Älykkyyttä ei ole mitattu mutta shakki-pelissä kumpikin jonkun voiton sai ennenkuin hyvin nopeasti todettiin että pelin pelaaminen ja erityisesti se että jompikumpi siinä häviää ei parisuhteen onnellisuutta kasvata.
Vince Lombardilla oli asiasta viisaus, jonka varsinkin joskus jaoin auliisti:Tästä tuli mieleen
Aina oli kyllä väkeä, joka pää punaisena puhkui, huusi ja teutaroi tämmöisistäkin asioista. Ei heistäkään koskaan mitään tullut, joten raivoisat tunnereaktiot eivät korreloi millään lailla sen suhteen, kenestä tulee ammattilainen tai edes hyvä lajissaan. Ne kertovat vain siitä, ketkä todennäköisemmin päätyvät Alibin kanteen koska eivät pysty hillitsemään itseään edes pikkuasioissa kuten urheilun harrastamisessa.
Tästä vankasti samaa mieltä. Mitä olen junnuja valmentanut, niin kyllä se niin on että ne joille tappiot ottaa kaikkein kovimmille ovat juuri niitä kilpailuhenkisimpiä kavereita ja ihan sattumalta ne ovat myös ne parhaat pelaajatkin.Kun kerroin hänen kanssaan samaa urheilulukiota käyneelle työkaverille aikanaan tästä tapauksesta, kertoi tämä työkaveri, että siellä urheilulukiossa tuollainen äärimmäisen vahva kilpailuvietti oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tulee väkisinkin mieleen, että kun töissä joutuu kuuntelemaan 40 tuntia viikossa hermoja raastavaa akkojen narinaa, on pääkopalle terveellistä pistää vahinko kiertämään sitten sählykentällä.
Tästä vankasti samaa mieltä. Mitä olen junnuja valmentanut, niin kyllä se niin on että ne joille tappiot ottaa kaikkein kovimmille ovat juuri niitä kilpailuhenkisimpiä kavereita ja ihan sattumalta ne ovat myös ne parhaat pelaajatkin.
Kiitos tästä luvasta, välitän tiedon eteenpäin. On ihan totta, että suurimasta osasta ei tule mitään (mikä onkin varsin kannustava ja inspiroitava sanoma kaikille nuorille). mutta eiköhän sillä samalla kilpailuhenkisyydellä ole elämässä merkitystä muuallakin kuin pelikentillä. Jos ei ole väliä miten pärjää, niin varmasti ei pärjää fagotinsoitossa, piirakanleipomisessa tai datsunin rassaamisessakaan. Tai koulussa. Tai työssä.Pelatkoon ja riidelköön sitten keskenään jossain seuraharkoissa tai wannabe-ammattilaiskuvitelmissaan. Suurimmasta osastahan ei koskaan kumminkaan mitään alasarjojen staraa kummempaa tule, jos tulee sitäkään. Ei ainakaan sitten tule, jos ei kykene yhtään prosessoimaan sitä tosiasiaa, että tappioita tulee aina ja kaikille joskus.
Kyllä olen, joskin olen oppinut häviämään paremmin. Pikkunaperona saatoin viskoa pelilaudat, mailat ja sun muut huitsin vittuun, nykyisin tyydyn voimakkaaseen kiroiluun ja elehdintään.
En ole, mutta hannuhanhet joskus harmittaa ja niiden kuittailu. Kuittailevat asioista mistä eivät itse ymmärrä.
Usein erilaisissa peleissä on matemaattisesti vain ja ainoastaan yksi järkevä ratkaisu. Jos se tuottaa tappion, niin sillä kertaa kävi näin. Pidemmän päälle siinä ei niin käy, mutta joillain on vaikeuksia ymmärtää se.
Luulevat pääsevänsä vielä ihon alle ja tyhmillä ihmisillä on kyllä kyky sellaiseen, vaikka muuta eivät osaa.
Veljeni pelaa nettipokeria ja on juuri tuollainen. Edit. Siis samanlainen kuin sinä.En ole, mutta hannuhanhet joskus harmittaa ja niiden kuittailu. Kuittailevat asioista mistä eivät itse ymmärrä.
Usein erilaisissa peleissä on matemaattisesti vain ja ainoastaan yksi järkevä ratkaisu. Jos se tuottaa tappion, niin sillä kertaa kävi näin. Pidemmän päälle siinä ei niin käy, mutta joillain on vaikeuksia ymmärtää se.
Luulevat pääsevänsä vielä ihon alle ja tyhmillä ihmisillä on kyllä kyky sellaiseen, vaikka muuta eivät osaa.
Kiitos tästä luvasta, välitän tiedon eteenpäin. On ihan totta, että suurimasta osasta ei tule mitään (mikä onkin varsin kannustava ja inspiroitava sanoma kaikille nuorille). mutta eiköhän sillä samalla kilpailuhenkisyydellä ole elämässä merkitystä muuallakin kuin pelikentillä. Jos ei ole väliä miten pärjää, niin varmasti ei pärjää fagotinsoitossa, piirakanleipomisessa tai datsunin rassaamisessakaan. Tai koulussa. Tai työssä.
Siitä samaa mieltä, että nuo pelikentät ovat ehdottomasti parhaita pelikenttiä opetella pettymyksiä käsittelemään ja sen takia eikun lisää vaan.
Tavoite on varmasti ihan hyvä, mutta onko siitä faktaa että miten siihen parhaiten päästään? Ihmiset ovat tietenkin erillaisia, mutta kun itse kasvoin tietyn vaiheen pikkukylällä, niin aika kovalla prosentilla sieltä tuli keskimääräistä parempia ja innokkaampia urheilijoita koska ne vähemmänkin lahjakkaat tarvittiin peleihin ja siten heitdät käytännössä suostuteltiin/otettiin vaikkapuoliväkisin mukaan.Pointti oli enemmän siinä, että se on minusta yleishyödyllisempää, että esimerkiksi koululuokasta valtaosa oppisi harrastamaan liikuntaa aikuisiälle asti omaksi ilokseen ja pelailemaan oman kuntonsa ylläpitämiseksi kuin se, että koululiikuntatunneilla mentäisiin niiden "junioritähtien" kiukutteluiden ehdoilla siitä tosiasiasta huolimatta, että junnusarjoissa mitä tahansa lajia harrastavista vain aniharva jatkaa edes ykkösdivari- tai pääsarjatasolle, suuremmista pelikentistä puhumattakaan.