Vau. Mitäköhän tässä nyt kirjoittelisi... Torilla tuli pyörähdettyä ja voin sanoa, että tämä kylä on sekaisin tällä hetkellä. Keskusta n. kilometrin säteellä täysin jumissa. Ihmiset nauravat, laulavat, halailevat, huutavat, sekoilevat... Uskomatonta.
Pienestä pitäen olen harrastellut kiekkoa, Isäni liikkunut samoissa porukoissa 70-luvun pelaajien kanssa, jota kautta olen koko ikäni kuullut siitä ajasta, mestaruuksista, menestyksestä. Hallilla ollessani katsellut katossa roikkuvia paitoja ja viirejä, joista on niin kauan aikaa, että minulla ei siitä ole mitään tietoa. Ensimmäisen kertani, jonka itse muistan hallilla olleeni, oli Arto Javanaisen jäähyväisottelu ysärin puolessavälissä, olisiko ollut Espoon Oilersia vastaan.
Vihdoin saan myös oman hekumaalisen kokemukseni tästä menestyksestä. Nuo pelaajat tullaan rinnastamaan -78 legendaariseen jengiin. On hienoa saada elää tämä kevät ja tämä aika.
Ja mikä tarina tämä olikaan. No, kaikki sen nyt tietävät, sitä enää kannata alkaa tähän erittelemäänkään...
Vihdoinkin...