Kiusaaminen ja miksi sallit koulukiusaamisen?

[Kirjoittelija]

On ihan varma homma, etten ole niin itsevarma ettei ympäristö vaikuta minuun ollenkaan

Tämä kuulostaa siltä, että se olisi jotenkin tavoiteltava asiaintila, jos ympäristö ei vaikuttaisi sinuun ollenkaan. Minun mielestäni ihminen on sairas, jos hän ei rakenna minäkuvaansa sen perusteella, miten ympärillä olevat ihmiset häneen suhtautuvat. Teinit ovat tietysti keskimäärin epävarmempia itsestään mutta ei se tarkoita sitä, etteikö aikuisen ihmisen minäkuvaakin rakentaisi hänen sosiaalinen ympäristönsä. Minä uskon eron tulevan siitä, että aikuinen ihminen keskimäärin osaa vähän paremmin arvioida sen, mille ympäristöstä tulevalle palautteelle kannattaa antaa arvoa ja mille vastaavasti viitata kintaalla.

täysin ruvelle itseluottamukseni ei mene, vaikka joskus tulisikin heikompaa palautetta tai vaikka ihan suoraa vittuilua.

Niin kai se useimmilla teini-iän hyvä tovi sitten ohittaneilla on, että paskaa on oppinut suodattamaan. Mutta mikä sen paskan suodattamisen mahdollistaa? Mä näen asian näin: sinäkin olet ehtinyt tuohon ikään saada muilta ihmisiltä jo niin paljon positiivistakin palautetta erinäisistä tekemisistäsi ja tekemättä jättämisistäsi, että ymmärrät niskaasi satavan paskan olevan vain osa totuutta. Eli olet rakentanut minäkuvasi sen ympäristöltäsi saaman positiivisen palautteen avulla sen verran vahvaksi, ettei sitä negatiivinen palaute ihan herkästi kykene murentamaan. Sellaiseen mielentilaan ei minusta missään nimessä kannata pyrkiä, että ympäristöltäsi tuleva palaute ei sinuun vaikuta. Sen pitää vaikuttaa. Mutta tupakkia ei kannata ruveta polttamaan eikä matoja syömään, vaikka joku sanoisi, että muuten olet ihan nössö. Ikäisellesi ihmiselle tämä on toki itsestäänselvyys mutta 12-vuotiaalle ei välttämättä ole.

 

[Prof. Puck]

Olen joutunut kerran elämässäni kiusatuksi. Vaikka tästä on hemmetisti aikaa, muistan sen oikein hyvin vieläkin. Vanhempani ostivat uuden talon ja sen seurauksena koulu, jossa olin käynyt ala-asteen kolme ensimmäistä luokkaa, vaihtui paljon isompaan kouluun. Uudessa koulussa ja luokassa jouduin sitten tulokkaana saman tien (ensimmäisenä koulupäivänä) silmätikuksi jonkin sinänsä mitättömän pikkuasian vuoksi. En vain osannut reagoida asiaan uutena tulokkaana ja homma olisi voinut lähteä heti ensimetreiltä väärille raiteille. Asiaan vaikutti myös se, että olin äitini taholta tullut kasvatetuksi pasifistiksi; minulla ei ollut mitään konseptia väkivaltaa kohtaan, vaikka jääkiekkoa ja muutakin urheilua harrastin aktiivisesti ja olin ikäisekseni luokan kookkaimmasta päästä.. Tapahtuman seurauksena faijani (entisenä kilpanyrkkeilijänä) kävi samalta istumalta ostamassa nyrkeilyhanskat ja vielä samana iltana alkoi opettamaan nyrkkeilyn alkeita.. miten suojataan, miten lyödään, miten liikutaan.

Seuraavana päivänä menin kouluun ja löin kutakuinkin ensimmäisellä välitunnilla kiusaajaa turpaan, niin että kaveri pillahti itkemään. Ja siihen loppui kiusaaminen. Jatkoin nyrkkeilyä vielä senkin jälkeen, mutta ei minusta (ainakaan huomattavan) väkivaltaista, tai edes kiusaajaa ikinä tullut. Rauhassa sain kyllä sen johdosta olla, minua taidettiin jopa vähän pelätä.

Tätä asiaa pohdin erityisesti silloin, kun lapseni saavuttivat kouluiän. Laitoin kummatkin karateen. Kummastakaan ei tullut sen enempää kiusaajaa kuin mustan vyön karatekaa (molemmilla lopahti innostus karatea kohtaan parissa vuodessa..), mutta oppivat kyllä puolustamaan itseään.

Olenkin sen vuoksi asian suhteen hiukan eri linjoilla mm. Gandhin kanssa siitä, etteikö väkivalta olisi joskus paras ja tehokkain ratkaisu ongelmien ratkaisuun.

En pyri tällä tekstillä vähättelemään kenenkään kokemuksia (koulu)kiusatuksi tulemisesta. Minun onni oli siinä, että asiaan saatiin ratkaisu samantien, ennenkuin kiusaaminen pääsi isompiin mittasuhteisiin ja tietysti se, että oli faija, joka opetti puolustamaan itseäni, tarvittaessa myös nyrkein..

 

[Action Bronson]

Nämä ovat hellyyttäviä tarinoita joissa koulukiusaaminen katkaistaan itsepuolustuksella. Väittäisin, että lähes aina se päättyy siihen että kiusattu saa turpaansa, kunnolla. Lopuksi vielä todetaan, että aloitti tapellun ja asiat on entistäkin huonommin. Pidän tällaisia tarinoita ja niiden opetusta huonona. Ikään kuin aikuiset olisivat kykenemättömiä puuttumaan kiusaamiseen ja vastuu jää lapselle. Jos ei uskalla tai halua tapella, niin tyytykööt osaansa.

 

[Noitarumpu]

Itse en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, vaikka välillä on tuntunutkin, kun nuorimmaista on kiusattu, että menen ja tempaisen turpiin ite, puheistani huolimatta. Mikään ei auttanut. Ei saanut poiketa laumasta, eli hänellä on eräs sairaus ja lisäksi hän on erittäin teräväpäinen kaveri. Pienryhmässä kävi yläasteen ja nyt, kun meni lukioon ja vaihtui kaikki naamat totaalisesti, kun ne muut meni toiseen kouluun, niin alkaa näkyä muutos! Itsetunto nousee kohisten ja kun hänellä on nyt ihmisarvo, niin tietyt vaikeat asiat, joiden kanssa on painittu, ovat ohitse suurin piirtein. Eihän kaikki hetkessä tapahdu, mutta suunta on pirun hyvä! Silloin, kun häntä kiusattiin, niin kapinoin niin, etten osallistunut mihinkään vanhempien yhteisiin tapahtumiin. Lähetin erään suupaltin mukana, kun tiesin, että terkut menee taatusti perille, että en osallistu, enkä tue luokkaa, jossa vanhemmat hiljaa hyväksyy koulukiusauksen, kunhan se ei kohdistu omaan jälkikasvuun. Tiedän, että osalla vanhemmistakin on huono omatunto, sen näkee, kun tullaan naamatusten, miten vaikeita ilmeitä väännetään pärställe, eikä me tervehditä toisiamme.

Se on fakta, että sellaista koulua ei olekaan, jossa ei kiusata. Jokaista myös koetellaan. Niin minuakin aikanaan. Minulla nyt sattui olemaan onnettomat tähdet kohdallani, kun synnyin ja voi sanoa, että olin osittain katujen kasvatti. Niinpä tämä sanavarasto on tarvittaessa erittäin myrkyllinen. En edes laita sellaisia tänne Jatkoaikaan, koska se tietäisi erottamista. Kun minua eräät serkukset yrittivät alkaa mollaamaan muiden aikana, niin se oli kyllä asia, jota taatusti katuivat. Annoin tulla takaisin kunnolla ja kun sanasto oli värikästä, niin porukat alkoivatkin nauramaan näille kahdelle, ajattelemattomalle veijaripojalle. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kiusaamiseen kohdallani törmätä, kuin jossain määrin täällä Jatkoajassa. Pääsen siitä yli, kun ajattelen, että tuokaan raukka ei käy täysillä pytyillä;) Olen näet sitä mieltä, että jos jonkun tarvitsee alistaa, mustamaalata tms. jotakuta toista, sen omat asiat eivät ole hyvin. Kiusaaja on aina luuseri. Joko kotioloista johtuen, tai sitten päässä on enemmän tai vähemmän kusta ennestään, liekö johtuen liian läheisistä sukulaissuhteista vanhempien kesken, tai jotain muuta.

Jos näen jotakuta kiusattavan, niin kyllä mie vetelen suoria sanoja, sillä minua sieppaa tuollainen. Miten ihmeessä voi luokkakin lähteä kiusaamaan yhtä YHDEN TAI KAHDEN KIUSAAJAN toimesta? Joukkovoimallahan noilta saisi turvat hiljaiseksi. En usko, että kiusaaja pelkää mitään niin paljon kuin nolatuksi tulemista. Aina se nyrkkikäään ei auta, jos on vaikka kotona oppinut selkään saamaan ja on siksi tuttua. Sekin on kummallista, että jos koulua joku joutuu vaihtamaan, niin se on kiusattu, ei kiusaaja. Tuohon pitää tulla muutos!

Opettajankaan asema ei aina häävi ole, sillä kappas vain, jos hän menee kiusaajien vanhemmille asiasta sanomaan, niin saattaa saada vaikka mitä niskaansa tappotuomioita myöten. Jotkut pitäisi steriloida, jos näin kärkevästi sallitaan sanoa. Ei siinä ainakaan mitään menetettäisi. Toisaalta voisi alkaa muistuttamaan natsien touhua.

 

[dana77]

Väittäisin, että lähes aina se päättyy siihen että kiusattu saa turpaansa, kunnolla.

siis olet uskovainen?

 

[Kirjoittelija]

Olen näet sitä mieltä, että jos jonkun tarvitsee alistaa, mustamaalata tms. jotakuta toista, sen omat asiat eivät ole hyvin. Kiusaaja on aina luuseri.

Otetaan vaikka tällainen ajankohtainen esimerkki: Amerikan Yhdysvaltain suosituimmat talk show -juontajat alistavat ja mustamaalaavat tällä hetkellä Donald Trumpia ja hänen kannattajiaan yhdessä kuorossa (minun mielestäni enimmäkseen ihan syystä). Ovatko nämä talk show -miljonäärit mielestäsi kaikki luusereita, kun heidän täytyy tuolla tavalla pilkata toisia ihmisiä?

 

[ämjiijii]

Tuntuu yhtäältä pahalta katsoa joidenkin vanhempien toimintaa ja olla varma että heidän lapsistaan tulee koulukiusaajia. Ko. vanhemmat ovat nimittäin itsekin kiusaajia ja mulkkuja myös aikuisiällään, joten miksipä heidän lapsistaan ei sellaisia tulisi? Toisaalta taas sitten tuo röyhkeä asenne on varmaan ollu osasyy siihen, että nämä edellä mainitut vanhemmat ovat löytäneet itselleen lisääntymiskumppanin, joten varmin tapa heille saada lastenlapsia ja suvunjatketta lienee lasten opettaminen kiusaajiksi.

 

[Vanha Len]

Kolme poikaa olen kasvattunut eikä ongelmia. Paitsi nuoremman kanssa. Häntä kun kiusattiin nuorena seiskalaisena yläasteella. Kiusaajat olivat ysillä. Saunassa tuli sitten juttua kun poika avautui. Kysyi että saako antaa takaisin ja kysyin, että kykeneekö? Poika sanoi pärjäävänsä ja annoin luvan hoitaa asian kuten parhaaksi näki. Annoin siis luvan vetää turpaan näitä kiusaajia. Meni muistaakseni viikko niin koulun rehtorilta tuli vaimolle sähköpostia, että poikani kiusaa kahta ysiläistä. Oli antanut yksinkertaisesti turpiin näille kahdelle. Asiaa kun alettiin tonkimaan niin totuus paljastui. Tosin mä sain reksiltä hieman pyyhkeitä kun poikaani olin rohkaissut antamaan takaisin. Juttu sitten unohtui eikä poikaa kiusattu enää.

Edit. Sallin siis koulukiusaamisen.

 

[Noitarumpu]

Otetaan vaikka tällainen ajankohtainen esimerkki: Amerikan Yhdysvaltain suosituimmat talk show -juontajat alistavat ja mustamaalaavat tällä hetkellä Donald Trumpia ja hänen kannattajiaan yhdessä kuorossa (minun mielestäni enimmäkseen ihan syystä). Ovatko nämä talk show -miljonäärit mielestäsi kaikki luusereita, kun heidän täytyy tuolla tavalla pilkata toisia ihmisiä?

Mun mielestä on kaukaa haettu asia, kun tässä on kyse koulukiusaamisesta. Koulukiusaus kohdistuu ihmiseen, jonka kehitysvaihe on kesken ja oman kuvan muokkaaminen samoin. Kiusaaminen tekee tähän lähtemättömän jäljen. Kiusaaminen pitäisi tässä vaiheessa saada kitkettyä, jotta nämä kiusaajat eivät pääsisi jatkamaan tekemisiään esim. aikuisina työpaikoilla. Muutosta parempaanhan ei tule tapahtumaan, jos koulut eivät uskalla puuttua asioihin kunnolla. Opettajille pitäisi antaa tukea tässä. Tämä on iso ja vaikea asia, eikä minultakaan kaikenkattavaa reseptiä tähän ole löytynyt. Keskustelut pelkästään sucks, sen olen nähnyt niin monta kertaa. Mä menisin sille linjalle, että varoituksen tai parin jälkeen kiusaaja/kiusaajat vaihtavat koulua, tai annetaan pakkohoitoa psykiatrilta. Jotain enemmän kuin ystävällinen keskustelu, kun se ei vaan auta, vaan sitä ne kiusaajat pitää heikkoutena. Tietynlainen "tätikulttuuri" ja teetä&sympatiaa ei vaan toimi.

Mun poika oli yhden käynnin verran mukana sellaisessa jutussa, jossa yritettiin saada tutustumaan porukkaa toisiinsa. Poika sanoi, että hän ei mene toista kertaa sinne piirtelemään ja näpertelemään jutellen skeidaa. Eikä mennyt. Kerroin järjestäneelle taholle pojan näkemyksen ja se oli siinä.

Trump on hyvin provosoiva porukkoineen ja sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Peiliin katsomisen paikka. Lisäksi olen sitä mieltä, että kun on kyse valtakunnallisista, suurista asioista, niin siihen pitäisi valjastaa monipuolista ja älykästä, kokonaisuuksia hyvin näpeissään pitävää porukkaa, ei sellaista, joka on kävelevä katastrofi. Tämä nyt ei tähän ketjuun kuulunut edes, joten jätän oman mielipiteeni Trumpista tähän.

 

[Noitarumpu]

Se jäi kirjoittamatta, että en tiedä jenkkien tapoja, mutta itse en pidä moista nälvimistapaa hyvänä. Toisaalta tähänhän on tultu meilläkin, kun esim. iltapäivälehdistö riekkuu myös ja usein lööppien aihe on kyseenalainen ja valheellinen. Luodaan tietynlaisia kuvia, että ihmiset ostaisivat. Asiasisältö on toisarvoinen asia.

 

[kiwipilot]

Yksi joskus yritti aikansa. Vedin sitä reilusti turpaan ja homma loppui siihen. Myöhemmin meistä tuli ihan kaverit. Eli tässä tapauksessa kevyehkö väkivalta lopetti vittuilun tehokkaasti. Myös muksuille olen opettanut, ettei toista poskea kannata kääntää vaan antaa reilusti takaisin; kerran kun alat kynnysmatoksi niin olet sitä sitten loppuelämäsi. Ja sama homma duunissa (siellä toki tämä takaisin antaminen hoidetaan sivistyneen verbaalisesti).

 

[A Siente]

Minua kiusattiin ala-asteella ja se loppui kun laitoin itse vastaan. Ei ne nuoret kusipäät kuuntele mitään opettajia tai vanhempia. Muutaman kerran vetäsin turpaan ja heittelin pitkin maata, niin loppui se kiusaaminen aika äkkiä. Pari kuristusotettakin tuli otettua. Onneksi oli veli joka opetti nää hommat. Tosin tää kiusaajien päälle käyminen vaatii aika paksua nahkaa, eikä saa missään vaiheessa alkaa alistumaan. Jos joskus saan lapsia, niin opetan niille itsepuolustusta.

 

[Action Bronson]

On täällä jumalauta kovia jätkiä. Täytyykin ihan laajemmin haastatella kavereita, että kuinka monta kertaa ovat nähneet koulukiusatun hakkaavan kiusaajansa. Näitä kasvottomia tarinoita kuulee usein, mutta nyt etsin silminnäkijöitä. Ihme, että niin kovat kundit on ylipäätänsä tullut kiusatuksi sikäli kun nämä vässykät hakevat sen puolustuskyvyttömimmän ressukan uhrikseen. Ja omasta nuoruudesta muistan, että näiden jätkien koko uskottavuus lepäsi sen maineen varassa.

 

[A Siente]

On täällä jumalauta kovia jätkiä. Täytyykin ihan laajemmin haastatella kavereita, että kuinka monta kertaa ovat nähneet koulukiusatun hakkaavan kiusaajansa. Näitä kasvottomia tarinoita kuulee usein, mutta nyt etsin silminnäkijöitä. Ihme, että niin kovat kundit on ylipäätänsä tullut kiusatuksi sikäli kun nämä vässykät hakevat sen puolustuskyvyttömimmän ressukan uhrikseen. Ja omasta nuoruudesta muistan, että näiden jätkien koko uskottavuus lepäsi sen maineen varassa.

Kaikki puolustautuu kun ajetaan tarpeeksi nurkkaan. Ei ns. ole mitään menetettävää.

 

[Action Bronson]

Kaikki puolustautuu kun ajetaan tarpeeksi nurkkaan. Ei ns. ole mitään menetettävää.

Tämä ei pidä paikkaansa, valitettavasti. Toisekseen se, että yksi tappelu päättäisi jonkun vakavamman koulukiusaamisen. Elokuvissa varmasti. Niistä tapauksista jotka tiedän olisi aktiivinen fyysinen vastarinta johtanut korkeintaan siihen, että kiusattu olisi hakattu porukalla jos ei muuten onnistu.

 

[Prof. Puck]

On täällä jumalauta kovia jätkiä. Täytyykin ihan laajemmin haastatella kavereita, että kuinka monta kertaa ovat nähneet koulukiusatun hakkaavan kiusaajansa...

Kovia jätkiä... höpö höpö! Minä puolestani muistan omasta nuoruudesta, että oikeasti kovilla kundeilla ei ollut mitään tarvetta kiusata ketään. Kyllä ne olivat useimmiten ne epävarmat reppanat, jotka hakivat muiden hyväksyntää itse kiusaamalla. Ei sellaista tarvinnut paljoa horjuttaa, kun niillä selkäranka mureni. Kaikki joutuvat jossain vaiheessa nuoruuttaan kiusatuksi, tavalla tai toisella, ei pelkästään mainitsemasi vässykät. Olen satavarma, että suurin osa koulukiusaamistapauksista päättyvät ennenkuin ne pääsevät kunnolla edes alkamaan, koska kiusattu antaa tavalla tai toisella takaisin. Eikä se takaisinantaminen tarkoita kuin pienessä osassa tapauksia fyysistä palautetta. Suurin osa hoituu puhumalla - tai vittuilemalla takaisin. Minusta nyt tuntuu, että sinä tässä olet se, jonka käsitys (koulu)kiusaamisesta on jumittunut jonnekin teinileffojen tasolle... luokan rillipää ja futisjoukkueen kapteeni vastakkain klassisessa Daavid ja Goljat taistelussa, heh

Ymmärrän hyvin ihmisiä/vanhempia, jotka eivät hyväksy väkivaltaa ratkaisukeinona, jos oma lapsi joutuu kiusatuksi. Minäkin haluaisin kuulua siihen ryhmään, mutta valitettavasti elämä ja maailma on opettanut, että fyysinen voimakin on valtaa, jota ei sovi väheksyä.. Ja btw nimimerkki Kirjoittelija on aika lailla oikeassa siinä, että samat peruslainalaisuudet ovat voimassa aikuisiälläkin. Totta kai homma on aikuisiällä hienovaraisempaa ja useimmilla järkeä ja ymmärrystä enemmän päässä, mutta ei sitä pintaa tavitse paljoa raaputtaa, kun samat mekanismit pukkaa ilmolle.

Mua faija opetti aikanaan, ettei sitä kannata pelätä, jos joskus itseä puolustaessaan sattuu ns. leukaan; niin käy kaikille. Tärkeintä on, että viesti menee perille. Faija oli tästä tasan tarkkaan oikeassa ja saman viestin välitin myös omille lapsilleni, kun siinä iässä olivat. Vanhempi lapseni (tyttö) joutui tyttöporukan silmätikuksi (myöskin koulua vaihtaessaan) ja tyttöjen välinen kiusaaminen se vasta julmaa onkin, varsinkin jos sille ei pane stoppia ihan heti ja alkuun.. Kävi samalla tavalla kuin Vanhan Lenin pojan tapauksessa. Tyttö antoi takaisin vähintäänkin samalla mitalla ja sitten keskusteltiin koulun ja toisen osapuolen vanhempien kanssa. Alle vuotta myöhemmin koko tyttöporukka olivat ystäviä keskenään, kutsuivat toisiaan synttäreille, yökylään jne... Testasivat vaan heti alkuun uutta tulokasta, kun tyttöni on perusluonteeltaan kiltti.

En minä näitä tarinoita - ja tuskin kukaan muukaan täyskasvuinen - tänne ja tällaiseen ketjuun elvistely mielessä kirjoita... olisihan se nyt aika kornia... yli nelikymppinen mies täällä keulimassa, heh... On tässä siitä hiekkalaatikon nurkasta hiukan eteenpäin elämässä päästy... Halusin tuoda ilmi mielestäni usein tehokkaan, mutta aikalailla vaietun, keinon laittaa stoppi kiusaamiselle, ennenkuin se eskaloituu krooniseksi.

Olen myös vakaasti sitä mieltä, että koulukiusaamisessa aikuisten/opettajien väliintulo helposti pikemminkin pahentaa asioita, ainakin tilanteen alkuvaiheessa ja jos kiusaamisesta tehdään liian iso numero. Eri asia tietysti, jos kiusaaminen on jatkunut jo pitkään ja sille ei stoppia ole tullut. Sellaiseen pitää koulun ja vanhempien puuttua, mutta niiden keinojen pitää olla jämäkät, eikä mitään lässyttämistä.

 

[Action Bronson]

Sikäli kun tätäkin palstaa lukee nuorempi polvi ja osa heistä mahdollisesti koulukiusattuja, niin pidän tällaisen oman käden oikeuden glorifioimista haitallisena ja vaarallisena. Jonkun näkemyksen mukaan Auvinen ja Saari antoi vähän takaisin, mutta uhrit valikoitui sattumanvaraisesti. Kirjoitan myöhemmin vielä miten minä neuvoisin tilanteessa toimimaan.

 

[pettter]

Ehkä mä en vaan ole nähnyt mitään sellaista haukkumista tai varsinkaan lyömistä (paitsi pari vuotta sitten metrossa), mitkä on asia erikseen, niin en tiedä viitsiikö tässä edes sanoa mitään, mutta kiusatut tuntuvat olevan hieman keskimääräistä arempia, epävarmempia, tunteellisempia, murehtivaisempia ja herkempiä ottamaan vastaan suoraa kommenttia ja leikkimielestä naljailua.

Pari päivää oon miettinyt asiaa ja yhden tapauksen keksin omalta kohdalta. Kasin ja ysin välissä kun muutettiin maalle niin siellä kuuli että "ööööö Pete ei tiedä mikä mopossa on mäntä, kaasari tai syyläri" jne. Kaikki muut tiesi kun mopot ei siellä ollut nolo juttu vaan kova juttu. Joku voi ottaa tuollaisenkin kiusaamisena ja miettiä jotain negatiivista ja vaipua johonkin itsesääliin. Koulussa mä kuitenkin olin se jätkä Stadista ja muut landepaukkuja, tai en tiedä kun ei siitä silleen puhuttu. En mä kuitenkaan yhtään edes miettinyt että haluisinko tykätä samoista jutuista kun ne muut.

Joillakin on enemmän erilaisia tarpeita olla just jotain tai vaikka saada samanmielistä porukkaa ympärille ennen kuin uskaltaa sanoa jonkun ääneen ja toiset taas ei ajattele niin tai on ehkä jopa halu olla erilainen.

Jos joku vaikka pukeutuu eri tavalla tai kuuntele eri musaa tai fanittaa eri joukkuetta tai mitä tahansa hieman erilaista ja muut sanoo siitä niin jotkut ottaa sen itseensä ja puhuu kiusaamisena. Tota myös tapahtuu paljon, mutta siitä ei vaan puhuta. Moni kun sanoo ettei tiennyt kiusaamisesta, vaikka on nähnyt ne tilanteet.

No itse asiassa toinenkin tapaus tuli mieleen. Ekaa päivää seiskalle mennessä mulla oli repussa pokelehtiä, mitkä jotkut kasit tai ysit keksi ja heitti käytävälle, jolloin kaikki näki ne. Taisivat hetken vetää mua jalastakin kun siinä lattialla seinää vasten istuin, mutta en mä ajatellut sitä kiusaamisena.

Kiusaaminen mua tietty vituttaa erittäin suuresti. Aikuisena en hirveästi ole sellaista nähnyt ja hieman ihmetyttää kun siitä niin puhutaan. Sitä kyllä näkee usein että jollain menee yllättäen naama mutrulle ja alahuulikin lähes väpättää kun ei tykkää jostain tilanteesta tai jos sille kommentoi jotain epämiellyttävää tai muuten vaan vähän vitsailee. Joillakin on jopa niin ettei ne osaa ottaa negatiivista palautetta vastaan, mitä ajatusta on vaikea ymmärtää. Eikö täällä ollut oikein ketju tuolle ja muillekin vastaaville ongelmille.

Ja väkivaltaa en hyväksy. Särähtää oikein korvaan kaikki saunan takana on tilaa -puheet. Ei kait mulla ole koskaan tehnyt mieli viedä ketään minnekään saunan taakse. Mistä se kiukku ja ärtymys oikein tulee.

 

[kiwipilot]

Sikäli kun tätäkin palstaa lukee nuorempi polvi ja osa heistä mahdollisesti koulukiusattuja, niin pidän tällaisen oman käden oikeuden glorifioimista haitallisena ja vaarallisena. Jonkun näkemyksen mukaan Auvinen ja Saari antoi vähän takaisin, mutta uhrit valikoitui sattumanvaraisesti. Kirjoitan myöhemmin vielä miten minä neuvoisin tilanteessa toimimaan.

Pitäisikös Kirkasotsa-Bronsonin pysyä tuolla vapaan puolen ketjuissa mehustelemassa vasemman siiven väkivallalla? Kun tämän(kään) ketjun asioista et selvästikään yhtään mitään ymmärrä. Taidat olla itse nokkaan saanut kiusaaja ja besserwisser jota totuus satuttaa.

 

[Tim Callahan]

Mielestäni ihmisistä on tullut liian pehmoisia. Yritämme muovata maailmasta paratiisia, vaikka elämä vaatii kovuutta.

Samalla tavalla tämä näkyy näissä kiusaamiskeisseissä. Lapset ja nuoret hakevat aina asetelmia ja nokkimisjärjestystä. Itseänikin isot pojat yrittivät koulussa kiusata, mutta pieni miehistyminen ja muutaman luuvitosen ottaminen leuka periin toivat heidän kunnioituksensa ja täten loppui kaikki kiusaaminen.

Ihmistä kiusataan, koska hän antaa sen tapahtua. Elämässä heikot syödään elävältä ja sen takia tulisi valmistautua siihen, ettei ole se heikko yksilö.

 

[sampio]

Pitäisikös Kirkasotsa-Bronsonin pysyä tuolla vapaan puolen ketjuissa mehustelemassa vasemman siiven väkivallalla? Kun tämän(kään) ketjun asioista et selvästikään yhtään mitään ymmärrä. Taidat olla itse nokkaan saanut kiusaaja ja besserwisser jota totuus satuttaa.

Ymmärrän mahdolliset jännitteenne muista ketjuista, mutta kiusaaminen on kyllä asia, jota ei välttämättä ymmärrä sellainen, joka ei sitä ole kokenut tai läheltä joutunut seuraamaan. Vähän kuin masennuksen kanssa, näistä voi aina huudella, että nostat vain itsesi ylös sohvalta tai lyöt takaisin, mutta kun se ei mene noin. Olen myös samaa mieltä AB:n kanssa siitä, että väkivaltaan kehottaminen ei todellakaan ole se ratkaisu, vaikka sitä ehkä ääritilanteissa joutuu käyttämään näissäkin yhteyksissä.

 

[Prof. Puck]

Sikäli kun tätäkin palstaa lukee nuorempi polvi ja osa heistä mahdollisesti koulukiusattuja, niin pidän tällaisen oman käden oikeuden glorifioimista haitallisena ja vaarallisena. Jonkun näkemyksen mukaan Auvinen ja Saari antoi vähän takaisin, mutta uhrit valikoitui sattumanvaraisesti. Kirjoitan myöhemmin vielä miten minä neuvoisin tilanteessa toimimaan.

No huh huh.. aikamoisen loikan teet, kun saat samalle jatkumolle itsensä puolustamisen, tarvittaessa fyysisesti, sille, että lähtee toistamaan Auvisen ja kumppanien kostotoimenpiteitä. Onko tämä kenties samanlainen porttiteoria, kuin että jos olet nähnyt äitisi tupakoivan, sinulla on suuri riski tulla heroiinista riippuvaiseksi?

Eiköhän se juttu ole mennyt juuri toisinpäin, eli nämä Auviset ja kumppanit ovat juuri niitä, jotka hautovat asioita niin pitkään omassa päässään, että ongelmista ehtii muodostua elämää suurempia pääsisäisiä mörköjä. En ole tässä kenenkään tuskaa sen enempää kiusaamisen kuin minkään muunkaan suhteen vesittämässä, tai väittämässä, että itsensä puolustaminen tarvittaessa fyysisesti olisi avain kaikkien ongelmien ratkaisuun. Kirjoitin mielestäni varsin selvästi, että tämä (ratkaisuna) on sellainen, josta ei yleensä näe kirjoitettavan ja minusta se on paitsi kummallista, myös väärin,

Kun tätäkin palstaa nuoret koululaiset lukevat niin on mielestäni ihan kohtuulista todeta, että ongelmat elämässä, olivatpa ne koulukiusaamiseen tai mihin muuhun tahansa liittyviä harvoin jos koskaan katoavat sillä, ettei niihin uskalla puuttua. Ei sekään ole niin vaarallista, jos joskus saa nekkuun itseään puolustaessaan.. elämää se vaan on. Pääasia, että seisoo sen takana, minkä kokee oikeaksi.

Eniten minua tässä kiusaamisjutussa sylettää 99% niistä, jotka välttelevät vastuuta passiivisena ja tuijottelevat kengänkärkiä silloin, kun näkee esimerkiksi luokkakaverin kohtaavan vääryyttä. Kun nämä kiusaajat menettävät yhteisön hiljaisen hyväksynnän, hommasta karkaa ilma kuin sitomattomasta ilmapallosta.

Sampiolle vastaisin vaan, ettei asiat ole aina niin helppoja, muttei niistä tarvitse tehdä myöskään liian monimutkaisia ja kyllä kiusaamista muodossa tai toisessa on varmasti suurin osa ihmisistä joutunut kokemaan. Koulukiusaamisessa on paljon valtaa myös opettajalla ja sillä kuinka läsnä hän on luokkansa tilasta. Meillä oli ala-asteen kahdella viimeisellä vuodella sellainen herra paattia ohjaamassa, ettei kenelläkään käynyt edes mielessä kiusaamiset. Mutta hänellä olikin tatsi oppilaisiin ihan toisella tasolla kuin normi-opettajilla. Heppu veti koulun jälkeen liikuntakerhoja yms... todella tiukka, mutta rehti heppu.

 

[mutina]

Minulle herää kysymys, olisiko joku näistä kiusatuista itsensä puolustajista ollutkin kiusaaja? Jo aiemmin tuli ilmi, miten eri lailla ihmiset tulkitsevat tilanteita. Nyt on voitu toisen mielestä kaverillisesti tehdä pientä jäynää tai naljailtu, ja vastaan onkin tultu yht'äkkiä nyrkit pystyssä. Parhaassa tapauksessa meillä on tässä ketjussa kaksi kiusaustarinaa, jotka ovatkin saman tarinan kääntöpuolet.

 

[sonnychiba]

Elämässä heikot syödään elävältä ja sen takia tulisi valmistautua siihen, ettei ole se heikko yksilö.

Vahvojen tulisi puolustaa heikkoja.

 

[Imagined]

Itse kiusasin ala-asteella yhtä luokkakaveria muutaman päivän. Olen saanut hyvän kasvatuksen ja tiesin mikä on oikein ja mikä väärin, mutta en muista enää syytä mistä kiusasin tai kiusoittelin (jos siitä tuollaista laimeampaa termiä voi edes käyttää, koska kiusaaminen on kiusaamista ja piste). Noh, joka tapauksessa se kaveri kääntyi ja löi turpaan. Seuraavalla välitunnilla menin pyytämään tätä leikkimään kanssani ja loppujen lopuksi meistä tuli parhaat ystävät nykypäiviin asti. Tätäkin tilannetta silloin tällöin muistelemme naureskellen.

Ylä-asteella jouduin itse kiusatuksi. Ei fyysisesti vaan psyykkisesti ja koin sen kaiken olevan jotenkin minun vika ja häpesin itseäni. Viimeinen tekoni olisi mennä kertomaan asiasta kenellekään. Olin pois koulusta erittäin paljon mutta vain kerran soitti luokanvalvoja kotiin vanhemmilleni kyselläkseen tilanteestani mutta kuinka ollakaan minä vastasin puhelimeen ja hän aikoi soittaa sitten myöhemmin uudestaan. Ei soittanut enää koskaan.. Tässä vaiheessa asian esiin tuleminen olisi poistanut paljon ongelmia myöhemmästä elämän vaiheesta. Vain täyttämällä velvollisuutensa hän olisi antanut minulle paremmat eväät aikuisuuteen astumiseen.

Kiusaaminen muuten loppui 9-luokalla kun koulun loppumisesta vähän rohkaistuneena sanoin kerran vastaan kiusaajalle. En lyönyt, vaan sanoin tiukasti vastaan.

Risuja kiusaajille, luokanvalvojille, hiljaa kiusaamisen hyväksyville.

Vahvojen tulisi puolustaa heikkoja.

Vaikka monesti "elämä on kovaa", niin tähän pitäisi aina pyrkiä.