Oletko harkinnut ulkomaille muuttoa?

[H.Incandenza]

Periaatteessa voisin muuttaa. Tällä hetkellä ajatus on, että jos sattuisin törmäämään vahingossa johonkin työilmoitukseen ulkomailla, joka olisi juuri omaan asiantuntemukseen osuvaa, palkka olisi sen verran muheva, että sillä elättelisi vaikka vaimon jonkinaikaa ja maksaisi muut viulut, niin voisin lähteä. Eli siis käytännössä en ole lähdössä, koska tuollaisen vastaan tuleminen ilman pitkään jatkunutta aktiivista etsintää on verrattavissa todennäköisyyksiltään lottovoittoon. Ehkä joskus etsin aktiivisestikin, mutta en nyt, koska en pidä sellaisen löytymistä todennäköisenä.

Eläkkeellä voisin muuttaa vaikka Epsanjaan tai muualle lämpimään ja leppoisaan. Pelailisi vain golfia. Kävisi kerran talvessaan Suomessa hiihtämässä murtsikkaa.

 

[Hollanti]

Kyllä sitä periaatteessa vois muuttaakkin, kun täällä Suomessa ei oikein mikään pidättelekkään. Systeriä tulis varmaan melkonen ikävä.

 

[Sergei Akueero]

Ketjun ajoitus osui kyllä hyvin. Tšekkiin tulee lähdettyä englanninkieliseen firmaan töihin ainakin nyt toistaiseksi. Ei tosin hallituksen toimien vuoksi. Saa nähdä, josko sitä jaksaisi välillä vähän raporttia kirjoittaa Česká extraliga -ketjuun. Melkoinen seikkailu kyllä edessä, vaikka EU:n sisällä muuttaminen kohtuullisen helppoa onkin.

Kanadaankin saattaisi mulla olla myöhemmin mahdollisuus päästä ihan laillisesti hommiin, mutta retostelen sillä sitten mahdollisesti myöhemmin lisää asian realisoituessa. Mihinkään maanpakoon en ainakaan toistaiseksi ole kuitenkaan jäämässä vaan tällä hetkellä tarkoituksena on hyvän työkokemuksen ym. myötä tarkoitus käydä vähän "kasvamassa korkoa" ulkomailla.

 

[Turha Kaukalo]

Kyllä ja suunnitelmia on. Oltiin jo lähdössä seuraavaksi talveksi vähän viihtyisämpiin oloihin, mutta tuli este. Paluulippua ei tarvita sitten kun lähdetään.

 

[banaaninviljelijä]

Suunnitellut olen ja nämä uusimmat hallituksen suunnitemat pudottaa mun palkkaa jopa 14%, joten asia nousi taas pinnalle. Tosin edellisestä liitosta olevat kaksi alaikäistä lasta pitänee minua vielä 5-8 vuotta Suomessa. Suurin syy muuttointoon on kuitenkin ilmastolliset syyt.

 

[archieG]

Ketjun ajoitus osui kyllä hyvin. Tšekkiin tulee lähdettyä englanninkieliseen firmaan töihin ainakin nyt toistaiseksi.

Tervetuloa. Jos siis Prahaan muutat todennäköisesti tullaan törmäilemään, ei nämä piirit nyt hurjan isoja täällä ole.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olen asunutkin aiemmin ulkomailla. Perheeni elämäntilanteesta johtuen en välittäisi juuri nyt muuttaa minnekään, mutta en tohdi tällaista vaihtoehtoa sulkea kokonaan pois, mikäli poikkeuksellisen hyvä tilaisuus tulisi kohdalle. Tuskin tulee itsestään, varsinkaan kun en tällä erää aio tehdä mitään asian hyväksi. Joskus ehkä.

Eläkepäiviksi sitten ehkä jonnekin leppoisampiin ilmasto-oloihin. On siihen vielä aikaakin, en jouda miettimään tuollaisia pitkään aikaan.

 

[JYP#44]

Suurimmaksi esteeksi nousee kuitenkin kielimuuri. Alkaisin tuntemaan oloni todella turvattomaksi mikäli asuisin maassa jossa en pärjää omalla äidinkielelläni. Englantia ymmärrän melko hyvin luettuna mutta englanniksi kommunikoiminen on ollut haasteellista kun pitäisi sekunnin sadasosassa ymmärtää mitä mitäkin sana tarkoitti suomeksi.

Riksalta ylläoleva lainaus sanasta sanaan sopii myös omaan suuhuni. Itsellä myös sama, luetun kanssa ei mitään ongelmaa, eikä myöskään kirjoitetun. Sitten taas kun mennään kuultuun ja puhuttuun, niin ongelmat alkaa. Kuultu vielä menee, jos saa rauhassa aina miettiä parin sekunnin ajan että sanoihan tuo varmasti noin. Omaa tekstiä tuottaessa sama juttu, muutaman sekunnin hengähdystauko ennen kuin avaan suun, kun taas äidinkielellä tottunut siihen että suu käy nopeammin kuin järki. Lisäksi hävettää oma rallienglantini, vaikka olen koittanut yksin lueskella englantia ääneen ääntämisen parantumiseksi. Silti kuulostan aivan Tommi Mäkisen ja Anneli Jäätteenmäen salaiselta lapselta.

Tuskin koskaan ulkomaille muuttaisin. Kielitaidon lisäksi tuohon vaikuttavat pahat ruoka-aineallergiani. Ei tartte kovin suurta määrää syödä kiellettyä ainetta kun se on sairaalareissu edessä. Allergiat yhdistettynä huonoon kielitaitoon, ja yleiseen lievään arkuuteen, niin parasta mun on pysyä kotimaassa. Emmä oikeen tykkää lähteä edes lomalle ulkomaille yli päivän mittaisiin reissuihin edellämainituista syistä.

 

[penkinlämmittäjä]

En missään nimessä tuon pakkolainsäädännön takia ole, päinvastoin. Se vahvistaa ajatusta Suomessa pysymisestä.
Olen kuitenkin puolison kanssa harkinnut jo pitkään ulkomaille muuttamista ihan elämänkokemuksen kannalta. Jopa työhaastatteluihin on osallistuttu, joten sikäli pitkällä on oltu niiden suunnitelmien kanssa. Sitten kun on pitänyt päättää työn vastaanotosta, niin on kuitenkin päädytty toistaiseksi pysymään koti-Suomessa. Edelleen on vahvasti mielessä, mutta nykyhallitus koittaa kyllä saada meitä vahvasti pysymään Suomessa. Kerrankin meillä on vaikeisiin päätöksiin kykeneväinen hallitus.

 

[Sergei Akueero]

Tervetuloa. Jos siis Prahaan muutat todennäköisesti tullaan törmäilemään, ei nämä piirit nyt hurjan isoja täällä ole.

Prahaan tosiaan muuttamassa. Itse asiassa Slavia Praha kiinnosti jo aiemmin hienomman peliasun ja Jaroslav Bednarin takia. Voisin tossa kuun vaihteessa laittaa vaikka yv:tä kunhan olen "aloilleni asettunut". Kladnokin (25km Prahasta) ilmeisesti on ainakin kasvattajaseurana menestynyt.

Jotta ei ihan yv:ksi mene niin huomasin, että pitkin Eurooppaa on yllättävän paljon töitä tarjolla, joissa pitää hallita sekä suomen että englannin kieli. Jos olisin juuri esim. lukiosta valmistunut ja osaisin mielestäni englanninkin hyvin, olisi näissä töissä varmasti paljon mahdollisuuksia.

 

[kalkkifredi]

Joka tapauksessa oli tarkoitukseni vaihtaa kohta puoleen manteretta ja olla siellä ainakin seuraava vuosi eteenpäin, eikä siihen nämä konservatiivihörhöjen visiot vaikuttaneet mitenkään. En tiedä, mitä sen jälkeen on edessä, mutta ainahan sitä jotain keksii. Suomeen paluu ei tällä hetkellä tunnu kovinkaan houkuttelevalta, eikä sen pahemmin paluu Englantiinkaan. Jälkimmäisestä lähdin pois pitkälti sen vuoksi, että maan pintapuolinen kiillotus oli silloin jo saatu siihen pisteeseen, jossa elämä siellä oli muuttunut jo niin tylsäksi, että samalla vaivalla voi elää Helsingissä vastaavassa tilassa.

 

[pernaveikko]

Mihinkään maanpakoon en ainakaan toistaiseksi ole kuitenkaan jäämässä vaan tällä hetkellä tarkoituksena on hyvän työkokemuksen ym. myötä tarkoitus käydä vähän "kasvamassa korkoa" ulkomailla.

Älä hyvä veli etukäteen tee mitään päätöksiä. Vaikka olisi vain määräaikainenkin työsopimus, niin ei näitä silti voi tietää sillä aina tulee jotain uutta. Reilun vuoden verran minultakin kysyttiin "kaunsä nyt aiot vielä olla siellä reissussa". Eihän tässä missään reissussa olla. Koti on siellä missä asuu ja nyt se on täällä ja ei ole muuttosuunnitelmia.

Siihen törmää itse asiassa aika paljonkin, että lähdetään tietyksi ajaksi, vaikka töitä löytyisikin. Se on mielestäni kummallista edes lähteä jonnekin, jos vain miettii kohtahan täältä pääsee pois.

 

[retiisi]

Asun nyt toista kertaa ulkomailla. Tämän hetkinen jakso on kestänyt nyt kolmatta vuotta. Ensimmäisellä kerralla asuin tyttökaverin kanssa Tsekissä ihan kahdestaan, vaan tällä toisella kertaa on mukana lapsia ja koirakin. Syyt ovat aina olleet uteliaisuus nähdä millaista muualla on - työtä alallani on myös Suomessa. Pari vuotta on mennyt ihan mukavasti ja ruutuplussa tuo Kärpät jokaisena pelipäivänä milloin missäkin satun matkaamaan. Näin ulkosuomalaiselle se on aivan loistava palvelu.

Ulkomailla ollessa kynnys tutustua toisiin suomalaisiin tai muualta tulleisiin on matalampi ja uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Lähes poikkeuksetta ulkomaille muuttaneet ovat keskimäärin sosiaalisempia ihmisiä kuin Suomessa olevat. Toki yritänkin tutustua uusiin ihmisiin hanakammin ja se saattaa vääristä mielikuvaani. Suurimpana miinuksena pidän perheen, sukulaisten ja ystävien kaukaisuutta. Hyvät ystävät kuitenkin ovat aina pysyneet lähellä, vaikka fyysisesti saattavat olevan välillä tuhansienkin kilometrien päässä.

Jos olet vielä nuori ja yhtään harkitset joskus ulkomaille muuttoa, niin suosittelen lämpimästi hankkimaan/ylläpitämään hyvän kielitaidon ja opettelemaan muutakin kuin englantia. Jos menet esimerkiksi pohjoismaihin töihin ja osaat ruotsia, sinulla on alasta riippuen paljon suurempi todennäköisyys saada työ kuin isolla osalla. Esim IT-alalla Göteborg/Oslo-seudulla, pari vuotta sitten noin 70% työnantajista halusi ruotsinkielisen työn tekijän. Okei, jäähän siihen vielä 30%, mutta siihen 30%:iin on aika paljon tulijoita. Tottakai - jos olet tarpeeksi hyvä, saat työtä missä vain ja vaikka vain englannilla.

Yleisesti ottaen muille maille lähtiessä kannattaa olla avoin uusille kokemuksille.

 

[olkikuukkeli]

Onhan tuota joskus harkinnut, että johonkin englanninkieliseen maahan voisi ainakin väliaikaisesti muuttaa. Ei tosin missään nimessä politiikan vuoksi, ellei se nyt sitten mene ihan hulluksi. Tunnen kansainvälistä politiikkaa liian hyvin luullakseni, että siellä olisi asiat jotenkin lähtökohtaisesti paremmin. Joidenkin asioiden suhteen kyllä, toisten ei ja täytyy kuitenkin muistaa, että toistaiseksi meillä on asiat täällä aivan hyvin.

 

[Sergei Akueero]

Älä hyvä veli etukäteen tee mitään päätöksiä. Vaikka olisi vain määräaikainenkin työsopimus, niin ei näitä silti voi tietää sillä aina tulee jotain uutta.

Tottahan tuo. Ihan avoimin mielin tässä kuitenkin ollaan ja mikään vaihtoehto ei ole poissuljettu, vaikka loppuelämän kestävästä työsuhteesta ei tosiaan olisikaan kysymys.

Toista kertaa tässä menossa ulkomaille asumaan ja eiköhän tuokin paikka ala pian ihan kodilta tuntumaan. Kun pitää itsensä aktiivisena, eikä jää vapaa-ajalla liikaa neljän seinän sisään jumittamaan niin hyviä asioita yleensä tapahtuu.

 

[pernaveikko]

Toista kertaa tässä menossa ulkomaille asumaan ja eiköhän tuokin paikka ala pian ihan kodilta tuntumaan. Kun pitää itsensä aktiivisena, eikä jää vapaa-ajalla liikaa neljän seinän sisään jumittamaan niin hyviä asioita yleensä tapahtuu.

Noin se alkaa kodilta tuntumaan.

Kauppalehden uutisesta missä mietitään työntekijöiden suhtautumista leikkauksiin:

"PlayRavenissa työntekijät eivät ole erityisesti harmistuneet hallituksen esityksestä, mutta Seppänen uskoo siihen syyksi sen, että yhtiön 23 työntekijästä 13 on ulkomaalaisia.

"He eivät seuraa Suomen mediaa", Seppänen toteaa."
--

Herää kysymys mitähän helvettiä ne sitten tekevät? Suomen mediaa pystyy kyllä seuraamaan melkoisen hyvin myös englanniksi. Jotenkin sen ymmärtää, että jääkiekkoilijat ja muut palkkasoturit eivät jaksa vaivautua, mutta millaista elämää nuo toimistotyöntekijät sitten viettävät. Mikäs siinä, jos ei kiinnosta pätkääkään tietää mitä asuinmaassaan tapahtuu. En minäkään seuraa politiikkaa, mutta silti haluan tietää mitä on yleisesti ottaen menossa.

 

[Tiityy]

Asun Ruåttissa, pääasiallisesti seuraan Iltalehteä, KSML:ää HS:ää jne. Ruottalaisten asiat ovat heidän omiaan, teen työni ja se riittää. Olen asunut täällä seitsemän vuotta ja olen Suomen kansalainen, ajatuksena on palata joku päivä takaisin. Juu, ei tosiaan kiinnosta ruotsin poliittinen ilmasto (kun äänioikeuttakaan ei tietenkään ole).

Varmaan samalla tavalla ajattelevat. Vieraassa maassa asuminen/ työn tekeminen on aina piirun verran hankalampaa ja vaatii vähän enemmän energiaa, joten vapaa-ajalla ei aina jaksa pinnistää. Ehkä olen vaan tulossa vanhaksi...

 

[Wolves]

Olen. Esim. Yhdysvaltoihin työluvan saaminen tilanteessani olisi yllättävänkin helppoa verrattuna sellaiseen, jolla ei ole maahan mitään siteitä.

 

[KwutsNI]

Äänestin jo aiemmin, mutta lisättäköön nyt tähänkin, että viitisen vuotta olen asunut ulkomailla, ja minkäänlaista hinkua palata ei tällä hetkellä ainakaan ole. Ja jos koti-ikävä alkaa joskus vaivata, ei kun Ilta-Sanomien kommentteja lukemaan, niin kyllä se siitä karisee.

Mikä sitten Suomessa mättää? No, nykypolitiikka toki, mutta itselleni ratkaisevin tekijä viihtymättömyydelle Suomessa on sellainen yleinen ilmapiiri, jota on vaikea ihan tarkasti määritellä. Suomalaiset ottavat huonosti kontaktia muihin ihmisiin, ihan avun pyytäminen suullisesti on monille ylitsepääsemätön urakka, tarjoamisesta nyt puhumattakaan. Tämä korostuu pienen lapsen vanhempana, kun yrittää kulkea julkisissa lastenvaunujen kanssa. Nykyisessä asuinmaassani on täysin mahdotonta, että joku huomauttaisi vaunujen olevan tiellä, ja yksin ei niitä tarvitse ikinä nostaa ulos. Lasten itkuun suhtaudutaan myötätuntoisesti, ja jopa nuoret alle parikymppiset miehet saattavat ottaa kontaktia lapseen hymyilemällä ja juttelemalla. Kontrastina jossain helsinkiläisessä bussissa saa vähintään paheksuvia katseita ja tuhahduksia, jos vaunut tulevat vähänkään käytävän puolelle syvennyksestään, itkevästä lapsesta nyt ei kannata edes puhua.

Tämä kontaktin ottaminen ei tule esiin vain lasten kanssa liikkuessa, pitää Suomessa vieraillessa mm. aina yrittää muistaa juoksulenkillä olla tervehtimättä vastaantulijoita. Toinen hassu esimerkki: pelailen sählyä enemmän tai vähemmän kansainvälisessä porukassa. Jos paikalle tulee uusi ruotsalainen, hän kiertää kaikki, esittelee itsensä ("Hej, hi. Are you Swedish? Oh, Finnish. Hi, I'm Carl Johan, nice to meet you!" ja kättelee. Kun paikalle tulee uusi suomalainen, hän vaihtaa kamansa pukuhuoneen nurkassa, ja alkaa sitten lämmitellä. Mikä siinä on niin vaikeaa? Todettakoon vielä selvyyden vuoksi, että itse toimin juurikin jälkimmäisellä tavalla...

Hassu piirre ulkomailla asuessa onkin se, että oma suomalaisuus tulee jotenkin myös voimakkaammin näkyviin. Suomessa olen aina pitänyt itseäni sosiaalisempana ja puheliaampana kuin useimmat. Silti ulkomailla ulkomaisessa seurassa huomaan usein olevani seurueen hiljaisin, se, joka sanoo jotain vain, jos on oikeasti asiaa. Ehkä kuten vadelmavenepakolainen, olen löytänyt sisäisen suomalaiseni vasta ulkomailla asuessa...

***

Ja itse kysymykseen vastaisin, että voisin muuttaa esimerkiksi Keski-Euroopan alueelle. Sveitsi olisi melkoisen kova sana. Hienot maisemat, hyvät palkat, juoma- ja ruokakulttuuri kohdillaan ja varsin miellyttävä ilmasto. Palkatkin ovat hyvät ja vahva valuutta. Vuosi pari sitten alkoi sisällä kyteä sellainen pieni unelma, että hommaisin itselleni Sveitsin passin. Saas nähdä toteutuuko.

Ihan uteliaisuudesta, onko sinulla jotain siteitä Sveitsiin? Nimittäin muuten Sveitsin passin hommaaminen ei ole ihan yksinkertaista, vaaditaan mm. 12 vuoden asuminen maassa ja pysyvä oleskelulupa.

 

[Tuamas]

Juuri nyt ei ole hinkua ulkomaille, oikeastaan johtuen omasta ja vaimon työtilanteesta sekä siitä, että lapset ovat pieniä.

Englannissa tuli kolmisen vuotta asuttua ja opiskeltua ja lapsuudessa on tullut asuttua Englannissa ja Norjassa. Kumpikaan maa ei sinänsä jäänyt sellaisena mieleen, että olisi jäänyt kytemään pidempiaikainen ajatus muuttaa takaisin.

Englannissa asumisen taso ja kustannukset ovat niin järkyttäviä, että oikeastaan siinä on suurin syy miksei hinkua ole palata.
Osaltaan hinkua myös vähentää viime vuosina maassa lisääntynyt viha/vastenmielisyys ulkomaalaisia kohtaan, varsinkin kun perusbritin korvaan Finland ja Poland kuulostavat ilmeisesti yllättävän samalta.

 

[Surukuku]

En enää, sillä kaikki, mitä minulla on, on täällä kotimaassa - ja hyvä niin. Olen aikani asunut ja reissannut ulkomailla eikä mikään paikka lumonnut minua niin, että olisi hinkua takaisin sitten vaikka eläkepäivillä. Itse asiassa olen rakentanut nykyistä elämääni eläkepäiviänikin varten - kalastelua, oleskelua ja rauhaa...

 

[pernaveikko]

Toinen hassu esimerkki: pelailen sählyä enemmän tai vähemmän kansainvälisessä porukassa. Jos paikalle tulee uusi ruotsalainen, hän kiertää kaikki, esittelee itsensä ("Hej, hi. Are you Swedish? Oh, Finnish. Hi, I'm Carl Johan, nice to meet you!" ja kättelee. Kun paikalle tulee uusi suomalainen, hän vaihtaa kamansa pukuhuoneen nurkassa, ja alkaa sitten lämmitellä. Mikä siinä on niin vaikeaa? Todettakoon vielä selvyyden vuoksi, että itse toimin juurikin jälkimmäisellä tavalla...

Huh, nyt alkaa todellisuus pelottaa. Olen jo pidempään ollut samassa porukassa ja enää ei ole mitään ongelmaa jutella muille pelaajille, mutta alku meni juurikin noin. Enkä kyllä vieläkään mene itse esittäytymään uusille kavereille. Mikä siinä on niin vaikeaa? Porukkaan liittyi juuri sveitsinranskalainen ja noteerasin heti kuinka kaikille heitetään läppää. Toki myös minulle, enkä ole mitenkään introvertti, suomalainen vain.

Hassu piirre ulkomailla asuessa onkin se, että oma suomalaisuus tulee jotenkin myös voimakkaammin näkyviin. Suomessa olen aina pitänyt itseäni sosiaalisempana ja puheliaampana kuin useimmat. Silti ulkomailla ulkomaisessa seurassa huomaan usein olevani seurueen hiljaisin, se, joka sanoo jotain vain, jos on oikeasti asiaa. Ehkä kuten vadelmavenepakolainen, olen löytänyt sisäisen suomalaiseni vasta ulkomailla asuessa...

Huh, tunnistan tästäkin hieman itseäni, vaikka Vadelmavenepakolainen onkin vielä jostain syystä lukematta. Kovasti sitä on suositeltu ja kuulema juuri minulle sopisi. Kielitaidosta se ei ole missään tapauksessa kiinni, kun kolmasosa aikuiselämästä on asuttu englanninkielisissä maissa, niin jotain on tullut opittuakin vieraasta kielestä. Jotenkin sitä ei vain suomalaisena aina jaksa osallistua kaikkeen yleiseen hälinään. Ei voi edes kertoa mitään ihan oikeastikin hauskoja huumoripitoisia juttuja, kun ei niitä kukaan kuitenkaan tajuaisi tai ei ainakaan pitäisi hauskoina. Eikä ketään kiinnosta muutaman tunnin päästä alkava jääkiekon SM-liiga.

Kaikki keskustelu on aina niin kansainvälistä ilman, että mihinkään pureudutaan tarkemmin. Se vaatii pienempiä porukoita. Juttelin juuri valaanmetsästyksestä islantilaisen joukkuetoverin kanssa ja hän oli kiinnostunut mistä sen rokkipändin Children of Bodom nimi tulee. Tietenkään hän ei voinut tietää espoolaisia taustoja, mutta nyt tietää. Enkä voinut tietää valaista sitä mitä nyt tiedän.

 

[KwutsNI]

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Tulee tästä vielä mieleen toinen anekdootti samaiseen sählyyn liittyen. Oli ensimmäinen peli joulutauon jälkeen. Muuan ranskalainen tuli myöhässä paikalle, ja liittyi mukaan. Käveli suoraa päätä kohti vaihtopenkkiämme, jolloin luonnollisesti huikkasin, että "olet tossa toisessa joukkueessa". Hieman hämillään hän vastasi "Yeah, I know, I just came over to say Happy New Year..." Myönnän, että hieman hävetti. Totesinkin punastellen, että "Sorry, we're Finnish..."

Ei voi edes kertoa mitään ihan oikeastikin hauskoja huumoripitoisia juttuja, kun ei niitä kukaan kuitenkaan tajuaisi tai ei ainakaan pitäisi hauskoina.

Tämä. Tuntuu, että suomalainen huumorintaju on hieman omalaatuista. Siis kyllä jengi yleensä ymmärtää, että kyseessä on vitsi, ja se saattaa jopa naurattaa, mutta ne vitsit ovat pääsääntöisesti erilaisia kuin mitä muilta kuulee. Esimerkiksi sellainen urheiluun liittyvä hyväntahtoinen vittuilu omille ja vastustajille ei tunnu olevan samalla tavalla muiden juttu. Ruotsalaisilta sitä tulee vielä jonkin verran, mutta esimerkiksi pelatessani futista vielä kansainvälisemmän jengin kanssa, olin yksin kuittailuineni.

Ja Vadelmavenepakolainen kannattaa ehdottomasti lukea!

 

[sampio]

@KwutsNI ja @pernaveikko tuossa yllä keskustelussaan oikeastaan kuvailevat sitä, mikä mun mielestäni Suomessa on juuri parasta. Tai suomalaisissa. Ei siis se, ettei olla kohteliaita kaupungilla välttämättä järjestään, vaan se, ettei small talk -kulttuuria ole. Ei mikään ole pahempaa kuin jutella niitä näitä tuntemattomien kanssa. Miksi pitäisi, jos voi olla hiljaa, lukea ja/tai kuunnella musiikkia? Mulla on yksi ulkomaalainen ystävä, sellainen ihan oikea ystävätyyppi, ja hänen mielestään Suomessa parasta on nimenomaan se, ettei tarvitse puhua jos ei ole oikeasti asiaa.

 

[KwutsNI]

@KwutsNI ja @pernaveikko tuossa yllä keskustelussaan oikeastaan kuvailevat sitä, mikä mun mielestäni Suomessa on juuri parasta. Tai suomalaisissa. Ei siis se, ettei olla kohteliaita kaupungilla välttämättä järjestään, vaan se, ettei small talk -kulttuuria ole. Ei mikään ole pahempaa kuin jutella niitä näitä tuntemattomien kanssa. Miksi pitäisi, jos voi olla hiljaa, lukea ja/tai kuunnella musiikkia? Mulla on yksi ulkomaalainen ystävä, sellainen ihan oikea ystävätyyppi, ja hänen mielestään Suomessa parasta on nimenomaan se, ettei tarvitse puhua jos ei ole oikeasti asiaa.

Ymmärrän hyvin, että monet pitävät tästä kovasti. Enkä minäkään pidä sellaisesta amerikkalaisesta keskustelukulttuurista, jossa yksinkertaisesti koko ajan pitää keksiä jotakin sanottavaa. Jos ei muuta, niin kuvailla vaikka mitä kaikkea junan ikkunasta näkyy. ("Oh, there's some trees over there, did you see the trees? I wonder what trees they were, do you know what trees they were? I certainly don't. Oh now there's a little stream..." etc. ad nauseam) Välimuotoja onneksi on.

Itseäni ei niinkään häiritse Suomessa tämä keskustelukulttuurin puutteellisuus, kuin täydellinen kontaktin ottamattomuus kanssaihmisiin. Ei hymyillä, kun meinataan kadulla törmätä. Ei kiitetä, jos joku pitää ovea auki. Ei edes tajuta ottaa sitä ovea, jotta se oven pitäjäkin pääsee joskus sisään Stockalle. Ei yksinkertaisesti olla huomaavinaan muita. Jos tarvitsee ohittaa, mieluummin työnnytään ohi kuin pyydetään tietä. Tuijotetaan kenkiä, kun joku yrittää nostaa lastenvaunuja junaan. Yksin, tietenkin, koska nostaja ei missään nimessä erehdy pyytämään apua keneltäkään.

Nykyisessä kotimaassani on ainakin itselleni sopiva suhde kontaktin ottamista ja etäisyyttä. Ei toki tervehditä kadulla kaikkia, mutta jos ei ole muita ihmisiä, niin voi nyökätä. Kaupungin ulkopuolella sitten sanotaan päivää kaikille vastaantulijoille, muille lenkkeilijöille voi vaikka vähän hymyillä, koska ollaan sentään kohtalotovereita. Jos jostain syystä törmää toiseen ihmiseen, kaikki pahoittelevat nopeasti ja hymyillen ja poistuvat eri suuntiin. Avusta kiitetään, ja sitä yleensä tarjotaan pyytämättä. Jos tilanne on sopiva, voi heittää vähän enemmänkin juttua vaikkapa tutun myyjän kanssa, mutta ei ole velvoitettu käymään keskustelua säästä vain sen takia, että sattuu odottamaan bussia samalla pysäkillä.