Montreal Canadiens 2007-2008

[varjo]

Sammakkomedia on jo oman lehdistötilaisuutensa tehnyt, Koivu syypää pudotuspelitappioon, C pois paidasta ja Kovalevistä kapteeni olisi sanoma noin tiivistäen. No, kai sitä noin saa herätettyä "keskustelua".

 

[kärppä73]

http://canadiens.nhl.com/team/app/?service=page&page=NewsPage&articleid=362671

Gainey ja Carbonneau pitivät eilen kauden päätteeksi perinteisen pressikonferenssin medialle. Tyytyväisyys paistoi molempien miehen kommenteista, ja vaikea tässä on itsekkään olla pettynyt menneen kauden tapahtumista. Tulevana kesänä alkaa taas se perinteisen epätoivoinen UFA-metsästys, sillä pari täsmävahvistusta tarvitaan rosteriin. Toivottavasti menneen kauden loistavat esitykset tekivät Montrealista edes hieman houkuttelevamman paikan pelata noille aroille ja ylipalkatuille supertähdille? In Gainey we trust..

 

[varjo]

Marian Hossa 14 peliä pudotuspeleissä 9+10 pinnat.

Ei Habs tosiaan olisi tarvinnut mitään tuon kaltaista, hyökkäyspeli kun oli lähellä täydellisyyttä koko pleijarien ajan. Onneksi kuitenkin Pens tunaroi koko jutun ja meni hankkimaan Hossan.

Muttajoo, ei huolta, eiköhän kesällä Montrealiin saada joku tosikova 20 maalia kaudella 92/93 tehnyt maalitykki ratkaisemaan maalinteko-ongelmia.

 

[M@thieu]

Kauden päättymisestä on nyt jo parisen viikkoa, jotenka nämä arviot tulevat ehkä hiukkasen myöhään, mutta minkäs teet. Asteikolla nelosesta kymppiin runkosarjan / playoffien arvosana ja tilastot.

Maalivahdit

Carey Price 9½ 41 (24-12-3), 2.56, .920 / 8 11 (5-6), 2.78, .901

Tulokasvahdin runkosarja oli juuri niin hyvä, kuin Habs-fanit olivat häneltä toivoneetkin. Price aloitti kauden ylhäällä, kunnes joutui tammikuussa farmikomennukselle otteiden huononnuttua. Habsin maalivahtivalmentaja Rollie Melanson teki päivittäin töitä Careyn kanssa Hamiltonissa, ja tulokset olivat ilmeiset kun nuorukainen palasi Montrealiin helmikuun alussa. Careyn saldo helmikuun seitsemännen Toronto-ottelusta alkaen oli huikea 15-5, huipentumana seitsemän pelin henkilökohtainen voittoputki kauden loppuun. Tuolle ajanjaksolle ajoittuivat myös Careyn kolme nollapeliä, joista parhaiten ainakin itselleni on jäänyt mieleen upea 38 torjunnan suoritus Devilsia vastaan. Pudotuspeleissä kaikki näytti jatkuvan entiseen malliin, kun Price torjui neljässä ensimmäisessä ottelussaan vakuuttavasti joukkueelleen kolme voittoa. Tämän jälkeen seurasi kuitenkin kaksi huonoa peliä, joissa hän päästi molemmissa viisi osumaa, mutta sai puristettua vielä huippusuorituksen seitsemänteen peliin, jossa nollasi Bostonin toisen kerran ottelusarjan aikana. Game 7 jäikin sitten Pricen viimeiseksi huippupeliksi, sillä tämän jälkeen hän haparoi enemmän tai vähemmän kaikissa neljässä ottelussaan Philadelphiaa vastaan. Martin Bironin ollessa muuri toisessa päässä, olisi Montrealkin tarvinnut huippuluokan maalivahtipeliä, mutta sekä henkinen että fyysinen väsymys ottivat voiton nuoresta veskarista.

Jaroslav Halak 8+ 6 (2-1-1), 2.11, .934 / 8 2 (0-1), 2.34, .889

Halak vietti suuren osan kaudesta Hamiltonissa, kunnes pääsi siirtorajalla Huet'n treidin myötä Pricen kakkoseksi. AHL:ssä alkukauden motivaatio-ongelmien jälkeen Jaro oli liigan paras veskari, johtaen GAA-tilastoa päästessään takaisin Montrealiin. Halak hoiti vähäiset työnsä mallikkaasti Habsissa, pitäen mm. nollat Islandersia vastaan. Playoffeissa hän pääsi pelaamaan yhden ottelun, joka sujui häneltä varsin kelvollisesti, valitettavasti vain se yksi helppo meni hänellekin tuossa ottelussa. Slovakki on tänä kesänä RFA, ja Gainey saanee pitää melko hyvän myyntipuheen sopimusta tarjotessaan, jottei Halak karkaisi Venäjälle.

 

[M@thieu]

Pätkitään nyt vaikka näin, kun ei näköjään yhteen mahtunut...

Puolustajat

Ryan O'Byrne 7 33 1+6=7 +7 45 / 6+ 4 0+0=0 -2 0

Rhino nostettiin ylös joulukuussa osin loukkaantumisten, osin hyvien otteiden ansiosta, ja puolustajakolossi esitti lupaavia otteita läpi kauden jälkipuoliskon, vaikka tappelussa tullut sormivamma pitikin hänet sivussa yli kuukauden. Eniten kehittämistä on vielä kiekollisessa pelissä, joka on tällä hetkellä vain hyvää AHL-tasoa. Joskus O'Byrne väläyttelee hyvillä avaussyötöillä, toisinaan taas lähtee kummallisia hasardeja, jotka päätyvät pitkiksi tai suoraan vastustajalle. Pelinlukemisessa myöskin löytyy parantamisen varaa, jotta pääsee paremmin käyttämään isoa kroppaansa taklaamiseen. Menetti playoffeissa paikkansa Brisebois'lle, mutta lienee ensi kaudella seitsemän Habs-pakin joukossa. Obilla loppuu sopimus tähän kesään, mutta uusi sorvataan varmasti lähiviikkoina.

Mike Komisarek 9 75 4+13=17 +9 101 / 6- 12 1+2=3 +3 18

Runkosarjan osalta uransa parhaan kauden vetänyt Komisarek loukkaantui kauden lopussa, eikä saanut playoffeissa itsestään irti läheskään kaikkea. On täysin mahdotonta sanoa, minkä verran lonkkavamma vaikutti, mutta hurjia taklauksia jakava ja varmaa peruspeliä pelaava Komi loisti jokatapauksessa poissaolollaan pudotuspeleissä. Runkosarjassa jenkki muodosti kuitenkin yhden itäisen konferenssi parhaista pakkipareista Andrei Markovin kanssa ja tulee tekemään näin myös ensi kaudella, toivottavasti parantaen yhä. Kauden kohokohtana upea Torontoa vastaan jatkoajalla Mccaben syötöstä tehty läpiajomaali. Komisarek on vuoden päästä UFA, ja ihmettelenpä jos Gainey ei aloita neuvotteluja jo tänä kesänä. Pitkä jatkosopimus toivon mukaan luvassa.

Josh Gorges 8½ 62 0+9=9 +/-0 32 / 8+ 12 0+3=3 -2 0

Kauden alussa Joshilla oli suuria vaikeuksia mahtua kokoonpanoon, ja syksyisessä Atlanta-matsissa tullut karmea voittomaaliin johtanut kiekonmenetys Slava Kozloville näytti jo enteilevän lopun alkua miehen uralle Trikolorissa. Pelattuaan alkukaudesta ottelun siellä ja toisen täällä, Gorges vakiinnutti paikkansa kokoonpanossa tammikuun puolivälissä, eikä sen jälkeen ollut sivussa yhdestäkään pelistä. Josh paransi otteitaan peli peliltä, ja oli kauden lopussa Carbon luottopakkeja otteluiden lopuissa johtoasemaa suojellessa. Peliaika lisääntyi kaikkiaankin, ja peruspakin prototyyppi pelaili yli 20 minuuttia useammassa ottelussa kauden lopulla. Playoffeissa Gorges piti tasonsa paria Boston-sarjan peliä lukuunottamatta hyvin, toisin kuin melkein kaikki muut Habs-puolustajat. Gorges oli joukkueen ainoa enemmän kuin yhden ottelun pelannut pelaaja, joka ei onnistunut kertaakaan maalinteossa. Pleijareissa se tosin oli hyvin lähellä Phillya vastaan, mutta Plekanecille tuo mielestäni Hatcherin jalasta sisään kimmonnut Gorgesin laukaus merkattiin. Saa nähdä meneekö sata peliä ilman maalia Habs-paidassa rikki, nyt niitä on takana 81 kappaletta. Gorges on tänä kesänä RFA, mutta hänen tulevaisuudestaan ei varmasti ole muuta epäselvää, kuin jatkosopimuksen pituus.

Mark Streit 9- 81 13+49=62 -6 28 / 5+ 11 1+3=4 -1 8

Sveitsiläinen oli tärkeä osa liigan tehokkainta ylivoimakoostumusta runkosarjassa, mutta myös yksi päätekijä sen romahtamiseen playoffeissa. Pääosin hyökkääjänä surkeiden puolustustaitojensa vuoksi pelaava Streit tuntui menettäneen kaiken sen kiekollisen taidon, jota saimme ihailla runkosarjassa. Yksinkertaisimmatkaan syötöt, saati sitten kiekonkuljetukset läpi keskialueen eivät luonnistuneet ollenkaan. Plussa vitosen perään hienosta maalista Boston-sarjan ratkaisupelissä. Karmea playoff-suoritus vähensi kyllä roimasti hänen jatkonsa todennäköisyyttä, sillä on vaikea nähdä Gaineyn tarjoavan Streitille sopimusta tyyliin $9 miljoonaa / 3 vuotta, jota enemmänkin hän tullee saamaan kesän vapailla markkinoilla. Periaatteessa ja käytännössäkin Streit on todella arvokas pelaaja joukkueelle monikäyttöisyytensä ansiosta, mutta jatkolle ehdoton "ei" ainakin siinä tapauksessa, jos mies vaatii vakituiseksi pelipaikakseen puolustajan tonttia.

Roman Hamrlik 9+ / 77 5+21=26 +7 38 / 8 12 1+2=3 -3 8

Kesän suurin UFA-satsaus osoitti hienon kautensa myötä, että on jokaisen dollarin väärti. Uran alkuvuosien tehoille hän ei yltänyt, mutta tuskin sitä häneltä odotettiinkaan. Sen sijaan tsekki oli erittäin luotettava omassa päässä, virheitä nähtiin vain aniharvoin. Hamrlikin suorituksen arvoa vain nostaa se, että hän pelasi melkeinpä aina puolustuksen heikoimman lenkin kanssa, kun parina oli yleensä Streit, O'Byrne tai Brisebois. Hammer tekee aina myös pakkikaveristaan paremman, ja on kokeneena pelaajana todella tärkeässä roolissa joukkueen sisällä. Playoffeissa Hamrlik oli ensimmäisellä kierroksella aivan loistava ja löysi itsestään myös fyysisemmän puolen, niittaillen Bruins-pelureita laitaan minkä kerkesi. Flyersia vastaan taso laski oleellisesti, mutta silti miehen kausi oli erittäin onnistunut.

Francis Bouillon 8 74 2+6=8 +9 61 / 8+ 7 1+2=3 +/-0 4

Bouillon pelasi perusvarman kauden muodostaen Gorgesin kanssa todella hyvän kolmosparin, joka hoiti hommansa myös pudotuspeleissä. Bouillon paransi joukkueen trendin mukaan peliään runkosarjan loppua kohden, kunnes loukkaantui neljänneksi viimeisessä ottelussa ja oli sivussa ensimmäisen kierroksen kuudenteen peliin asti. Bouillon hoitaa oman tonttinsa pyyteettömästi, eikä tarjoa suurempia yllätyksiä niin hyvässä kuin huonossakaan mielessä. Kuitenkin mies on 1.875 miljoonan dollarin vuosipalkallaan ylipalkattu, ja jos pakistoa lähdetään ruuvailemaan kesällä, niin Frank lienee ensimmäisenä tulilinjalla.

Patrice Brisebois 6 43 3+8=11 -2 26 / 9- 10 1+5=6 -3 6

Breezerin hankinta sai monet Habs-fanit, itseni mukaan lukien, lähes raivon partaalle, niin järjettömältä se silloin vaikutti. Suurelta osin runkosarjaa mies myöskin pelasi odotusten mukaisesti, eli huonosti. Epävarmaa pelaamista omassa päässä ja hulluja riskejä hyökkäyksissä, jotka tuottivat vastustajalle maalipaikkoja ja maaleja. Loppukaudesta alkoi kuitenkin näkyä merkkejä paremmasta, ja playoffeissa Patrice oli ajoittain jopa joukkueen ykköspakki. Ainakin hyökkäyspelaamisen osalta hän oli sitä jokaisessa ottelussa. Playoffien hyvä suoritus jätti hyvät muistot konkarin kaudesta, joten eiköhän nyt olisi aika lopetella ura tähän? Mies itse on ilmoittanut haluavansa jatkaa, mutta ensi kaudella hän olisi taas vuoden vanhempi ja kenties vieläkin alttiimpi virheille. Ei se minun maailmaani kaada jos Brisebois jatkaa ensi kaudella loukkaantumisia paikkaavana varamiehenä, mutta mieluummin ei.

Andrei Markov 9+ 82 16+42=58 +1 63 / 5½ 12 1+3=4 +/-0 8

Runkosarjassa Markov oli Habs-lasien takaa konferenssin paras puolustaja, ja objektiivisestikin vähintään top-kolmessa. Venäläinen osoitti täysin oikeaksi Gaineyn ratkaisun asettaa hänet Sourayn edelle viime kesänä pakkisignausta tehdessä. Markov nousi puolustajien pistepörssin kärkikahinoihin, ja pääsi myös hyvin pitkälti eroon oman pään virheistä. Pikkuvammoja miehellä oli jo talvella, ja playoffeissa ne sitten omalta osaltaan taisivat viedä terävyyttä kaikin puolin huonosti pelanneelta Markovilta. Andrei hukkasi melkoisen määrän maalipaikkoja, oli epävarma omassa päässä, eikä kiekkovarmuuskaan ollut totutulla tasolla. Mieshän kieltäytyi jo playoffien aikana MM-kisoista, mutta lähti sitten lopulta mukaan. Spekulaatioissa on esitetty, että Venäjän jääkiekkoliiton johto olisi "uhkaillut" Vancouverin olympialaisten paikan menettämisellä, ellei Andrei olisi näihin karkeloihin lähtenyt. Aika yllättävä tuo mielenmuutos joka tapauksessa oli, mutta eipä Markov Venäjän paidassakaan liiemmin loistanut. Kesällä paikat kuntoon ja ensi kaudella nähdään taas parhaassa tikissä oleva puolustaja.

Huomenna sitten hyökkääjien kimppuun.

 

[M@thieu]

Hyökkääjät

Tom Kostopoulos 7½ 67 7+6=13 -3 113 / 9 12 3+1=4 -1 6

Kreikkalaisia sukujuuriaan ylpeänä kantava Kostopoulos pääsi heti syksyllä fanien sydämiin antamalla ranskankielisiä haastatteluja ja olemalla vahvasti mukana Montrealin kreikkalaisyhteisön toiminnassa. Kentän puolella alku oli hieman vaikeahko ja hänen paikkaansa pelaavassa kokoonpanossa kyseenalaistettiin voimakkaasti. Helmi-maaliskuun vaihteessa Kosto näytti jo menettävänkin paikkansa pysyvästi pelattuaan kolmen viikon aikana vain yhden ottelun ja istuen katsomossa kahdeksan. Kosto palasi kokoonpanoon Los Angelesissa maaliskuun yhdeksäntenä ja iski maukkaan maalin entistä joukkuettaan vastaan, ja kuului tuon ottelun jälkeen vakiokokoonpanoon loppukauden ajan. Playoffeissa Tomppa vain paransi tahtiaan ja toimi Habsin veteraaniketjun maalintekovastaavana, ratkaisten mm. Flyers-sarjan ensimmäisen ottelun jatkoajalla. Kostopoulosin sopimus kattaa myös ensi kauden, ja työmyyrän taistelua kentällä ja johtajuutta pukukopin puolella tullaan tarvitsemaan jatkossakin.

Saku Koivu 8 77 16+40=56 -4 93 / 10- 7 3+6=9 +1 4

Edelliskaudella piste-ennätykseensä yltäneeltä kapteenilta odotettiin paljon, mutta Sakun peli oli pahassa takalukossa etenkin kauden keskivaiheilla. Kuitenkin tuttuun tapaan turkulainen paransi kauden edetessä roimasti ja oli jo ennen runkosarjan lopussa saamaansa nilkkavammaa noussut pelillisesti takaisin tasolleen. Boston-sarjan viisi ensimmäistä ottelua jäivät väliin, mutta Koivu palasi kaukaloon kuudennessa ottelussa kevlaria luistimissaan, syöttäen heti kaksi osumaa ja herättäen myös Higginsin playoff-horroksesta. Kapteeni oli joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja playoffeissa yltäen pisteille jokaisessa ottelussa ja ollen myös paras aloittaja.

Tomas Plekanec 9+ 81 29+40=69 +15 42 / 8+ 12 4+5=9 -1 2

Plekanec jatkoi vuosi sitten keväällä alkanutta hyvää virettään ja on nyt pysytellyt lähes piste/peli -tahdissa puolitoista vuotta. Tsekkiläinen nousi tällä kaudella Habsin pelilliseksi ykkössentteriksi ja viime kaudella pahasti takerrellut yhteispeli Kovalevin kanssa oli tänä vuonna aivan eri planeetalta. Plekanec lienee yksi liigan aliarvostetuimpia pelaajia, mutta julkisuudessa varsin hiljaisen ja jopa ujon kuvan itsestään antanut pelaaja tuskin harmittelee asialla liiemmin. Playoffien ensimmäiset ottelut näyttivät Plekyn kannalta todella huonolta, mutta hän oli yksi harvoista, jotka paransivat pudotuspelien aikana otettaan. Tomas pelasi Philadelphia-sarjassa jopa koivumaisella taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella, saaden palkinnoksi työnteostaan maalin kaikissa kauden kolmessa viimeisessä ottelussa. Hyvistä pistesaldoistaan huolimatta Plekanec ei ole pelkästään hyökkäyspelaamiseen orientoitunut, vaan hoitaa tyylikkäästi myös alivoimavaihtoja.

Chris Higgins 8 82 27+25=52 +/-0 22 / 7 12 3+2=5 +1 2

Higgins teki oman piste- ja maaliennätyksensä, ja on saanut osakseen siihen nähden ehkä liikaakin kritiikkiä. Toisaalta mies voi syyttää siitä hyvin pitkälti vain itseään ja 40 maalin puheitaan kauden alla. 27 maalia on erittäin hyvä saldo pelaajalta, joka ei ole mikään snaipperi, vaikka sitä hän itse ja fanit kuinka haluaisivat. Hukatuissa maalipaikoissa Higgins on varmasti joukkueen ykkönen, ja toisinaan vaikuttaa siltä ettei mies osuisi metrin päästä navetan seinään. Edes hieman lisää tasaisuutta viimeistelyyn niin Higgysta tulee vakituisesti yli 30 maalin mies. Kun samassa paketissa saadaan hyvä kahden suunnan pelaaja, on vajaat 2 miljoonaa ensi kaudesta varsin hyvä sijoitus.

Steve Begin 6+ 44 3+5=8 +/-0 48 / 8 12 0+3=3 +1 8

Loukkaantumiset sotkivat Beginin kautta tälläkin kertaa, ja osin niiden takia mies menetti myös otteensa paikasta kokoonpanossa. Mitään erikoista ei Stevelta nähty, mutta onhan tuollaista ihmiskuulaa ihan mukava katsella aiheuttamassa häiriötä vastustajan pakeille. Kanadanranskalaisen parhaat pelit osuivat playoffeihin, joissa miehen taklauspeliin löytyi vielä pari uutta vaihdetta. Viime kauden päättäneen Toronto-matsin tapaan hän otti kauden viimeisessä ottelussa Flyersia vastaan huolimattoman jäähyn, jolla oli kohtalokkaat seuraukset. Tuon johdosta Begin sai melkoiset itkuraivarit käyntiin ainakin HF:n Habs-fanien keskuudessa, mutta kun pelaaja antaa aina kaikkensa niin näin käy välillä. Begin nauttii roolipelaajaksi melkoisen isoa palkkaa (1.225 milj $), ja tekee niin myös ensi kaudella saaden vielä 75k$ enemmän.

Mathieu Dandenault 6 61 9+5=14 -11 34 / 5 9 0+0=0 -3 2

Siirto puolustajasta hyökkääjäksi pelasti Dandenault'n tämän kauden, sillä viivalla hänelle ei olisi peliaikaa herunut lainkaan. Hyökkääjänä virheherkkyys pieneni, mutta melko vähäiseksi hänen panoksensa joukkueen menestykselle kuitenkin jäi. Puolustavassa roolissa mies oli "ihan ok", mutta hyökkäyspäässä hän pääsi käyttämään nopeuttaan valitettavan harvoin. Playoffeissa Dandy olikin sitten aikamoinen turhake, ja alunperinkin hän oli playoff-kokoonpanossa todennäköisesti ainoastaan kokemuksensa ansiosta. Sopimus kattaa vielä ensi kauden, mutta vaikea on nähdä Dandenault'lle mitään roolia ensi kauden joukkueessa.

Menikin nyt sen verran myöhäiseksi tämä, että loput arviot teen huomenna.

 

[M@thieu]

Alex Kovalev 10 82 35+49=84 +18 70 / 8- 5+6=11 -4 8

Täydellisesti epäonnistuneen 06/07 -kauden jälkeen Kovalev katseli videoita uransa alkuvuosilta, jutteli tulevaisuudestaan Gaineyn kanssa ja ennen kaikkea teki valtavasti töitä noustakseen parhaiden päiviensä tasolle. Jo syksyn harjoituspeleissä nähtiin viitteitä Kovalevin uudesta tulemisesta, mutta tuolloin oltiin vielä varsin skeptisiä, olihan venäläiseltä edelliskaudellakin nähty ajoittaisia välähdyksiä. Uudelleen motivoitunut Kovalev oli kuitenkin palannut jäädäkseen, eikä Bell Centren suosikiksi noussutta Taikuria näyttänyt voivan pysäyttää mikään. Pistepörssissä AK-27 ylsi neljänneksitoista, ja ylivoimapisteissä hän oli koko liigan ykkönen. Kovalev oli runkosarjassa kiistatta Habsin paras pelaaja, ja muutamat ekspertit nostivat hänet mukaan jopa Hart-keskusteluihin. Pudotuspeleissä mies asetettiin todella tiukkaan vartiointiin, mikä vei parhaan terän hänen pelistään ja sai myös aikaan turhautumista, joka ilmeni tyhminä jäähyinä ja ajoittain laiskahkona puolustuspelaamisena. Pisteiden valossa Kovalev oli kuitenkin runkosarjan tapaan joukkueen ykkönen, mutta runkosarjan perusteella oli lupa odottaa enemmän.

Bryan Smolinski 6- 64 8+17=25 -6 20 / 8+ 12 1+2=3 +1 2

Smoken hankinta herätti miltei yhtä paljon ihmetystä kuin Breezerin signaus, ja mies heitti bensaa liekkeihin pelaamalla maaliskuuhun asti aivan surkeasti. Veteraanisentteri oli epävarma omassa päässä, ei pärjännyt vahvuudekseen luetelluissa aloituksissa, eikä pelaaminen näyttänyt välillä edes kiinnostavan. Otteet kuitenkin paranivat oikeiden laiturien löydyttyä, ja Smolinski oli loppukaudesta juurikin odotetun kaltainen rauhallinen, järkevän yksinkertaista peliä pelaava keskushyökkääjä. Smoke oli Habsin konkaritrion tasapainottava voima Koston ja Beginin rynniessä ympäri kaukaloa. Tämä jäänee Bryanin ainoaksi kaudeksi Habsissa, sillä Chipchuraa ei enää ole mitään järkeä pitää farmissa.

Maxim Lapierre 7 7+11=18 +5 60 / 6½ 12 0+3=3 -5 6

Lapierre haki alkukaudesta vauhtia Hamiltonista, jossa häntä asetettiin laiturin paikalle. Tuota kokeilua on nyt myöhemmin melko vaikea ymmärtää, sillä hän ei tainnut kertaakaan olla laitahyökkääjänä Carbon systeemissä, vaan pelasi vanhalla paikallaan sentterinä. Lapierren kausi oli mielestäni varsin tasapaksu, mutta ehkäpä eniten kehitystä viime vuoteen nähden tapahtui oman pään pelaamisessa, jossa toki on yhä varaa petrata. Voimapuolella on niin ikään kehittämistä, jotta taklauksista tulee tuntuvampia, ja ehkä mies uskaltautuisi myös useammin hanskauspuuhiin. Playoffien tehosaldo on aikamoisen huono, eikä Lapierre oikein ollut parhaimmillaan pleijareissa vastuunkin jäädessä hyvin pieneksi.

Andrei Kostitsyn 9+ 78 26+27=53 +15 29 / 8 12 5+3=8 -4 2

Vanhempi veljeksistä teki läpimurtonsa ensimmäisellä täydellä kaudellaan taalaliigassa. Alkukaudesta valkovenäläisen tie oli hyvinkin kivinen, sillä hän putosi välillä nelosketjun kautta jopa ulos kokoonpanosta, ja hätäisimmät puhuivat jo menetetystä lupauksesta. Andrei lunasti kuitenkin varaushetkestä lähtien harteillaan olleet odotukset nousemalla uudelle tasolle Kovalevin ja Plekanecin vierellä. Andrein maalitehtailun kiristyminen ajoittui melko tarkasti Sergein ylös nostamiseen, ja pikkuveljen saapuminen joukkueeseen piristi miestä päivänselvästi. AK-46 jatkoi tehokkaasti myös pudotuspeleissä, etenkin kun muistetaan että kyseessä olivat hänen ensimmäiset jatkopelinsä NHL:ssä. Andrei on tänä kesänä RFA, ja sopimuksen soisi syntyvän mahdollisimman pian. Huhujen mukaan Venäjältä olisi tarjottu miehelle neljän miljoonan vuosipalkkaa, mutta kaiken järjen mukaan Andrei jatkaa Montrealissa.

Sergei Kostitsyn 8 52 9+18=27 +9 51 / 8½ 12 3+5=8 +5 14

London Knightsissa viime kaudella 131 pistettä Sam Gagnerin ja Pat Kanen kanssa mättänyt nuorukainen aloitti ketjutovereistaan poiketen kautensa AHL:ssä, mutta 22 peliä ja yhtä monta pistettä Dogs-paidassa toivat hänelle paikan Montrealin miehistössä. Sergein pelaamisessa näkyy selkeästi Dale Hunterin alaisuudessa vietetyt OHL-vuodet, sillä hän viihtyy hyvin fyysisissä matseissa ja on itsekin innokas taklaamaan. Veljeensä verratessa voidaan yksinkertaistaen todeta Sergein olevan enemmän pelinrakentaja, kun Andrein vahvuudet löytyvät viimeistelystä. Sergei iski Boston-sarjan ensimmäisen ja viimeisen maalin, ja tuon sarjan otteiden perusteella voimme odotella hyviä playoff-suorituksia jatkossakin. Tehotilastossa S.Kostitsyn oli Montrealin ykkönen playoffien osalta.

Michael Ryder 5- 70 14+13=31 -4 30 / 4 0+0=0 +1 2

Vihdoin tällä kaudella Ryder löysi viimeistelyynsä tasaisuutta, ja nousi yhdeksi liigan parhaista maalintekijöistä... Ja sit mä heräsin. Ryderin hyökkäyspelaamiseen peräänkuulutettiin tasaisuutta, ja sitä saatiinkin, nimittäin mies oli tasaisen huono läpi kauden. Ryder oli kesällä kadottanut kokonaan itseluottamuksensa ja oikeastaan kaiken muunkin. Ryderista tuli enemmänkin Kostopoulosin tyylinen energiapelaaja, sillä taklauspeli ja aktiivinen karvaaminen olivat loppukaudesta ainoat asiat, jotka pitivät miehen kokoonpanossa. Playoffeissa ne eivät enää riittäneet, ja tehot neljästä pelistä jäivät kiikareille. Ryder pelaa ensi kaudella jossain muualla, ja eiköhän hänestä taas kehkeydy semmoinen 25 maalin mies. Paitsi tietysti jos Dallas Ribeiron ohjeiden mukaisesti signaa hänet, siellä Ryder tekisi takuuvarmasti yli 40 häkkiä.

Guillaume Latendresse 7- 16+11=27 -2 41 / 6- 8 0+1=1 -5 19

Jossain vaiheessa näytti, että mies rikkoo vääjäämättä 20 maalin rajapyykin, mutta jäi lopulta tulokaskautensa tasolle. Lats pelaa usein ihan omituisesti täysin vahvuuksiensa vastaisesti, koittaen kuljetella kiekkoa ja osallistuen ihan liikaa hyökkäyspäässä rakenteluun, kun hänen pitäisi parkkeerata sinne maalin eteen ja iskeä sitten reboundeja sisään nopeilla käsillään. Suurin osa hänen maaleistaan taisi tulla nimenomaan maalin edestä, en nyt tosin jaksa alkaa niitä rullailemaan eli täysin varma en tästä ole. Ensi kaudella Guille pitää antaa enemmän ylivoima-aikaa, sillä hän on oikein roolitettuna tehokas pelaaja. Jalkoihin tosin on viimeistään tänä kesänä pakko saada nopeutta, kun ilmeisesti vuosi sitten löhöily kiinnosti enemmän. Latendresse on varmasti yksi liigan hitaimpia luistelijoita, etenkin paikoiltaan lähtö on täyttä tuskaa.

 

[cottonmouth]

Positiivista palautetta ei varmasti tule kenellekkään koskaan liikaa eli todella hyviä ja viihdyttäviä pelaaja-arviota, joita kenen tahansa NHL:ää seuraavan on ilo lukea. Hyvää työtä M@thieu. Samaa toivoisi muiltakin aktiivisesti seuratuilta joukkueilta. Erityisesti mieltä lämmittää se, että myös pelaajien arvosanat on annettu fiksusta pelaajien tasoon/odotuksiin nähden eikä minkään puusilmäisen mikapyörälä0+1=-4-asteikon mukaisesti.