Mistä maalintekijät suomalaiseen kiekkoiluun?

[king of the jungle]

Suomi on kärsinyt aina kunnon maalintekijöiden puutteesta poislukien paria erikoistapausta. Maalintekijäksi eli toisinsanoen snaipperiksi lasketaan kaveri, joka pystyy tekemään maaleja ilman, että siihen vaaditaan tyhjää maalia tai muuta vastaavaa. Tälläisiksi kavereiksi voi laskea muunmuassa: Dany Heatley, Ilya Kovalchuk, Alexdander Ovechkin ja niin edelleen ja niin edelleen.

Dany Heatley on hyvä esimerkki. Kaveria ei saata "näkyä" kentällä ollenkaan, mutta kun pienikin paikka tulee, niin kaveri laittaa kiekon uskomattomalla prosentilla maaliin. Suomalaisista paras esimerkki on/oli Teemu Selänne.

Ehdotankin kampanjaa, johon jokainen jatkoajan isä/äiti voi osallistua. Itse nyt en tuosta syystä tähän voi osallistua (jollei vahinkolapsia jossain sikiä).

Viekää se lapsenne mahdollisimman usein ulkojäille ja laittakaa se etenkin kesällä vanerilta laukomaan kiekkoja. Tuhansia ja tuhansia toistoja kerta toisensa jälkeen.

Näillä keinoilla on mahdollisuus kasvattaa danyheatleyta, ilyakovalchukeja ja teemuselänteitä.

Itsellä on elinaikaa vielä toivottavasti 60v. vähintään edessä vielä, joten olisi oikein kiva nähdä, kun se poikanne tekee Suomelle tärkeitä maaleja arvokisoissa. Säästäisitte allekirjoittaneen lopettamaan "no ensi vuonna sitten viedään ihan väkisin"-lauseen hokemisen.

Kiitos jo etukäteen !

 

[Pula-ajan Tretjak]

Vaikka tunteella kirjoitettu niin silti ihan aiheellinen kysymys. On suorastaan uskomatonta, että maailmalle ei tällaisesta kiekkomaasta sikiä myös huippumaalintekijöitä. Meillähän on viime vuosina ollut jopa NHLää myöten ihan ok maalintekijöitä, mutta loistavat sellaiset on harvassa.

Ehkä se on suuri asennekysymys. Dany Heatleytä, Iliya Kovalchukia ja montaa muuta maalintekijää yhdistää yksi asia. He saattavat pahimmillaan olla jäällä todella flegmaattisia, mutta paikan tullessa he muuttuvat silkaksi raudaksi. Meillä puolestaan on perinteisesti laiskan näköiset kaverit muilutettu jo aikaa sitten saunan takana, koska se nyt ei vain kertakaikkiaan sovi. Seasta sitten löytyy jokunen Hannes Hyvönen, jotka vain sitkuvat ja tekevät niitä maaleja. Silti Hyvönen on selkeästi profiilista huolimatta jokaisen JA:n analyytikon sylkykuppi.

Ei siinä, vertaus on hieman huono, koska Hyvösellä on tietenkin muutama ongelma pelillisesti. On vain kestämätöntä, että melko puhdas maalintekijä ollaan näillä maalimäärillä laittamassa aina joka paikasta pihalle. Jossain toisessa maassa voitaisiin esim. vaatia parempaa pelintekijää jakamaan kiekkoa. Mutta kuten sanottua, ei henkilöidä, vaan ihan esimerkkinä.

Nämä maalinteko ongelmat ovat jokaisen tiedossa. Jokainen kiekossa mukana oleva varmasti tietää, ettei suomalaisia pidetä maailmalla maalintekijöinä. Miksei näitä myyttejä uskalleta murtaa ja aleta tekemään massasta myös puhtaita snipereita? Onko kyse pelkästään ammattitaidon puutteesta vai tahdosta?

 

[Dani]

Suomi pysyy kärkimaiden mukana vain ja ainoastaan joukkueen hurmoksella. Siinä ei sinänsä tarvita mitään sniper virtuooseja, kunhan pidetään paketti kasassa 60 min + tarvittaessa jatkoaika. Rankkarit Suomi voittaa Jarkko Ruudulla ja Jussi Jokisella lähes satavarmasti.

Suomella oman elämäni aikana on ollut tasan kaksi hyvää sniperia, Jari Kurri ja Teemu Selänne. Kurrikin on hieman kyseenalainen, Gretskyn takia. Eli ainoa Suomen todellinen armoitettu yksinäinen maalintekijä olisi Teemu Selänne. Voimme siiskin odottaa Teemun jälkikasvua. (eli siis, Selänne on pystynyt tekemään maaleja lähes yksin, ja vanhetuessaankin hiukan huonompien ketjukavereiden kera)

 

[king of the jungle]

Sitä juuri hain eli mistä niitä TODELLISIA maalitykkejä saadaan kiekkoiluumme. Meillä on paljon näitä Antti Miettisiä, Niklas Hagmaneja ja kumppaneita ja kaikki kunnia siitä heille. 20-30 maalia/kausi on kova suoritus NHL:ssä.

Täytyy tietenkin muistaa sekin fakta että, Suomi on ihan asukasluvultaankin pieni maa. Onhan se paljon todennäköisempää, että Kanadasta ja etenkin Venäjältä tulee niitä huikeita yksilöitä, kun siellä sitä väkeä on monikymmenkertaisesti Suomeen verrattuna.

Taitaa olla jo aika fakta se tosiasia, että Suomen pelaajat tarvitsevat hurjan määrän paikkoja tehdäkseen maalin ainakin näin maajoukkuepeleissä. Voisi sanoa, että kymmenestä suhteellisen hyvästä maalipaikasta suomalainen pelaaja tekee 1-2 maalia ja verrattaen kanadalainen tai venäläinen 3-6. Nuo ovat aivan omia pohdintoja ja niitä ei niin vakavasti tarvitse ottaa, vaikkakin ovat varmasti aika lähellä totuutta.

Tuskin koskaan tulemme pärjäämään vain yksilötaidolla kansainvälisissä ympyröissä vaan juuri hyvällä joukkuepelillä ja maalivahtityöskentelyllä (+"pelikirjalla").
Jonkun pitää kuitenkin tehdä niistä paikoista maalit.


Kirjoitin tosiaan aloitusviestin täysin tunteella ja erittäin suurella vitutuksella, mutta huoleni on ihan aiheellinen ja varmasti moni on samaa miettinyt.

 

[Osmo Rapeli]

Koska taidoksi ei voi muuttua, yksi keino on saada jokainen powerforwardinpuolikasrääpäle™ pelaamaan P-Amerikkaan. Jokainen iso ja vahvahko, joka omaa hieman käsiä, vähintään AHL:aa jauhamaan pariksi vuodeksi. Oskar Osalat ja kumppanit. Teemu Hartikainen.

Ongelmamme on MM-tasolla nyt se, ettei sieltä kokemusta hakeneiden, pelillisesti eteenpäin menneiden muttei tarpeeksi hyvien taso riitä erinäisistä syistä maajoukkueeseen, joten jossain määrin meiltä puuttuu myös se voimakkaiden ruuhkapelaajien rypäs. Vancouveria ajatellen - yksikään heistä ei myöskään ole lyönyt itseään NHL:ssä läpi. Ainakaan vielä.

 

[molari]

Valitettavasti junnutasolla - sekä kiekossa että fudiksessa - näitä mahdollisia maalintekijöitä (jumalan armosta) ei kannusteta, anneta vapauksia, päinvastoin, milteipä pannaan samaan ruotuun muun "haalariosaston" kanssa, ihan nähty ja koettu juttu oman jälkikasvun kanssa, osin siitä syystä toinen siirtyi salibandyyn, mikä ei ole niin vakavaa vielä 13-15 v iässä ja "kikkailu" sallitaan peleissä.

Kiekossa sekä maalintekijöiden että kiekollisten pakkien puute alkaa näkyä jo viimeistään 18-v ikäluokan maajoukkueesta lähtien. "Liiton" miesten olisi syytä miettiä - jos omakehultaan pystyvät - mistä homma kiikastaa ja mitä pitäisi muuttaa, joka tapauksessa vaikea on suuntaa nopeasti muuttaa.

Jos tämän kevään MM-jengiä miettii, niin kaipa sinne kaikki parhaat saatavilla olevat kaverit saatiin (ja valittiin), mutta ilman N Kapasta (osin Hakkia ja Miettistä) olisi aika vaisua ollut maalinteko kisoissa, silmiinpistävää oli, että noi kaverit sai kiekon "läheltä ylös", muilla se oli SM-liigalle tyypillistä kiekon survomista veskarin kamoihin ja/tai vedot pysähtyi ekaan vastustajaan, meni ohi tai suoraan veskarin rintapanssariin - etenkin maalinedustapelaaminen ja siinä ajoitus ja laukausten laatu on todella onnetonta.

Homma muistutti jopa huvittavan erehdyttävästi Bluesin pelejä, jossa pääsääntöisesti vastustajan veskarista tehdään kentän paras pelaaja n. 50 kopilla - niistä sisään 1-2, tänään esim. melko keskinkertaisesta Escestä "tekemällä tehtiin" kentän paras, joku Kanada tai Venäjä olisi latonut noista paikoista min. 5 kaappia.

 

[tinkezione]

Eiköhän kaikkipelaa-mentaliteetti pidä huolen siitä, että huippulahjakkuuksista ei vahingossakaan pääse kehittymään huippuyksilöitä. Sama pätee puutteisiin ts. johonkin pelikirjaan/ideologiaan/mihkälie sopimattomia tyyppejä ei yksinkertaisesti kehitetä, koska ne ei sovi pelaamaan. Ei täällä haluta nähdä kenenkään pelaajan dominoivan ketään junnusarjoissa, koska Suomi on kateellisten maa ja vähänkään korkeammalle kurkottava revitään kyllä välittömästi omalle/muiden tasolle.

Toisessa ketjussa ihmeteltiin sitä, miten sakki voi näinkin pienessä maassa olla saman urheilulajin suurtapahtuman äärellä niin kahtiajakautunutta. Eiköhän se ilmiönä kerro kaiken oleellisen siitä, mikä Suomessa on jääkiekon kannalta tärkeää ja mikä ei, ja siitä on helpohko vetää löysät yhtäläisyysviivat melko moneen asiaan pelaajien kehityksessä. Siinä teille snipaajia.

 

[Toejoen Veikko]

Ehdotankin kampanjaa, johon jokainen jatkoajan isä/äiti voi osallistua. Itse nyt en tuosta syystä tähän voi osallistua (jollei vahinkolapsia jossain sikiä).

Viekää se lapsenne mahdollisimman usein ulkojäille ja laittakaa se etenkin kesällä vanerilta laukomaan kiekkoja. Tuhansia ja tuhansia toistoja kerta toisensa jälkeen.

Näillä keinoilla on mahdollisuus kasvattaa danyheatleyta, ilyakovalchukeja ja teemuselänteitä.

Itsellä on elinaikaa vielä toivottavasti 60v. vähintään edessä vielä, joten olisi oikein kiva nähdä, kun se poikanne tekee Suomelle tärkeitä maaleja arvokisoissa. Säästäisitte allekirjoittaneen lopettamaan "no ensi vuonna sitten viedään ihan väkisin"-lauseen hokemisen.

Kiitos jo etukäteen !

Sen verran kommenttia, että se ei auta, jos vanhemmat vievät lapsensa ulkojäille. Ulkojäille mennään lapsen omasta tahdosta, ei vanhempien halusta.

Kuten Raipe sanoi, että katseli lapsena kotitalon ikkunasta, kun viereistä kenttää alettiin jäädyttämään, niin laski kauanko jäätymisessä menee ja ampaisi kentälle kuin Nato-ohjus.

Intohimo ja halu pelata pitää lähteä lapsesta itsestään. Ei siitä, että isä tai äiti haluaa paistatella joukkueen verkkareissa.

 

[Brunberg]

Siitä se johtuu kun D-junnuista asti pelataan jollain saatanan pelikirjalla ja pelillinen menestys menee yksilöiden kehittämisen edelle. Aito innostus ja taito tapetaan kun siellä pelataan jollain systeemillä jo lapsina. Ja jos ei systeemit maistu niin penkin päähän istumaan. Sitä se Sihvosen pahvikin ajaa eteenpäin Kerhon junnuissa ensi kaudella. Ei niitä jäätäviä kiekollisia taitoja enää kehitetä sillä tavalla vanhempana kuin ne nuorena kehittyvät.

 

[Stentor]

Ei täällä haluta nähdä kenenkään pelaajan dominoivan ketään junnusarjoissa, koska Suomi on kateellisten maa ja vähänkään korkeammalle kurkottava revitään kyllä välittömästi omalle/muiden tasolle.

Kuka repii lahjakkaan maalintekijän muiden tasolle? Valmentajat ovat enemmän kuin tyytyväisiä jos joukkueeseen sattuu eksymään maalintekijä ja sitä kautta oma joukkue saa voittoja. Samasta syystä myös joukkueen muut pelaajat pääsääntöisesti arvostavat hyvää maalintekijää.
Suurin syy maalintekijöiden puutteeseen on joukkueharjoituksissa. Tyypillisessä kiertoharjoitteessa tehdään keskialueella hienot kiemurat ja syöttöharjoitukset, mutta kun harjoitteen päätteeksi pitäisi tehdä maali niin roiskaistaan kiekko hätäisesti b-pisteiden välistä kohti maalia ja kaarretaan jonon perälle. Onpa jopa erään SM-liigaseuran juniorijoukkueessa pelaajia kielletty pelaamasta tilannetta loppuun asti ja seuraamasta kiekkoa laukauksen jälkeen maalille, koska muuten ei ehdi seuraavan pelaajan alta pois. Tietenkin tämä harjoituksissa opittu tapa siirtyy myös peleihin. Niin pelaa kuin harjoittelee.
Lisäksi harjoitellaan erittäin vähän muita maalintekotilanteita kuin tuo edellä mainittu yksin läpi ja laukaisu b-pisteiden välistä, vaikka tämänkaltaisia tilanteita tulee peleissä todella harvoin.

 

[Toejoen Veikko]

Siitä se johtuu kun D-junnuista asti pelataan jollain saatanan pelikirjalla ja pelillinen menestys menee yksilöiden kehittämisen edelle. Aito innostus ja taito tapetaan kun siellä pelataan jollain systeemillä jo lapsina. Ja jos ei systeemit maistu niin penkin päähän istumaan. Sitä se Sihvosen pahvikin ajaa eteenpäin Kerhon junnuissa ensi kaudella. Ei niitä jäätäviä kiekollisia taitoja enää kehitetä sillä tavalla vanhempana kuin ne nuorena kehittyvät.

Sama juttu oli junnufutiksessa ainakin minun lapsuudessa/nuoruudessa.

Jo F-junnuista saakka valmentaja tekee itselleen joukkuetta.

 

[zaluun]

Valitettavasti junnutasolla - sekä kiekossa että fudiksessa - näitä mahdollisia maalintekijöitä (jumalan armosta) ei kannusteta, anneta vapauksia, päinvastoin, milteipä pannaan samaan ruotuun muun "haalariosaston" kanssa, ihan nähty ja koettu juttu oman jälkikasvun kanssa, osin siitä syystä toinen siirtyi salibandyyn, mikä ei ole niin vakavaa vielä 13-15 v iässä ja "kikkailu" sallitaan peleissä.

Suomessa edelleenkin ajatellaan, että maalintekijäksi "synnytään". Itsekin montaa lajia pelanneena voin sanoa, että junnuissa en varmaan kertaakaan ole oikeasti harjoitellut maalintekoa joukkueen harjoituksissa. Suomessa panostetaan todella paljon fysiikkaan ja kuviotreeneissä itse kuvioon, mutta se viimeistely jää usein vaan johonkin puolihuolimattomaan huitaisuun sinnepäin. Toki maalinteko vaatii luovuuttakin, mutta myös tuhansia toistoja. Junnuille pitäisi pienestä pitäen opettaa minne vetää missäkin tilanteessa ja oikeasti treeneissä keskittyä tähänkin osa-alueeseen, se kun kuitenkin on se kaikkein tärkein näissä maalintekopeleissä. Muissa huippumaissa juuri maalinteko on se mihin panostetaan eniten, Suomessa siihen ei kiinnitetä juuri ollenkaan huomiota.

Sitten ihmetellään Mertarannna tavoin, kuinka "kiekot ei pompi meille" tai veskat pelaa aina huippupelin meitä vastaan. Oikeasti tuntuu, että jopa maajoukkuepelaajille riittää se, että kunhan saa vedon aikaiseksi sinnepäin, tuuria sitten meneekö sisään. Käsittämätöntä.

 

[Toejoen Veikko]

Suurin syy maalintekijöiden puutteeseen on joukkueharjoituksissa.

En osaa sanoa paljonko junnut treenaavat joukkueharjoitusten ulkopuolella.

Teemu veteli muksuna päivittäin satoja vetoja vanerilevyn päältä. Rannareita, rystyjä, lämäreitä.

Joukkueharjoitukset eivät riitä millään.

Jari Litmanen treenasi junnuna 1000 tuntia vuodessa, tuosta joukkueharjoittelun osuus on maksimissaan kolmannes.

Voi olla, että videopelien myötä pihapelit ovat vähentyneet. Itse junnuna vedettiin naapurin jätkien kanssa pelejä, joissa joku oli Ässät, Suomi tai Teemu Selänne. Siinä tuli liikuuntaa, mailankäsittelyä ja vetoja. Mikäli videopelit ovat vallanneet sijaa pihapeleiltä, niin puhutaan vuositasolla useista tunneista.
Omalla kohdallani näiden pihapelien tuntimäärä vuositasolla oli varmaankin jossain 200-400 tunnin välillä.

 

[Tkachuk7]

Maalintekijöiden pulasta on turha ainakaan väkilukua syyttää, kun katsotaan esim Slovakian tuottamien sniperien määrää.

btw, muistan joskus lukeneeni että Venäjällä on vähemmän rekisteröityjä kiekkojunnuja kuin Suomessa. Saattaa olla huuhaata, tai tilanne nykyisin eri.

 

[finnjewel]

Siitä nimenomaan on kyse, että kovin harvat ovat synnynnäisiä maalintekijöitä. Siitä huolimatta kanadalainen kiekkokoulutus tuottaa pelaajia, jotka osaavat viimeistellä hyvällä prosentilla hyvistä tilanteista, vaikka saavat vain niukasti peliaikaa.

Kanadassa jääkiekko on paitsi kansallisurheilua, niin myös tiedettä. Maalintekoa ja laukaisutaitoa harjoitellaan toki omatoimisestikin, mutta valmentajat puuttuvat jo varhaisessa vaiheessa jopa kätisyyden valintaan. Siihen voi vaikuttaa oikea- ja vasenkätisyyden lisäksi myös se, onko pelaaja oikea- vai vasensilmäinen. Junnuja ohjataan valitsemaan left tai right sen perusteella kumpi silmä on ns. johtava silmä. Jos johtava silmä on oikea, pelataan rightilla, koska silloin oikea silmä on laukaistessa lähempänä kiekkoa.

Laukaisutekniikan eron huomaa usein esim. siinä, että p-amerikkalaisen kiekkokoulun kasvatit automaattisesti asettavat vartalonsa laukausten tueksi varsinkin maalin läheltä laukaistessa ja suoraan syötöstä laukaistessaan. Meikäläiset pyrkivät paljolti laukomaan kurottamalla tai tökkäisemällä.

 

[Steegil]

Ongelma on siinä, että maalintekoon ei panostetta junioreissa pätkänkää vertaa. Ehkä 6-12 laukausta tulee treeneissä kunnolla ammuttua.

Etelässä vaan ei ole ulkojäitä enään, mutta miksei niitä jäähalleja, jotka ovat 16-17 asti aina tyhjillään käytettäisi. Junnut sinne kikkailemaan koulun jälkeen kavereiden kanssa.

Itse toivon, että tämä "muovijää" tulee nopeasti tännekin ja hinta ei ole järin kova.

http://www.youtube.com/watch?v=NzZ7oRoVPXg&feature=related

Esimerkki video.

 

[Timbit]

Eiköhän kaikkipelaa-mentaliteetti pidä huolen siitä, että huippulahjakkuuksista ei vahingossakaan pääse kehittymään huippuyksilöitä.

Sinnepäin. Huippuyksilöitä kyllä tulee, muttei maalintekijöiksi. Puolustajiksi, maalivahdeiksi ja puolustaviksi hyökkääjiksi kyllä. Sopii suomalaiseen mentaliteettiin paremmin. Nehän vain yrittävät estää toista tekemästä maalia, mutta antavat kuitenkin mahdollisuuden sille toiselle. Puhdasverinen sniper koittaa tehdä maalia minkä pystyy, ja jos se onnistuu tulee niille toisille paha mieli.

 

[Stentor]

Joukkueharjoitukset eivät riitä millään.

Tottakai omaehtoinen laukausten harjoittelu on edellytys kehittymiselle hyväksi maalintekijäksi. Mutta jos joukkueen valmentajien toimesta ei korosteta laukaisutaidon merkitystä ja sallitaan harjoituksissa "vähän sinnepäin" maalintekoyritykset, ei nuori juniorikaan koe omaehtoista laukaisuharjoittelua kovin tärkeäksi. Nykyajan viihde-elektroniikka lasten ajan viejänä ei myöskään riitä selitykseksi maailmanluokan maalintekijöiden puutteeseen, koska ei niitä koskaan aiemminkaan Suomella ole ollut. Paria poikkeusta lukuunottamatta.

 

[Toejoen Veikko]

Tottakai omaehtoinen laukausten harjoittelu on edellytys kehittymiselle hyväksi maalintekijäksi. Mutta jos joukkueen valmentajien toimesta ei korosteta laukaisutaidon merkitystä ja sallitaan harjoituksissa "vähän sinnepäin" maalintekoyritykset, ei nuori juniorikaan koe omaehtoista laukaisuharjoittelua kovin tärkeäksi. Nykyajan viihde-elektroniikka lasten ajan viejänä ei myöskään riitä selitykseksi maailmanluokan maalintekijöiden puutteeseen, koska ei niitä koskaan aiemminkaan Suomella ole ollut. Paria poikkeusta lukuunottamatta.

En tiedä miten Selänteen junnuvuosien valmentajat painottivat maalinteon tärkeyttä, mutta isä-Selänteen mukaan Teemu harjoitteli jo nuoresta pitäen, että pelkkä maalipaikka ei riitä, vaan kiekko pitää laittaa reppuun.

 

[trumppa]

En osaa sanoa paljonko junnut treenaavat joukkueharjoitusten ulkopuolella.

....

Minäpä osaan. Tällä viikolla oli oikein uutisissa juttu tutkimuksesta, joka on tehty koskien nuorten liikkumista. Tulos oli, että nykyään mennään auton kyydissä treeneihin ja takas (joka lajissa). Loppuaika ollaan koulussa tai pelataan pleikkaria. Eikä tää ole mitään meikäläisen mutua vaan tutkittua faktatietoa.

 

[mixu]

Yksi suuri syy on se että me ei arvosteta maalintekoa tarpeeksi. Pelaajia jotka kiitää päästä päähän ja tekee paljon duunia arvostetaan vaikka he eivät tekisi yhtään maalia turnauksessa. Sitten on näitä Heatleyn tapaisia kavereita joita ei hyväksytä kun he surffaavat sen 50min kentällä mutta tekevät kuitenkin sen pari maalia per peli.
Jan Caloun sai aikanaan kriittikiä siitä että hän välillä surffaa mutta mitä sen on väliä kun maaleja tuli kuitenkin aina kun niitä tarvittiin. Isä-Hakki oli ihan toista maata kuin Niklas eli liike oli paljon heikompaa mutta maalin- ja pelintekijänä ihan toista luokkaa.
Nytkin parhaana pelaajana pidetään 0+1 tehoilla pelannutta Komarovia. Komarov pelasi ok kisat mutta ei me koskaan voiteta mitään suurta jos 0+1 hyökkääjä on meidän paras hyökkääjä.

 

[Viljuri]

Juuri näin, Jatkoaikakin on täynnä puusilmäisten kommentointia, jossa maalintekoa luontaisena kykynä ei osata arvostaa laboratoriorottaa muistuttavan coast-to-coast -koohottamisen rinnalla.

Joillakin on avuja maalintekoon, ja toisilla ei. Valitettavasti suomalaiseen kiekko- ja seurakulttuurin on pesiytynyt meemi, jossa Vehkanperän VPK:n mestaruudestakin pelataan aivottomasti, mikä yhdistyy yleisiin johtamis- ja mentaalipuolen kansallisiin ongelmiiin, ts. puhutaan pahaa selän takana ja edessä taiteilijasieluista, ja jos joku oikeasti osaakin jotakin, niin se on lähes henkinen ja invalidisoiva katastrofi havukka-ahojen eläteille, näin kärjistettynä.

Itsekin sorrun usein konformaalisuuden vaatimiseen (esimerkiksi olen saattanut naljailla tsekkiläisille pitkätukille), ja kaipaisin tässä mielessä ehdottomasti uudelleenorientaatiota ja koulutusleiriä.

 

[lihaani]

Maalintekijältä samoin kuin huippumuusikolta vaaditaan kaksi asiaa: Poikkeukselliset synnynnäiset lahjat ja eläimellinen määrä harjoittelua. Toistoja ja toistoja niin, että taito syöpyy selkäytimeen.

Tässä vastuu on junnuvalmentajilla, joiden pitäisi haistaa maalintekijät jo alle kymmenvuotiaista. Ja heitä kannustaa omatoimiseen laukomiseen vanerilta kesällä ja pihapeleihin. Jos jäätä ei ole niin tossulätkää kavereiden kanssa paljon. Ohjatuissa harjoituksissa testataan taitoja ja sovelletaan niitä pelitilanteissa. Ja epäonnistumisille ei huudeta pää punaisena vaan yhdessä korjataan kärsivällisesti virheitä.

Nupe kertoi Venäjä-Belarus pelin erätauolla, että Kovaltshuk harjoitteli maalintekoa aivan hirmuisesti vielä silloin, kun he pelasivat yhdessä Atlantassa ja hän oli jo eräs maailman tunnetuimpia snipereitä.

Mitä me tästä opimme? Sen että ilman lukemattomia toistoja ei pelin tärkeimmällä osa-alueella päästä huipulle.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tässä vastuu on junnuvalmentajilla, joiden pitäisi haistaa maalintekijät jo alle kymmenvuotiaista. Ja heitä kannustaa omatoimiseen laukomiseen vanerilta kesällä ja pihapeleihin. Jos jäätä ei ole niin tossulätkää kavereiden kanssa paljon. Ohjatuissa harjoituksissa testataan taitoja ja sovelletaan niitä pelitilanteissa. Ja epäonnistumisille ei huudeta pää punaisena vaan yhdessä korjataan kärsivällisesti virheitä.

Miksi junnuvalmentajien pitäisi nuo tietyt pelaajat haistaa sitä varten, että juuri he harjoittelisivat "ylimääräisiä" laukauksia treenien ulkopuolella? Eikö ideaa voi myydä niille heikkolahjaisimmillekin pelaajille? Olisi kyllä perin surkeaa, jos neloskentän laiturikin osaisi ampua kovan lämärin kohti maalia suorasta luistelusta silloin, kun kiekko ei ole just-oikealla paikalla ammuttavaksi.

 

[Mänizeri]

Noniin! Loistavaa, että tällainen ketju on vihdoin avattu ja päästään keskustelemaan muustakin kuin pelikirjoista. Suomen Eurooppalaisista koottu joukkue oli juuri näin hyvä, piste ja kumarrus.

Kiva oli taas seurata Suomen peliä siihen asti, kunnes tultiin niille sektoreille joista kiekko olisi pitänyt laittaa reppuun. Robert Esche ottelun paras pelaaja, ehkäpä se kertoo taas kaiken oleellisen.

Ei sillä etteikö pelitavallisesti Suomi ollut USA:ta edellä, mutta laukausten laatuun tämä turnaus kaatui. Ihan turha selitellä mitään muuta. Jos ammutaan 50 kutia ja teet kaksi maalia niin itkuhan siinä meinasi isolla miehellä taas tulla.

Kyse on monesta seikasta. Yksi asia on se, ettei Suomessa ole koskaan kunnolla paneuduttu siihen mistä ja miten maalit tulevat. Höpinää sen ympärillä, mistä tulee maalipaikkoja, sitä kyllä riittää. Tämä kuvastaa muutenkin suomalaista huippu-urheilua. Täällä ei saa lähteä hakemaan huippusuoritusta vaan pitää yrittää tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Maalinteossa parhaansa yrittäminen ei ole koskaan riittänyt, vaan parhaita miehiä yhdistää valtava halu tehdä maaleja.

Itse olen päätynyt johtopäätökseen, että Suomesta tulee joka ikäluokasta 2-5 huippupelaajaa, joilla on potentiaalia nousta aivan terävimmälle huipulle. Koska kukaan ei oikein pysty sanomaan aukottomasti 10-vuotiaasta, millainen pelaaja hänestä viime kädessä tulee, on keksittävä keino opettaa massoille maalintekoa.

Jos otetaan esimerkki maalivahtien puolelta, niin itse olen nähnyt kirjan jo 80-luvulta, jossa opetetaan maalivahdin sen aikaisia perustekniikoita. (Kassari taisi olla Mika Rautio.) 90-luvulta muista Pasi Kuivalaisen opetusvideot. Sen sijaan maalinteosta parhaat koosteet taitavat löytyä Don Cherryn Rock'em Sock'em videoista?

Sellaiset terveiset voisi lähettää liitolle, että ajatustavan muutokselle olisi tarvetta. Kun nykyään on kaiken maailman laitteita olemassa, niin NHL-otteluista ja KHL-otteluista voisi alkaa koostamaan eri tilanteiden hyödyntämisvinkkejä:

1) 2-1, 3-1, 3-2 ym. ylivoimahyökkäykset,
2) Kiekko pakilla viivassa, miten maalille pitää ja kannattaa mennä, jotta suomalainen edes joskus olisi ensimmäisenä kakkoskiekossa
3) Mihin kannattaa maalivahdille laukoa ilman maskia? Ammunko syliin, niin kuin Suomen pakit USA ottelussa vai kannattaisiko laukoa maalvahdin patjoihin, jotta kiekko pomppaisi maalintekosektorille.?
4) jne. jne..

Palkatkaa sinne joku, joka seuraa maksutelevisiosta NHL:ää ja KHL:ää, joissa pelaa suurin osa huipuista ja tehkää johtopäätöksiä maalipaikkojen hyödyntämisestä. Tilasto maalipaikkojen luonnista on jo olemassa.

Kun nuori sitten voisi katsoa vinkkejä tallaisilta DVD:ltä, niin olen satavarma että maalinteon tehokkuus alkaisi parantua. Maalinteossa oikea aikaisuus ja laukaisutaito on meillä niin aliarvostettua, että en ihmettele eilisen kaltaisia tuloksia....