Nuori Suomi ja Ässät Ry:n junioritoiminta

[Pata-Ässä]

Viime päivinä on taas SK:n yleisönosastolla ollut kirjoituksia ässä-junioreiden eriarvoisuudesta. Juttujen mukaan valmentaja-isät suosivat poikiaan ja poikien peliaika riippuu pitkälti vanhempien aktiivisuudesta, mielistelystä ja voitelusta. Tätähän se ainakin omassa nuoruudessani oli, mutta onko tilanne yhä sama? Onko jollain omaa kokemusta miten juniorijoukkueissa homma toimii tällä hetkellä?

15-20 vuotta sitten, kun vielä itse pelasin junnuissa, vanhempien rooli näkyi selvästi lasten peliajoissa. Taitavat pelaajat tietysti pelasivat vanhemmista riippumatta, koska valmentajat halusivat voittaa, eikä pelaajien taitoja yritetty kehittää. Taidoiltaan vaatimattomamman pelaajan peliajan takasi parhaiten huoltajana tai joukkueenjohtajana toimiva isä tai äiti. Tällöin paikka ykköskentällisessä oli lähes varma. Sitten oli tämä aktiivisten ja röyhkeiden vanhempien kaarti, joka räyhäsi peleissä ja harjoituksissa kaukalon laidoilla. Nämä vanhemmat olivat huolissaan 10-15 vuotiaiden lastensa tulevasta NHL-urasta ja pitivät äänekkäästi lastensa puolia. Siinä ei paljon muilla pojilla tai joukkue- ja urheiluhengellä ollut paino-arvoa. Pelaaja, joka ei pelitaidoiltaan ollut joukkueensa parhaimmistoa ja jonka vanhemmat eivät kuuluneet joukkueenjohtoon, eivätkä olleet tarpeeksi röyhkeitä (=kusipäitä) vaatimaan pojalleen peliaikaa, pelasi täyttämättä jääneillä paikoilla kolmos- ja nelosketjuissa. Koska 10-15 vuotiaiden peleissä voitto oli tärkeintä, ei nelosketju saanut erän aikana peliaikaa kuin parin vaihdon verran. Nelosketjun peliajalla ei tietenkään kehity niin paljoa, että pystyisi taidoillaan ottamaan paikkansa pelaavissa kentällisissä. Nelosketjuun tuomitut eivät koskaan päässeet kokeilemaan ylempiin ketjuihin vaan pelipaikat pysyivät vuodesta toiseen. Peliajan epätasa-arvoisuus oli jo siinäkin mielessä törkeää, että viltissä istuvien lasten vanhemmat joutuivat maksamaan poikansa viltissä istumisesta aika isot rahat ja tekemään loputtomat määrät talkootyötä.

Talkootyöt ja rahankeräys joukkueen kanssaan ovat oma lukunsa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta viettää viikonloppuja talkootyössä tai maksaa suuria summia joukkueen rahastoon. Tätä ei kuitenkaan huomioida joukkueen budjettia tehtäessä. Tässäkin asiassa röyhkeät ja kovaääniset vanhemmat päättävät mitä tehdään. Muiden on oltava mukana tai voivat etsiä lapselleen uuden harrastuksen, koska siipeilijöitä ei tarvita ja jokaisen on maksettava oma osuutensa. Oman osuutensa maksaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että lapsesi saa pelata.

Näin siis toimittiin 15-20 vuotta sitten. Toivon, mutta en usko, että tilanne on muuttunut tasa-arvoisemmaksi. Pelaajat kehittyvät eri tahtia eikä kukaan pysty sanomaan alle 15 vuotiaista lapsista kenestä tulee tai ei tule liiga-kiekkoilijoita. Siksi on todella typerää tuomita osa pelaajista vilttiketjuun ja antaa toisten pelata mielin määrin vaikka asenne olisi kuinka syvältä. Osasta harrastuksensa peliajan vähyyden vuoksi lopettavista lapsista voisi kuitenkin tulla hyviäkin kiekkoilijoita, jos he vain saisivat pelata ja kehittyä.

 

[mjarkko]

Tämä on tärkeä asia ja toivon, että asiasta keskustellaan täällä.

Minulla ei ole kokemusta asiasta. En ole pelannut lapsena ja omat pojat ovat vielä pieniä.

Tämä taitaa olla yleinen toimintapa lajista ja joukkueesta riippumatta.
Korostuu jääkiekossa, koska siinä kustannukset ovat kovat.

 

[Kiekoton]

Kyllähän tuossa Pata-Ässän avauksessa on paljon väittämiä, jotka nykyisellään voidaan ampua alas. Kuitenkin erot pienten ja isojen paikkakuntien välillä ovat usein suuria.

15-20 vuotta sitten, kun vielä itse pelasin junnuissa, vanhempien rooli näkyi selvästi lasten peliajoissa. Taitavat pelaajat tietysti pelasivat vanhemmista riippumatta, koska valmentajat halusivat voittaa, eikä pelaajien taitoja yritetty kehittää.

Aika pitkälle kai se voitonhalu on olemassa edelleen, mutta pelaajien kehittäminen on tärkeää ainakin isoissa seuroissa. Edellyttää kuitenkin, että valmennuksella on kykyä tähän.

Taidoiltaan vaatimattomamman pelaajan peliajan takasi parhaiten huoltajana tai joukkueenjohtajana toimiva isä tai äiti. Tällöin paikka ykköskentällisessä oli lähes varma.

Ei onnistu enää.

Pelaaja, joka ei pelitaidoiltaan ollut joukkueensa parhaimmistoa ja jonka vanhemmat eivät kuuluneet joukkueenjohtoon, eivätkä olleet tarpeeksi röyhkeitä (=kusipäitä) vaatimaan pojalleen peliaikaa, pelasi täyttämättä jääneillä paikoilla kolmos- ja nelosketjuissa.

Ammutaan alas. Ennen C-ikää pelijoukkueet ovat niin pieniä, että ei pitäisi olla nelosketjua, jolloin peliaikaa yleensä tulee ihan riittämiin. Parhaille jaetaan peliaikaa sitten vaikka vanhemman ikäluokan peleihin.

Koska 10-15 vuotiaiden peleissä voitto oli tärkeintä, ei nelosketju saanut erän aikana peliaikaa kuin parin vaihdon verran. Nelosketjun peliajalla ei tietenkään kehity niin paljoa, että pystyisi taidoillaan ottamaan paikkansa pelaavissa kentällisissä.

Siis ensinnäkin ei nelosketjua. Toiseksi hyvin ohjatut harjoitukset ja oma työ näkyvät kyllä tuossa iässä. Omatoiminen harjoittelu ehkä eniten, sensijaan että omana aikana pelattaisiin vain pleikkaa.

Talkootyöt ja rahankeräys joukkueen kanssaan ovat oma lukunsa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta viettää viikonloppuja talkootyössä tai maksaa suuria summia joukkueen rahastoon. Tätä ei kuitenkaan huomioida joukkueen budjettia tehtäessä.

Tässä on osaltaan ongelma. Riittävästi jäitä harkkoihin ja peleihin sekä riittävän hyvä valmennus vaativat rahaa. Tämä asia on nykyään vielä enemmän korostunut jäiden ollessa entistä enemmän markkinahintaisia. Vertailu moniin muihin lajeihin voi olla kuitenkin yllättävä - kiekkoilu ei ole niin kallista kuin kuvitellaan.

Muiden on oltava mukana tai voivat etsiä lapselleen uuden harrastuksen, koska siipeilijöitä ei tarvita ja jokaisen on maksettava oma osuutensa. Oman osuutensa maksaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että lapsesi saa pelata.

Kyllä saa. Ja taas varauksella, että riittävän suurissa seuroissa.

Osasta harrastuksensa peliajan vähyyden vuoksi lopettavista lapsista voisi kuitenkin tulla hyviäkin kiekkoilijoita, jos he vain saisivat pelata ja kehittyä.

Vuosien saatossa en ole kyllä juurikaan törmännyt lopettamiseen peliajan puutteesta, vaan esimerkiksi liian raskaan viikko-ohjelman tai vanhempien aikataulujen vuoksi.

Tämä siis täällä pääkaupunkiseudulla.

Pienemmillä paikkakunnilla vanhat ongelmat eivät yhtä nopeasti häviä, koska:
a) väkeä on vähän valmennukseen
b) yhtä vaikeaa on saada toimihenkilöitä
C) poikia tuskin riittää moneen eritasoiseen pelijoukkueeseen
d) pienillä ryhmillä jääkustannukset muodostuvat suuriksi ellei kunta tule vastaan


Mielenkiintoista onkin sitten lukea kommentteja siitä minkälainen väliinputoaja Ässät on? Ehkä ongelmat kärjistyvät ennemminkin lähistön pikkuseuroissa.

 

[korkki]

Sinänsä Nuori Suomi on hyvä asia tasapuolisine peluutuksineen, koska vanhemmat kuitenkin maksavat koko jutun eikä ole kovinkaan järkevää maksaa siitä että lapsi saa olla mukana mutta istua penkin päässä. Ei se tunnu kovinkaan reilulta. En ole jokaisen NS säännöstön kannalla, kuten vaikkapa lämärikiellon tai taklausten aloittamisen liian myöhään, mutta tuo tasapuolinen peluuttaminen on ehdottomasti hyvä sääntö. Sanoo Sihvosen Petteri mitä tahansa ;)

Nykyisin tuon Nuoren Suomen takia toiminnasta on tullut tasa-arvoisempaa. Voitoista ei vielä ala-asteiässä jaeta pisteitä joten niitä ei sitten niin kovalla hingulla haeta.

Sama juttuhan tuo valmentajan mielistely on kuin mitä vanhempana työelämässä. Ei ole mahdollista edetä urallasi ellei sinulla ole ruskea kieli (siksi esim. minä en ole edennyt - tarttis varmaan pojan takia opetella nuoleskelu).

Isien oleminen valmentajana on tiettyyn ikään hyvä asia, mutta ehkä sitten kun siirrytään kilpakiekkoon olisi tasapuolisuuden nimissä hyvä että isät väistyisivät taka-alalle ja toimintaan tulisi mukaan seuran valitsema päävalmentaja. Apuvalmentajien kanssa ei kyllä pitäisi olla niin nuukaa, koska tuo on kuitenkin vaativa homma joten siihen on hyvä valita sellainen jolla on kokemusta ja intoa.

Ei mulla ainakaan (vielä) ole mitään negatiivista sanottavaa Ässien toiminnasta, vaikka onhan sitä tullut kuultua kaikenlaista. Mm. eräs B-junnu oli perheineen kerännyt ja maksanut rahaa Kanadan matkaa varten mutta poika ei päässytkään lähtemään. Perhe olisi halunnut antaa keräämänsä rahat pojan kaverille joka pelasi joukkueessa mutta junioripäällikkö oli kuitenkin päättänyt laittaa rahat yhteiseen pottiin. Tuokin on silti vähän sellainen erikoistapaus josta varmasti ollaan montaa mieltä. Ehkä oli jopa reilumpaa että rahat jaettiinkin tasan.

 

[Pata-Ässä]

Kuten aloitusviestissäni kirjoitin, esimerkit olivat omalta ajaltani ja ajat ovat muuttuneet. Siksi kiinnostaisikin kuulla tällä hetkellä Ässissä mukana olevilta, mikä tilanne on nykyään.

Ennen valmentajat olivat nuoremmissa ikäluokissa pelaajien isiä ja vanhemmissa ikäluokissa entisiä pelaajia. Valmentajakoulutusta ei tainnut olla kuin ehkä a- ja b-junnujen valmentajilla, joten harjoituksissa ei juurikaan yksilön taitoja kehitetty. Ensin luisteltiin viivoja ja vedeltiin maalivahdeille, sitten pelattiin. Ei puhettakaan henkilökohtaisten taitojen opettamisesta. Huvittaa oikein, kun muistelen kuinka entinen Ässä-suuruus sanoi näyttävänsä minulle miten pakki kierretään. Pelasin itse hyökkääjänä. Valmentaja käski minun luistella takaperin maalia kohti. Sitten hän entisen kiekkosuuruuden taidolla meni heittämällä ohi minusta noin kaksitoista vuotiaasta klopista. Harhautuksen opettaminen oli siinä. Ei selityksiä eikä opastamista. Äijä kieltämättä osasi harhauttaa, mutta harhautuksen opettaminen hiukan ontui.

Valmennuksen taso on käsittääkseni parantunut huomattavasti omista ajoistani, mutta kyllä aikoinaan hävetti kesäisin vierumäellä, kun valmentajat kyselivät meidän harjoituksistamme. Eivät olleet uskoa korviaan, kun kerroimme kesäharjoittelustamme (pelkkää kuntopiiriä).

 

[San Jose Shark #50]

Tämä on tärkeä asia ja toivon, että asiasta keskustellaan täällä.

Minulla ei ole kokemusta asiasta. En ole pelannut lapsena ja omat pojat ovat vielä pieniä.

Tämä taitaa olla yleinen toimintapa lajista ja joukkueesta riippumatta.
Korostuu jääkiekossa, koska siinä kustannukset ovat kovat.

Toisaalta monet valmentajat ja huippuammattilaisiksi päässeet pelaajatkin kiroavat koko tasapäistävän Nuori-Suomi ideologian. Oikeasti lahjakkaille on suotava mahdollisuudet kehittää/hyödyntää lahjakkuuttaan ja vastaavasti vähemmän lahjakkaat joko reenaavat enemmän tai tyytykööt sitten pienempään rooliin. Valitettava lieveilmiö on aina ollut ja tulee luutavimmin vastakin olemaan se, että vanhemmilla on ylisuuret luulot omien kakaroidensa potentiaalista ja kun ei vastuuta tulekaan odotusten mukaan, se on tietenkin valmentajan vika...

 

[LuKi]

Tämä siis täällä pääkaupunkiseudulla.
Ehkä ongelmat kärjistyvät ennemminkin lähistön pikkuseuroissa.

En tiedä onko Espoon näkökulmasta Hifk pikkuseura, mutta sen tiedän, että Helsingin IFK:n 96 syntyneet haki oikein ilmoituksella 95 loppuvuodesta syntyneitä pelaajia joukkueisiinsa. Jokainen ymmärtää, että ei tässä ollut palava halu kannustaa vähän vanhempia poikia urheiluun, vaan kalastella naapuriseuroista isompia kavereita oman joukkueen menestyksen turvaamiseksi.

 

[Pata-Ässä]

Toisaalta monet valmentajat ja huippuammattilaisiksi päässeet pelaajatkin kiroavat koko tasapäistävän Nuori-Suomi ideologian.

Minusta tasapuolisesti jaettavassa peliajassa ei ole mitään pahaa. Kyse on kuitenkin lapsista, ei edes nuorista. Ei kenenkään kehitys tai tulevaisuus kaadu tasapuoliseen peluutukseen, mutta joidenkin kehityksen se voi pelastaa.

Minusta Nuori-Suomi ei tasapäistä pelaajia vaan antaa kaikille tasavertaisen mahdollisuuden kehittyä. Se mikä tasapäistää pelaajat ja tekee kaikista pelaajista samaan muottiin sopivia ja kurinalaisia joukkueen eteen raatavia taidottomia työmyyriä, on nykyinen pelikirjaa ja viisikkopeliä korostava ja yksilön taitoja vähättelevä asenne. Miksi tuhlata aikaa taitojen kehittämiseen, kun pelit voitetaan hyvällä pelikirjalla ja viisikkopelillä? Hyvä esimerkki nykyaikaisesta taidottomasta, mutta pelikirjaa noudattavasta pelaajasta, oli Toivolan aikainen Atte Pentikäinen. Taitoa ei ollut, mutta pelikirjaa noudattaen pyrki pitämään maalinedustan puhtaana ja toimittamaan kiekon keskialueelle. Nuori-Suomi ja tasapuolinen peliaika ei ole syynä pelaajien taidottomuuteen vaan se, että pelitapaa arvostetaan likaa ja taitoa liian vähän. Tämä näkyy hyvin jo siinä, että Pentikäiselle riitti peliaikaa, mutta Salminen ja Kemppainen pelaavat mestistä.

Oikeasti lahjakkaille on suotava mahdollisuudet kehittää/hyödyntää lahjakkuuttaan ja vastaavasti vähemmän lahjakkaat joko reenaavat enemmän tai tyytykööt sitten pienempään rooliin.

Eikö lahjakas lapsi mielestäsi saa mahdollisuuttaa kehittyä ilman muilta otettua peliaikaa? Vai onko tarkoitus kehittää vain lahjakasta lasta ja samalla jarruttaa muiden kehitystä, jotta lahjakkaan ja lahjattoman lapsen taitoero saataisiin mahdollisimman suureksi? Kärsiikö mielestäsi lahjakas lapsi jotenkin, jos hän saa vain saman peliajan kuin lahjattomampi lapsi? Eikö lahjakkaan lapsen pitäisi kehittyä nopeammin ja vähemmällä peliajalla kuin lahjattomamman? Lahjakkaat ja lahjattomat lapset kehittyvät aivan samalla tavalla. Harjoittelemalla. Sama peliaika ja harjoittelumäärä sopii vallan mainiosti sekä lahjakkaalle että lahjattomalle lapselle. Lahjakkaiden lasten asettaminen etusijalle on kuin pistäisi kaikki munat samaan koriin. 10 vuotias huippulahjakas sensaatiojuniori saataa lopettaa pelaamisen 18 vuotiaana. Pitäisikö häntä suosia vuosien ajan muiden kustannuksella ja näin pienentää muiden kehittymismahdollisuuksia? Niiden muiden, jotka jatkavat pelaamista vielä tämän hemmotellun huippulupauksen kyllästyttyä pelaamiseen heti, kun hän ei enää dominoikaan pelkällä lahjakkuudella ja hänen pitäisi ruveta harjoittelemaan.

Yksilölajit sopivat paremmin niille, jotka joukkueessakin ajattelevat vain itseään. Joukkuepeliä on kuitenkin paha pelata yksin. Mitäs sitten tehdään, kun ne kaikki lahjattomat siirtyvät West Coast Titans:iin, jossa pelaaminen on lähes ilmaista ja kaikki ovat saman arvoisia? Ei ole lahjakkaiden lasten helppo pelata kahdella ketjulla ja yhdellä maalivahdilla vaikka peliaikaa olisikin riittävästi. Ja kuka heidänkin harrastuksensa sitten maksaisi, kun ei olisi lahjattomien vanhemmat maksamassa osaa joukkueen budjetista.

 

[L4E]

Sinänsä Nuori Suomi on hyvä asia tasapuolisine peluutuksineen, koska vanhemmat kuitenkin maksavat koko jutun eikä ole kovinkaan järkevää maksaa siitä että lapsi saa olla mukana mutta istua penkin päässä. Ei se tunnu kovinkaan reilulta.

Tässä ollaan kyllä asian ytimessä. Tuskin kukaan vanhempi tosiaan haluaa rahoittaa lapsiensa harrastuksia ja osallistua joukkueelle rahaa kerryttäviin "talkoisiin", jos tuloksena on vain paha mieli ja paikka penkin päässä. En oikeastaan tätä Nuorta Suomea ole ennen tältä kantilta tullut ajatelleeksikaan. Arvostelijoiden varmasti kannattaa miettiä sitä, että kuka sen lystin oikein maksaa.

Pata-Ässältä hyvä pointti, ettei ne lahjakkaat tarvitse sitä toisilta "varastettua" peliaikaa. Muistettava on myös se, että pelaajat kehittyvät eri aikaan. F-junnujen kunkku saattaa olla jo täysin sukka A-junnuissa, joten ihan puolusteltavaa että nuoremmissa junnuluokissa peliaikaa jaetaan tasapuolisesti.

Itse olen tömännyt tuohon avausviestissä mainittuun "isä valmentaa pojan joukkuetta" ongelmaan pariinkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla valmentaja ajoi itsensä aika pahaan rakoon, mutta tajusi lopulta räväkkään palautteen kautta olla suosimatta omien ystävien lapsia. Toisella kertaa tilanne ajautui sitten(eri valmentaja kyseessä) siihen pisteeseen valmentajan suosiessa puukätistä poikaansa(+muita), että vanhempien oli ilmoitettava palaverissa joukkueen johdolle että pelaajat lopettavat ellei valmentaja vaihdu ja valmentajahan sai lähteä.

Paras tilanne mielestäni on se ettei ainakaan valmentajalla ole sukulaisuhteita pelaajistoon(tästä ainakin itsellä on parhaat kokemukset). Joukkueenjohdon ja huoltajiston suhteen tuohon tuskin päästään nuoremmilla junnuilla.

Hyvä keskustelun aihe ja olisi voinut hyvin avata tuohon yleiselle puolelle ottamatta kantaa yksittäisen seuran tapahtumiin. Niin ja omat esimerkkini eivät olleet Ässistä.

Lisätty:

Vertailu moniin muihin lajeihin voi olla kuitenkin yllättävä - kiekkoilu ei ole niin kallista kuin kuvitellaan.

Oma käsitykseni on, että tässä on suuriakin paikkakuntakohtaisia eroja. Hallien omistussuhteet, seurojen "taustaorganisaatiot" ja sun muut tekevät merkittäviä eroja seurojen välillä.

Toki jossain vaiheessa hommasta on tultava "ammattilaisempaa" touhua, mutta mikä on sitten se oikea ikä, onkin jo vaikeampi pulma.

 

[San Jose Shark #50]

Pata-Ässältä hyvä pointti, ettei ne lahjakkaat tarvitse sitä toisilta "varastettua" peliaikaa. Muistettava on myös se, että pelaajat kehittyvät eri aikaan. F-junnujen kunkku saattaa olla jo täysin sukka A-junnuissa, joten ihan puolusteltavaa että nuoremmissa junnuluokissa peliaikaa jaetaan tasapuolisesti.

höntsy-kiekko ja kilpaurheilu on kaksi eri asiaa. Höntsy-kiekkoon Inarin Shellin (kun Essot katoaa kuvasta loppuvuoden aikana) takapihalle jäädytetyssä kaukalossa voidaan ihan hyvin harrastaa nuori-Suomi sosiaalipeluutusta, mutta jos on ihan oikeasti kyse kilpaurheilusta niin silloin parhaat pelaa sen mitä pystyy ja muut sen mitä jää. Ja mitä ylemmäs mennään, niin sen enemmän korostuu ottelukohtainen "hyvyys" eli ne joilla kulkee, saavat peliaikaa ja zombiet istuu viltissä. F-junnujen kunkku on kunkku siihen asti kun rahkeet riittävät. Jos ne rahkeet ei riitä korkeammalle kuin F-junnujen viitos kentään, niin se on sitten voi voi. Toki pärstäkerron ja se, kenen kersa on kyseessä, ei pitäisi olla vaikuttava tekijä, vaan oikeasti se pelitaito.

Mitä sitten tulee edellä mainittuun Atteen tai muihin vastaaviin, niin on pitkälle makuasia kumpaako pakkityyppiä kukin arvostaa eniten: A) Attea, joka toimittaa kiekon varmasti pois oman maalin edestä vaikka avaukset osus hyökkääjän lapaan kerran sadasta vaiko B) pakkia joka tekee peliä ja pisteitä kuin Vekku Salo, mutta on omassa päässä kiekottomana vastaava uhka omalle joukkueelle. Toki joukkueessa on hyvä olla ainakin pari kiekolliseen peliin kykenevää pakkia, mutta kyllä nuo oman maalinedustajan siivoajat tyyliin Helge, saa ainakin itseltäni enemmän respektiä.

 

[apkarhu]

Yksi pieni kysymys edelliseen SJ:n viestiin, onko mielestäsi F- D-juniorit kilpaurheilijoita vai harrastelijoita. Itse olen aikanaaan valmentanut ko. ikäluokkia niin jalkapallossa kuin jääkiekossa, ja olen sitä mieltä että kilpasarja alkaa vasta C-juniori iässä kun aletaan pelaamaa SM-sarjaa. Sitä ennen ollaan kyllä vielä harrastelijoita (tai ainakin pitäisi olla). Nuori-Suomi ideologiassa on paljon hyvää, mutta myös vähemmän hyvää. Mutta maalaisjärjen käyttö on edelleenkin sallittua, mitä välillä toivoisin myös Ässien juniori-organisaation päättäjille.

 

[Pata-Ässä]

Yksi pieni kysymys edelliseen SJ:n viestiin, onko mielestäsi F- D-juniorit kilpaurheilijoita vai harrastelijoita. Itse olen aikanaaan valmentanut ko. ikäluokkia niin jalkapallossa kuin jääkiekossa, ja olen sitä mieltä että kilpasarja alkaa vasta C-juniori iässä kun aletaan pelaamaa SM-sarjaa. Sitä ennen ollaan kyllä vielä harrastelijoita (tai ainakin pitäisi olla). Nuori-Suomi ideologiassa on paljon hyvää, mutta myös vähemmän hyvää. Mutta maalaisjärjen käyttö on edelleenkin sallittua, mitä välillä toivoisin myös Ässien juniori-organisaation päättäjille.

Tämä on täyttä asiaa. Ei 7-15 vuotiaita voi käsitellä kilpaurheilijoina samalla tavalla kuin 18-25 vuotiaita ammattikiekkoilijoita. Tuossa iässä monipuolinen harrastaminen ja koulunkäynti ovat huomattavasti tärkeämpää kuin ammattikiekkoilijan uraan panostaminen.

 

[Pata-Ässä]

Mitä sitten tulee edellä mainittuun Atteen tai muihin vastaaviin, niin on pitkälle makuasia kumpaako pakkityyppiä kukin arvostaa eniten: A) Attea, joka toimittaa kiekon varmasti pois oman maalin edestä vaikka avaukset osus hyökkääjän lapaan kerran sadasta vaiko B) pakkia joka tekee peliä ja pisteitä kuin Vekku Salo, mutta on omassa päässä kiekottomana vastaava uhka omalle joukkueelle. Toki joukkueessa on hyvä olla ainakin pari kiekolliseen peliin kykenevää pakkia, mutta kyllä nuo oman maalinedustajan siivoajat tyyliin Helge, saa ainakin itseltäni enemmän respektiä.

On tietysti mieleipidekysymys millaista pelaajatyyppiä kukin arvostaa. Minua huolestuttaa se, että Atte Pentikäinen on prototyyppi tyypillisestä tulevaisuuden suomalaispuolustajasta mikäli viisikkopeliin panostaminen taitojen kehittämisen kustannuksella jatkuu. Kiekollisesti taitavia puolustajia ei yksinkertaisesti enää tule, jos liian nuorena aletaan heittämään kiekkoa laidan kautta keskialueelle sen sijaan, että yritettäisiin syöttää tai kuljettaa kiekkoa. Lasten ja nuorten pitäisi kehittää luistelua, kiekonkäsittelyä, pelisilmää, harhautuksia, laukauksia, syöttöjä ym. henkilökohtaisia taitoja. Kaikki aika mitä junioreissa käytetään viisikkopelin harjoitteluun, on pois henkilökohtaisten taitojen harjoittelusta. Tämä taas johtaa siihen, että puolustajat eivät osaa tehdä kiekolla muuta kuin lyödä sen laidan kautta pois puolustusalueelta. Taitavat pelaajat oppivat helposti viisikkopelin salat vähän myöhemmälläkin iällä, mutta luistelu- ja kiekonkäsittelytaitoa on vanhempana vaikea oppia.

Monet tuntuvat ajattelevan, että esim. taitavat kiekonkäsittelijät ovat vain lahjakkaampia kuin muut. Kaikki kiekossa tarvittavat taidot ovat kehitettävissä ja lahjattomatkin voivat tulla taitaviksi. Pitää vain harjoitella oikein, riittävästi ja oikeita asioita. Tässä on pari pätkää kiekonkäsittelyharjoittelusta, johon ei edes tarvita jääaikaa. Kuuluuko muuten ässä-junnujen kesäharjoitteluun tämän tyylistä taitoharjoittelua? Veikkaisin, että esim. Pentikäinen ei ole pahemmin näitä harjoituksia vetänyt. Jokainen voi itse miettiä kumpi on nuorelle tärkeämpää, kunnon henkilökohtaiset taidot vai viisikkopelin harjoittelu.

http://www.youtube.com/watch?v=DycV8UE5Ua0

http://www.youtube.com/watch?v=EDpIENthX8A&feature=related

 

[Pata-Ässä]

Joukkueen rahankeräys ja talkootyöt

Tässä vähän tarinaa joukkueen rahoituksen järjestämisestä 15-20 vuoden takaa.

Lisenssimaksujen lisäksi joukkueessa tarvittiin rahaa turnausmatkoihin, joukkuetakkeihin, polvisuojasukkiin ym. Osa tarvittavasta rahasta tuli suoraan vanhemmilta ja osa vanhempien tekemän talkootyön tuloksena. Rahaa kerättiin myös joulukalentereita myymällä.

Joulukalentereita annettiin muistaakseni 20kpl joka junnun myytäväksi. Kaupunkialueella asuva juniori saattoi myydä kaikki omat kalenterinsa kohtuullisen helpolla kiertäen oman kerrostalonsa ovelta ovelle. Harvaan asutulla haja-asutusalueella asuvan lapsen taas oli huomattavasti vaikeampi saada joulukalenterinsa kaupaksi. Kovalla vaivalla ja sukulaisille "pakkomyymällä" kalentereita jäi joka vuosi 3-5 myymättä. Nämä kalenterit oli pakko ostaa itse. Samalla ne, joilla kauppa kävi, ottivat seuralta lisää kalentereita myytäväksi. Toisilta yrityksestä huolimatta myymättä jääneitä kalentereita he eivät kuitenkaan ottaneet myytäväkseen vaan ne oli pakko maksaa itse. Tämäkin oli omiaan tuomaan eriarvoisuuden tunnetta rahoituspuolelle, koska toiset joutuivat maksamaan monta kalenteria, toiset eivät yhtään.

Talkoista voidaan olla montaa mieltä. Suhtautumiseen vaikuttaa tietysti oma taloudellinen tilanne ja mahdollisuudet osallistua talkoisiin. Esimerkiksi vuorotyöläisen ei ole mahdollista päästä joka viikonloppu hallille myymään makkaraa. Varattomille talkoot saattavat olla ainoa tapa rahoittaa harrastus. Hyväpalkkaisessa, mutta henkisesti raskaassa ja stressaavassa työssä olevalle ei ole ongelma maksaa omaa osaansa budjetista, mutta talkoista kertyvä työmäärä saattaa olla hänelle liikaa oman työn päälle ja aiheuttaa pahimmillaan burn-out:n ja työkyvyn menetyksen.

Aikoinaan omassa joukkueessani erään pojan vanhemmat halusivat maksaa itsensä pois talkootöistä. He maksoivat saman summan, mitä muut keräsivät talkootyöllä. Myöhemmin talkootyöstä ei voinut enää maksaa itseään ulos. Talkooporukka olisi kai pienentynyt ja työtä olisi tullut enemmän jokaista osallistuvaa kohti, jolloin omaa etuaan ajavat äänekkäät vanhemmat päättivät, että kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Toisin sanottuna lapsi ei ollut oikeutettu harrastukseen vaikka vanhemmat olisivat maksaneet yhtä paljon kuin muutkin. Ainoastaan talkootöistä saatu raha kelpasi.

Joukkueen sisäiset toimintatavat voidaan tietysti sopia joukkuekohtaisesti miten halutaan, eikä joka joukkueessa tarvitse noudattaa samaa toimintatapaa. Ongelma on siinä miten toimitatavoista päätetään. Kaikki päätökset tehdään peliajan järjestämisestä tutulla tavalla. Röyhkeimmät ja äänekkäimmät ajavat omaa etuaan päättävät kaikkien puolesta miten toimitaan. Hiljaisen henkilön reilut ja tasapuoliset ehdotukset jäävät huomiotta, elleivät ne mielytä oikeita henkilöitä.

 

[Janiz80]

Röyhkeimmät ja äänekkäimmät ajavat omaa etuaan päättävät kaikkien puolesta miten toimitaan. Hiljaisen henkilön reilut ja tasapuoliset ehdotukset jäävät huomiotta, elleivät ne mielytä oikeita henkilöitä.

Realismiahan tuo on. Noin homma toimii kaikkialla - mikäs sen parempaa jos junnut saavat siihen tottua jo kakarana...

 

[korkki]

höntsy-kiekko ja kilpaurheilu on kaksi eri asiaa. Höntsy-kiekkoon Inarin Shellin (kun Essot katoaa kuvasta loppuvuoden aikana) takapihalle jäädytetyssä kaukalossa voidaan ihan hyvin harrastaa nuori-Suomi sosiaalipeluutusta, mutta jos on ihan oikeasti kyse kilpaurheilusta niin silloin parhaat pelaa sen mitä pystyy ja muut sen mitä jää. Ja mitä ylemmäs mennään, niin sen enemmän korostuu ottelukohtainen "hyvyys" eli ne joilla kulkee, saavat peliaikaa ja zombiet istuu viltissä. F-junnujen kunkku on kunkku siihen asti kun rahkeet riittävät. Jos ne rahkeet ei riitä korkeammalle kuin F-junnujen viitos kentään, niin se on sitten voi voi. Toki pärstäkerron ja se, kenen kersa on kyseessä, ei pitäisi olla vaikuttava tekijä, vaan oikeasti se pelitaito.

Aina välillä tuntuu että trollaat ihan tarkoituksella ja tämä viesti käy hyvin esimerkistä.

Kyllä se nyt niin on että junnuissa kuuluu ehdottomasti jakaa peliaika tasan niin kauan kuin pelataan aluesarjoissa ja ylialuesarjoissa. Vasta sitten kun siirrytään valtakunnallisen tason SM-sarjoihin, eli noin 15-vuotiaina kuuluu pelaajien valinta tehdä urheilullisin perustein.

Ja miksi niin, no ihan sen takia että jääkiekko on helvetin kallis harrastus (esim. 10 vuotiaiden joukkueen kausibudjetti on yli 20000E) ja vanhemmat kustantavat sen (rahalla ja talkoilla). Kukaan ei kauaa maksele siitä että poika saa osallistua toimintaan istumalla penkin päässä. Ja kun tarpeeksi pelaajia putoaa pois toiminnasta 10-15 vuotiaina ei siihen 15-vuotiaiden joukkueeseen enää riitäkään pelaajia ja joku sellainen potentiaalinen NHL-pelaaja joka kehittyy hitaammin voi pudota pois joukosta. Suomen muutenkin pienellä pelaajatuotannolla ei ole varaa hukata yhtään lupausta. Ja toisaalta jos nuo joukkueet ovat riittävän pieniä pelaajamäärältään kaikille kyllä riittää sitä peliaikaa.

Turha on väittää etteikö pärstäkerroin vaikuttaisi, koska se vaikuttaa lähes jokaiseen asiaan maailmassa.

 

[San Jose Shark #50]

Tässä on pari pätkää kiekonkäsittelyharjoittelusta, johon ei edes tarvita jääaikaa. Kuuluuko muuten ässä-junnujen kesäharjoitteluun tämän tyylistä taitoharjoittelua? Veikkaisin, että esim. Pentikäinen ei ole pahemmin näitä harjoituksia vetänyt. Jokainen voi itse miettiä kumpi on nuorelle tärkeämpää, kunnon henkilökohtaiset taidot vai viisikkopelin harjoittelu.

http://www.youtube.com/watch?v=DycV8UE5Ua0

http://www.youtube.com/watch?v=EDpIENthX8A&feature=related

No eräs Raipe Helminen on toistuvasti kehunut, että se pelisilmä on osin luontaista ja osin hankittu omaehtoisella höntsyllä Koikkarin ulkojäillä, jossa muiden kylän killien kanssa tahkottiin joka ehtoo yömyöhään... Moniko nykyajan F-D junnu viitsii tehdä moista. Mieluummin istutaan kotona pleikkarii pelaamas tai sitten notkutaan jossain Tiilimäen Nesteellä tai Koiviston Mäkkärissä kaiket ehtoot...

 

[Pata-Ässä]

No eräs Raipe Helminen on toistuvasti kehunut, että se pelisilmä on osin luontaista ja osin hankittu omaehtoisella höntsyllä Koikkarin ulkojäillä, jossa muiden kylän killien kanssa tahkottiin joka ehtoo yömyöhään... Moniko nykyajan F-D junnu viitsii tehdä moista. Mieluummin istutaan kotona pleikkarii pelaamas tai sitten notkutaan jossain Tiilimäen Nesteellä tai Koiviston Mäkkärissä kaiket ehtoot...

Eikö nyt ollutkaan kyse kilpaurheilusta vaan ulkojäillä pelattavasta höntsäkiekosta?

Raipe on Raipe eikä Raipen tapa välttämättä ole ainoa oikea saati sitten paras tapa tehdä asioita. Ajat muuttuvat. Raipen nuoruudessa ei taidettu pahemmin muulla tavalla harjoitellakaan kuin pelaamalla. Nykyään ei edes ole ulkojäitä, joilla höntsäillä ja toisaalta valmentajien taso on noussut melkoisesti. Pelisilmää voi kehittää myös erilaisilla harjoituksilla esim. viisi kaveria seisoo ringissä ja heittelee 6-8 tennispalloa sikinsokin toisilleen ja jokaisella saa olla vain yksi pallo kerrallaan kädessä. Lisäksi kaikki pallopelit kehittävät pelisilmää.

Minusta on muutenkin kyseenalaista kannattaako lasten harjoitella kaikki illat lätkää. Joukkueharjoitukset vievät kuitenkin ison osan illasta ja myös koulu ja lepo vaativat oman aikansa. Lapsille riittää varmasti joukkueen yhteiset harjoitukset eikä oma-aikaista harjoittelua tarvita. Joukkueen harjoituksiin käytettävä aika vain pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi.

 

[San Jose Shark #50]

Eikö nyt ollutkaan kyse kilpaurheilusta vaan ulkojäillä pelattavasta höntsäkiekosta?

Sekä että. Jääkiekko pelinä on kilpaurheilua, oli sitten kyse F-junnujen aluesarjasta tai Stanley Cupin finaalista. Mutta joukkue reenien ohella tekniikkaa ja pelisilmää voi tosiaan harjottaa höntsäämällä jossain ulkokaukalossa (jossain takahikiällä vielä niitäkin varmaan on) joko yksin tai parin kaverin kanssa.