Missä nyrkki heiluu – tappeluketju 2006–2007

  • 66 217
  • 255
OHL:ssä oli rauhallista ja vähän odotetustikin Londonin sekä Erien matsi ei sisältänyt mitään suurempaa, mutta tuskin asiat unohtuvat ja toinen matsi vielä perään tähänkin kauteen.

WHL:ssä Klotz haki itselleen tappelun ja pariksi löytyi hyvän kauden vetänyt Cody Vann Prince Albertin ryhmästä. Tänään uusinta, joten ehkä Klotz saa vielä mahdollisuuden ottaa Gauthierin kanssa ja playoffeihin menevän Prince Albertin suunnalla tähän ei välttämättä tässä vaiheessa kautta ole halua, koska Gauthier on kuitenkin ison peliajan pelaaja. Toinen mielenkiitoinen lähtö oli 1990-syntyneiden Tayler Jordanin sekä Sena Acolatsen matsi, joten tulevaisuuden nimet hakivat asetelmia.

Golden Horseshoen playoffit poikivat St. Catharines sekä Port Colbornen välillä huomionarvoisen henkilökohtaisen panoksen pelille, kun Eric Tardif otti samaan aikaan majorin ryntäyksestä ja kolme fighting majoria päälle.
Porrasta alempana Niagara Junior C:n kehissä Dundas Bluesin sekä Grimsby Peach Kingsin matsissa Brian Fidani ja Justin Smith ottivat majorin lisäksi tupla game misconductit sekä gross misconductit. Samaan aikaan molemmile aitioille game misconductit ja tuomiot olivat tästä tilanteesta siinä. Smith on ottanut liigan playoffeissa mukavat 122-minuuttia 13-peliin ja pelimiehen lukuja tuollaiset.
Dundas Blues on entisiä Golden Horseshoe seuroja, joka nyt tekee uutta tulemista tällä tasolla ja GHJHL:n taustaa löytyy myös Grimsby Peach Kingsiltä.
 
Viimeksi muokattu:
OHL:n pelikieltoihin liittyen Barrieen siirtynyt pitkäaikainen Windsorin pelaaja Mike Weber joutuu keihästämisen vuoksi jäämään sivuun ensimmäisestä playoff-matsista. Kaveri veti viikolla yhden pelin ja liiga päätyi ratkaisuunsa vasta tämän jälkeen, joten kaksi peliä huilia ja runkosarjaa jäljellä yksi matsi. Weber on tietyiltä ominaisuuksiltaan vähän saman linjan jätkä kuin vaikka Matt Corrente tai Ryan Pottruff; eli vähän tuollainen mean streak ja nasty edge osaston kaveri puolustuspäässä. Sopii hyvin Barrien ilmeeseen ja matsissa vanhaa seuraansa Windsoria vastaan otti yhteen taklauksensa jälkeen kovan Scott Toddin kanssa ja Todd sai tuossa viestinsä perille. Oli se sitten puhtaasti kyseiseen tilanteeseen liittyvää postia tai osaltaan vanhempaa yhteisistä Windsorin ajoista johtuvaa "keskustelua".
Cory McGillis tuli myös playoffeista ulos jäävästä Windsorista ja läpi pelin kävi omaa sotaansa Windsorin jätkien kanssa, joten Todd yritti matsin lopussa päästä "keskustelemaan" myös McGillisin kanssa ja McGillis ei ollut ollenkaan innostunut asiasta tässä vaiheessa. Muodostaa kuitenkin hyvän ketjun Clunen sekä Braggin kanssa ja loistava ketju pelaamaan tuollaista mix it up peliä. Vaikuttaisi siltä, että Barrie avaa playoffit Brampton Battalionsin kanssa ja saattaa oikean joukkueen kanssa pistää pystyyn hyvän playoff sarjan.
Barrien riveistä Clune ansaitsee aina yhden tarinan otteillaan ja runkosarjassa Clune ajoi tyylinsä mukaisesti St. Michaelsin maalivahdin päälle, joten Haley kävi asiaan kuuluvasti ilmoittamassa tästä. Myöhemmin Clunen tekee saman vaikka Haley on itse kehässä ja pikku vääntö tästä saadaan aikaiseksi, jossa entiset Sarnian jätkät tervehtivät toisiaan.
Haley yli-ikäisenä päättää kautensa sekä uransa täällä runkosarjaan. Mielestäni ykköspaikalta poistuu ja varaamaton jätkä kyseessä, joten ehkä yliopistoon tai kaljaliigoihin sotimaan ja katsomaan mihin rahkeet riittää. Toisaalta OUA:n porukoiden riveistä löytyy esim. AJHL:ssä yli-ikäisenä yli 300-minuuttia ottanut entinen QMJHL pelaaja Scott Gibson ja OHL:ssä Haleyn päänahan napannut Cory Konecny.

Mainitsin tuon Stojanov jutun mailan varressa ja olihan niitä paljon muitakin aikojen vaihtuessa sekä tilanteen mukaan. Aiheeseen liittyen Dody Wood veti aikanaan WHL:ssä Seattle Thunderbirdsin riveissä ja nimi nousi jo varhain esiin.
Vierumäellä oli jokin tapahtuma missä vedettiin jossakin porukassa ja tämän verran asiasta pääpiirteittäin muistan, mutta eräs yksittäinen tapahtuma sieltä on jäänyt mieleen. Luultavasti juuri tuossa vanhemmassa C-iässä oltiin ja menin hakemaan luistimiani teroituskopista. Siellä on Juhani Wahlsten ja joku nuorempi "liitontyyppi" joka kysäisee, että mitä sinulla lukee ranteissa olevissa teipeissä ja toisessa Dody sekä toisessa Wood.
Muistaakseni päällä oli vielä asialleen omistautuneen junnun hartiasuojat, joista kuppeista alaspäin lähteneet osat remmeineen oli poistettu ja näillä tuli vedettyä aina viimeiseen matsiin asti. Jonkinlaista kulttuuurivaihtoa tavallaan ja vähän samaa sisällöllisesti kuin olla Eero Lehden järjestämällä nuuskanvastaisella Nuori Suomi-luennolla biitti huulessa, mutta tämä tästä aiheesta.
 
Viimeksi muokattu:
OHL:n kierros meni rauhallisesti ohi Erien ja Londonin välillä muutamasta Erien jätkän misconductista huolimatta, joten runkosarjan taakseen jättävä Shine jää osaltaan myös 30-lähtöön ja Peluso poistuu askista tämän kauden osalta.

WHL:ssä WHL:n näköinen McEwan kohtasi Vladimir Mihalikin jä se oli kaverin 25-taistelu tällä kaudella. Isokokoinen Mihalik kävi kauden alla Tampa Bayn paidassa kohtaamassa silloin Detdoitin paidassa näyttöjä antaneen David Jarramin, mutta ei nyt sen suuremmin ole tappeluosastolla astunut esiin. Reginan Stoesz otti myös instigatorilla lännessä yhteen Brandonin Cale Jeffriesin kanssa tämän ajon jälkeen ja näin kaverille kauden 24-merkintä kirjoihin. Saskatoonin Klotz taas poistui kehästä aikaan 20.00 game misconductin kanssa, mutta ei lähtöjä hänelle yön kierroksella ja Klotzkin on kautensa vetänyt pakettiin.Vann ei noussut tähän matsiin kehään ja tietojen mukaan mursi nenänsä edellisessä, mutta Klotz kyllä sai pistettyä muutaman sisään vasurillaan.
Portland vetää vielä yhden ja Jordan on nyt ottanut vakuuttavat 19-merkintää tulokkaaksi. Kaveri on listattu 6' 6 sekä 171, joten panostusta asiaan ja kova kaveri on tulossa lännestä. Tosin ajat muuttuvat ja nopeassa tahdissa sillä vertailuna Derek Parker esim. otti 16-vuotiaana tulokkaana lähes 40-merkintää 1999-2000, mutta eiväthän nämä pelaajatyypit aina myöskään mene yksi yhteen.

Harmi kyllä WHL:stä on kadonnut tämä perinteinen "haju". Kotitilalta 18-vuotiaana aikaisintaan WHL:n kehiin leirin kautta ja siellä pari sesonkia. Sitten jonkun kaljaliigan joukkueen leirille ja mahdollisesti sisään ryhmään, joten ammattilaisleima on otsassa ja iso askel otettu. Harvempi pelistä kuitenkin ammatin ottaa Sitten muutamia kausia näissä ympyröissä, jonka jälkeen paluun puoliksi raihnaisena kiekkosoturina jatkamaan kotitilaa tai 10-15 kautta kunnes ikä/terveys tulee lopullisesti vastaan. Sitten kaljaliigan veteraaninina valmentajaksi johonkin porukkaan siirtämään asennetta eteenpäin tai kulttihahmona sekoilemaan kotikylän kuppiloihin.
 
WHL:n päätöskierroksella tulokas Bhungal otti korttiinsa Lucicin nimen ja hyvin kaveri suoriutui kovasta urakasta. Laadukas lähtö ja vakavaa iskujen vaihtoa oikeilla, tosin Lucic vaihtoi välillä myös vasuriin. OHL:ssä taas Jordan Nolan palasi kartalle ja otti lähdön yli-ikäisen Andrew Hothamin kanssa. Lane MacDermid pudotti Nolanin joulukuussa ja sen jälkeen tämä 1989-syntynyt toisen kauden jätkä ei lähtöjä ole napsinut.

Erityisesti OHL ja myös WHL ovat aina ajaneet kohdallani kiinnostuksessa QMJHL:n ohi johtuen varmasti osittain siitä, että ensin mainituista oli aikanaan paremmin tietoa ja materiaalia saatavissa ja sitä kautta tuo kipinä tuli.
Kuitenkin kovalla nimellä QMJHL:ään varattu 1990-syntynyt Travis Stacey otti mukavasti lähtöjä liigaan tultuaan ja olisiko tuossa tuleva täältä nouseva todella kova nimi? Muista 1990-syntyneistä jätkistä ainakin Baie-Comeau Drakkarin Kalin Paul, Lewistonin Danick Hudon-Paquette sekä Rouyn-Noranda Huskiesin Ashton Bernard nousevat varmasti tulevaisuudessa niminä myös esiin eri tasoilla. Bernardilla on jo nyt kehitteillä hyvät rivalryt Staceyn sekä pari vuotta vanhemman Anton Mansonin kanssa ja kaverilla saattaa olla kykyä nousta isoksi nimeksi täällä viiimeistään 2008-2009.
Cormier, Spencer sekä Triston Manson vaihtavat yli-ikäisinä maisemia, joten uusille nimille on tilaa ja varattu 1987-syntynyt Henegan saattaa myös hyvästi liigalle jättää. Koko TOP-5 voi siis mennä aika uusiksi ja en tiedä tekisikö OHL tässä suhdanteiden muuttuessa nousua kovimmaksi tämän tason liigaksi.
 
Viimeksi muokattu:
OHL:n runkosarjan jälkeiset asetelmat näyttävät mielestäni tältä:

1. Micheal Haley: Pitkä ura takana täällä ja nousi oikeastaan kaudella 2004-2005 ensin TOP-10 koriin ja siitä viime kaudella TOP-5 ryhmään. Leimaatunut tuollaiseksi pelottomaksi toe to toe soturiksi ja ehkä tätä osastoa ei aivan niin paljon tänä kautena nähty kuin aiemmin.
Viime kaudelta merkittävimmät tähän kauteen vaikuttavat poiminnat olivat niukka tappio Toddille ja vastaava voitto Peckhamista. Tällä kaudella lähes voitosta voitoon ja peri merkintään kovassa nosteessa vetänneen Peluson kanssa. Nämä tasureiksi ja toisesta ainakin hyväällä omallatunnolla etua Haleyn suuntaan, jos se etu pitää esiin kaivaa.

2. Theo Peckham: Teki heti ensimmäisellä kaudellaan hyvän nimen itselleen ja nyt kolmannella oikeutetusti maineeltaan kärkipään nimiä. Tuollaiset isot näytöt kuitenkin puutuvat ja Oreskovicin kanssa käydyistä lähdöistä otetut voitot nousevat tämän kauden kortista esiin. Kauteen myös kiistattomasti pari pahaa tappiota ja siltä pohjalta en nostaisi kaveria ykköseksi.
Jos on yli-ikäisenä ensi kaudella mukana varmasti kokemuksellaan taas kärkipään tekijä liigan sisällä ja kova päänahka otettavaksi kenelle tahansa, mutta kaverin oman maineen kannalta toivoisin muutama isoa voittoa toisista aivan terävimmän kärkipään nimistä.

3. Justin Soryal: Tuttu nimi myös jo täällä ja veti tappelurintamalla hyvän kauden 2005-2006. Iso voitto yli Peckhamin ja pari vakuuttavaa panosta lähdöissä Bobby Daveyn kanssa merkittävimpinä näyttöinä tähän kauteen. Kaksi merkintää myös kovan Chris Stewartin kanssa ja tasureiksi heittäisin molemmat, mutta Haleyn kanssa niukka tappio heti kauden alkuun ja tuo taas kova merkintä Haleyn korttiin näiden asetelmien kannalta.
Erittäin viihdyttävä tappelija ja teknisesti taitava, mutta vaikea nähdä häntä tuollaisena todella isona nimenä. Jatkaessaan täällä yli-ikäisenä on varmasti kova tekijä sekä hyvä tasonmittari liigan sisällä.

4. Phil Oreskovic: Luotettava nimi ja neljäs sesonki menossa täällä. Voitto Toddista sekä Jarramista, kolme voittoa putkeen lähdöistä Daveyn kanssa ja siinä ehkä merkittävimmät näytöt. Tappiot isoissa lähdöissä Peckhamile ja myös tulokas Gazdic pääsi hivenen nöyryyttämään kokeneempaa kaveria.
Pohjalla viime kaudelta selvä tappio Peckhamille ja Peckhamilla selvä yliote suhteessa Oreskoviciin tämän pohjalta. Ehkä niukka tappio Soryalille ja nämä jätkät eivät tällä kaudella tanssiin asti päässeet. Ei omaa tuollaista ykkösjätkän statusta ja enemmänkin tälläinen kova perustappelija liigan sisällä..

5. Scott Fletcher. Teki vahvan paluun jouduttuaan ongelmiin alkukaudesta ja loppukauden pohjalta iso nimi liigan sisällä lähdettäessä ensi kauteen. Niukka tappio Haleyn kanssa, mutta vakuuttava panos lähdössä Peckhamia vastaan ja muutenkin isoa viestiä läpi liigan.
Halukas kaveri, joka ottaa innokaasti roolia ja 1988-syntyneenä ei varmasti vielä kaikkia kortteja ole pöytään lyönyt. Ehdottomasti "heavyweight" ja vähän myös tuota "nasty edge" asennetta hommassa mukana.

6. Anthony Peluso: Pisti ilmoille isoa viestiä ensimmäisissä matseissaan tällä kaudella ja kovat näytöt tuollaisia ei TOP-10 kavereita vastaan. TOP-5 nimistä kortissa vain mielestäni liigan kuningas Haley parilla merkinällä, mutta harvemmin 17-vuotiaana kauteen lähtevä jätkä saa aikaan vastaavaa huomiota ja pystyy luomaan vastaavaa nimeä.
Tulevaisuuden iso kala näissä vesissä ja ensi kaudella olisi tilauksessa muutama iso voitto suuren luokan tansseista. Epäilemättä omaa kykyjä tähän ja statukseltaan jo nyt ehdottomasti "heavyweight", joten ensi kaudella paljon korkeammalla uskoakseni.

7. Chris Stewart: Perusosaston kavereita ja tuollainen luotettava nimi tappelurintamalla. Ei ison nimen statusta tai odotuksia, mutta tasaisia esityksiä läpi kauden ja kovimpana näyttönä ehkä nuo pari tasuria TOP-3 korin Soryalin kanssa.
1987-syntynyt kaveri, joka ei varsinaiseksi tappelijaksi ole leimaantunut. Vaikea häntä on kuitenkin ohittaa tässä ja kiistatta TOP-10 kaveri tasoltaan, joka voi lähtökohdiltaan ottaa ennakkoon melko samalta pohjalta kenen kanssa tahansa.

8. Craig Cescon: Yli-ikäinen perusosaston kaveri, joka on esiintynyt vakuuttavasti ja taustalla iän tuoma kokemus. Ei ole mittauttanut tasoaan terävimmän kärjen kanssa, mutta tehnyt omissa lähdöissään melko hyvää jälkeä kauden mittaan ja tälläisistä saman tason jätkistä ehkä vakuuttavimmat näytöt tähän kauteen.
Niukka voitto Stewartista on kovaa valuuttaa näiden asetelmien kannalta ja viima kaudelta Memorial Cupin sota Lucicin kanssa myös nostaa statusta. Poistuu täältä ja aika näyttää minne eksyy.

9. Bobby Davey: Luotettava soturi ja hyvä tasonmittari liigan sisällä. Vakuuttavan tasokas kortti tähän kauteen ja ehdottomasti statukseltaan TOP-10 korin jätkä. Ottaa ketä vastaan tahansa, mutta tämän korkeammalla en näyttöjensä tai maineensa puolesta tätä kaveria nostaisi.
Yli-ikäisenä täällä jatkaessaan kova tekijä otettavaksi korttiin ensi kaudella ja jatkaa tuota työtään loistavana tasonmittarina muille. Tuskin kuitenkaan nousee näytöillään TOP-5 jätkien ryhmään, mutta viihdearvoltaan korkeatasoisia lähtöjä on luvassa.

10. Scott Todd: Kyseenalainen valinta kaikin puolin, mutta lähti kauteen mielestäni vahvimmilla näytöillä ja loukkaantuminen pisti sivuun. Ei suuria merkintöjä kauteen, mutta tappio Oreskovicille nousee esiin ja laskee osaltaan tämän kauden statusta. Taustaltaan kuitenkin kova tekijä suhteessa moniin muihin ja ehdottomasti lähtökohtaisesti iso nimi näihin kehiin.
Yli-ikäisenä on pelinsä täällä vetänyt ja kieltämättä vaisu päätös uralle täällä. 2006-2006 kaudelta hyvä kortti ja ehdottomasti lievä etu lähdöstä Soryalin kanssa sekä kiistaton voitto yli Oreskovicin ainakin heidän kauden jälkimmäisessään. Ehkä Valabikin ja Pisellinin jälkeen kolmantena 2005-2006, joten ei sovi ohittaa perusteitta ja ei lähtisi ennakkoon ketään vastaan altavastaajana tältä listalta.

Tämän jälkeen esim. Beaulieu, Didiomete, Sestito, Boll, mahdollisesti "tough guy" Jarram ja ehkä tulokas Greenop, mutta näkemyksestä tämä aina on kiinni ja toisaalta tämän listan pohjaksi uskoisin nähneeni suuurimman osan näiden mainittujen jätkien lähdöistä tällä kaudella.

Muiden ruutuihin astuen todellinen OHL:n kulttipelaaja muutaman vuoden takaa vetää taas parin kauden tauon jälkeen AHL:ssä. Vapaana liikkuva Lance Galbraith on esiintynyt Bridgeport Sound Tigersin paidassa ja kaveri ehti jo leimaantua kaljaliigojen (jos ECHL enää sitä uskottavasti on) kehäraakiksi suhteellisen nuoresta iästään huolimatta. Oli OHL:ssä erittäin värikäs kaveri ja ehdottomia Ottawa 67 legendoja, joka herätti paljon keskustelua aikanaan. Tämän linjan kavereille tutusti kaukalon yulkopuolisiakin juttuja taustalla, mutta oli O:ssa kieltämättä kova soturi ja toi paljon tunnetta liigan kaukaloihin Ottawassa vetäessään.
Vielä kauemmas eksyen tappelurintamalla WHL:ssä kovan uran vetänyt Cam McCaffrey on myös Bridgeportin riveissä nykyisin ja oli aikanaan WHL:ssä parhaimmillaan vähintään TOP-3 tekijä.
 
Viimeksi muokattu:
Ja sama lännestä:

1. Matt Kassian: Kolmas kausi putkeen ykkösenä arvostuksessa ja tämä on historiankin valossa todella kova suoritus tässä liigassa, mutta juuri historiaan suhteutettuna missä Kassian asemaltaan seisoo? 90-luvun suuria olivat Kerry Toporowski, Brantt Myhres, Rocky Thompson ja Scott Parker, jotenkin Kassian ei aivan samalle tasolle nouse ja ei pystynyt tekemään tästä viimeisestä kaudestaan suurta näytöstä kuten olisi voinut etukäteen vähän odotella.
Ehdottomasti statukseltaan kuitenkin liigan kuningas ja tätä tilannetta ei tasureilla horjuteta. Vasuri osattiin sitoa hyvin ja ei myöskään päässyt vetämään vapaasti. Poistuu näistä kehistä ja omaa varmasti potentiaalia nousta joskus tappelijan nimellä NHL-tasolle.

2. Aaron Boogaard: Itse asiassa iso kausi takana ja tämän myötä poistuu yli-ikäisenä liigasta. Tuhosi McLarenin yhdellä iskulla ja tämä muistetaan täällä pitkään. Haastoi vahvasti Kassianin ja otti tuosta vähintään tasurin itselleen. Kova kaveri ja tyyliltään rehelllisesti tappelija.
Otteissa tuollaista tappamista, joka Kassianilta jäi puuttumaan ja omaa myös potentiaalia nousta tämän roolin kaverina isoon liigaan aikanaan.

3. Jason Lynch: Ehkä kyseenalainen nosto, mutta WHL:n idän ykkönen ja kokonaisuutena vahva kausi takana. Itse olisin sijoittanut tähän Ben Olsonin ennen kauden alkua vanhalta pohjalta, mutta Lynchin vahvimpina näyttöinä kaksi tasaista taistelua Kassianin kanssa ja pari lähtöä kovassa nosteessa vetäneen Klotzin kanssa, joista Lynch selviytyi mallikkaasti ja ensimäisestä otti kiistattoman voiton. Tasurista lievään etuun Stoeszin kanssa ja tappiosarakkeessa taas näiden asetelmien kannalta merkittävä häviö Boogaardille ja tuo taas nostaa Boogaardin osakkeita vahvasti.
Pelatessaan täällä ensi kaudella yli-ikäisenä on kova tekijä sekä mielestäni tältä pohjalta ennakkoon ehdottomasti TOP-3 kaveri. Hyvä kausi häneltä 2006-2007.

4. Milan Lucic: Hyvä kortti ja kaverin iso kausi on edessä, mutta statukseltaan kieltämättä TOP-3 kaveri lännessä. Tässä osaltani lievä ristiriita siis ja tätä korostaa Lucicille käntynyt matsi Lynchin kanssa 2005-2006. Iso tappio McLarenille kauden alkuun laskee kuitenkin osakkeita ja uusinta oli melko mitäänsanomaton nyhjäys, eikä Lucic muutenkaan päässyt tuota asiaa kuitaamaan liigan terävimmän kärjen kanssa. Pari lähtöä Kassianin kanssa ja melko ympäripyöreitä tasureita molemmat.
Ensi kaudella mahdollisesti koko CHL:n ykkönen ja ura vie vahvasti kohti isoa liigaa. Tappelurintamalla kaipaa kuitenkin juuri muutamaa kiistatonta päänahan ottamista tuollaisista TOP-5 jätkistä. Toivottavasti palaa asiaan myös McLarenin kanssa ja taustalta poimittavissa helmi kaudelta 2005-2006 tuon TKO:n lisäksi.

5. Fraser McLaren: Kova kaveri, joka aloitti vahvasti ja otti TKO:n yli Lucicin. Haastoi vahvasti Kassianin asemaa yhteisessä tanssissa ja putosi Boogaardin nyrkkiin. Vaisu loppukausi tosin vie paljon McLarenilta uskottavuutta pois ja ei täysin muutenkaan ole pystynyt WHL:n uransa aikanaan ostamaan täyttä uskottavuutta läpi liigan. Yläpuolelle menneen Lynchin kansa jo viime kaudelta kovaa sotaa ja jotenkin antaisin kauttaaltaan tämän kauden jälkeen niukan yliotteen Lynchin suuntaan, joten se näkyy myös näissä sijoituksissa.
Ollessaan yli-ikäisenä mukana kuvioissa ensi kaudella lähteen kuitenkin TOP-3 korista kauteen ja veti pelillisestikin kapteenina huonossa joukkueessa ihan hyvän kauden, joten ehkä tämä poikii jotakin uraa ajatellen.

6. Myles Stoesz: Halukkaana tunnettu kaveri ja statukseltaan ehdottomasti tappelija. Ei kuitenkaan omaa tuollaista kärkipään jätkän uskottavuutta tai mainetta, mutta on hyvä perustappelija sekä viihdearvon usein korkealla pitävä ammattimies. Jos jonkun pudottaisi TOP-5 osastosta pois niin ehkä juuri Lynchin.
Taas laadukas kortti ja ei ehkä täysin tasaista suorittamista nostamaan tämän korkeammalle. Voitto ensimmäisestä lähdöstä Gauthierin kanssa pitää tämän kiistatta takana. Otti myös näyttävän TKO:n yli McEwanin ja jos tukea haetaan viime kaudelta sieltä poimittavissa Boogaardin päänahka ja uralta kovat taistelut Kassianin kanssa.

7. Mike Gauthier: Tuollainen perusosaston tekijä ilman kintaita, mutta ansaitusti kantaa TOP-10 iskijän statusta liigan sisällä ja pelityylissä kauttaaltaan tuollaista paloa sekä kipinää. Ei laadukkain kortti, mutta aivan teävimmän kärkipään ulkopuolelta pystyy ottamaan ennakkoon aika samalta pohjalta kenen kanssa tahansa. Kauden alkuun voitto Klotzista ja tämä pitää Klotzin takana.

8. Garrett Klotz: Otti askeleita ylöspäin ja nykyisellään ehdottomasti "heavyweight". Kovat taistelut Lynchin kanssa ja toisesta mukaan kunnniakas tasuri. Iso sota myös Boogaardin kanssa ja siitäkin käteen tasuri. Joidenkin silmissä ehkä kovempi kuin näytöiltään on ja ennen kauden alkua ei vielä pahemmin nosteltu esiin.
Ensi kaudella kuitenkin tältä pohjalta vuoden vanhempana ehdottomasti TOP-5 tavaraa täällä ja hyvin tekee itseään tutuksi sekä nostattaa keskutelua. Arvostan!

9. Jordan Bendfeld. Perusosaton jätkiä, mutta kovia näyttöjä heitteli kauden mittaan ja taisteli itselleen tasurit Klotzin sekä Gauthierin kanssa. Lynch kortissa kahdesti ja toisesta voisi tarjota kaverille voittoa.
Syntynyt 1988, joten pelivaraa on ja aikaa niille isoille näytöille ilman kintaita. Mielestäni TOP-10 status kuitenkin taskussa ja paha otettavaksi kenelle tahansa ensi kaudella. Osaltaan pudottaa viime kaudella hyvän rupeaman vetäneen Olsonin pois ja se on kova saavutus WHL:ssä.

10. James McEwan: Soturi ja peruskanukki. Ei voita kaikkia, mutta ilmoittautuu paikalle.

Sitten esim. Olson, Haw, Yeo ja kieltämättä vanhoilla J.D Watt. Pätevää kaveria tuolla sijoilla 10-15 myös.

Väittäisin täältä löytyneen CHL:n kovimman TOP-10 ja pari ensimmäistä siis poistuu näistä kehistä. Kuitenkin väittäisin myös yleisen tason täälläkin laskeneen kokonaisuudessa vaikka tuolta 2000-luvun vaihteesta, joten näkymät eivät ole lupaavat ja McEwan oli 25-merkinnällä liigan aktiivisin. Helpolla meni, mutta nykyisellään kova suoritus ja kaikki kunnia siitä McEwanille.
Mainitsemisen arvoisia täältä myös Vancouverin Hunt sekä Swift Currentin LaRochelle, jotka toivottavasti ilmottautuvat yli-ikäisinä mukaan ensi kaudella. Taustalla keskustelua ruokkinut tulokas Beach, joka on tärkeä kortti tulevaisuuteen.
 
Garrett Klotz aloittaa ensi kauden matsin pelikiellolla, kun otti kolmannen game misconductin viimeisessä matsissa Prince Albertia vastaan. Aikaisemmin kaudella pamahti gross misconduct keskisormen näytöstä Prince Albertin penkille ja toiseksi viimeisessä matsissa Cody Vannin nenä murtui lähdössä Klotzin kanssa, joten tunteet ovat pinnassa ensi kauden kohtaamisissa ja historiaa näilläkin perinteisillä ryhmillä on. Saskatoonin Colton Gillies otti myös ajostaan toiseksi viimeisellä kierroksella parin matsin huilin ja yksi heti ensi kauden alkuun, joten eiköhän tämäkin muisteta ensi kaudella. Blades ja Calgary Hitmen ottivat myös sakkoja maalivahtiensa yhteenotosta loppukierroksilla.
1990-syntyneiden Jordanin sekä Acolatsen lähtö kääntyi ehkä niukasti Jordanille ja suoraan aloituksesta pipot pois sekä keskiympyrään hoitamaan hommaa tyylikkäästi. Ulottuvampi Jordan taisi saada muutaman oikean sisään ja melko tasaisissa merkeissä kuitenkin tämä tanssittiin, mutta Jordan ehkä kipinää tulevaisuuteen luoden heitti pikku tuulettelut matsin jälkeen. Eiköhän tämä ollut vain yksi taistelu pitkässä keskinäisessä sodassa ja ne isot ovat edessä tuolla muutaman kauden päässä.
Mike Gauthier otti jäähyt nimiinsä 264-minuutilla ja O:n puolella kovimmat luvut tauluun löi 227-minuutilla Bobby Davey. Q:n kehissä ykköspaikan itselleen taisteli Drummondvillen Gaby Roch 203-minuutilla ja aktiivisin oli Brett Gallant 30-merkinnällä.
Roch mittaili Cormierin tasoa lopukaudesta ja saikin ottaa vastaan kovan vasurin lopuksi, mutta nopeasti pystyy ja kova kaveri tuli kunnialla kohdattua. Muutenkin Roch otti kovia nimiä korttiinsa runkosarjan lopuksi ja sinne tattui Heneganin sekä Morierin nimet. Halukas Gallant taas otti viimeiset merkintänsä Kenny Pennellin kanssa ja ensimmäisessä Gallant ammattimaisella käsien vaihdolla pääsi ruokkimaan molemmilla hyvin Pennellia. Saman matsin toisessa lähdössä taas pipot pois ja Pennell palasi hieman oikeallaan takaisin ottaen hyvän lähdön, mutta Gallant on kova kaveri ja teknisesti todella taitava tekijä Q:n puolella.
 
OHL:stä heitin tuollaisen vertailun 10-vuoden takaiseen tilanteeseen ja tasapuolisuuden vuoksi WHL ansaitsee myös ainakin playoffeja edeltävänä lämmittelynä oman katsauksensa 10-vuoden taaakse kauteen 1996-1997:

Rocky Thompson hallitsi liigaa kiistattomasti näihin aikoihin ja pelasi 1996-1997 viimeisen kautensa. Kovaa jälkeä WHL:ssä tehnyt Scott Parker otti seuraavan kauden nimiinsä ja oli tähänkin aikaan jo murskaavan ylivoimainen monissa lähdöissään, mutta ei tainnut ajaa Thompsonin ohi arvostuksessa. Yksi keskinäinen merkintä 1996-1997 ja Thompsonille mielestäni asetelmien tukeeksi niukasti kääntyy.
TOP-5 koriin heittäisin omien muistikuvien, VHS-nauhojen sekä yleisten legendojen pohjalta kiistatta yli-ikäisen Reed Lown ja samoin Rob Skrlacin sekä mahdollisesti Kyle Freadrichin tai yli-ikäisen Lloyd Shawn. Kyle Freadrich tosin ne vahvemmat WHL kautensa veti 1997-1998 ja 1998-1999. Shaw taas oli tuollainen perustappelija sekä TOP-10 statuksella vetänyt jätkä, joten ehkä myöhemmin T0P-3 paikoista taistellut Freadrich ajelee ohi näin pintapuolisesti arvioituna. Jälkikäteen taso tuntuu kovalta ja sitä se kyllä olikin, jos näiden kavereiden tulevaa urakehitystä ja mainetta katsoo.
Sitten jonon jatkoksi ehkä Joey Tetarenko, yli-ikäinen Dale Purinton, niukasti Derek Arbez ja ehdottomasti rehellisyyden nimissä vähintään TOP-10 tasolla liikkunut Zdeno Chara, jonka tosin kovanluokan taistelija Kris Graf pääsi pudottamaan juuri tällä kaudella ja tämä jotenkin aina nousee esiin. Graf otti voiton myös Parkerista, joten kova pound for pound jätkä ja osaltaan palanen WHL:n historiaa.
Tyler Willis taas tekisi mieli pistää sisään, mutta taitaa väkisinkin pudota pois ja korvikkeeksi menee sitten hall of famen ovista sisään. Hienosti tämä WHL:ssä viihdearvon korkealla pitänyt taistelija sekä perussoturi on ottanut viime kausina tuota kaljaliigan perusjyrän profiilia ja Kalamazoo kiekkokaupunkina pitkän IHL-historian puolesta tuo asiaan oman uskottavuuslisänsä. Shawn Legault oli aktiivinen 1996-1997 ja ainoalla kokonaisella WHL kaudellaan varmasti lähellä TOP-10 tasoa tuollaisessa vähintään viiden kaverin ryhmässä, mutta hänelläkin kunniakas kaljaliigan soturin status myöhemmältä uralta ja löytyyhän tälläisiäkin suuruuksia vielä 2000-luvulta.
Red Deer Rebelsin Mike Brown veti toista kauttaan ja olikin pari seuraavaa kiistatta TOP-10 (TOP-5) korissa pelatessaan Kamloops Blazersin joukkueessa. Tuleva vähintään TOP-3 tason tekijä Stephen Peat teki kovan sisääntulon 16-vuotiaana ja samassa Red Deerin porukassa oli pari aikasempaan kautta hyvällä nimellä vetänyt Terry Ryan, joka tappeluitta pelasi osan kaudesta täällä. Tulokkaina vetivät ainakin myös Kris Mallette, Graham Belak, Craig Brunel, Todd Fedoruk ja jo mainittu Freadrich.

Saattoi muutamia nimiä unohtua, mutta aika hyvällä rintamalla tappeluosastolla mentiin ja useampi kaveri otti tuollaiset 30-lähtöä. Toisaalta kyllä 2006-2007 kattauksesta pitkän uran ja kovan maineen rakentavia jätkiä löytyy runsaasti aina NHL tasolle asti.

Näin tulevaisuutta maalaillen ja puhtaasti kysymyksenä voisi heittää, että onko tilauksessa 10-vuoden kuluttua McEwan vastaan Hunt syvällä alasarjoissa Tulsassa "Iron Man" tai ""Mr. Mod" Ungerin ollessa penkin takana ja viiksistään kiinni pitävä "The Walrus" Sauter toisen. Jätkät matsin jälkeen rutinoidusti jäähylle ja kumpikaan ei tiedä kuinka mones yhteinen lähtö tämä oli. Vai Lucic vastaan OHL:n kautta tullut Peluso ylhäällä NHL:ssä kirkaissa valoissa ja isolla palkalla?

Ernie "Punch" McLeanin kakkosenakin ollut Sauter oli penkin takana aikanaan pitkään WHL:ssä ja Calgaryn ryhmässä oli sellainen WHL:n legenda kuin Leigh Verstraete. Sauterilta kysäistiin muutama vuosi sitten näkemystä johonkin CHL:n hässäkkään ja pitkällä kokemuksella "The Walrus" heitti ettei mikään häntä enää kaukalossa voi yllättää, koska on jo aikanaan valmentanut mainittua Verstraetea.
Tosin en tiedä yllättikö se, kun Sauter otti yhteen Mario Jolyn kanssa vaihtoaitioiden takana ja paikallisen poliisin edustajan mukaan Joly oli humaltunut sekä tuoksui alkoholilta. Joly oli tässä CHL:n matsissa lentänyt pihalle ja palasi tässä muodossa ottelun tapahtumiin mukaan, joten kaikki ei ollut kuollut kiekkokartalla ja Joly otti askeleita reilusti ajassa taaksepäin.
 
Viimeksi muokattu:
OPJHL:n playoffit jatkuvat uusilla sarjoilla ja vastaikkain ovat perinteikäs Hamilton Red Wings ja Aurora Tigers sekä Wellington Dukes ja St. Michaels Buzzers. Viihdearvon kannalta on hyvä, että Rory Smith sekä Kyle Neuber ovat edelleen mukana ja Neuber pääsi edellisessään Paul McMullenin kanssa ruokkimaan tätä olan takaa varsin yksipuolisessa lähdössä. Haley poistuu OHL:n St. Michaelsin porukasta, joten eikohän siellä ole paikka Neuberille ja ennen alas pudottamistaan veti siellä hyvää kautta tulokkaaksi.

WHL:n sekä OHL:n playoffit myös käynnistyivät kokonaisuudessaan ja ehkä nuo kuumimmat sarjat tulevat eteen vasta tulevilla kierroksilla. Pelikielloista kärsivä London vetää Owen Soundia vastaan ja aika näyttää näkyykö Jarramin sekä Beaulieun puuttuminen mitenkään fyyysisellä osastolla. Owen Soundilla on kuitenkin riveissään Peckham,Oreskovic sekä Lane MacDermid, joten syvyyttä tässä mielessä löytyy.
En tiedä miten tuo Kitchener-London matsin alun välikohtaus näyttäytyy tulevaisuudessa, mutta Jakub Kindl söi monen silmissä paljon siitä uskottavuudesta mitä muutamat eurooppalaiset pelaajat ovat Pohjois-Amerikan kaukalossa ansainneet kaikille muille ja omalta osaltaan on outoa, että OHL:ssä oma jätkä jätetään kahden vastustajan arvoille ja tuomareiden pelastettavaksi.
Ehkä juuri junnuliigoissa tuon import kiintiönkin suhteen muutamat myytit elävät aika tiukassa pinnan alla ja tietyllä tapaa ne ovat kiinteä osa Kanadalaista kiekkokulttuuria, joten Sladok tekee esim. tällä hetkellä kovaa työtä OHL:ssä.

Ontariossa Golden Horseshoen finaaleissa kohtaavat Niagara Falls ja St. Catharines, joten Alex Penner vetää täällä liigan sisällä loppuun asti ja ehkä joukkueensa mukana jatkaa vielä pelaamista Ontarion Jr.B tason ykköspaikasta Sutherland Cupista .
 
Viimeksi muokattu:

Jude

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Roosters U13

M10

Jäsen
Sitä se teettää, kun peruspakki yrittää opetella hyökkääjän hommia. Paljon uusia asioita. Vähemmästäkin päässä pimenee.
 
WHL:ssä Spokanen sekä Everettin välillä jatkoajalla Everettin Hamillin painettua kiekon häkkiin alkoi tapahtumaan ja Spokanen Blackwater ajaa päin tuulettavaa Hamillia. Porukkaa tulee sisään ja samalla penkit tyhjenevät matsin päättyessä, mutta vain yksi varsinainen pari irtautuu keskialueelle isommasta hässäkästä ja pari game misconductia kerännyt Blackwater ruokkii oikeallaan jäässä maannnutta Everettin Jesse Smykea. Pelikieltoja mahdollisesti tilauksessa ja varsin laadukasta viihdettä oli tarjolla. Siinä ja siinä onko rehellinen bench clearing brawl kyseessä, mutta sen soisi osuvan jokaisen jääkiekkoilijan uralle ja kauttaaltaankin niitä tämän pelin tähtihetkiä.

Uutisrintamalta voisi poimintana heittää, että Oshawa on pudottanut riveistään pois Trevor Koverkon tässä vaiheessa kautta ja Micheal Haley siirtyy ECHL:n South Carolinan paitaan, joten ura jatkuu ja aika näyttää mihin tie vie.
En tiedä onko Koverkon kohdalla kysymys "drink and cut curfew"-osastosta, mutta kärjistäen aikanaan riitti kun sai omat nauhansa solmittua ja teki kaukalossa sen työnsä. Tappelurintamalla peruspakki Koverkon parasta antia oli tasainen lähtö kiistatoman TOP-3 jätkän Soryalin kanssa ja nyt siis muut jätkät hoitavat hommaa Oshawa Generalsin puolesta.

WHL:n uutisista voisi lisäksi mainita Saskatoonin kakkosen Rob Trumbley eroamisen henkilökohtaisista syistä. Tämän mainitsemisen arvoiseksi tekee jo se, että kaverilla on takanaan pelaajana kovan maine WHL:stä ja on ehdottomasti Moose Jaw Warriorsin legendoja.
 
Viimeksi muokattu:

mailman-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Ärr... Toi Matin matsaus ei nyt futaa, ainakaan tuon linkin takaa... Pitänee juutupesta koittaa kaivaa sit :P
 
Everettin ja Spokanen matsin lopun rähinä poiki odotetusti kieltoja muutamalla jätkälle ja pisimpään on sivussa kolme matsia huilaava Judd Blackwater. Kaveri siis ajoi päin tuulettavaa Hamillia tai tilanteen toki voi nähdä myös toisin päin ja kolmantena sisään tullut Kyle Beach ansaitsi tästä yhden pelin. Ainoan varsinaisen tappelun esittäneet Brandon Campos sekä Mitch Wahl tienasivat myös kaksi matsia katsomossa ja uskaltaisin väittää OHL:n antavan vastaavasta tilanteesta enemmän, mutta Beachin mukana oleminen olisi saattanut johtaa johonkin vielä värikkäämpään näytelmään ja kipinää saattaa sarjan seuraavissa matseissa kehässä mukavasti olla.
Uudempi organisaatio Everett on ollut muutamaan otteeseen hyvin esillä kauden mittaan ja päälimmäisenä tuo Portlandin jätkien yhteenotto kuumassa matsissa Everettin kannattajien kanssa. Silvertips veti ensimmäisen kautensa vasta 2003-2004, joten pitkää historiaa ei taustalle vielä ole ja silloin heti ensimmäisellä kaudella finaaleihin. Tappeluosastolla tuollaista isoa nimeä ei riveistä löydy ja aktiivisimpina Beach 14 ja Brennan Sonne 13-merkinnällä 2006-2007. Eikä myöskään liigassa olonsa aikana joukkue ole kovin fyysiseksi tai halukkaaksi joukkueeksi leimaantunut ja esim. Mitch Love luopui aika paljon innokkuudestaan muutettuaan Swift Current Broncosista tänne. Mitch Love oli osaltaan mielenkiitoinen jätkä koska merkkautti matseja WHL:ssä kuudella eri kaudella ja tämä ei ihan jokapäiväistä ole.
 

Linja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tuomarit (poislukien entiset liigapelurit!)
Nikkerssonin tappelusta

Todella miehekästä touhua. Kaikkien naistenhakkaajien unelmamatsi. Hakataan vielä päälle maasaolevaa. Jihuu. Sairasta!
 

mailman-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Linja kirjoitti:
Todella miehekästä touhua. Kaikkien naistenhakkaajien unelmamatsi. Hakataan vielä päälle maasaolevaa. Jihuu. Sairasta!

Mistä linkistä sä ton matsauksen löysit? Itellä vieläkään tuo mainittu aukea...
 

masaman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Fc nimetön
mailman- kirjoitti:
Ärr... Toi Matin matsaus ei nyt futaa, ainakaan tuon linkin takaa... Pitänee juutupesta koittaa kaivaa sit :P

Kyl toi animal:n laittama mulla ainakin toimi...

Kokeile uudestaan:D tai idahosteelheadsin omilta sivuilta.
 
Jr.A-tasolla SJHL:n kehissä finaalit ovat edessä ja sinne ovat tiensä vääntäneet Melville sekä Humboldt. Jäähyissä kärkipaikkaa pitävät pudonneen Yorktonin yli-ikäiset Cody Devitt sekä Blake McCullough molemmat 118-minuutilla. Devitt otti 24.2 match penaltyn sekä tupla game misconductin kautta kolme matsin huilin ja tästä playoff sodasta myös sakkoja valmentaja Ed Zawatskylle. McCullough taas nappasi match penaltyn yhdellä game misconductilla 20.3 ja tästäkin sodasta sakot valmentaja Zawatskylle, joten maksumiehen rooli hänelle on osunut.
MJHL:ssä ollaan samassa tilanteessa ja finaaleissa vastakkain vetävät Selkirk Steelers sekä Dauphin Kings. Dauphinin Cory Courchene on kärjessä 56-minuutilla ja näin runkosarjan jäähyt nimiinsä ottaneet Dauphinin Tyler Harder (kovat 343) sekä Selkirkin Jordy Johnson (293) vetävät näitä liigan isoja pelejä.

OHL:ssä Tom Sestito on kirjoittanut NHL-sopimuksen hänet varanneen Columbuksen kanssa ja mahdollisesti siis poistuu liigasta muihin kaukaloihin. Itse olisin heittänyt Sestito melko varmaksi TOP-10 jätkäksi ennen kauden alkua, mutta aivan tuolle tasolle Sestito ei noussut mielestäni kokonaisuutena ja korttiin esim. kevätkaudella tappio tulokas Greenopille hyvässä lähdössä. Tosin vielä sarjan loppuun ehdottomasti iso tanssi Fletcherin kanssa ja siinä Fletcherin suuntaan lievää etua. Plymouthista poistuu varmuudella myös yli-ikäinen Jared Boll, joka myös on Columbuksen omaisuutta ja aika samalla tasolla liikkuu Sestiton kanssa OHL:n sisällä. Tietojeni mukaan Jozef Sladokille myös annettiin selkeää roolitusta siihen suuntaan, että pelatessaan ottaa vastuuta pois Sestitolta sekä Bollilta, jotka pelillisestikin ovat olleet merkittävässä roolissa.
Plymouth vetää Londonin sekä Barien tavoin tappioitta kolmen matsin jälkeen ja näiden kesken voitaisiin saada aikaan kuumiakin sarjoja. Hunter palaa aitioon seuraavaan Owen Sound matsiin ja yllätävän rauhallisissa merkeissä tätä sarjaa on vedetty. Rough stuff on osa peliä Hunterin sanoin tuon pelikieltoihin johtaneen matsin jälkeen, jossa linjatuomarikin sai vähän tuota rough stuffia osakseen ja Kitchener Rangers playoff uusinnan kannalta on jo jatkossa.

Everettin sekä Spokanen kolmas matsi vedettiin rauhallisesti läpi tuon edellisen pelin päättäneen hässäkän sekä pelikieltojen jälkeen. Yksi lähtö tosin Jonathan Hartyn ja Mike Reddington välillä, mutta ihme on jos Beach ei palatessaan tätä sarjaa vielä jotenkin hämmennä edes pieniin liekkeihin. Kuitenkin tuollainen iso kaikki mukaansa imaissut hässäkkä lämmittää aina mieltä, vaikka siinä aika harmaalla perustasolla liikuttiin kiekkohistoriassa.
 

mailman-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Jr.B:n liigoissakin playoff matsit ovat päällä ja tässä pientä pintapuolista katsausta sekä merkkipaalujen katsastusta:

Lännen Jr.B-tasolla KIJHL:n playoff huumassa Fernie Ghostriders Scott Cisco otti yksin ajassa 20.43 pari kakkosta, majorin tappelusta, pari misconductia sekä päälle game misconductin, joten mainitsemisen arvoinen henkilökohtainen panos pelille. 1988-syntynyt Cisco on napsinut playoffeissa 74-minuuttia 11-matsiin ja runkosarjassa tilille kertyi 186-minuuttia 42-pelissä. Castlegar Rebelsin runkosarjaan mainiot 380-minuuttia ottanut yli-ikäinen Cody Smith oli hyvällä asenteella kehässä myös playoffeissa 7-peliin uskottavat 66-minuuttia.
B-tasolla pysyen itäisen Ontarion EOJBHL:n playoffeissa ollaan Conference final-vaiheessa ja toisena parina on Gatineau Mustangs vastassaan Stittsville Royals. Aikaisemmassa sarjassaan Gatineau sai aikaan 159-minuuttia Clarence Beaversin kanssa aikaan 53.53 ja tuossa hässäkässä Gatineaun Christian Tremblay napsi tililleen majorin lisäksi kolme game misconductia. Tremblay kokosi runkosarjassa 238-minuutia 32-peliin, joten pelimiehen vauhti kaverilla oli päällä. Tilanne on pysynyt samana panosten kasvaessa ja playoffeihin 104-minuuttia 11-peliin tälle Q:n Gatineaun riveihin pariin otteeseen yrittäneelle1988-syntyneelle pelaajalle.
Albertassa kovan historian omaavan Heritage Jr.B:n kehissä taas Cochrane Generalsin Dave Holmberg otti playoff matsissa Mountainview Coltsia vastaan 42-minuuttia, joista kaksi majoria sekä kolme game misconductia samaan aikaan. Kova saldo tälle 1986-syntyneelle kaverille ja samaan aikaan vastustajan 1985-syntynyt B-tason yli-ikäinen Ian Brander otti 37-minuuttia lähdettyään tilanteeseen mukaan aitiosta. Coltsien 1987-syntynyt Justin Duncalfe on ottanut nyt kärkipaikan haltuunsa 73-minuutilla ja runkosarjaan vakuuttavat 229-minuuttia 30-pelissä.
Toinen Albertan tämän tason liiga CJHL sai paljon huomiota osakseen syksyllä pukukopin käytävällä tapahtuneesta kahteen parin vuoden pelikieltoon johtaneesta hässäkästä, jossa North East Athletic Association Canucks Robert Simard potkaisi luistimellaan linjatuomarin Rory McCuaigin tajuttomaksi ja tämä menee suoraan kiekkomyyttien osastoon.
 
WHL:ssä Vancouver hoisi itsensä jatkoon ja ratkaisevan matsin loppuun sähköisen rivalryn välilleen luoneet Giants sekä Chilliwack ottivat vielä sarjan päättymisen kunniaksi yhteen. Mukana olleet Milan Lucic (pelkkä misconduct) sekä Matthew McCue kävivät yhden playoff sodan aikaisemmin tässä sarjassa ja tämän kattauksen main event taisi kuitenkin tällä kertaa olla Wattin ja Bhungalin lähtö. Jopa kättelyt jätettiin sarjan päättytyä nyt väliin ja tätä harvemmin kiekkokartalla on nähty, mutta sähköä ensi kauteen varmasti siirtyy.

OHL:ssä Didiomete otti lähdön Nathan Martinen kanssa ja otti kotona pelattaessa yleisönsä sen jälkeen. "Deeds" on ottanut hyvän aseman Sudbury Wolvesin kannattajien keskuudessan ja tuollaista fan fighter otetta kaverilla on mukana hommassa.Sarjan jatkuessa Mississaugan ykköskortti Fletcher voisi tähän taas kotonaan jonkun vastauksen heittää ja latausta tähän sarjaan lisää tältä osin tuoda.
 
WHL:ssä Calgary sekä Kootenay ottivat yöllä kunnon playoff henkeen yhteen ja ilta tarjosi muutaman lähdön kuumassa pelissä. Ohjelmaan sisältyi myös pikku hässäkkä kolmannessa aikaan 56.57 ja pelikieltoja liigalta on myös lähtenyt viime päivinä eteenpäin. Aaron Boogaard, Mike Gauthier sekä Brennan Wray ovat kaikki toistaiseksi sivussa ajojensa seurauksena. Tosin Prince Albertin ja Tri-Cityn matsit ovat tältä erää ohi ja samalla yli-ikäisen Boogaardin ura täällä. Prince Albertin Gauthier taas sai tuon siirron kaukalosta sivuun ajettuaan Brandonin maalivahdin Tyler Planten päälle ja siitä major sekä game.
Vancouverin ja Chilliwackin pelin lopun taistelusta myös jotakin saattaa vielä tulla, mutta sähköistä kiekkoviihdettä ja olisi tuokin tilanne pahemmin saattanut räjähtää käsiin. Sarja päätöksessä ja Watt tuulettaa Chilliwackin aition edessä, joten syystäkin paikka pikku yhteenotolle ja hyvä taistelu Wattin sekä tulokas Bhungalin kesken vähän vanhan ajan henkeen.
Myös Kamploos on pihalla jatkosta, joten myös Kassianin ura näissä kehissä on ohi ja tätä kautta pari isoa ruutua tyhjänä tappelurintamalla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös