Kolmannen kerran putkeen Wild otti voiton Avalanchesta. Helpolla se ei tullut ja varsinkin ensimmäisen erän alussa oltiin yllättävän purjeessa siihen nähden, että Avalanchelle tämä oli back-to-back -ottelu. Toisaalta tuo ehkä juurikin oli se syy miksi vierasjoukkue jäi hieman lähtötelineisiin. Fyysisen ensimmäisen erän lopussa Wild sai pelitemmosta kiinni ja tilanteita aikaiseksi, ja kuin varkain Haula viel Wildin 1-0 johtoon erän puolivälissä, heittämällä nollakulmasta kaaliperhosen maalia kohti joka yllättää Varlamovin. Joten täysin kotijoukkueen komennossa ei erätauolle menty.
Melkein heti toisen erän alkuun Avalanche pääsi oikeusmurhaa hipovalla tavalla tasoittamaan ottelun. Dubnyk menee maalinkulmalla rännikiekkoa vastaan, kiekko hieman pomppii mutta Dubnyk saa suljettua sen luistimensa alle. Tämä ei kuitenkaan estä Mcleodia tulemasta vauhdilla Dubnykkia päin, ja työntämästä Dubnykkia kiekkoineen maaliin. Tuomio? Kaiken järjen vastaisesti Avalanchelle maali. Ymmärrän toki, että liigan säännöt eivät salli maalivahtia vastaan tehtyjen rikkeiden tarkistamista Torontosta käsin, mutta kyllähän tuossa molemmat päätuomaritkin nukkuvat ruususen unta kun eivät estämisjäähyä heti vihellä. Sääntöjen tarkastaminen on myös paikallaan, ettei vastaavanlaisia tilanteita pääsisi syntymään.
Onneksi loppumatsi mentiin vierasjoukkueen komennossa. Wild paukutti maalit toisen erän puolivälissä ja kolmannen erän alussa, joten kotijoukkue keskittyi lähinnä sikailemaan. Dubnyk seisoi päällään, puolustus toimi ja mikä tärkeintä: alivoima oli täydellistä. Tapettiin kaikki mahdollinen, 5v3, 4v3, 6v4 yms. yms. Tämä johti siihen, että Roy laittoi parhaat voimansa kehiin ottelun lopussa, kun yksi liigan parhaista pelaajista Cody Mcleod, mies joka on tullut tunnetuksi siitä, että ratkoo pelit kun kellossa on alle kymmenen sekuntia aikaa, laitetaan kentälle ja Royn sekä Avalanche-joukkueen suureksi yllätykseksi karkaa heti aloituksesta Granlundin päälle. Tämän jälkeen oman osuutensa saa Coyle, joka ei edes hanskojaan pudota. Oppikirjamainen instigator joka tietää pelikieltoja ja sakkoja. Tosin seeproilla kun ei ihan paras mahdollinen ilta ollut, niin instigatorin sijasta Mcleodille vihellettiinkin epäurheilijamaisesta käytöksestä, tappelun lisäksi, jäähy. Ei mene meikäläisen oikeustajuun tämä. Myös kapteenien kapteeni, Gabriel Pussyskog antaa vielä isällistä kättä Koivulle vaihtoaitiossa.
Fuckskogilta kun kysyttiin ottelun jälkeen, että mistä moinen turhautuminen, niin mies tiesi kertoa, että vitutti kun joku Wildin neloskentän turhake paskoi Mckinnonin nenän kyynärpäällä. Kyynärpäällä. Eikä tuomarit reagoineet, joten laki otettiin omiin käsiin. Toisin sanoen paskanaamat eivät enää edes yrittäneet pelata voitosta, vaan focus oli jossain ihan muualla. Melkoista suunnannäyttöä kapteenilta, todellista vitun johtajuutta. Tosin kaikkihan lähtee päävalmentajasta, joten todellinen kusipää on, ironisesti playoffs-parrankim kasvattanut, Patrick "me ansaittiin parempaa" Roy. En tiedä oliko se Bergenheimin kypärä, vai olkapää mikä Mcshittonin nenään osui, mutta kyynärpää se ei ollut. Omasta mielestäni siinä hieman päät kolisi yhteen - Mckinnonin maila myös nousi lähelle miehen, anteeksi pojan, omaa naamaa. Tiedä häntä, tuskin nähdään lisäsanktioita, tai sitten saavat katsoa Barrien kontaktin Prosseriin samalla.
Noh ei siinä mitään, erittäin viihdyttävä ja ruudunkin takana tunteita herättävä ottelu. Ja kaikki tämä vasta yhden pudotuspelisarjan jälkeen. En uskalla edes kuvitella minkälaista ottelut ovat jatkossa, jos joukkueet joskus lähitulevaisuudessa kohtaisivat uudelleen playoffseissa.