En ole, pääsääntöisesti ainakaan. Jos toinen on urheilullisesti parempi, niin sitten sille ei vain mitään voi. Eri asia, jos koen tappion epäoikeudenmukaiseksi esimerkiksi tuomarin räikeän puolueellisuuden tai kyvyttömyyden takia tai sen takia, että toinen joukkue pelaa epäurheilijamaisesti ja pelin hengestä piittaamatta ja halveksii vastustajiaan.
Esimerkkinä edellisestä vaikkapa hyvin muistissa oleva MM-finaali 1994, jossa vitun kanadalainen koukkasi Jari Kurrin räikeästi nurin tuomarin pällistellessä lähistöllä (taisi olla klassiseen tyyliin viiksekäs jenkkituomari Kanadan apuna, kuten niin monta kertaa ennen vanhaan), iski läpiajoon ja tasoitti pelin. Sitten Kanada veikin mestaruuden rankkareilla, vaikka Suomi ei hävinnyt turnauksessa yhtään peliä varsinaisella peliajalla. En ole tätä antanut anteeksi tai unohtanut.
Sen sijaan esimerkiksi nyt päättyneiden MM-kisojen välierä Suomi-Ruotsi oli sellainen, että Ruotsi ansaitsi peliesitysten perusteella täysin voittonsa. Jos ei maalia saa tehtyä ja lähtee mukaan Ruotsin tarjoamaan kävelyvauhtiin, niin ei se Ruotsin vika ole.
Torino 2006 -finaali vituttaa edelleen katkerasti, mutta vain siksi, että Suomi hävisi oltuaan niin lähellä. Mutta siinäkin pelissä Suomella oli koko kolmas erä aikaa tehdä se tasoitusmaali, ei tuo mikään viime sekunnin tappio ollut. Eli turha se on miettiä Saku Koivun mailan katkeamisia kolmannen erän alussa, ei Saku loppuerää pelannut millään mailantyngällä. Erittäin katkera tappio, mutta ei Ruotsi Torinossa ollut millään sattumajoukkueella liikkeellä. Forsberg, Sundin, Lidström jne jne. Maailman parhaita jääkiekkoilijoita hekin.
MM-puolivälierätappio 2003 Ruotsia vastaan aiheutti lähinnä shokkitilan ja sekavan, epäuskoisen tunnetilan, mutta ei tuossakaan mitään kiistanalaista ollut. Se oli varmaa, että Suomi matsin häviäisi siinä vaiheessa kun Ruotsi oli maalin päähän tullut, loppu eli tasoitus ja voittomaali olivat vain kosmetiikkaa. Kaikkihan tuota matsia katsoneet varmasti näkivät ja aistivat tämän tunnetilan ja totaalisen jäätymisen ja tiesivät, ettei vääjäämätöntä kohtaloa voi enää muuttaa. Finaalissa toivoin Ruotsin voittoa, Kanada sen hieman kyseenalaisesti sitten vei.
Jos olen itse urheilemassa, mitä tapahtuu erittäin harvoin, niin en odotakaan koskaan ketään voittavani. Jos näin tapahtuu vaikkapa pöytätenniksessä (viimeksi voitin kolmen miehen pingis- ja grillisessioturnauksessa kaikki), niin olen iloisesti yllättynyt, mutta tappion tullessa asialla ei ole suuremmin väliä. Enemmän voi harmittaa, jos pelaa itse päin persettä eli vielä huonommin kuin mitä on odotettavissa.