Ymmärrän kyllä tuon levyn ostamisen viehätyksen ja elämyksen, joka rakentuu sen ympärille. Itse vain en ole vuosiin niitä viitsinyt ostella hyllyyn pölyttymään, kun nämä erinäiset sovellukset Spotifyn johdolla ovat tehneet touhusta niin helppoa. Asenteeni johtunee pitkälti siitä, että vaikka olen C-kasettisukupolvea, olen varsinaisen musailun aloittanut vasta aikuisiällä ja suurkuluttajaksi siirryin Spotifyhin tutustuttuani. Siksi ymmärrän nuoremmilta levyttömyyden oikein hyvin.Se on kyllä helvetin rankkaa hommaa.
Mut joo, Neurosista odotellessa. Fyysistä äänitettä bitches.
Asenteeni johtunee pitkälti siitä, että vaikka olen C-kasettisukupolvea, olen varsinaisen musailun aloittanut vasta aikuisiällä ja suurkuluttajaksi siirryin Spotifyhin tutustuttuani. Siksi ymmärrän nuoremmilta levyttömyyden oikein hyvin.
Juu, en mä sitä minään tiukkapipoiluna ottanut kirjoitusasun perusteella, mutta tuli vain mieleeni kirjoitella siihen liittyen. Jonkin verran on asiasta tullut juteltua kavereiden kesken, osa kun on tässä varsin puritaaneja. Ja sen toisaalta ihan ymmärrän.En minäkään oikeasti Spotifyssa mitään pahaa näe. Vaikka itse levyjä edelleen ostelenkin. Varsinkin nykyään kun bändien tuotto tulee pääasiassa joka tapauksessa keikkailusta ja oheistuotteiden myynnistä, niin näen että Spotify voi olla pikemminkin se kuuluisa viehe jolla uusia faneja saadaan kiikkiin, eikä mikään ryöstömekanismi tai kulttuurintappaja.
Aikaisempi kommenttini ei siis ollut ihan niin vakavissaan kirjoitettu.
Joo tullut tarpeeksi monta kertaa ostettua sika säkissä niin ei liikaa hotsita. Hyvältä kyllä kuilosti ja voisi tuon ehkä joskus hyllyynkin ostaa. Kun nyt saa budjettiin mahtumaan sen parinkymmenen muun äänitteen listalle.Se on kyllä helvetin rankkaa hommaa.
Mut joo, Neurosista odotellessa. Fyysistä äänitettä bitches.
My Last Words löytyy tältä M. Laakson soololevyltä ja ei ole virallisesti Kuolemanlaaksoa. Ainakin mikäli uskomme Kuolemanlaakson studiopäiväkirjaa. Ilman Kotamäkeä tehty materiaali ei ole siis Kuolemanlaaksoa.Suomalaista osaamista Kuolemanlaakso. Ensimmäisessä laulajana kitaristi englanninkielellä ja jälkimmäisessä Swallow The Sun laulaja Kotamäki suomeksi. My Last Words. Ikiuni.
Ja sitten on ruotsista God Mother ja muutama muu kumppani jotk lyövät todella kovaa matskua ulos.
Kuninkaan entinen
Eli King's X on bändi, johon kannattaa tutustua, jos tykkää melodisesta, usein D-virityksellä soitetusta, rankasta metallista, jossa on rytmikikkoja lisukkeena. Lauluosuuksista vastaa kaikki trion jäsenet ja etenkin kertosäkeissä mennään usein komean moniäänisesti. Basso mörmöää, kitarat helkkää ja niin edespäin. Tutustumisen arvoinen bändi, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle yli kymmenvuotisen uransa aikana. Suosittelen bändiin tutustumisen aloittamista Dogman-levystä.