Kysymys siitä, kuinka hyvin lukion, tai peruskoulun, pitäisi valmistaa työelämään on mielestäni aika monimutkainen,. varsinkin substannin, mutta myös muun oppimisen näkökulmasta Työelämä muuttuu niin hurjalla vauhdilla, että on hyvin vaikeaa ennustaa, mitä taitoja tämän päivän peruskoululainen tarvitsee työelämään siirryttäessä.
Jos mietin omia koulu- tai jopa yliopistoaikojani, niin loppujen lopuksi aika pienessä osassa on itse substanssi. Paljon enemmän minua ammatillisesti ovat hyödyttäneet opitut sosiaaliset taidot, kyky kerätä ja analysoida tietoa jne.. Näiden taitojen ansiosta olen lähinnä päässyt niin pitkälle, kuin ammatillisesti olen päässyt. Oikeastaan teen tätänykyä kokonaan toisenlaista työtä mihin aikanana opiskelin ja käsittääkseni näin on asianlaita monilla, ehkä jopa useimmilla?
Mutta eihän se substannin opiskelu toki turhaa ole, vaikkei luetusta välttämättä muistakaan kuin 20-40%% vuoden päästä. Lukemalla oppii paitsi uusia asioita, myös jäsentämään ja analysoimaan karttunutta informaatiota/tietoa . Nyt kun tämä jatkuva tai elinikäinen oppiminen on päivän sana, niin mikä siinä mahtaa olla, että juuri erilaiset ryhmä- ja tiimityöharjoitteet tuntuvat kaikkein vastenmielisimmiltä vaikka samalla peräänkuulutankin näiden taitojen hallitsemista? Jotenkin ne tuntuvat niin kovin teennäisiltä, ainakin aikuisopetuksessa?
Tämä sellaisena pitkähkönä alustuksena muuttuvaan opetussuunnitelmaan ja miten esimerkiksi Suomessa haetaan erilaista lähestymistapaa esimerkiksi esillä olleeseen Viron malliin verrattuna. Mielestäni on hyvä, että jo peruskouluissa tällaisia taitoja harjoitellaan, mutta tietenkin haasteena on se, että miten kaikki pidetään motivoituneina? Uskoisin myös, että erot tulevat tällä tavoin ennestään kasvamaan, koska ne ahkerat ja motivoituneet pystyvät kartuttamaan osaamista vielä pidemmälle, kuin perinteisillä opettajan auktoriteettiin perustuvilla opetusmetodeilla.
Sellainen anekdootti vielä, että ainakin itse olen oppinut arvostamaan Suomesta saatua koulutuspohjaa hyvinkin korkealle. Olen työskennellyt aika paljon sellaisten henkilöiden kanssa, joilla koulutustausta tulee yksityisistä (ns. eliitti)kouluista ja he ovat opiskelleet maailman huippuyliopistoissa. En kyllä huomaa, että saamani opetus (kokonaisuudessaan) olisi mitenkään oleellisesti heikompaa näihin verrattuna. Ylipäätään suomalaiset asiantuntijat ovat kyllä kovaa valuuttaa maailmalla.
Ehkä kliseistä, mutta niin totta, että meillä pienenä kansakuntana ei yksinkertaisesti ole vara tinkiä koulutuksesta, sillä sen avulla me pärjäämme jatkossakin kansainvälisessä kilpailussa. Siksi kouluille lastentarhoista akateemiseen kolutukseen on jatkossakin tarjottava riittävät resurssit.
Lisäisin vielä loppuun sen (vaikka
@Kirjoittelija varmaan eri mieltä tästä onkin), että Suomalaisen koulutusjärjestelmän hienous on ainakin ollut myös siinä, että lahjakkaat ja motivoituneet opiskelijat ovat pystyneet pääsemään pitkälle elämässä karttuneilla taidoillaan. Duunareiden lapset ovat hyvinkin pystyneet nousemaan korkeaan asemaan yhteiskunnassa tai työelämässä. Tämä ei ole ollenkaan itsestäänselvää suurimmassa osassa maailmaa.