Tätä en täysin allekirjoita kuin ehkäpä matematiikan osalta, jossa laskinohjelman käyttö käsittääkseni eroaa fyysisen laskimen käytöstä tai ainakin vaatii selkeää harjoittelua lukion aikana. Muutoin sähköiset yo-kokeet ovat olleet hyvin perinteisiä kokeita suurimmassa osassa aineita ja ehkä isoin "uudistus" on, että staattisten kuvien lisäksi materiaali voi olla videomuodossa ja että lähdeaineiston määrä on suurempi kuin paperikokeissa. Joo, tietyissä ainessa voi joutua käyttämään yksinkertaisia kuvankäsittelyohjelmia ja OpenOfficen Calcia, mutta niillä tehtävät suoritukset ovat ainakin toistaiseksi olleet varsin simppeleitä ja opiskelija voi myös valita tehtäviä, joissa niitä ei käytetä. Toki oman mielenkiintonsa luo se, että opiskelijoiden tietotekniset taidot ovat todella heterogeeniset eli tässä mielessä hirviösana diginatiivius on kyllä melkoinen myytti. Se, että sujuvasti näppäilee puhelimella tai padilla snäppejä, yodeleita tai mobiilipelejä ei todellakaan tarkoita, että suoriutuisi välttämättä yksinkertaisimmistakaan "oikeista" tietoteknisistä tehtävistä. Mm. käsitteet tiedosta ja tallentaminen ovat suurelle osalle aivan hepreaa eli kursseilla joudutaan käyttämään oikeasti aikaa ihan ruohonjuuritason juttuihin, joilla ei lopulta kuitenkaan ole kovinkaan suurta merkitystä itse ylioppilaskokeessa.
Ei pidä ymmärtää väärin, sähköiset menetelmät ja sähköiset yo-kokeet ovat hyvä uudistus, en minä sillä.
Tästä päästään kuitenkin itse ongelmaan(?); lukion uusi opetussuunnitelma painottaa tutkimuksellisuutta, koejärjestelyjen laatimista, projektimaisuutta ja ainerajat ylittävää oppimista. Silti tuloksia mitataan kuitenkin hyvin perinteisellä vastausruutuun kirjoitettavalla kokeella ja tämän kokeen painoarvoa aiotaan lähitulevaisuudessa nostaa. Eli toistaiseksi ylioppilaskoe ei mittaa opetussuunnitelman tavoitteita mielestäni kovinkaan hyvin. Mutta joo, melko sekava kirjoitus tuli, ei voi mitään.
Mutta kyllä esimerkiksi terveystiedon kokeessa piti nyt syksyllä jo osata taulukkolaskentaa aika sujuvasti diagrammeineen ym. Ei nuokaan taidot ihan hetkessä tule, vaan vievät runsaasti aikaa oppitunneilla.
Raamit eivät ole hirveästi muuttuneet, se on totta, mutta onhan toimintatavoissa, oppisisällöissä ja oikeastaan kaikessa muussa tapahtunut selkeä muutos jo omista kouluajoistani saati jostain 1800-luvun lopulta. Koko ajan on menty eteenpäin, mutta eihän muutos tällaisessa instituutiossa voikaan olla yhtäkkinen. En oikein ymmärrä, miksi se, että koululaitos ulkoisilta puitteiltaan muistuttaa edeltäjiään, olisi mikään peruste vetää mattoa uudistustarpeen alta. Vähän sama kuin toteaisi, että toimistotyö ei lopulta ole paljoakaan muuttunut 1800-luvun lopulta.Kyseenalaistan tämän suuren murrosvaiheen, taas kerran. Jos katsomme kuvaa 1800 luvun lopun kansakoulusta ja nykykoulusta, hyvin vähän on muuttunut. Oppilaat istuvat edelleen pääsääntöisesti peräkkäin olevissa pulpeteissa ja opettaja opettaa kateederilta.
Muistan kun 90 luvun lopussa puhuttiin muutosagenteista ja miten 2004 opetussuunnitelma tulee mullistamaan koulumaailman. Jokaisen uuden opetussuunnitelman jälkeen kuulee samat sanat, "ollaan siirtymässä hyvästä havaitusta tuntemattomaan, huonompaan". Ja seuraavana vuonna opetus jatkuu ennallaan..
Luin aamulla tuon, ja hyviä pointteja tuolla on paljonkin. Toki kärjistäen ja yksinkertaistaen esitettyjä, mutta näin lienee tarkoituskin.En osaa sanoa onko hyvä vai huono kirjoitus, mutta mielenkiintoinen ainakin:
YLE: Kaikilla on mielipide koulusta, mutta opettajilta ei kysytä mitään
OPS yltää opettajan pedagogisen vapauden yli. Tätä on toki vaikea valvoa, mutta vanhemmat ovat entistä valveutuneempia - myös positiivisessa mielessä - ja pelkällä luennointi- ja koelinjalla etenevä opettaja tulee aivan varmasti saamaan palautetta joko suoraan tai rehtorin kautta. Tuo murros on puolestaan aivan selvä verrattuna aiempaa aikaan ennen somea ja älypuhelimia, tästä ei tarvitse huutoäänestystä järjestää - tietoa on helposti saatavilla jokaiselle, eikä ole pienintäkään järkeä siinä, että kaikki pitäisi omaksua jostain hikisestä oppikirjasta tai sellaisenaan kuin pahimmillaan täysin asenteellinen opettaja sen tuo esille. Uusi OPS tuo varsinkin reaaliaineisiin mielestäni todella paljon mahdollisuuksia, jos ne sellaisena haluaa nähdä, eikä poteroidu omaan erinomaisuutensa ja auktoriteetilla argumentointinsa nurkkaukseen, viittaamatta nyt siis sinuun sen kummemmin. Digitaaliset oppimisvälineet on yleiseen osuuteen kirjattukin, eli sitäkään ei oikein voi paeta. Mä väitän, että muutosvastarintaa, laiskuutta ja mielen tylsyyttä on yhtä paljon liikkeellä kuin aitoa kritiikkiä uudistusvimmaa kohtaan. Eihän toki muutos ole mikään itseisarvo, mutta ei koululaitos vo pysyä yhteiskunnan muutoksen ulkopuolella.
Mielestäni perinteiset kokeet puolustavat edelleen paikkaansa, tosin sovellettavaa niissäkin on. Itse olen lähtenyt siitä, että annan oppilaiden tehdä kokeet pääasiassa kirjojen kanssa, puhutaan siis yläkoulusta. Se vähentää koestressiä, haastaa oppilaita tiedonhakuun ja toivottavasti myös tekee kokeesta oppimistilanteen. Lisäksi olen siinä luulossa, että viimeisenä iltana hädissään tankattu tieto ei välttämättä kanna kovin pitkälle, harva murrosikäinen kun lopulta määrätietoisesti kokeisiin valmistautuu ja saa siten maksimaalista hyötyä oppimisesta, vaan uskon, että itsenäinen tiedonhaku ja vastausten jäsentely rauhassa edesauttaa tiedon prosessointia ja sitä kautta oppimista. Tähän jälkimmäiseen liittyen annan oppilaideni myös jatkaa kokeitaan seuraavalla oppitunnillani, olipa se sitten tuplatunti tai ei. Jos he keskustelevat tehtävistä tunnin ulkopuolella, näen sen vain hyvänä asiana - milloin muutoin näin tapahtuisi perusjannujen kohdalla?Olen monesta asiasta samaa mieltä, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi nostaisin kuitenkin esille myös sen, että ns. perinteisen mallin kokeet ovat oppilaiden valtakunnallisen oikeusturvan kannalta hyvä asia. Tästähän on ollut nyt julkisuudessa keskusteluakin. Toisaalta lukiossahan yo-kirjoitukset saavat yhä suuremman painoarvon, ja valitettavasti ne ovat varsin sidottuja hissassa, yhteiskuntaopissa yms. kirjan tietojen ''omaksumiseen'', joka merkitsee aivan liikaa ulkoaopettelua. Muutosta on valitettavasti vaikea nähdä.
Itse olisin sitä mieltä, että kirjoituksissa tulisi olla vapaampi mahdollisuus käyttää monia eri lähteitä, ja arvostelun tulisi keskittyä nykyistä enemmän lähdekritiikkin ja analyysin tason arviointiin sen sijaan, että katsottaisiin listasta, että löytyykö vaadittuja asioita ja onko ne yksituumaisesti oikein vaiko väärin.
Tuntuu, että nimenomaan YTL on tässä asiassa kaikkein voimakkaimmin siellä kivikaudella. Koska kirjoitukset ovat opiskelijioden kannalta se tärkein juttu, niin on mielestäni opettajalta väärin mikäli varsinkin syventävien kurssien kohdalla irtaudutaan turhan vahvasti kirjoituksissa vastaantulevasta testausmallista.
Mielestäni perinteiset kokeet puolustavat edelleen paikkaansa, tosin sovellettavaa niissäkin on. Itse olen lähtenyt siitä, että annan oppilaiden tehdä kokeet pääasiassa kirjojen kanssa, puhutaan siis yläkoulusta. Se vähentää koestressiä, haastaa oppilaita tiedonhakuun ja toivottavasti myös tekee kokeesta oppimistilanteen. Lisäksi olen siinä luulossa, että viimeisenä iltana hädissään tankattu tieto ei välttämättä kanna kovin pitkälle, harva murrosikäinen kun lopulta määrätietoisesti kokeisiin valmistautuu ja saa siten maksimaalista hyötyä oppimisesta, vaan uskon, että itsenäinen tiedonhaku ja vastausten jäsentely rauhassa edesauttaa tiedon prosessointia ja sitä kautta oppimista. Tähän jälkimmäiseen liittyen annan oppilaideni myös jatkaa kokeitaan seuraavalla oppitunnillani, olipa se sitten tuplatunti tai ei. Jos he keskustelevat tehtävistä tunnin ulkopuolella, näen sen vain hyvänä asiana - milloin muutoin näin tapahtuisi perusjannujen kohdalla?
Mutta näen kyllä ristiriidan perusopetuksen ja lukion välillä. Meitä ohjeistetaan antamaan oppilaille vapauksia ja löytämään omia vahvuuksiaan, mutta muutaman vuoden päässä heitä odottaa ilmeisesti entistäkin merkityksellisempi lähinnä pänttäämistä mittaava koe. Siksi ymmärrän hyvin tuon viimeisen virkkeesi viittauksen. Minä lähden kuitenkin siitä ajatuksesta, että yläkouluopena pyrin pitämään oppituntini viihtyisinä ja rohkaisemaan nuoria luottamaan itseensä sekä taitoihinsa. Siinä sivussa sitten opetan ainettakin.
Juu, en kokenut viestiäsi ollenkaan hyökkäävänä, enkä omaanikaan sellaiseksi tarkoittanut. En kyllä tiedä, mitä tekisin lukiossa, ja pakko myöntää, että mietin toisinaan, teenkö tällä opetustavallani hallaa lukioon suuntaaville ei niin lahjakkaille nuorille. Toistaiseksi olen kuitenkin pitäytynyt tavassani osin oppilailta saamani palautteen vuoksi ja osin siksi, että mielestäni tämä natsaa sekä OPSiin että omaan järkeeni vallan kivasti.Jep, kiitoksia hyvästä kommentista. Opetustapasi ja -filosofiasi kuulostaa varsin hienolta, enkä ollenkaan tarkoittanut, että siinä olisi korjaamisen varaa.
Onhan ko. tieteessä yleisesti käytetyt tekniset apuneuvotkin osa sisältöä. Plus sitten tuo yo-koe, vaikka ei saa liikaa ohjata, niin et voi oppilaitasi veteenkään heittää opettamatta uimaan.Tässä on myös yksi aika perustavanlaatuinen kysymys eli onko lukiokurssien tarkoitus opetella käyttämään tiettyä ohjelmaa vai pitäisikö niillä ottaa enemmän haltuun ko. aineen oppimäärän sisältöä?
Kokeile etsiä finna.fi:stä. Eiköhän sieltä löydy, jos on.Onko olemassa jotain englanninkielistä kirjaa maamme koululaitoksen historiasta?
Googlaa Jari Salminen, sillä on ainakin suomalaisia teoksia, hyviä sellaisia. Lisäksi Pasi Sahlstedt, joka on julistanut peruskoulun ilosanomaa maailmalla.Onko olemassa jotain englanninkielistä kirjaa maamme koululaitoksen historiasta? Pakkohan jotain teoksia on olla, mutta onko käännettynä.
En minä osaa vastata kaikkiin ulkomaalaista opettajaa askarruttaviin asioihin Suomen järjestelyistä, niin olisi mukava voida opastaa opaskirjan ääreen. Ostan ja maksan toki itse, jos vain on mitä hankkia.
Teoriani on matkapuhelin. Sen yleistyminen näkyy piikkinä niissä ikäluokissa, jotka ovat kasvaneet yhdessä kännykän kanssa. Se ei niinkään tyhmennä, vaan vie pois kirjallisen ilmaisun tarpeen, jolloin ihmiset alkavat vaikuttaa tyhmemmiltä. Pisatulos näkyy viiveellä älypuhelimien myötä. Ennen hitaimpienkin oli pakko oppia lukemaan tv-tekstien vauhdissa, youtubessa ei enää tarvitse.
Ei tuo hajatelma aivan tuulesta temmattu ole.
Tasa-arvo rappioituu ja kotitaustan merkitys korostuu.
Muistaakseni tässä ketjussa aikaisemmin kirjoitin, että koulu-uudistus jakaa lapset menestyjiin ja häviäjiin. Tässä on nyt sanottu sama professorin suulla. Hyvien perheiden lapset menestyvät, huonojen perheiden lapset eivät.
Tasa-arvo rappioituu ja kotitaustan merkitys korostuu.
Professori peruskoulun opetussuunnitelmasta: ”Lasten pitäisi ilmeisesti opettaa toisiaan” | Yle Uutiset | yle.fi
Alkuosasta viestiä täysin samaa mieltä. Loppuun sellainen tarkennus, että tavoitteitahan voi ja pitääkin olla. Hänen kritiikkinsä siitä ettei lapsia ohjata tavoitteisiin, on lähinnä opettajien ammattitaidon vähättelyä. Ei kai kukaan, toivottavasti, aseta oppilaille vain tavoitteita ja jätä sitten oppimisprosessia sikseen.Arvostan Keltikangas- Järvistä tempperamenttitutkijana, mutta näyttää siltä, että hänen kosketuksensa nykykouluun on ohut. Kuvitelma, että oppilaat jätetään oman onnensa nojaan ei ole todellisuutta. Opetussuunnitelmassa on hienoja tavoitteita, todellisuus luokassa on jotain muuta.
Olen lukenut viime kuukausina kohtuullisesti juttua siitä, miten koulu vaikuttaa ylipäänsä elämässä menestymiseen (Yhdysvalloissa tosin). Koulu-uudistukset tai interventiot perusasteella eivät näytä vaikuttavan pysyvästi oikeastaan mihinkään. Laadukkaiden opettajien vaikutus tai vaikka keskittyminen erityisesti heikoimpiin oppilaisiin ei tuota kuin hyvin hyvin pieniä tuloksien nousuja, jotka kuitenkin näyttävät katoavan osapuilleen kokonaan 3-5 vuodessa, kun interventio on loppunut.Muistaakseni tässä ketjussa aikaisemmin kirjoitin, että koulu-uudistus jakaa lapset menestyjiin ja häviäjiin. Tässä on nyt sanottu sama professorin suulla. Hyvien perheiden lapset menestyvät, huonojen perheiden lapset eivät.
Tasa-arvo rappioituu ja kotitaustan merkitys korostuu.