puuha-pete
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kerho, Minnesota, Hollanti
Vähän aiheen sivusta, mutta onko tällaista paikkaa tarjolla Helsingissä? Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Jep. Jossain paikoissa on keskelle pöytää integroitu infrapunagrilli, jossa ruokailijat voivat makunsa mukaan grillailla lihat itse.
Ystäväni on kokki ja hän tuumasi kerran, kun oli pihvin paistamisesta kyse, että tuntuu lihan totaaliselta haaskaukselta jos joku tilaa sisäfilettä well donena ja sitä se minustakin on.
Minä taas uskon, että kyseessä on osaksi aikaan kuuluva muoti-ilmiö. Jos jonkun suuhun kypsä pihvi maistuu paremmalta, niin sitten se maistuu. Se vain on niin.
Jep. Jossain paikoissa on keskelle pöytää integroitu infrapunagrilli, jossa ruokailijat voivat makunsa mukaan grillailla lihat itse.
Sama homma pastan kanssa. Tähän aikaan kuuluu muoti-ilmiö keittää pasta al denteksi. Jos veteläksi mössöksi keitetty maistuu jonkun suussa paremmalta, niin sitten se maistuu.Minä taas uskon, että kyseessä on osaksi aikaan kuuluva muoti-ilmiö. Jos jonkun suuhun kypsä pihvi maistuu paremmalta, niin sitten se maistuu. Se vain on niin.
Minä taas uskon, että kyseessä on osaksi aikaan kuuluva muoti-ilmiö. Jos jonkun suuhun kypsä pihvi maistuu paremmalta, niin sitten se maistuu. Se vain on niin.
Ihan sama muidenkin makuihin liittyvien asioiden kanssa. Jos jonkun mielestä viini on pahaa, niin se on pahaa.
Aika pitkäaikainen muoti-ilmiö on kyseessä.
Eikä se, ettei omaa makuaistia edes yritetä kehittää, vaan jumitetaan tarkoituksella kuusivuotiaan makutottumuksissa.
Sivistymätön ja tyhmä, mutta tietämätön siitä itse. Ja jos joku tästä nyt riemastuu, niin toistettakoon että en väitä näiden ihmisten olevan sivistymättömiä ja tyhmiä, vaan se on se kuva, joka minulle muodostuu ihmisisestä jota en sen paremmin tunne.
Jos tunnet yhtään ruokakulttuurin kehitystä, niin et heittele tuollaisia kommentteja. Ruokailu on muuttunut sivistysvaltioissa eloonjäämisestä kohti elämyksiä. Samoin maustamisen ja kypsentämisen suhteen mennään nyt makuelämysten eikä silkan säilyvyysongelmien ehdoilla. Hyvälaatuisen lihan voi jättää hyvinkin raa'aksi maun pysyessä edelleen hyvänä. Toista se oli silloin, kun kaikki kypsentämätön liha maistui mädälle.Miten pitkä, lieneekö edes paria sataa vuotta?
Se kehittäminen tarkoittaa käytännössä, että oppii erottamaan aromit ja niiden väliset erot. Muuten jämähtää tuolle tasolle, missä sinä olet. Kuten sanoit, se on sinun ongelmasi. Se ei silti tarkoita sitä, että sinun tapasi olisi mitenkään oikea. Sinun tapasi (oma tulkintani) on se, että ei edes kokeilla mitään uutta tai hyväksi tiedettyä, koska "en kuitenkaan havaitse eroa". Jos kokeilee eikä silti huomaa eroa, voi pysyä halvoissa ja turvallisissa vaihtoehdoissa. Ei ole pakko osata. Mutta jos arvostelee hifistelijöitä, pitää olla kompetenssia.Mitä makuaistin kehittäminen tarkoittaa käytännössä? Sitäkö, että on samaa mieltä kuin arvolinjoja vetävät asiantuntijat? Minulla on esimerkiksi viinien suhteen sama ongelma kuin tällä kyselijällä. En aisti niistä eroja. Viinin mausta pidän, mutta siihen se jää.
Makuaistia kannattaa kehittää siksi, että voi vertailla asioita. Jos ei ole koskaan maistanut medium-pihviä, koska se punertava liha on ällöä, niin ei kannata retostella sillä, että tilaa pihvinsä aina kypsänä.Toinen kysymys on se, miksi makuaistia pitäisi kehittää? Jos ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, niin eikö se riitä jos ei sitten harrasta maistelua? Pitääkö maistelustakin tehdä koko kansan velvollisuus?
Käsitän muoti-ilmiön himppasen lyhyemmäksi ilmiöksi.Miten pitkä, lieneekö edes paria sataa vuotta?
Makuaistin kehittäminen... makutottumukset ehkä olisi parempi termi, sorry. Makuaistia voi toki kehittää vaikkapa mun tyylilläni, että pyrin tunnistamaan ruoan aineosia syödessäni ja varsinkin analysoimaan, tuleeko halutut maut esiin. Mutta makutottumukset oli se mitä hain - makujen yhteensopivuus ja toistensa tukeminen, purutuntuma, raaka-aineiden kypsyydet yms. Aika moni aikuinen ihminen vetää sillä vetisellä spaghetilla ja kuivilla broilerin rintafileillä, kunhan vaan kermaa on yllin kyllin. Rasvan ja suolan liitto maistuu varmasti isältä pojalle, mutta ei siinä pelkästään paljon ideaa ole. Mielikuvituksetonta ja raaka-aineiden omaa makua kunnioittamatonta.Mitä makuaistin kehittäminen tarkoittaa käytännössä?
Toinen kysymys on se, miksi makuaistia pitäisi kehittää?
Saat pitää sen, mutta kysyn silti, että pidätkö myös purutuntumaa yhtä hyvänä kuin mediumissa tai raaemmassa?Itse olen saanut syödä hyvin tehtyjä pihvejä laidasta laitaan ja siitäkin huolimatta omaan makuuni osuu parhaiten welldone-pihvi. Se yksinkertaisesti maistuu parhaalta. Tää on vaan mun mielipide.
Toinen kysymys on se, miksi makuaistia pitäisi kehittää? Jos ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, niin eikö se riitä jos ei sitten harrasta maistelua? Pitääkö maistelustakin tehdä koko kansan velvollisuus?
Se ei silti tarkoita sitä, että sinun tapasi olisi mitenkään oikea.
Olen tästä pitkälti samaa mieltä, mutta en näe tätä vertailukelpoisena kahden eriasteisen kypsennyksen kanssa. Jos täällä väitettäisiin, että paremmat ihmiset tunnistavat koben lihan, suomalaisen herefordin ja jonkun brassikarjan lihat toisistaan, sekä suomalaisistakin sen, onko laiduntanut vapaana vai ei, voisin syyttää jo hiukan brassailustakin. Mutta nyt on siis kyse kypsyysasteista, joissa on kyllä aikalaille erilaiset suutuntumat.Minusta myös voisi rehellisesti myöntää, että ruoka ja juomat ovat nykymaailmassa merkittävältä osin silkkaa brassailua. Esimerkiksi sokkoteisteissä viiniasiantuntijat eivät ole erottaneet toisistaan aina edes puna- ja valkoviintä. En minä makujen merkitystä kiellä, mutta maut ja identiteetti pitäisi erottaa toisistaan.
Oikein ja väärin, kunnes toisin todistetaan. Saat pitää kypsästä pihvistä vasta silloin, kun tunnet raaka-aineen (eli tässä tapauksessa vaikka härän sisäfileen) niin hyvin, että pystyt analysoimaan nuo eri kypsyysasteiden vivahde-erot ja muut hienoudet. Siihen asti olet sivistymätön moukka, joka ei vain tiedä paremmasta.Jos minusta jokin ruoka maistuu hyvälle ja toinen ei, niin mielestäni olen silloin oikeassa. Joku toinen kokee ruoan maun eri tavalla, eikä minulla ole siihen nokan koputtamista. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi minun pitäisi valita asiantuntija esikuvaksi ja pyrkiä hänen makuaistimuksiinsa, vaikka omani olisivat erilaisia.
Luu ei liho.Kasa lihavia luurankoja.
Luu ei liho.
Olet yhteiskuntaan kelpaamaton juntti, jos haluat bitterisi hileisenä, koska kura-lager on juotavaa siinä lämpötilassa. Pitää siis edelleen tietää, mitä arvostelee ja miksi. Tokihan viisaana miehenä tiesit tämän, mutta nousit vaihteeksi takajaloillesi, kun joku toinen nauttii shamppanjansa pikkurilli pystyssä.Kaikkihan nykyään on brassailua. Jos et sokkomaista kaikkia oluita, viinejä ja muita lillinkejä kerrasta oikein ja arvosta ainakin kolmen eri mantereen viittä eri tuotetta, olet yhteiskuntaan kelpaamaton juntti. Nykyisessä informaatiotulvassa ja minä-minä-minä -mentaliteetin keskuksessa jokaisen täytyy tavalla tai toisella päästä muista päätä ylemmäksi ja rummuttaa sitä myöskin isoon ääneen, jotta ei vahingossakaan kuulu junttien massaan ja "on jotain". Suoritetaan, perkele!
Mitä jää meistä jäljelle? Kasa lihavia luurankoja.
Vastaus on: en tilaa.
En ymmärrä tätä pihvi-intoilua ...