Mitä moniarvoisuus tarkoittaa?

[Maple Leaf]

Jatkoajan monessa viestiketjussa sivutaan kysymystä "moniarvoisuudesta", "yksilöllisyydestä" ja "vapaudesta", viimeksi ehkä eniten kuumana käyneessä keskustelussa Simo Häyhän ja Arndt Pekurisen elämänvalintojen tiimoilta.

Miellämme lähes automaattisesti "moniarvoisuuden" kuuluvan länsimaiseen sivistykseen, ja kyseinen termi on Suomessa jo leimallisesti erityisesti kokoomuslainen, mistä puolueelle onnittelut. Mutta mitä tämä "moniarvoisuus" käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi yllämainittua Häyhä-Pekurinen -ketjua lukiessaan ei voi ajoittain välttyä ajatukselta, jonka mukaan monelle jatkoaikalaiselle "moniarvoisuus" rajoittuu valinnanvapauteen siitä, haluaako viikkorahoillaan ostaa Bic Macin vai McFeastin. Merkittävämmät asiat, esimerkiksi yksilön oikeus päättää omasta suhteestaan yhteiskuntaan ja sen eri instansseihin, eivät tässä katsannossa sitten enää kuulukaan yksilölle itselleen.

Jos näin on, niin mitä sitten todella tarkoittavat komeilta kalskahtavat termit "moniarvoisuus", "yksilöllisyys" ja "vapaus"? Ovatko yksilöt sittenkin "vain" yhteiskunnan ja historian virtausten pintavaahdossa parhaansa mukaan räpiköiviä ihmisiä, vai oman (yksilöllisen ja ainutlaatuisen) elämänsä tekijöitä? Useimmat meistä todennäköisesti pitävät jälkimmäistä vaihtoehtoa oikeana (tai ainakin suotavana) - miksi sitten oman elämänsä tekeminen karkaa monella "moniarvoisuuden" tuolle puolen?

Itse olen pyrkinyt elämään pienen ja mitättömän, mutta ainutkertaisen elämäni niin, että "moniarvoisuus" ja "yksilöllisyys" tarkoittavat moniarvoisuutta ja yksilöllisyyttä. En ole tietenkään siinä aina onnistunut, kapea katse se on usein minullakin. Moniarvoisuus merkitsee minulle kuitenkin sitä, että hyväksyn toisten yksilöiden valinnat, jos ne eivät haittaa muita yksilöitä. Menkööt homot naimisiin, minä pysyttäydyn kyllä naisissa. Kieltäytyköön joku aseista, ei se minusta aseistakieltäytyjää tee. Halatkoon joku puita, ei minun tarvitse tästä syystä äänestää vihreitä. Olkoon joku vegaani, minä nautin silti lihasta.

Pohjimmiltaan kyse on siis kaiketi siitä, että ellen minä ole valmis hyväksymään muiden valintoja, kuinka ihmeessä minulla voisi olla minkäänlaista moraalista oikeutta edes vaatia muita hyväksymään minun valintojani? Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioista voisi olla eri mieltä, päinvastoin: tilanne, jossa asioista ei oltaisi eri mieltä, olisi luonnoton. Eikö (kokoomuslaisenkin) moniarvoisuuden tarkoitus ole nimenomaan luoda erilaisten mielipiteiden kirjo?

 

[Mace]

Esimerkiksi yllämainittua Häyhä-Pekurinen -ketjua lukiessaan ei voi ajoittain välttyä ajatukselta, jonka mukaan monelle jatkoaikalaiselle "moniarvoisuus" rajoittuu valinnanvapauteen siitä, haluaako viikkorahoillaan ostaa Bic Macin vai McFeastin. Merkittävämmät asiat, esimerkiksi yksilön oikeus päättää omasta suhteestaan yhteiskuntaan ja sen eri instansseihin, eivät tässä katsannossa sitten enää kuulukaan yksilölle itselleen.

Näen asian niin, että tietysti periaatteessa jokaisella on oikeus päättää esimerkiksi suhtautumisestaan yhteiskuntaan ja sen eri instansseihin, mutta luonnollisestikin hänen kontolleen lankeavat myös tuon valitsemansa suhtautumisen aiheuttamat seuraamukset. Eli vapaus kyllä on, mutta on myös vastuu seurauksista, millaisia ne yhteiskunnan yhteisten pelisääntöjen pohjalta sitten sattuvatkaan olemaan.

Moniarvoisuus merkitsee minulle kuitenkin sitä, että hyväksyn toisten yksilöiden valinnat, jos ne eivät haittaa muita yksilöitä. Menkööt homot naimisiin, minä pysyttäydyn kyllä naisissa. Kieltäytyköön joku aseista, ei se minusta aseistakieltäytyjää tee. Halatkoon joku puita, ei minun tarvitse tästä syystä äänestää vihreitä. Olkoon joku vegaani, minä nautin silti lihasta.

Tuon pätkän voin allekirjoittaa oikeastaan sanasta sanaan.

 

[Hemingway]

Miellämme lähes automaattisesti "moniarvoisuuden" kuuluvan länsimaiseen sivistykseen

Käytännössä moniarvoisuudeksi nimetty on joko välinpitämättömyyttä tai ideologinen suuntaus, jolla sillä on sisältö. Moniarvoiseksi itsensä mainitsevat ihmiset hanakasti nimeävät hyväksyttyä ja sallittua ja saattavatpa vielä moittia eri tavoin ajattelevia suvaitsemattomiksi.

Todellista moniarvoisuutta tuskin on olemassa, mutta sitä kohti voi pyrkiä suhteellistamalla asioita ja myöntämällä omien mielipiteiden, näkemysten ja kulttuurivaikutteiden subjektiivisuuden. Oleellista moniarvoisuuteen pyrkimisessä on siis jatkuva oman mielen työstö ja reflektointi ja sen muistaminen, että asioita voi katsoa lukemattomista eri näkökulmista.

Nykyinen yhteiskuntamme on kaikkea muuta kuin moniarvoinen. Raha (talous), materia ja yksilöllisyys ovat nousseet kolmiyhteisen jumalan asemaan. Jos näitä arvoja yrittää kyseenalaistaa tai elää niiden vastaisesti, niin saa osakseen kummeksuntaa ja usein myös aggressiivista kohtelua.

 

[Gentleman]

Itse olen pyrkinyt elämään pienen ja mitättömän, mutta ainutkertaisen elämäni niin, että "moniarvoisuus" ja "yksilöllisyys" tarkoittavat moniarvoisuutta ja yksilöllisyyttä. En ole tietenkään siinä aina onnistunut, kapea katse se on usein minullakin.

Näinhän se on, malka se on usein minunkin silmässäni kun arvostelen muiden ajatuksia ja valintoja. Silti pyrin vakuuttamaan itselleni että asia ei minulle kuulu. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Moniarvoisuus merkitsee minulle kuitenkin sitä, että hyväksyn toisten yksilöiden valinnat, jos ne eivät haittaa muita yksilöitä. Menkööt homot naimisiin, minä pysyttäydyn kyllä naisissa. Kieltäytyköön joku aseista, ei se minusta aseistakieltäytyjää tee. Halatkoon joku puita, ei minun tarvitse tästä syystä äänestää vihreitä. Olkoon joku vegaani, minä nautin silti lihasta.

Nimenomaan näin, mutta kuinka paljon muiden yksilöiden valinnat saavat haitata muita? Millaisiin valintoihin on asiallista puuttua?

Mitä saa tehdä julkisesti?

Pohjimmiltaan kyse on siis kaiketi siitä, että ellen minä ole valmis hyväksymään muiden valintoja, kuinka ihmeessä minulla voisi olla minkäänlaista moraalista oikeutta edes vaatia muita hyväksymään minun valintojani? Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioista voisi olla eri mieltä, päinvastoin: tilanne, jossa asioista ei oltaisi eri mieltä, olisi luonnoton. Eikö (kokoomuslaisenkin) moniarvoisuuden tarkoitus ole nimenomaan luoda erilaisten mielipiteiden kirjo?

En tiedä onko tarkoitus varsinaisesti luoda erilaisten mielipiteiden kirjo, mutta tarkoitus ei ainakaan saa olla tukahduttaa erilaisia mielipiteitä.

 

[Kaivanto]

Ei kai se sen kummempaa ole, kuin että lain ulkopuoliset arvovalinnat tehdään aiempaa pienemmissä, sirpaloituneemmissa ja osin limittyneissä yhteisöissä, ja yksilölle jää prosessissa pääsääntöisesti enemmän valtaa.

 

[Miguel]

Eikö (kokoomuslaisenkin) moniarvoisuuden tarkoitus ole nimenomaan luoda erilaisten mielipiteiden kirjo?

Vaikka itse kallistun poliittisessa ajattelussa vähän oikealle, olen huomannut, että akselin toisella puolella olevien ihmisten kanssa syntyy keskimäärin hedelmällisempiä keskusteluja kuin poroporvareiden. Mitä avarampi maailmankuva ja suvaitsevaisempi asenne pohdiskelussa, sitä parempi keskustelu. Olkoon vastapuolella vaikka sitten "väärä" mielipide.