En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.
En tiedä katsoitko lätkän MM-kisoja miten aktiivisesti, mutta ainakin omaan silmääni Columbuksen kakkossentteri Anisimovin suorittamisen taso oli lähinnä vitsi jos sitä vertasi Kontiolan otteisiin. Tohdin myös väittää, että Kontiola tekisi Floridan kakkossentterinä 43 ottelussa paremmat tehot kuin tämä Drew Shore, jonka pinnat olivat huikaisevat 3+10.
Näiden kahden seuran lisäksi mutulla pyörittelin Islandersia, Jetsia ehkä jopa Flamesia ja Wildia, meneekö ihan haaveiluksi?
Nyky-Konnalle tuollaiset 27-29 pistettä 48 peliin olisi mielestäni ihan realismia. Jossakin Islesissä Konnalla voisi olla hyvätkin mahdollisuudet napata kakkossentterin paikka, ja sentterikolmikko Tavares-Kontiola-Nielsen ei kuulosta ollenkaan pahalta, jos Konna onnistuisi. Mutta mitä nyt täältä olen lukenut, niin sulle on ihan turha sanoa mitään, kun et omaa mielipidettäsi suostu vaihtamaan.Frans Nielsen teki tällä tynkäkaudella 29 pistettä eli enemmän kuin kukaan suomalainen lukuunottamatta Mikko Koivua ja samoihin pisteihin yltänyttä Kimmo Timosta. Wildin kakkosentteri Matt Cullen teki 27 pistettä. Aika haihattelua siis.
Nyky-Konnalle tuollaiset 27-29 pistettä 48 peliin olisi mielestäni ihan realismia.
Noilla ei ole NHL:ssä mitään väliä. Yliarvostat hieman näitä joka keväisiä höntsiä. Kuulut varmaan siihen jengiin, joka pitää SM-liigaa huippusarjana?
Kontiolalle tarjottiin sitä kakkossentterin vakanssia kakkutarjottimilla, mutta taso ei vaan riittänyt. Mies myönsi myös itsekkin, että oli vähän turhan isot luulot itsestään, kun oli jossain SM-liigassa onnistunut pari maalia tekemään.
Ihan totta kyllä. Mutta nimenomaan loistavasti menneet pudotuspelit+MM-kisat toivat Kontiolalle toivottavasti senverran itseluottamusta omiin taitoihin, että hän saisi sen siirrettyä myös pieniin kaukaloihin. Vaan eipä Konna taida olla sinne lähdössä, eikä tuohon pistemäärään pääseminen siellä tietenkään mikään varmuus olisi.Tilastot ovat aina mielenkiintoisia. Kuluneella kaudella Kontiola saavutti KHL:ssä 31 pistettä 44 pelissä. Toki tahti oli kovempaa pudotuspeleissä.
Ihan tätä en tarkoittanut. Tarkoitin lähinnä sitä, että näiden isompien kavereiden koordinaatiosta täytyy pitää hyvää huolta tietyssä iässä. Teknisesti hyvin liikkuvia isokokoisia kavereita on liian vähän. Nekin, joilla tekniikka/koordinaatio on hallussa, ovat toki hitaita ja kömpelöitä ja välttävät pääosin maajoukkueringin, mutta se on sivuseikka.Väittäisin että valta-osa nykyisestä parhaimmistostamme on myös ollut junnu-aikana sitä kärkeä. Nämä "late-bornit" ovat pieni vähemmistö.
Tähän kokoon liittyvään kommenttiin niin mikä mahtaa olla sen isompi kokoisemman oikea tahtotaso jos motivaatio lopahtaa siihen ettei tullut valittua johonkin nuoriso-mj:h. Kasvua on vaikea ennustaa joten alle 18 vuotiaille pituus valintaperusteena olisi varsin erikoista.
Katsokaa esim case Jani Hakanpää, sieltä noustaan väkisin kirkkaimpiin valoihin kun on tahtoa.
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.
Lisäksi Ruotsissa (ja muuallakin) pelaajat ovat pidempään jäällä eivätkä pidä niin pitkiä taukoja jääkiekosta. Suomessahan on kauden jälkeen oltava lomaa kolme viikkoa ja kesällä neljästä jopa kuuteen viikkoon. Toki jälkimmäiseen kuuluu omatoiminen harjoittelu, ja toki jokainen kaipaa breikkiä kiekkoilusta, mutta voihan sitä miettiä, että onko kevään ja kesän jopa yhdeksän viikon tauko pois jäältä se paras ratkaisu ja voisiko siitä ajasta käyttää edes osan jäällä olemiseen, vaikkapa laukausharjoituksiin tai vastaavaan?
Useinhan se on huomattu, että kun kansainvälisissä peleissä ja NHL-peleissä tempo kasvaa, niin monet ns. liigatähdet alkavat piiputtamaan ja tehot laskevat. NHL-pelit ja/tai arvokisapelit vaativat kykyä pelata nopeammalla temmolla ja jaksaa pelin rasituksia. Jos on muiden maiden vastaavan ikäisiä ja tasoisia pelaajia heikompi rasvaprosentti, huonompi hapenottokyky ja jäältä pysytään poissa kuukausia vuodessa, niin ei se ainakaan mitään erityistä etulyöntiasemaa anna.
Oon kyllä sitäkin mieltä että ois parempi kun jokainen sais tehdä enemmän yksilöllisen treeniohjelman.
Täydellisessä maailmassa toki näin. Mutta reaalimaailmassa harva alle 25-vuotias on niin kunnianhimoinen ja nöyrä, että hän päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jaksaa tehdä sellaista rääkkiä omatoimisesti, mitä maailman huipun saavuttaminen edellyttää. Etenkin alle varausikäisten pelaajien kohdalla olisi mielestäni kohtuullisen naurettavaa ajatella, että he omatoimisesti tekisivät laadukkaampaa harjoittelua kuin ohjatussa valmennuksessa.
Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?
Mitä tarkoitat reaalimaailmalla? Et vissiin yleisurheilua, hiihtoa, tennistä tai muita yksilölajeja ainakaan. Miksi jääkiekko eroaa tässä suhteessa, tai oikeastaan miksi jääkiekkoilijat eivät kykene tähän omatoimiseen?
Vai onko kyse nyt vain siitä, että vaikka onkin yksilöllinen harjoitusohjelma niin aina täytyisi olla valvova silmä katsomassa suoritusta?
erku kirjoitti:Niin no ihan ensinnäkin on varmaan järkevää pohtia, kuinka paljon Suomessa on noissa mainitsemissasi lajeissa niitä maailman huipulla olevia. Tenniksessä meillä on yksi pelaaja maailman 300 parhaan joukossa miehissä, naisissa ei ainuttakaan. Yleisurheilussa menestystä tulee MM- ja olympiatasolla lähinnä vain keihäänheitossa, joka on niitä yleisurheilun vähiten kilpailluimpia lajeja. Hiihdossa naiset pärjäävät ihan hyvin, miehet taas ovat pudonneet Heikkistä lukuun ottamatta maailman kärjen vauhdista.
Eli lyhyesti siis olet sitä mieltä, että valmentajan on aina oltava läsnä.
Kyllä sitä ryhmässä vetää kuka vain mutta todelliset ammattilaiset hoitavat kroppansa itse.
No ei nyt näinkään. Mutta omasta mielestäni on selvää, että nämä ajatukset useamman viikon omatoimiharjoittelujaksoista eivät ole millään tavalla ideaaleja jos tavoitteena on kehittyä mahdollisimman optimaalisesti. Miksi ihmeessä joku Aino-Kaisa Saarinen tarvii jos ei nyt päivittäistä, niin ainakin viikoittaista valmentajan ohjausta? Kyllä kai Aikku itsekin osaa treenit sinällään vetää varmasti ihan hyvin, mutta pienissä jutuissa hän tarvitsee apua valmentajalta. Jotenkin vaikeaa uskoa, että 18-vuotiaat kiekkosällit olisivat jotenkin Aikkua parempia tämän asian suhteen, että he osaisivat optimaalisemmin treenata itsekseen kuin ohjatussa valmennuksessa. Toki tietysti tässä on edellytyksenä se, että valmennus on kartalla asioiden suhteen.
Aha. Marit Björgen ja Therese Johaug eivät sitten kai ole mielestäsi todellisia ammattilaisia.
En minä ole väittänytkään, että olisivat parempia, vaan sinä itse sanoit, että useimmat alle 25-vuotiaat eivät reaalimaailmassa pysty omatoimiseen treeniin. Jumalauta, joissain lajeissa olet 25-vuotiaana jo vanha gubbe, niin on se kumma jos ei omatoiminen onnistu keneltäkään alle 25-vuotiaalta.
Mitenkäs meidän nykyiset ja entiset NHL-pelaajamme sitten pärjäävät/pärjäsivät niinkin hyvin? Vai onko se vain illuusio, että treenaavat kesät omatoimista ja osa joissain porukassa käy jäällä, puntilla yms.?
Se mitä he ovat niin YKSILÖurheilijoita, harjoittelivat sitten vaikka 100 hengen porukassa. Ja se tarkoittaa, että ratkaisevimmat askeleet huipulle pääsemiseen otettaneen ihan muualla kuin yhteisissä harjoituksissa, vuorokauteen kuitenkin mahtuu niitä tunteja aika paljon muutenkin.
Minä melkein väittäisin että ne jotka läpimurtonsa sinne maailman huipulle tekevät ovat myös omatoimisesti harjoitelleet ja kovaa. Esim Kuopiossa puhuttiin vuosia että viimevuosien kovin lupaus Kuopiolais Teemu Hartikainen oli junnuista myös se, joka treenasi koviten myös omatoimisesti eli kyse ollut mistään sattumasta tai puhtaan lahjakkuuden määrästä.
Esimerkiksi ruotsalaisilla NHL-varauksilla on selvästi parempi hapenottokyky kautta linjan, treenaus kovatasoisempaa ja Suomessa on oheisharjoittelu ollut hieman retuperällä. Jutussa mainittiin esimerkkinä mm. se, että suomalaisvaratuilla oli kovimmat rasvaprosentit.
Mutta itse näen niin, että sen omatoimisen harjoittelun lisäksi vaaditaan myös laadukasta ohjattua ja ryhmässä tapahtuvaa harjoittelua mahdollisimman paljon. Harjoittelukaveri vierellä saa useimman ihmisen yrittämään vielä vähän kovemmin. Porukassa juostava lenkki on usein kovavauhtisempi kuin yksinään juostu. Ja toisaalta tarvitaan valmentajaa joka tarvittaessa suitsii nuoria poikia ja tarvittaessa sitten potkii takalistoon.