eikä vain missään Raxeissa ja Kotipizzoissa. Tunnustan kyllä avoimesti, että jollain festarireissulla tms. on kätevämpi käydä jossain Raxissa vetämässä slaissia naamaan tankkausmeiningillä tai ostaa jopa hotellihuoneeseen mikrolämsä eli roiskeläppä.
Kohtalaiseen perjantaiyön mättötunnelmaan pääsee myös Grandiosan Big One -pakastepizzalla (kinkku) tai Dr. Oetkerin salamipizzalla, jota sitten tuunaa itse sillä tavaralla, mitä kaapistä löytyy.
Yksinäisenä sinkkumiehenä en niin hirveän usein jaksa alusta loppuun asti tehdä pizzataikinaa vaan turvaudun häpeällisesti valmispakastepohjiin, mutta niihinkin saa laitettua kelpo kastikkeen ja täytteeksi mustekalaa, tonnikalaa, puna/valkohomejuustoa ja simpukoita tai katkarapuja. Jos on pari eri pohjaa, niin toiseen salami-jalapeno-oliivi-valkohomejuustoa.
Meilläkin kotona äiti teki aikoinaan vastaavanlaisia ja ikimuistoisia pizzoja silloin kun maailma oli nuori ja Keski-Maan Kolmas Aika oli juuri päättynyt Kekkosen kuolemaan. Kyllä oli hyvää!
Kotimaassa eli Turussa suosikkipizzeriani ovat perinteinen Napoli (since 1976) ja sen lisäksi nykyisin Milan (jonka nimestään huolimatta omistavat ei-italialaiset eli kurdit tms.). Milanissa kebabit ovat oivallisia, ja yleensä aurajuusto-rullakebabin siellä otankin, mutta pizzatkin ovat ok. Napolin pizzat ovat joskus olleet vähän vetisiä, mutta sielläkin laatu vaihtelee ja välillä tavara on parempaa. Denniksen pizzoista en niin paljoa välitä.
Ennen vanhaan Turun keskustan Hansa-kauppakeskuksessa oli hyvä paikka, josta sai slice-pizzoja edullisesti, mutta sekin on aikoja sitten loppunut. Muualta Suomesta ei ole mikään paikka jäänyt erityisesti mieleen, vaikka pizzoja on syöty ihan pizzerioissa eikä vain missään Raxeissa ja Kotipizzoissa. Tunnustan kyllä avoimesti, että jollain festarireissulla tms. on kätevämpi käydä jossain Raxissa vetämässä slaissia naamaan tankkausmeiningillä tai ostaa jopa hotellihuoneeseen mikrolämsä eli roiskeläppä.
Kohtalaiseen perjantaiyön mättötunnelmaan pääsee myös Grandiosan Big One -pakastepizzalla (kinkku) tai Dr. Oetkerin salamipizzalla, jota sitten tuunaa itse sillä tavaralla, mitä kaapistä löytyy.
Yksinäisenä sinkkumiehenä en niin hirveän usein jaksa alusta loppuun asti tehdä pizzataikinaa vaan turvaudun häpeällisesti valmispakastepohjiin, mutta niihinkin saa laitettua kelpo kastikkeen ja täytteeksi mustekalaa, tonnikalaa, puna/valkohomejuustoa ja simpukoita tai katkarapuja. Jos on pari eri pohjaa, niin toiseen salami-jalapeno-oliivi-valkohomejuustoa.
Tähän pitää tarttua. Pizzan ollessa vielä lapsenkengissä meillä 70-luvun alussa, äiti väsäsi uunipellille kerran kuussa kunnon syömiset. Pizzaan tuli pohjan päällee ketsuppi/mausteseos, sitten jauhelihakastiketta tai pilkottua palvikinkkua. Lopuksi tomaatinsiivuja, oreganoa ja juustoa.
Oli aivan sairaan hyvää...ja on sitä vieläkin. Muistaisin, että pohja ei ollut mikään paksu mössö vaan lapsellekin hyvin uppoava ja maukas setti.
Äiti on paras!
Meilläkin kotona äiti teki aikoinaan vastaavanlaisia ja ikimuistoisia pizzoja silloin kun maailma oli nuori ja Keski-Maan Kolmas Aika oli juuri päättynyt Kekkosen kuolemaan. Kyllä oli hyvää!