Mitä peruskoulun luokkatovereistasi on tullut?

[sampio]

Harrastaa omia juttuja, matkustella vähän, kulttuuririentoja ym. ja hengata valitsemani ystäväpiirin kanssa, joka ei takuulla ota mitään väsyneitä työasioita ensimmäisenä puheeksi.

Jep, ihan ymmärrettävä näkökanta. Tuo työasioista keskustelu on ehkä sellainen juttu, mikä toisinaan häiritsee muakin jossain illanvietoissa, mutta toisaalta taas se on ihan hyvää vertaistukea ja viiden pennin terapiaa. Ehkä tässä opetustyössä on se ero moneen toimistoduuniin nähden, että ne hetket, kun työkavereiden kanssa voi jotain työn ulkopuolelta keskustella, ovat työpäivän aikana lopulta aika vähäisiä, ja siksi ainakin itse tykkään hyvien tyyppien kanssa tavata töiden ulkopuolellakin silloin tällöin. Töissä on tietyllä tapaa kaikilla se aikuisen rooli päällä enemmän tai vähemmän.

 

[sampio]

Omista koulukavereistani tiedän aika vähän. Pari tyyppiä on Fb-kavereina, toinen raksayrittäjä ja toinen fyssari, molemmat asuvat lapsuuteni kaupungissa ja molemmat sellaisia, että voisin oluelle poiketa, vaikken ole vuosikausiin nähnyt. Pari tyyppiä olen lisäksi bongannut näiden edellisten listoilta ja stalkannut sen verran, että kaksi välituntien NHL-rinkiin kuuluneista on jotain tutkijoita. Muista luokkalaisista yksi soittaa maailmalla kiertävän metallibändin jäsenenä ja yksi tuottaa suosittuja ohjelmia kotimaiseen telkkuun. Tai no, tämän jälkimmäisen bongasin toki telkkarista ennen Fb-stalkkausta. Äkkiseltään ei tule muita mieleeni. Pari naamaa on tuttuja Fb:ssa, mutta en jaksa niitä pyydellä kavereiksi tai muuten selvitellä, minkä kaupan kassalla ovat töissä. Ai niin, nyt vielä nousi mieleeni yksi, joka nai nuoruutensa ihastuksen ja pitää majaansa jossain Nääsvillen kulmilla, insinöörin tutkinto, okt ja farmariauto oli ainakin Fb:n perusteella. Aika espoolaista.

 

[cottonmouth]

Neljä lääkäriä, kahdeksan diplomi-insinööriä, pari ekonomia, ensihoitaja, ex-missi ja nykyinen sirkustaiteilija, AMK:sta valmistuneita, jotka toimivat nykyisin melko monella, lähinnä kaupallisella alalla, koulunkäyntiavustaja ja yksi on kai luisunut vähän väärille raiteille elämässään. Yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen sairaskohtauksen(?) takia, vaikka asiat olivat sinällään ihan mallillaan. Parista kolmesta ei ole havaintoa.

Sinällään jengillä on, se mitä tiedän, mennyt kokonaisuutena todella hyvin ja kai se näkyi mm. siinä, että 2010 pidetyssä luokkakokouksessa lähes kaikki olivat paikalla. Toisaalta Kouvostoliittoon ei ole jäänyt kuin neljä 30:stä eli se kai selittää osan siitä hyvin menemistä.

 

[Noitarumpu]

Taitaapi jokaiselta löytyä porukkaa joka lähtöön. On osa korkeastikoulutettuja, osa pitkäaikaistyöttömiä, itsarin tehnyt, vakavan sairauden kanssa taistelevia, raihnaisia, väsyneitä, masentuneita, huumeiden viemiä, toimittajaa, opea, johtajia, siivoojia, lähihoitajia, hoitsuja, putkimiehiä, sähkömiehiä...mitä kaikkia näitä nyt onkaan! Kaikista en tiedä, mutta kuulopuheet kertovat. Olen nyt niin kaukana synnyinseuduiltani, että vähemmän tulee nähtyä.

Olen ehdottomasti kieltäytynyt naamakirjaan menemistäni, mutta kova on pohjoisen porukkojen paine saada minut jonnekin "suljettuun ryhmään", jos en kuulemma muuten halua olla mukana. Mikä tuokin ny sit lie, kun en ole sen kummemmin ottanut selvää, enkä kysellyt. Ehkä sitten joskus ISONA HUOMENENA!

Toivon, että heistä olisi tullut IHMISIÄ IHMISILLE, hyviä, toinen toistaan arvostavia kansalaisia ikään, kokoon ja ammattiin katsomatta. Muulla ei ole mulle väliä. Itsekin yritän taiteilla niin, etten tuhoaisi kenenkään elämää ajattelemattomilla sanoilla ja teoilla. Siinä sitä sarkaa piisaakin tälle elämälle, kun vähän kiivas ja tulinenkin väliin olen sana-arsenaalini kanssa. Anteeksi pyydän kyllä helposti, onneksi.

 

[SteelGate]

Mitähän noita olisi... Ainakin on tullut psykiatriaan erikoistunutta lääkäriä, ammattimuusikkoa, ensihoitajaa, fysioterapeuttia, rajavartijaa, rakennusinsinööriä, tullimiestä, työtöntä jne. Niin ja yksi istuu tai on istunut Kylmäkoskella laittomasta uhkauksesta United Brotherhoodin nimiin.

 

[U2]

Yksi joka koki, että, olin häntä koripallo-ottelussa töninyt (no, voi vittu, kai kaikissa palloilulajeissa ylä-asteella edes vähän tönitään, kuuluu etenkin koriksessa lajiin" päätti kostoksi sitten hakata mut liikuntatunnin jälkeen "vittu, se tökkäs mua silmään!" - tottakai kavereidensa kanssa. Tähän +5v ja sama typpi hyppäsi kamapäissään parvekkkeelta alas. Parempi kai näin päin.

 

[A Siente]

Tein nopean facebook kierroksen kaikkien niiden kohdalla joiden nimet muistin. Ei näytä mitään ihmeempiä olevan. Peruskoulun parhaimmistokin näyttää opiskelevan nykysin jotain täysin turhaa paskaa pienissä yliopistoissa. Muutaman olen nähnyt kassalla, mutta ei ne enää muistanut mua. Hitto että nuo kaikki on muuttaneet ulkonäköään ihan hitosti. Eipä näytä kellään meidän peruskoulun käynneistä kovin vahvasti menevän.

 

[Amerikanihme]

En moneenkaan ole ollut yhteydessä, joten en tiedä sitten suurimmasta osasta. Meillä oli mielestäni hyvä luokkahenki, mutta kyllähän porukka sitten hajosi peruskoulun jälkeen omiin suuntiinsa ja sen koommin ei yhdessä ole oltu. Yhdessä lukion luokkakokouksessa kävin, mutta eihän siellä enää ollut hajuakaan siitä aikoinaan vallinneesta mielestäni hyvästä luokkahengestä. Jokainen oli kasvanut omaan suuntaansa erilleen, toisia ei tahtonut edes tunnistaa 15 vuoden jälkeen. Nykyisin varmaan vielä vähemmän. Yhteydessä olen ollut yhteen johtamiskonsulttiin, useat lapsuuden ystäväni ovat menneet näihin konsultointihommiin, joista en oikein tajua mitään, onko se oikeaa työtäkään, että kerrotaan toisille, mitä pitäisi tehdä, ja revitään siitä kauhea palkka. Yksi luokkakaveri on toimitusjohtaja jossain ympäristö/energiafirmassa jonkalaisissa entisiä kavereitani on myös töissä paljon ja joista hommista en oikein tajua mitään.

Kovin tekisi mieli selvittää mitä muillekin entisille luokkakavereilleni on käynyt, mutta googlaamalla ei oikein saa mitään selville ja mihinkään FB- ja luokkakaverit sivustoille en jaksa liittyä. Ja tytöillä sukunimi lienee vaihtunut naimisiin mennessä, joten heitä ei voi edes guuglata.

 

[Jupe]

Kyllähän noihin moneen tulee vieläkin pidettyä yhteyttä, oli niin tiivis porukka tuolloin kasarilla espoolaislähiössä. Mitäköhän siellä olisi, muijista en juurikaan tiedä, kundeissa on laaja skaala, aina itsarin tehneestä ison it-yrityksen johtoon. Perus insinöörejä, datailijoita, urheilijoita, taksikuskeja ja maanviljelijäkin.

_

 

[UnenNukkuja]

Hieman "perähikiässä" kun on koulua käynyt, on sitä hieman jaksanut seurata monien tekemisiä. Siksi ilo huomata, että moni on jatkanut vanhempiensa yritystoimintaa (muutakin kuin maanviljelyä). Eräästä kun ei kuullut, oli hurja bongata hänet erään kansainvälisesti suuren urheilulajin tehtävissä. No, kunnia tuolle sinänsä.

 

[Leon]

Paikkakunnanvaihto intin jälkeen auttaa pitämään välit viileinä koulukavereihin, which is nice. Pienehkö otos on fb-kavereita, mutta en edes muista, ovatko peruskoulusta vai lukiosta tuttuja. Siistiä sisätyötä tekevät kaikki nuo. Tytöt opettajia tai muuten vaan koulupuolella, paitsi yksi matkaoppaana, ja yksi kaveri tv-toimittajana. Muut saavat pitää tunkkinsa. Ei jäänyt ikävä niitä tyyppejä.

 

[Lert]

No, ala-asteella meitä oli muistaakseni alussa 12 oppilasta. 7 tyttöä ja 5 poikaa. 3 poikaa ja aika alussa luokalle joten jatkettiin kahden pojan voimin. Oltiin tietysti parhaat kaverit ja asuttiinkin ihan lähellä. Kun on tuntenut jonkun ihan lapsesta asti, niin kai sitä tuntee toisen paremmin. Myös yläkoulu ja lukio oltiin samalla luokalla. Yhteyttä pidetään edelleen, vaikka matkaa asuinpaikkojen välillä on varmaan yli 600 kilometriä. Toki kotikaupungissa aina nähdään kun käydään yhtä aikaa. Niin siis otsikon kysymykseen vastaten, hän opiskelee liikunnanohjaajaksi.

Muista en oikein tiedä. Alakoulussa ne ainakin oli tosi hyvää porukkaa mutta yläasteella jo semmosia kusipäitä, ettei paremmasta väliä. Käsittääkseni aika moni vaikuttaa edelleen samassa maalaiskylässä. Eivät kai tiedä muusta maailmasta paljoakaan.

 

[L. Paraske]

Jos nyt ensimmäisen luokan luokkakuvaa katson, niin onhan siellä monta jonka myöhemmistä vaiheista en mitään tiedä. Muutaman nykykuvioista olen perillä erittäinkin hyvin, onhan kuvassa esim. bestmanini. Niistä joista tiedän, niin ainakin suurimmalla osalla suht hyvin menee. On joukossa ainakin musiikinopettaja, Keski-Euroopassa yrittäjänä toimiva, ainakin kolme IT-alan tekijää ja yksi on erään liigajoukkueen organisaatiossa töissä. Eräs tuli vastaan pari vuotta sitten Malmilla, ja tajusin vasta hetken päästä kuka tuo tutun näköinen nainen oli. Yksi jonka näistä paremmin tunnen heittää välillä jotain pientä työkeikkaa, mutta muuten pääasiassa makailee kotona.

Yksi on varmuudella mullan alla. Juuri se tyttö, joka kuvassa istuu vieressäni, menehtyi auto-onnettomuudessa vain kai pari kuukautta tuon kuvan ottamisen jälkeen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Muista en oikein tiedä. Alakoulussa ne ainakin oli tosi hyvää porukkaa mutta yläasteella jo semmosia kusipäitä, ettei paremmasta väliä. Käsittääkseni aika moni vaikuttaa edelleen samassa maalaiskylässä. Eivät kai tiedä muusta maailmasta paljoakaan.

Minäkin kävin peruskoulun ala- ja yläasteet maalaiskylässä. Ekat kuusi vuotta syrjäkylän pikkukoulussa, ja kolme yläkoulun vuotta kirkonkylän isommassa koulussa.

Minun yläasteeni oli juuri tuollainen Lertin kuvaama kusipäiden temmellyskenttä. Suunnilleen tuollainen se on varmaan useimmilla muillakin ollut. Yläkoulun puolelle siirryttäessä kakaroita vaivaa orastava tai jo alkanut murrosikä, jolloin ikäviä piirteitä kuoriutuu usein ihan perusfiksuistakin nuorista toisinaan esille. Lisäksi useimmille on jo hyvin hahmottunut, miltä oma todennäköinen tulevaisuus näyttää. Kyllä seiskaluokkalainen on aika hyvin perillä siitä, kuinka korkealle tai matalalle omat kiinnostukset ja rahkeet saattavat aikanaan riittää opinnoissa ja työelämässä. Kusipääsakissa on aika usein juuri niitä, joille on tullut matkan varrella jo liiankin selväksi, että heidän osansa on oleva jämähommien tekeminen. Ynnä mitä kaikkea lähiöiden, maalaiskirkonkylien ja peräseutujen alhaisoissa nyt sitten harrastetaan. Kun tällaisen nuoren ihmisen haaveet ja tavoitteet eivät nouse kummoisiinkaan korkeuksiin, niin ei ole ihme, jos yläasteiässä tapahtuu kaikenlaista ulospäin roiskuavaa turhautumista, jos nuori ei pysty löytämään koulussa jotakin sellaista juttua, missä hän voi löytää onnistumisen kokemuksia. Erityisen ikävää on minusta se, että toisinaan paskasakkityyppien kelkkaan hyppää joku ihan perusfiksu nuori, joka aikansa törppöiltyään ja kouluhommista laistettuaan jää vääjäämättä opetuksesta jälkeen. Tuo ei aina pääty hyvin.

Kuten todettua, oli noita tyyppejä minunkin koulussani. Muutamat ovat olleet aikuisella iällä ahkeria tekemään töitä, ja sitä kautta päässeet hyvin elämän syrjään kiinni. Sitten on näitä pikkupaikkakunnalle jämähtäneitä, jotka vuorottelevat työttömyyden ja hanttihommien välillä. Osa viihtyy vähän turhankin hyvin baarissa. Parempana aikana on ehkä vakiduuniakin. Mutta jos vanha työ katoaa alta, kuten toisinaan käy, niin ei noissa pikkukirkonkylissä ole kovin paljoa uusia vaihtoehtoja tarjolla. Vaikka suorittavaa työtä tekevät ovat tavallisesti niitä, jotka jäävät paikkakunnalle, niin on heitäkin joutunut lähtemään muualle hommiin, kun töitä ei ole kerta kaikkiaan ollut. Pidemmälle kouluja käyvät lähtevät muutenkin lähes kaikki muualle.

 

[pernaveikko]

Kun tällaisen nuoren ihmisen haaveet ja tavoitteet eivät nouse kummoisiinkaan korkeuksiin, niin ei ole ihme, jos yläasteiässä tapahtuu kaikenlaista ulospäin roiskuavaa turhautumista, jos nuori ei pysty löytämään koulussa jotakin sellaista juttua, missä hän voi löytää onnistumisen kokemuksia.

Ylästeen 13 hengen poikaluokasta kolme lähti nopeasti tarkkikselle. Vai lähtiköhän muuan neljäskin mikä sittemmin oli Nokialla tekemässä kai jotain kunnon sisähommaa. Noista kolmesta ei ole mitään tietoa.

Rinnakkaisluokan sankari ainakin tarttui heroiiniin ja sen jälkeen, kun oli tavattu lehtiroskiksesta langanlaihana nukkumassa, niin en tiedä. Kaikki tämä rikkaassa Espoossa.

Poikaluokan jo silloinen selkeästi paras oppilas heti alusta on nykyään niin kovissa johtotehtävissä mistä esimerkiksi Kääpiö ei voisi haaveillakaan. Olemme hyviä kavereita ja muista ei ole tietoa. Paitsi yksi on fasekaverina jostain syystä ja taitaa elää sitä espoolaista unelmaa.
--

Tosiaan yksi ala-asteen kaveri pelasi jalkapalloa läpi nuorisomaajoukkueiden, mutta erittäin vakava loukkaantuminen joskus U-18 aikoihin vei miehen sitten vain Veikkausliigaan. Tai tiedä sitten eikö vain riitänyt, mutta hieman hankala ikä olla vuosi poissa ja sitten jatkaa pelaamista, vaikka esiintyikin vielä U21:ssa.

 

[adolf]

Se on muuten hassua kun on olemassa näitä ihmisiä jotka ilmoittavat käyvänsä sitä elämäm korkea koulua, niin kyllähän meistä ihmisistä nyt ihan jokainen jonkinlaisen elämänkoulun käy läpi, jos saa elää vaan vähänkään pidempään. Huolestuttavaa olisi jos ei näin olisi.

 

[Kirjoittelija]

jos nuori ei pysty löytämään koulussa jotakin sellaista juttua, missä hän voi löytää onnistumisen kokemuksia.

Jos "onnistumisen kokemuksilla" viittaat hyviin kouluarvosanoihin, niin paskasakkilaiselle niistä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vaikka suorittavaa työtä tekevät ovat tavallisesti niitä, jotka jäävät paikkakunnalle

Pätee muuten minuun ja moniin kavereihini tämä. Hienointa on se, kun tänne tulee teitä vähän Parempia Ihmisiä naureskelemaan leveälle Tampereen murteellemme. Että kuunnelkaa nyt miten hassusti noi puhuu.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jos "onnistumisen kokemuksilla" viittaat hyviin kouluarvosanoihin, niin paskasakkilaiselle niistä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kiusattiinko sua liian hyvästä koulumenestyksestä? Jaxuhali!

 

[H.Incandenza]

Pätee muuten minuun ja moniin kavereihini tämä. Hienointa on se, kun sitten tänne tulee teitä vähän Parempia Ihmisiä naureskelemaan leveälle Tampereen murteellemme. Että kuunnelkaa nyt miten hassusti noin puhuu.

En ole koskaan osannut pitää Tamperetta pikkupitäjänä, vaikka siellä onkin paljon hassusti pukeutuvia ja puhuvia ihmisiä sekä tv2.

 

[Kirjoittelija]

Kiusattiinko sua liian hyvästä koulumenestyksestä?

Minulle vittuillaan edelleen jatkuvasti siitä, että olen joskus kauan sitten saanut koulussa muutaman hyvän numeron. Tätä on varmaan vaikea ymmärtää, jos on syntynyt kultalusikka suussa kuten sinä ja liikkuu siksi piireissä, joissa kohtalainen koulumenestys ei ole kauhean epänormaalia.

 

[kiwipilot]

Pätee muuten minuun ja moniin kavereihini tämä. Hienointa on se, kun tänne tulee teitä vähän Parempia Ihmisiä naureskelemaan leveälle Tampereen murteellemme. Että kuunnelkaa nyt miten hassusti noi puhuu.

Sulle kyllä nauretaan ihan muista syistä. Mut koita jaksaa: kaltaisiasi luusereita tarvitaan jos ei muuhun, niin ainakin meidän normaalien ihmisten viihdyttämiseen. Eli ei se sinunkaan paikkasi Maailmassa ihan turha ole.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Rinnakkaisluokan sankari ainakin tarttui heroiiniin ja sen jälkeen, kun oli tavattu lehtiroskiksesta langanlaihana nukkumassa, niin en tiedä. Kaikki tämä rikkaassa Espoossa.

Poikaluokan jo silloinen selkeästi paras oppilas heti alusta on nykyään niin kovissa johtotehtävissä mistä esimerkiksi Kääpiö ei voisi haaveillakaan. Olemme hyviä kavereita ja muista ei ole tietoa. Paitsi yksi on fasekaverina jostain syystä ja taitaa elää sitä espoolaista unelmaa.

Vanhojen koulukaverien elämänpolkujen myöhemmät pisteet voivat tosiaan olla hämmentävän kaukana toisistaan, vaikka vuosikymmen tai pari sitten on lapioitu suuhun samaa hernesoppaa ruokatunnilla. Eikä lapsuuden kotioloissakaan ole tarvinnut olla niin isoja eroja, joskin taustoilla on aina oma yksilöllinen merkityksensä. Muuannen kotiseudun peltoaukean laidalta lähteneestä pojasta tuli kohtalaisen kokoisen firman toimitusjohtaja. Saman pellon toiselta reunalta valmistuttiin ammattijuopon uralle, ja päädyttiin vähän päälle 40 vuoden iässä nurmen alle. Monet kerrat nähtyjä tarinoita nämä, tietysti.

Jos "onnistumisen kokemuksilla" viittaat hyviin kouluarvosanoihin, niin paskasakkilaiselle niistä on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

Saa siitäkin varmaan onnistumisen kokemuksia, kun pääsee uittamaan jonkun osattomuutta potevan liian lukutaitoisen paska-apinan päätä koulun vessanpytyssä. Voi siitä saada myös jälki-istuntoa ja muutakin seuraamusta, mutta mainitsemissasi paskasakkipiireissä ne ymmärretään kenties vain krediittinä.

 

[Kirjoittelija]

Saa siitäkin varmaan onnistumisen kokemuksia, kun pääsee uittamaan jonkun osattomuutta potevan liian lukutaitoisen paska-apinan päätä koulun vessanpytyssä.

Meidän koulussamme ei uitettu "liian lukutaitoisten" päitä vessanpytyssä. Siellä oli ihan normaalia osata lukea, sillä lähes kaikki oppilaat olivat vähän paremmista perheistä. Tuskin toki ihan niin hyvistä perheistä kuin sinun herranterttujesi nykyisessä koulussa. Ei heidän tarvitse uittaa toisten päitä vessanpytyssä, kun voi päteä faijan rahoilla.

Sulle kyllä nauretaan ihan muista syistä.

Tampereen murre on yksi naurun aihe, sillä sen puhuminen on hyvin rahvaanomaista. Toki nauretaan myös monille muille asioille. Kuten sille, ettei meillä roskasakkilaisilla ole trendikkäitä vaatteita kuten teillä pappa betalar -ihmisillä.

 

[Alvajärven Urho]

Tämä ketju ansaitsee huomioni pitkän yleisen puolen kirjoitustauon jälkeen. On muuten harvinaisen kiinnostava ketju 50 oppilaan kyläkoulun kasvatille. Minulla kun vielä on harvinaisen hyvä nimimuisti, niin tässähän menisi päivä rattoisasti googletellen ala-asteen luokkatoverit, yläasteen kusipäät, junnujoukkueiden joukkuekaverit ja intissä yhtaikaa olleet.

Huomaa myös eroja, mitkä on jotenkin sisäsyntyisiä meille maaseutupaikkojen juroille jässiköille ja esimerkiksi vaimolleni, joka on täällä Jyväskylässä kasvanut. Pienillä paikkakunnilla maantiede määrittää ala-astekaverit, suuremmilla saattaa löytyä elinikäisiä kavereita oman tai rinnakkaisluokan ihmisistä. Itse olen sen verran utelias luonne, että olisin kiinnostunut luokkakokouksesta ainakin yläasteen ja lukion tiimoilta. Tiedän kyllä, että yläasteen osalta ainoa mahdollisuus olisi kaikkien kolmen rinnakkaisluokan yhteisestä luokkakokouksesta, omalta luokaltani ei löydy ketään niin aktiivista, että tämmöisen kokoon kutsuisi. Ala-asteesta puhumattakaan. Lukion (jossa oli noin puolet samoja naamoja kuin yläasteellakin), luokkakokous oli muistaakseni viisi vuotta kirjoitusten jälkeen, mutta sen jälkeen on sitten ollutkin 16 vuotta vähän hiljaisempaa... Eli en minä enää ikinä luokkakokoukseen pääse, mikä lienee ihan hyvä juttu.

Niin niihin kokemuksiin. Käsittääkseni ketään ala-asteelta ei ole missään merkittävissä/näkyvissä työelämän rooleissa. Pari vuotta nuorempi siskoni on varmaan koulutetuin, kun on väitellytkin. Yläasteella murrosta kiinnijääneestä poikakaksikosta toinen on nyt pelastusalalla isossa virassa ja toinen kotikylällä "vähän" pienemmissä piireissä. Yläasteelta on läheisenä ystävänä säilynyt yksi rinnakkaisluokan jätkä ja toisen kanssa pidetään satunnaisesti yhteyttä kun kotiseuduilla käyn. Yläasteihastukseni voitti SM-mitaleita kamppailulajissa ja yksi rinnakkaisluokan pinko taisi olla Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa. Tai jossakin tietovisassa. Ei ole miljonääri.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Meidän koulussamme ei uitettu "liian lukutaitoisten" päitä vessanpytyssä. Siellä oli ihan normaalia osata lukea, sillä lähes kaikki oppilaat olivat vähän paremmista perheistä. Tuskin toki ihan niin hyvistä perheistä kuin sinun herranterttujesi nykyisessä koulussa. Ei siellä tarvitse uittaa toisten päitä vessanpytyssä, kun voi päteä faijan rahoilla.

En viitannut sinuun enkä sinun kouluusi, vaan käsittelin aihetta ihan yleisesti. Mutta on tosi kiva, että sinun ei ole tarvinnut tulla työnnetyksi pää edellä paskapyttyyn. Tuollaisissa olosuhteissa on mukava keskittyä opiskeluun ja itsensä sivistämiseen, kun ei tarvitse välitunneillakaan keskittyä väistelemään yläluokkien isoja karjuja. Eikä nääsmaar herrampoijjaat nappaa välkällä hikarin pipoo päästä ja tyännä sitä viämärinkannen alle, vaikkei senpualeen, ei se hikari siittä nynnumeroo viitti kumminkan tehrä.