Onko sinulla esikuvia?

[Sanainen arkku]

Lapsena ihminen ihailee usein jotain julkisuuden henkilöitä. Alle kouluiässä jopa fiktiivisiä, mutta myöhemmin usein "puolifiktiivisiä" eli jonkin tuotteistetun tähden idolisointi saattaa ottaa ison lohkareen murrosikää lähestyvän lapsen elämästä.Tämä on tietysti normaalia ja ohimenevää. Usein se on myös jonkinlaista heimokäyttäytymistä jossa vaan pitää olla kirkumassa milloin Toni Niemisem, milloin Justin Bieberin perään pysyäkseen lauman jäsenenä.

Aikuisuutta lähestyessä sitten esikuvia usein etsitään lähempää. Joku kotikulmien karju saa myyttiset mittasuhteet, tai armeijassa joku kouluttaja, työkaveri tms. Elämän edetessä esikuvat loksahtelevat heille kuuluviin lokeroihin tai unohtuvat.

Vai unohtuvatko? Sosiaalinen media on nostanut esille tiettyjä guruilmiöitä. Aikuiset ihmiset seuraavat kuin opetuslapset Jeesusta milloin Antti Heikkilää, milloin ketäkin oman asteroidinsa kauneinta ruusua (virtuaalipeikku jos yleissivistys kattaa tämän vertauskuvan ymmärtämisen).

Sitten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä joku julkisuudessa esiintyvä hahmo alkaa tarjoamaan ravintoa juuri sinulle. Tai joku kirjailija. Homma saa sellaiset mittasuhteet, että esikuvan opetuksiin alkaa palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Minulle on käynyt näin. Kaksi nimeä, jotka muuten myös assosioituvat erääseen elämäni suureen taitekohtaan löyhästi, mutta minun päässäni kiinteästi.

Toinen on edesmennyt kirjailija, kaikkien tolkun ihmisten prototyyppi Veikko Huovinen.
Toinen on Ville Nieminen. Edelliselle en koskaan rohjennut kiitollisuuttani ilmaistakaan. Olisiko osannut sitä käsitellä, arvostaakaan. Kusiaisen valtuudethan hänelläkin olivat, korkeintaan. Mutta jälkimmäisen kättä olen saanut puristaa ja kiittää siitä, että hän on inspiroinut minua elämässäni.

Sitten on tietysti lukuisia tuntemattomia henkilöitä, joiden toiminta on ohjannut "oikeaksi kokemalleni tielle". Heitä olen yritellyt kiittää ja sanallistaa kokemuksiani.

No. Minulla siis on esikuvia joiden innoittamana kehitän itseäni oman elämäni kontekstissa. Onko sinulla?

 

[Lert]

Isoveli on. Lapsena paras ystävä ja sittemmin tärkeä henkilö josta olen ottanut oppia ja kysynyt ja saanut neuvoja.

 

[attendo]

Rocco Siffredi on mentorini.

 

[KiVi]

Patrick Roy kertomassa seuran presidentille vaihtoon luisteltuaan, että tämä oli hänen viimeinen pelinsä organisaatiossa on esikuvahetkeni.

 

[pettter]

En mä yhtään muista olisiko lapsena ollut silleen esikuvaa, varsinkaan mitään julkkista. Jotain isää nyt arvosti tosi paljon kun se oli fiksu ja hauska ja mietti asioita ja kaiken lisäksi ymmärsi aina kaikkia. Äitiä taas en erityisemmin arvostanut kun se oli kiukkuinen ja epälooginen ja muutenkin sellainen, mitä moni nainen on. Lapsena sitä ei vaan hirveästi tiennyt että muidenkin äideissä oli vastaavia, mutta ei sillä ole ton asian kanssa mitään tekemistä.

Kyllä mä penskana esimerkiksi He-manista tykkäsin, mutta olisinko jotenkin erityisesti ihaillut? Ihmettelin siinä moniakin asioita. Mutta se vaan oli tunnettu juttu siihen aikaan ja jossain telkkarissa vissiin näkyi tai jotain. Ei sitä hirveästi kyllä miettinyt mitä muut lapset mietti tai eihän sitä siinä iässä oikein osaakaan. Noin muuten mä leikin enimmäkseen Legoilla ja pikkuautoilla. Nykyään tietty on vähän eri lelut ja ennen mua taas oli käytössä toisenlaiset käpylehmät. Niin ja telkkarissa esimerkiksi Ihmemies oli oivaltava ja sen nerokkuutta ja kekseliäisyyttä arvostin, kuten myös yhteistyö- ja sopimistaitoja. Tai ei sitä ehkä noin tarkkaan siinä iässä funtsinut, mutta noita juttuja kait ne oli. Ennen noita oli niitä jotain piirrettyjäkin, mutta mitähän ne oli.

Mutta siis nyt myöhemmin musiikissa Mick Jagger ja Keith Richards on sellaisia, mitkä pitää mainita. Ja urheilussa ja varsinkin lätkässä tietty on moniakin. Pitkää listaa en jaksa luetella ja kuitenkin moni unohtuisi. Mutta esikuva tuntuu jotenkin hassulta sanalta. Arvostus on paljon parempi.

Noin muuten kyllähän sitä kaikkia aitoja ihmisiä arvostaa. Sellaisia rehellisiä ja jotka on hyviä muille. Ei mielipiteen tarvitse olla sama eikä pidäkään, mutta ihmeellisesti jotkut hermostuu siitä, eivätkä ne enää ole hyviä muille.

 

[pettter]

No jos nyt kehtaan ääneen sanoa niin esikuvasta tulee mieleen joku sellainen, mikä nörtti haluaa itse olla. Ehkä siinä on jotain ihailua ja ehkä jopa kateuttakin tms.

Miksi jossain tilanteessa ei haluaisi olla oma itsensä?

 

[Sanainen arkku]

No jos nyt kehtaan ääneen sanoa niin esikuvasta tulee mieleen joku sellainen, mikä nörtti haluaa itse olla. Ehkä siinä on jotain ihailua ja ehkä jopa kateuttakin tms.

Miksi jossain tilanteessa ei haluaisi olla oma itsensä?

Ehkä esikuva tekee näkyväksi asioita tai ajatuksia jotka kokee omiksi ihanteikseen tai tavoitteikseen. Itse ainakin haluaisin olla lisäämässä hyvää maailmassa, ja tietyllä tavalla on helpompaa tavoitella sitä kun on joitain tyyppejä jotka osaavat sen pistää "huoneentaulun" muotoon.

Tiedostan, ettei minun tavoittelemani "hyvä" välttämättä ole mitään universaalia hyvää mutta voin tavoitella vain sitä hyvää mihin itse uskon.

 

[attendo]

Noin muuten mä leikin enimmäkseen Legoilla

Tosta tulee kyllä mieleen nörtti. Istutaan nätisti paikoillaan ja laitetaan palikoita järjestykseen. Ainakin meidän päiväkodissa, suursuonlaidan päivakoti maunulassa, legojätkiä kutsuttiin nörteiksi. Ne oli niitä jotka komapastu omiin jalkoihinsa kun leikittiin hippaa. Ja välillä muuten olet kirjoittanutkin kuinka kotona törmäilet seiniin, eli taitaa vieläkin olla huono motoriikka? Ja sen takia varmaan sun kämppä on täynnä niitä tölkkejäkin, kun ne korvaa nyt ne legopalikat. Tölkkejä on kiva laittaa pinoon, vähän niinku legopalikoilla rakentelis taas. Nörtti on aina nörtti näköjään.

rakkaudella piruilen

 

[Captain Slow]

"Maailma tarvitsee esikuvia"

Esikuvina on aikalailla ollut suurinpiirtein kaikki suomalaiset rallikuskit. Ja F1-puolelta Räikkönen.
Ehkä myös koomikkopuolelta Jope Ruonansuu.

 

[Kumielvis]

Mikkelin nuoriskuvioissa Karasti ja Kämäräinen. Etenkin kämis on ollut mulle valtava esikuva ja toiminut esimerkkinä niin ammatillisesti kuin miehenä ja isänäkin. Ennen kaikkea ihmisenä. Noi kaksi ovat ehkä eniten hienosäätäneet musta sen ihmisen joka nyt olen ja mihin olen päätynyt.

Isoin esikuva on silti äiskä. Yksinhuoltajana ja opiskelijana jaksoi silti rakastaa ja kasvattaa kaksi suht tasapainoista ja onnellista aikuista meistä.

Muita esikuvia on pari ystävää. Toisella ihailen sitä sisua ja paloa jolla tekee asioita, toisessa ihailen eniten kykyä hoitaa homma kuin homma kunnolla, täysiä ja vakavissaan ja silti kyetä perseilemään ja härveltämään oikeina hetkinä. Viime kesänä huomasin monestikin peilaavani omaa käytöstä ja kehittyneeni ihmisenä ihan koska mietin että mitä Becky nyt tekisi ja miettisi tostakin pöljästä ajatuksesta.

Vielä yksi esikuva on yksi proffa jolla on uskomaton läsnäolon ja kuuntelun taito sekä kyky johtaa ja olla esimerkki ottamatta silti yhtään tilaa pois muilta. Siinä on kasa taitoja joita itse työelämässä tarvitsen ja joita haluan kehittää.

Kuten voi huomata nii kyllä mulla esikuvat tulevat ihmisistä kenet oikeasti tunnen. Julkkikset ja huippu-urheilijat/muusikot on ihan kivoja mutta en mä koskaan ole ajatellut että haluanpa kehittää noita piirteitä itsessäni koska julkkis x vaikuttaa sellaiselta tyypiltä. Kyllä ne esikuvat tulevat läheltä ja ovat hyvin tuttuja.

 

[KaljaVeikko]

Esikuva-asiaa kun miettii niin kyllähän ne yleensä läheltä loppupeleissä tulee (Isä omalla kohdalla eniten), mutta yksi asia mikä nousee mieleen omalla kohdalla on myös se että fiktiiviset toimintasankarit on aika paljon vaikuttaneet meikäläiseen.

Penskana (ja miksei vanhempanakin) oli Turtlesien Leonardo ja Batman. Videopeleissä Solid Snake ja Max Payne. Televisiossa ja elokuvissa Jack Bauer ja John Mclane. Aika paljon ovat nämä jampat vaikuttaneet omaan ajatusmaailmaan. Esimerkkinä Jack Bauer teki aikanaan vaikutuksen sillä että oli tilanne mikä hyvänsä, niin perkele periksi ei anneta! Ikinä. Hyvän asian, viattomien ja heikkojen puolustaminen pätee kaikkiin. Siihen on hyvä itselläkin pyrkiä.

Tämä teksti on kirjoitettu esikuvilleni uskollisesti vakavalla naamalla.

 

[Barcelona]

Muksuna esikuvia oli Batman, Han Solo ja Roger Moore/James Bond. Tämän lisäksi diggasin kovasti John Lennonista, mutta sitten kun perehdyin aiheseen enemmän niin osa häneen liittyvästä glooriasta katosi kun ei ollut ihan niin mukava heppu kuin olin nuorempana luullut.

Tätä nykyään esikuvia on lähinnä oma edesmennyt isoisä. Oli aikanaan jopa pieni julkkis joka toteutti unelmansa ja edisti yhteiskunnassa asioita joita pidän itsekkin arvokkaina. Toki, tiedostan että mulla on vain hänestä positiivisia muistikuvia ja eikä varmasti ollut virheetön ihminen. Julkkikista varmaan sitten U2 laulajan Bono on lähimpänä sitten tota ihmistä jota ihailen titteliä Roger Mooren ohella. Historian henkilöistä taas Martin Luther King olisi varmasti se ykkösvalinta.

 

[Roger Moore]

Muksuna esikuvia oli Batman, Han Solo ja Roger Moore/James Bond.

Kiitti hei!

En osaa oikein sanoa onko esikuvia. Varmaan jollain tasolla joo, mutta toisaalta en osaa ainakaan ketään julkisuuden henkilöä lähteä varsinaisesti esikuvaksi heittämään.

 

[jaakkopavunvarsi]

Junnuna kun itse pelasin korista, niin Michael Jordan oli sellainen taiteilija, jota oikeasti ihailin. Matkin liikkeitä ja opettelin niitä samoja veivejä mitä äijä teki kentällä. Nykyään kun edelleen pelaan kuntokorista, niin samoja opeteltuja muuveja löytyy selkäytimestä niin, ettei niitä edes itse tajua. Pituuskin on meillä samaa luokkaa. Totta kai tällaista suvereniteettia edellyttää aina urheilullinen lahjakkuus, jota esimerkiksi minulla ei ole vähää alusta.

Michael Jordan Top 50 All Time Plays - YouTube

Ysärillä tuli örinämusa ja sieltä on pari nimeä jäänyt muistiin. Dan Swanö ja Amorphiksen Tomi Koivusaari. Minuakin pyysi kaveri bändikisaan laulamaan Edge of Sanityn biisejä, mutta en perkele uskaltanut kun ei musiikkitaustaa muuten ollut. Lukiossa tätä seurasivat Toolin Maynard Keenan ja Type O:n Peter Steele, molemmat totta kai bändeineen. Kun olen jälkikäteen lukenut muusikoiden elämäkertoja, olen havainnut, että suurin tekijä menestykseen bändeillä on se, että kaikki ovat omana aikanaan tehneet omaa juttuaan välittämättä paskasta palautteesta ja sen ajan muoti-ilmiöistä ja odotuksista. Lähinnä sinnikkyys ja tietyssä mielessä vain hauskan pitäminen ovat johtaneet lopulta läpimurtoon, se kun luovan työt tekeminen oikeasti tuntuu hyvältä ja viihdyttää myös itseä. Varsinkin luovassa työssä tämä vaikuttaa olevan tärkeää ja sillä bensalla itsekin nykyään sanoja laittelen toisen perään. Ei mitään liian pakotettua.

Kirjailijoista ei valitettavasti ole löytynyt vuosikausiin yhtäkään esikuvaa. Kuin ei myöskään nykypäivän "artisteista".

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En osaa nimetä nyt tiettyjä henkilöitä, mutta esikuvikseni kelpaavat hyvin he, jotka erilaisissa elämäntilanteissa ovat osoittaneet suuruutensa ihmisinä. Yhtä hyvin pienillä tai hieman isommilla teoilla.

 

[Turha Kaukalo]

En osaa nimetä nyt tiettyjä henkilöitä, mutta esikuvikseni kelpaavat hyvin he, jotka erilaisissa elämäntilanteissa ovat osoittaneet suuruutensa ihmisinä. Yhtä hyvin pienillä tai hieman isommilla teoilla.

Eikö se oo vähän nynnyä että on esikuvia, tai lapsena tietenkin oli leegot.

 

[adolf]

No tuota kyllähän mulla on. Ihmisiä joitä on elämässä kohdanneet samankaltaiset vaikeudet kuin itseäkin ja se miten he ovat niistä vaikeuksista selvinneet sekä pystyvät niistä avoimesti puhumaan. Arvostus ja kiitollisuuskin heitä kohtaan tuntuu vain kasvavan kaiken aikaa.

Jonkun Hollywood näyttelijän tai supermenestyneen urheilijan nimeäminen tässä tuntuisi jotenkin aika omituiselta. Tai no, nyt kun tulin maininneeksi niin kyllähän Muhammed Ali osoitti etenkin siellä urheilun ulkopuolella mitä on todellinen suuruus. Kuten teki myös Nelson Mandela siinä miten hän pystyi antamaan anteeksi Apartheidin järjestäjille lusittuaan siellä vankilassa yli 20 vuotta. Jeesuskin toimi samassa hengessä, mutta siitä ei tiedä että oliko häntä oikeasti koskaan olemassa.

 

[Hyman Roth]

Eipä tule oikeen muita ajankohtaisia mieleen, kuin "The Dude" elokuvasta Big Lebowski. Jalo laiska, joka nauttii elämän pienistä asioista, kuuntelee rokkia eikä tee pahaa kenellekään.

Pentuna kai jotenkin idolisoin Kurt Cobainia ym grungerokkareita, muttei kyse sinällään ollut esikuvista. Arvostin toki heppujen tekemää musaa ja samaistuin monien biisien sanoituksiin, mutten mä mitenkään itse haaveillut rokkitähteydestä tms.

 

[BattleHymn]

Olihan noita muksuna paljonkin. Sean Connery/James Bond, Michael Praed/Robin Hood, Aiemmin mainittu Muhammed Ali vaikka ura olikin jo ohi( isoveli oli kova nyrkkeilyfani ja jaksoi kertoa tarinoita Alista) Elvis Presley. Nykyään ei taida olla enää, oon liian vanha.

 

[Loorz15]

Bob Dylan ja Axl Rose. Kummatkin oman polun kulkijoita jotka tekee mitä lystää, eikä kiinnosta ulkopuolisten mielipide pätkääkään. Kummatkin myös alansa parhaita, Dylan lyyrikkona/runoilijana ja Axl Rose rocklaulajana/pianistina.

 

[sinikettu]

Naispuolella Hugh Hefner, intellektuaalisesti Richard Feynman, urheilullisesti Usain Bolt ja Michael Jordan, musiikin puolella Bob Dylan.

 

[scholl]

Nalle Wahlroos ja Elon Musk. Kumpikaan ei ole tyhmä, lisäksi ovat valmiita erottamaan laiskoja ja tyhmiä ihmisiä. Minusta se on hyvä, etteivät suostu kuuntelemaan, ettei jotain voi tehdä, vaan vaativat, että keksitään keino tehdä ne asiat. Uli Hoenessia arvostan myös. Suurinta osaa muita ihmisiä en juurikaan.

 

[SamSpade]

Naispuolella Hugh Hefner, intellektuaalisesti Richard Feynman, urheilullisesti Usain Bolt ja Michael Jordan, musiikin puolella Bob Dylan.

Feynman on kyllä korkealla täälläkin. Toinen on edesmennyt Carl Sagan.

 

[C.Orr]

En osaa nimetä nyt tiettyjä henkilöitä, mutta esikuvikseni kelpaavat hyvin he, jotka erilaisissa elämäntilanteissa ovat osoittaneet suuruutensa ihmisinä. Yhtä hyvin pienillä tai hieman isommilla teoilla.

Henkilöä tällaisen mielipiteen takaa on myös helppo pitää esikuvana. Itse olen komennuksella ulkomailla, taidanpa soittaa iäkkäälle äidilleni viestisi inspiroimana.

 

[Turha Kaukalo]

Naispuolella Hugh Hefner

Tota noin, tiedäthän että Hugh oli miesoletettu?

Vitsailu sikseen, onhan noita esikuvia toki paljonkin. Axl Rose, Jouko Turkka. En minä jaksa mitään enemmistöläisiä hyviksiä. It's So Easy, punk.