Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[OneBigRed]

Tällä hetkellä on kesken Powerhouse: The Untold Story of Hollywood's Creative Artists Agency. James Andrew Millerin historiikki CAA:n synnystä tähän päivään. Helvetin mielenkiintoista stooria, ja itse tykkään Millerin tyylistä johon tutustuin jo ESPN-historiikissa. Ns "oral history", eli suurin osa tekstistä on suoria lainauksia Millerin tekemistä haastatteluista, kirjoittaja itse vain lyhyesti maalaa kulloinkin keskusteltavan aiheen esille.

Ote kirjasta Vanity Fairissa

 

[sinikettu]

Amazonin bestseller-listoilta löytyi sellainen helmi kuin When Breath Becomes Air. Kirjassa syöpädiagnoosin saanut lahjakas neurokirurgi purkaa tuntojaan muun muassa elämästä, menneisyydestä, lääketieteestä niin auttajan kuin autettavankin silmin. Lyhykäisyydessään aivan mahtava ja äärimmäisen koskettava teos, vaikka herra Kalanithi ei ilmeisesti edes saanut lopulta teostaan loppuun asti kirjoitettua terveydentilan äkillisen romahtamisen vuoksi. Kirja meni yhdeltä istumalta läpi, enkä siinä sivussa viitsinyt edes laskea, kuinka monta kertaa sain pyyhkiä kyyneleitä silmistäni.

Teos jätti ikimuistettavan kuvan erittäin empaattisesta, älykkäästä, nöyrästä ja maanläheisestä ihmisestä, jolla olisi ollut vielä huimasti annettavaa ihmiskunnalle. Lepää rauhassa, Paul Kalanithi.

 

[apulais-GM]

Kylläpä nyt tulee noita kirjoja. Matti Nykänen/Kai Merilä, Aino-Kaisa Saarinen, Kalle Palander, Marko Jantunen ja nyt Cheek.
Noista voisikin varmaan lukea Nykäsen, Saarisen ja ehkä Jantusen kirjat. Urheilijoista kertovat kirjat kun on kiinnostavaa luettavaa, ja hiihtäjistä muutenkin harvoin kirjoitetaan kirjaa.

 

[Wiljami]

Viimeeksi luin Peter Englundin tarinakokoelman "Sodan kauneus ja kauheus" (vai oliko toisinpäin), jossa kävi läpi ensimmäistä maailmansotaa kronologisesti eri henkilöiden kautta (päiväkirjamerkintöjä ja tulkintoja niistä). Mielenkiintoinen opus mutta jossain vaiheessa alkoi toistamaan itseään ja mietin että paljonko tätä on vielä jäljellä (yllättäen suuria muutoksia ei kuitenkaan tapahtunut, pääpiirteittäin alkuun hirveä innostus ja loppua kohti kurjuutta eri muodoissa).

Tällä hetkellä sängynpäätyä koristavat Douglas Adamsin scifi/kauhu/komediadekkari The long dark tea-time of the soul (en ole Adamsilta aiemmin muuta lukenutkaan linnunradan käsikirjan lisäksi), Cornelius Jakhellnin Jumalten tuho (en ole vielä ehtinyt aloittamaan, ilmeisesti aasat nyky/scifimaailmassa ragnarokista palanneina) ja Jyrki Heinon Kelmit (vuoden 1800 Turkuun sijoittuva rikostarina). Pratchetteissa mennään kirjassa 26, The thief of time.

 

[redlate]

Hugh Howien Siilo saaga päättyi juuri.
Menossa Lukjanenkon Partio sarjan viides osa.

 

[Skruf]

Tällä hetkellä menossa "Läpi helvetin - Marko Jantusen tarina" ja vuoroa odottaa Antony Beevorin " Toinen maailmansota" ja "Berliini 1945".

 

[Turha Kaukalo]

Tekis mieli lukee toi kirja Jantusesta. Ruudun kirjaa mulle aikoinaan ehdoteltiin, se järkytti.

 

[Ollakseni]

Alexander Solženitsyn Gulag - Vankileirien saaristo on tällä hetkellä luettavana. On kyllä kovin kiintoisaa luettavaa. Kirjoitustyyli on erikoinen tuollaiseen kirjallisuuteen. Silti tykkään erittäin paljon. Kuin lukisi existentialistista romaania.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itsellä menossa William Burroughsin Alaston Lounas. Syy ko. teoksen lukemiseen on se, että halusin nähdä miten surrealismi toimii kirjallisuudessa, mutta pakko myöntää, että olen kyllä helvetin ylpeä itsestäni mikäli tämän saan kokonaan luettua. Tarttis varmaan saada samoja tabuja, joita kirjoittaja on aikoinaan vetänyt.

Seuraavana listalla olisi hieman samantyylinen (postmoderni?) House Of Leaves, jota paljon netin ihmeellisessä maailmassa näytetään kehuvan. Harmi, ettei tuosta ole tehty suomennosta. Vaikka englanti taittuu kyllä itsellä ihan huoletta, niin kyllä romaanista saa paljon enemmän irti, kun se on omalla äidinkielellä kirjoitettu. Omaelämänkerroissa tai tietokirjoissa ei kielellä ole niin väliä, mutta romaanit lukisi mielellään suomeksi.

Pari viikkoa sitten sain luettua Paula Hawkinsin Nainen Junassa. Suosittelen kyllä psykologisten trillerien ystäville.

 

[Wiljami]

Aiemmin listaamistani Heinon Kelmit oli ehdottomasti paras lukukokemus (Jumalten tuho piti itse asiassa jättää kesken, melkoisen hölmön oloinen teoksellinen pikkutarinoita joissa Odin kertoo jollain överiksi vedetyllä remuaaltosslangilla mm. panemis- ja piereskelytarinoita. Ei kantanut liito kovin montaa lukua ja ihan oikeasti annoin tuolle lukuaikaa melko paljon enemmän kuin mitä olisi ansainnut), jopa siinä määrin että kun kävin palauttamassa kirjan kirjastoon, nappasin mukaan Heinon kaksi aiempaa saman aihepiirin teosta, Kellari ja Kello. Toki lukukokemusta varjostaa hieman spoilerit mitä sarjan kolmas kirja antoi (nappasin Kelmit mukaani uutuushyllystä pelkästään nätin kannen ansiosta), mutta eiköhän noista aiemmistakin teoksista iloa saa irti.

Englundiakin tuli jälleen kannettua kotiin ja jatkan novellikokoelmien parissa. Tällä kertaa lukuvuoroon päätyi Hiljaisuuden historia, eli huomioita eri aikakausista pikkuasioiden/-tavaroiden kautta tarkasteltuna.

 

[Useful Idiot]

Tällä hetkellä luen KalPan "Kilpisydämellä". Vielä en osaa sanaakaan teoksesta sanoa, kun näköjään kymmenes sivu vasta menossa.

Nämä liigajoukkueiden kirjat/historiointi kiinnostaa kyllä kovasti, saa suositella. Hienoa miettiä, että 60 -vuotta sitten ollaan jossain pelattu paidalla, jossa on sama logo, kuin tällä hetkellä. Liigassa näitä vanhoja, perinteikkäitä seuroja löytyy.

HIFK:in loistavan "Ikuisesti sinun" tuli juuri luettua, siitä tämä idea.

 

[Wiljami]

Historiallisten romaanien sarja jatkuu lukemistossani. Heinon kirjasarjaa voin suositella lämpimästi kaikille historiallisten dekkarien ystäville ja kirjastosta etsiskellessäni hieman vastaavaa luettavaa päädyin Conn Igguldenin tuoreimpaan, ruusujen sodasta kertovaan kirjasarjaan. Toinen kirja kolmesta suomennetusta tällä hetkellä puolivälissä ja meno on kuin George RR Martinin teoksissa hurjimmillaan. Ei toki mikään suuri ihme kun Martin on ammentanut ilmeisesti hyvinkin paljon Song of Ice & Fire sarjaansa nimenomaan Yorkien (Stark) ja Lancastereiden (Lannister) välisistä mittelöistä. Helppo bongata Igguldenin kirjoista Martinin kirjojen sukuja, paikkoja ja jopa yksittäisiä taisteluita.

 

[Valapatto]

Historiallisista romaaneista jatkaen - onko kenelläkään suositella hyviä sellaisia, jotka mielellään saisivat sijoittua 1900-luvulle?

 

[mikko600]

Historiallisista romaaneista jatkaen - onko kenelläkään suositella hyviä sellaisia, jotka mielellään saisivat sijoittua 1900-luvulle?

Ken Folletin vuosisata-trilogia voisi olla sopiva.

 

[mjarkko]

Tällä hetkellä menossa Karo Hämäläinen - Yksin romaani Paavo Nurmesta.

Suosittelen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tulipa lukaistua Moog Konttisen, Mato Valtosen ja Kjell Starckin väsäämä Kun Suomi-Rock puri ja löi. Siinä mielessä painettua rockhistoriaa mukavasti täydentävä teos, että melkoisen monessa kotimaista rock-musiikkia käsittelevässä teoksessa yhtyeet Sleepy Sleepers ja Kontra on sivuutettu melkoisen huolella.

 

[Valapatto]

Ken Folletin vuosisata-trilogia voisi olla sopiva.

Joo tuo on tullutkin luettua. Erinomainen kokonaisuus, vaikka ehkä vähän väsyikin loppua kohden.

 

[Ilmari Ahde]

Historiallisten romaanien sarja jatkuu lukemistossani. Heinon kirjasarjaa voin suositella lämpimästi kaikille historiallisten dekkarien ystäville ja kirjastosta etsiskellessäni hieman vastaavaa luettavaa päädyin Conn Igguldenin tuoreimpaan, ruusujen sodasta kertovaan kirjasarjaan. Toinen kirja kolmesta suomennetusta tällä hetkellä puolivälissä ja meno on kuin George RR Martinin teoksissa hurjimmillaan. Ei toki mikään suuri ihme kun Martin on ammentanut ilmeisesti hyvinkin paljon Song of Ice & Fire sarjaansa nimenomaan Yorkien (Stark) ja Lancastereiden (Lannister) välisistä mittelöistä. Helppo bongata Igguldenin kirjoista Martinin kirjojen sukuja, paikkoja ja jopa yksittäisiä taisteluita.

Igguldenin sarjaan tartuin ihan tämän viestin perusteella, Tsinghis Khanin tarun olen lukenut ja tykkäsin kovasti. Tarve saada miekan heiluttelua ja veren roiskeita luettavaksi, kun Georgella kestää ja kestää, ukko ehtii kupsahtaa ennen kuin saa saagansa valmiiksi. Sitten kun tarina on lopullisesti nipussa, pitääkin aloittaa lukeminen alusta kun on jo unohtanut tapahtumat.

Ken Follettin Maailma vailla loppua olisi tabletilla odottamassa, Taivaan pilarit on paperiversiona ja pidin siitä, kovaa on ollut elämä tuohon aikaan.

 

[Wiljami]

...
Ken Follettin Maailma vailla loppua olisi tabletilla odottamassa, Taivaan pilarit on paperiversiona ja pidin siitä, kovaa on ollut elämä tuohon aikaan.

Taivaan pilarit onkin muuten hyvä vinkki itselleni seuraavaksi luettavaksi. Katsoin muutaman irtojakson tv-sarjaa ja tylyä oli meininki anarkian aikana, luulen että luettuna iskee vielä paremmin.

 

[Wiljami]

Eipäs ole palstalaisille ilmeisesti edes joululahjaksi tullut kehumisen arvoista luettavaa kun ketju ehtinyt pölyyntyä liki kolme kuukautta.

Itse olen jatkanut tuolla historiadekkarimeiningillä, tällä erää kahlauksessa Indrek Harglan "Apteekkari Melchior" sarja. Viisi 1400-luvun alun Tallinnaan sijoittuvaa murhamysteeriä joista tällä hetkellä itselläni menossa toinen, eli "Rataskaivonkadun kummitus". Vauhdikasta menoa ja uskottavaa ajankuvaa nopealukuisessa muodossa, suosittelen aihepiirin ystäville.

Olen tässä samalla lukenut myös Sirpa Kähkösen Graniittimiestä, eli kertomusta suomalaispariskunnan loikkaamisesta rakentamaan sosialistista onnelaa vuonna -22. Tuokin ollut suht nopealukuinen ja hyvää tekstiä vaikka minulla on selkeä bias aihepiiristä kirjoitettuja teoksia lukiessa ja näissä häiritsee aina koko ajatuksen absurdius. Toki helppoa huudella 100 vuotta jälkikäteen kun tietää minkälaisesta onnelasta oli oikeasti kyse.

 

[adolf]

7. osa nyt menossa. Hidastahan tämä on, mutta olkoot. Ihan mielenkiintoista ja yleissivistävää juttua. Sopii just mulle, joka ei niin yksityiskohtiin tahdokkaan paneutua.

On sitä kaikenlaista hullua ollut historia täynnä. Ja nyt ei vasta mennä kuin Kaarle Suuren ajoissa. Taitaa ne mielenkiintoisimmat palaset olla vasta tulossa, kun noihin aikoihin Rooman valtakunnan hajoamisen mainingeissa rupesi Eurooppa saamaan nykyistä muotoaan.

18. osa nyt menossa kansojen historiaa. Napoleonin ajoissa mennään nyt. Ihan hyvää yleissivistävää tekstiä. Keskiaikaa käsittelevät osat oli tosi pitkäveteistä minusta, mutta jostain tuosta 1400-luvun lopusta ja löytöretkiajasta eteenpäin ollut taas mielenkiintoista. Joitain palasia historiasta on joista kiinnostaisi lukea vähän tarkemminkin. Tässä sarjassa ei esimerkiksi Kiinan ja Japanin muinaiskulttuureita juurikaan taideta käsitellä. Sen lisäksi Amerikan mantereen jutut ennen eurooppalaisten tuloa sekä USA:n alkuaikojen historia kiinnostaisi tarkemmin. Jos on kirjasuosituksia niin otetaan mieluusti vastaan.

 

[sampio]

Toki kirjoja on tullut osteltua, mutta nyt meinaa käydä niin, että Netflix ja HBO vievät turhankin tehokkaasti aikaa kirjoilta. Joulun alla luin punakoneen ja Kanadan väännöistä kaukalossa ja sen ulkopuolella Jokisipilän teoksesta ja otin sen jälkeen Ken Drydenin omaelämäkerran lukuun, mutta se jäi kesken. Kirja-alesta tarttui kymmenkunta tietokirjaa oluista, historiasta ja henkilöistä mukaan, mutta aloittanut en ole yhtään vielä. Parhaillaan lueskelen iltaisin Lihastohtorin kirjaa.

 

[Huerzo]

Yllättävän monta opusta on tullut luettua, enemmän kuin vuosiin. Syytän tästä kirjaston e-kirjapalvelua, jonka kautta opuksia on kätevä ottaa testiin ja katsoa jaksaako sen lukea 14 vrk:n aikana läpi. Itselleni tuo kahden viikon aikaraja on hyvä kannustin. Moni omaksi ostettu kirja tuppaa jäämään hyllyyn henkisellä "sitten kun on aikaa"-leimalla varustettuna.

Oma lukulistani on näköjään painottunut liike-elämää sivuavien teosten puolelle. Kaikki alla olevat luettu kirjaston e-kirjoina.

Karo Hämäläinen - Erottaja
Jos on olemassa kirjalaji "businessjännäri", niin tämä lienee sellainen. Kirjassa on varmaankin vaikutteita meklari- ja sijoitustoiminnan oikeista sotkuista, mutta jännäriosasto tuntuu tässä ylimääräiseltä. Suositellaan niille, jotka ovat jo käsitetasolla sisällä sijoitustoiminnassa. Kevyttä kesäluettavaa.

Carl-Gustav Linden - Nokian valtakunta
Taas yksi näkökulma Nokian kännykkäpuolen romahdukseen. Lindenin otteessa parasta on kyky ottaa ulkopuolisen tarkkailijan status. Ei etsitä syyllistä, vaan kysytään mieluummin "miksi näin kävi". Sujuvaa tekstiä, mitä sopii kokeneelta toimittajalta odottaakin.

Alex Ferguson - Menestys - Mitä ManU ja elämä ovat minulle opettaneet
Kirjassa yritetään linkittää liike-elämän ohjenuoria Fergusonin kertomiin tarinoihin työelämästä, joka nyt sattui olemaan Fergusonin tapauksessa hieman putkipajaa hohdokkaampaa hommaa. Linkitys ei toimi, vaan esimerkit ovat keinotekoisen oloisia. Rahastuksen makua.

Kalle Isokallio - Lontoon lampaat
Perinteinen suomalaissynkistely on käännetty ylösalaisin, kun Isokallion kolmikolta onnistuu kaikki. Veijaritarinoiden lippu heiluu mukavasti. Ei tällä Finlandia-palkintoa saa, mutta lukija hyvän mielen, ja se on kirjalta paljon se. Kesälomalukemistoon.

Sean Egan - Kuolematon James Bond
Kirja yrittää kertoa James Bond -hahmon koko tarinan. Kirjoittajan kirjoitustyyli tekee lukemisesta raskasta. Ehkä oikea James Bond -fani saa tekstistä enemmän irti, mutta näin tavislukijana leffamokien bongailu ja läpi kirjan jatkuva arvuuttelu eri päätösten taustavaikuttimista on vain ärsyttävää. Parasta on alkuosa, jossa Egan taustoittaa miksi juuri James Bond nousi kirjallisuushahmosta kaikkien tuntemaksi nimeksi ja brändiksi.

Ja nyt kesken on Raimo Sailaksen muistelmateos. Juu. Voi jumaliste - näin se keski-ikäisen henkinen näivetystauti etenee...

 

[Germanicus]

Elämäkertakirjat ovat alkaneet kiinnostaaman nykyisin. Viimeksi ostin kympillä Johnny Cashin elämäkertakirjan.

https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/51WZpYwABXL._SX321_BO1,204,203,200_.jpg

Linkkissä Robert Hilburnin kirjoittaman Johnny Cash-kirjan foto

Tuolla hinnalla todella hyvä ostos, päälle 700 sivua todella mielenkiintoista asiaa.

The Man in Black, I salute you!

 

[Wiljami]

Viisi kirjaa Harglaa tuli luettua melko nopeasti, hyviä murhamysteerejä joista olisi ehkä nauttinut enemmän jos ei olisi lukenut kaikkia kerralla. Toistoa tulee siis väkisin vaikka juonet joka kirjassa erilaisia olivatkin ja ajallisesti tuli kirjojen väleissä vuosien hyppyjä. Noiden jälkeen kerkesin lukea C.J. Sansomin Luostarin varjot (kannessa kehuttiin että Ruusun nimi olisi kohdannut voittajan ja toki tuolla myyntipuheella piti ottaa kirjaston palautushyllystä testiin. Ajoittain nokkela murhamysteeri luostarilaitoksen lakkauttamisajan Englannista, mutta ei kokonaisuutena mielestäni toiminut ja oli ennalta-arvattava kun yritti olla kovinkin yllätyksellinen) ja ehdin aloittamaan Umberto Econ Prahan kalmiston kunnes pääsin Igguldenin Ruusujen sota -sarjan viimeisen kirjan kimppuun ja sitä on tullut ahmittua nyt pariin päivään puolen kirjan edestä. Econ kirjasta ehdin lukea puolisentoista lukua ja kerronnallisesti ehkä parhaita lähtöjä mitä vähään aikaan on tullut vastaan. Kertoja on mm. ehtinyt perustella miten ei sinänsä vihaa mitään rotua tai kansallisuutta vaikka... (ja tähän useita sivuja vuodatusta juutalaisista, saksalaisista, italialaisista, piedmontelaisista, ranskalaisista, picardielaisista jnejnejne ja perusteluja näiden kansojen ominaisuuksista joiden perusteella olisi täysin oikeutettua vihata/inhota jokaista sydämen pohjasta).