Astetta mukavampi matsi, katsojan näkökulmasta, takana. Tiukkaa ja tasaista vääntöä pari ensimmäistä erää. Peli oli hyvin Wildin hallussa, ja oikeastaan mitään hätää ei missään vaiheessa mielestäni ollut. Mitä nyt YV edelleen totutun tehotonta, ja nyt oli Granlundin vuoro rytmittää ykkösylivoimaa. Se ei omiin silmiin hirveästi eronnut Koivun verkkaisesta tahdittamisesta. Onkohan Granlund nyt ottanut mallia väärältä roolihahmolta? Tosin laukauksiakin saatiin, mutta se on laiha lohtu, kun kiekko ei käy edes lähellä maalia. Samaa shittiä kuin Koivun kanssa. Granlund -> Suter -> Granlund -> Suter -> epätoivoinen roiskaisu viivalta.
Wild aloitti maalinteon ensimmäisen erän alussa, kun Bostonin puolustus hieman nukkui ja Vanekin loistopassi löysi Niederreiterin vapaana maalin edestä. Peli jatkui tasaisena vääntönä, kunnes erän loppupuolella Griffith pääsi Krejcin loistosyötöstä tasoittamaan ottelun. Tilanteessa Granlund nukkui pahasti, ja oli muutaman potkun jäljessä. Toisen erän viidennellä peliminuutilla Griffith iski toistamiseen Campbellin ja Lucicin syötöistä, Niederreiterin tällä kertaa menettäessä oman miehensä. Etenkin jälkimmäinen syöttäjä teki tuhojaan fyysisyydellään hieman ennen maalin syntyä. Muisti on sen verran hatara, että en ole ihan varma lähtikö jo 1-1 tasoitusmaalinkin tilanne elämään juuri Lucicin kovasta taklauksesta. Joka tapauksessa peli kääntyi nopeasti kotijoukkueelle, ja Boston pienoisessa hallinnassa jatkettiin ottelua. Erän loppuun vielä kotijoukkueen ylivoima, ja siitä hyvän ottelun pelanneelle Lucicille maali. Ja Wild, joka oli tähän mennessä hallinnut jokaisessa ottelussa toista erää, hävisi erän aika tyylipuhtaasti.
Hieman huolestuneena odottelin kolmannen erän alkua. Toisaalta mielessä kummitteli edellisillan ottelu Rangersia vastaan. Toisaalta tietynlainen huolettomuus valtasi, ja juurikin edellisillan farssin jälkeen osasin toivoa Wildilta kovaa kolmatta erää ja jopa rinnalle tulemista. Muutenkin tämän alkukauden Minnesota on näyttänyt vahvalta lähes täydet 60 minuuttia, jokaisessa ottelussa, ja jos vielä viime ja edelliskausilla Wildin comebackin mahdollisuus oli lottovoiton luokkaa, niin siltä se ei ole alkukaudesta tuntunut. Ja Wildhan aloittikin erän todella vahvasti, ilman merkkejään väsymyksestä, tai edellisiltana pelatusta, nopeatempoisesta ja intensiivisestä pelistä. Karvaus oli aktiivista ja sitä oli selkeästi vielä nostettu entisestään, ja paine saatiinkin mukavasti pidettyä koko ajan isokokoisissa Bruins-puolustajissa. Aktiivisuus myös palkittiin, kun jälleen neljännellä minuutilla Wild teki maalin. Granlundin spinorama-toivotaan-toivotaan-syöttö maalin eteen, josta Parisen oli loppujen lopuksi helppo työ ohjata kiekko ohi Tuukka Raskin. Pari minuuttia edellisestä, ja Wildin neloskenttä näytti miten silkalla tahdonvoimalla tuodaan joukkue tasoihin. Kovan karvauksen ja melkoisen härdellin jälkeen, Justin Fontaine pääsi lyömään irtokiekon Tuukka Raskin jalkovälistä sisään. Tämän jälkeen peli taas hieman tasoittui, ja pieniä pyörityksiä nähtiin puolin ja toisin. Neljännellatoista peliminuutilla taas tapahtui. Wildin energinen kolmosketju näytti, millä tavalla nopeus ja energisyys voittaa ison koon. Bostonin puolustajat hävisivät käytännössä kaikki luistelukisat ja kaksinkamppailut sillä hetkellä, ja tyytyivät vain nököttämään maalinsa läheisyydessä, kun Wild pyöritti kiekkoa syvällä. Zucker teki loisto esityön pitäessään ensinnäkin kiekon joukkueellaan, ja sitten syöttämällä sen viivaan Scandellalle jolla tuntuu nyt kulkevan. Roiskaisu viivasta, Krejcin perseen kautta ylänurkkaan. Oma puolustaja vielä hieman screenasi Raskia, joten ilveskasvatti oli allekirjoittaneen mielestä tilanteessa voimaton, vaikka veto ei mikään pommi ollutkaan.
Viimeiset minuutit sitten mentiinkin täysin yhteen päähän. En usko, että kilpikonnaan vetäytyminen oli täysin tietoinen ratkaisu, tai ainakaan valmennusjohdon peräänkuuluttama. Enemmänkin jääkiekon lainalaisuuksista on kyse, ja siitä, että jossain vaiheessa ottelua, edellisenä iltana pelattu matsi alkaa väkisinkin tuntumaan jaloissa. Boston myllytti, ja Wild puolusti hyvin viisikkona. Bäckström Wild-kannattajien onneksi, kesti loppuun asti, vaikka välillä vaikealta näytti. Otti mies vielä aivan lopussa hienosti kilpikäden olkapäällään, refleksitorjunnan Krejcin hyvästä vedosta.
Bäckström pelasi mielestäni ihan ok-pelin. Teki tarvittavan voittoon. Hidashan mies on kuin mikä, rebound control aivan onnetonta, ja palautuminen torjunnoista lähellä nollaa. Sijoittumisellaan ja rauhallisuudellaan mies toki kompensoi puutteitaan jonkin verran, mutta en lähtisi tähän hevoseen lyömään kaikkia rahojani kiinni. Toivottavasti jatkossakin Kuemper ottaa suurimman torjuntavastuun, ja pääsee nopeasti yli huonoista peleistä. Falk tuli tosiaan, Brodinin loukkaantumisen vuoksi, vetämään avausottelunsa tällä kaudella, ja mies oli mukavan näkymätön. Mitä nyt kerran tai pari ajettiin hieman pystyyn, ja oli vähän hätäinen kiekon kanssa. Perusvarmaa työskentelyä joka tapauksessa. Dumballa taas tuntui välillä olevan liian kova kiire. Todella paljon nuorella miehellä vielä peli ailahtelee, mutta jos kaikki tämän herran kohdalla loksahtaa kohdilleen, on mies parhaimmillaan ollut juuri sellainen kiekollinen, liukasliikkeinen puolustaja minä hänet varattiinkin. Vaikka Dumba yhden ihan nätin niitin ottelussa antoikin, niin junnuissa paljon nähdyt, kovat avojääpommit loistavat vielä poissaolollaan. Hiljaa hyvä tulee, sanoi mummo lumessa. Brodziakin haluan myös nostaa tapetille. Mies pääsi Haulan loukkaantumisen siivittämänä taas pelaamaan, ja pelasi omasta mielestäni ihan mukiinmenevän ottelun. Oli energinen, taklasi ja kauhoi mukavasti aloituksia omalle joukkueelle. Wildin hyökkäyksen syvyys kyllä näkyy ottelusta toiseen. On ilo katsoa kuinka jokainen kenttä Wildilla pystyy tekemään maaleja, ja luomaan peliä hyökkäyspäässä.
No se siitä tällä erää. Kyllähän tätä scheibeliä äkkiä kirjoittelisi toisenkin wall of textin verran, mutta parempi jättää jotain tankkiin, ettei mene ylianalysoinnin puolelle. Hieno voitto ja mielestäni vielä tärkeä sellainen. Sen verran hyvin ollaan pelattu kärkikorin joukkueita vastaan ilman palkintoa, että oli jo korkea aika Wildin työteliäisyyden konkretisoitua voiton muodossa.